Paju ei kuki vielä vaikka pajunkissoja näkyykin

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin leudon sään vaikutuksista luontoon. Juttu on otsikoitu näin: “Linnut laulavat ja paju kukkii – leuto talvisää sekoittaa jo eläintenkin pään”. Tästä on hiukan huomautettavaa, enkä tarkoita sitä, että paju ei ole eläin, vaikka otsikon voidaan katsoa niinkin väittävän.

Tarkoitan pajun kukkimista. Pajunkissan näkyminen ei nimittäin tarkoita sitä, että paju kukkii. Pajunkissat ovat vain varsinaisen kukinnan alkuvaihe. Pajunkissat ovat oikeastaan vain nupussa olevia kukkia, joiden suojakarvat ovat näkyvissä. Tämä on nähtävissä yllä olevassa kuvassa (olen ottanut sen vuoden 2005 keväällä Sipoon Talmassa), jossa pajun kukinta on juuri alkanut. Osa kukinnoista on osittain kukassa ja osa kukinnoista on vielä pajunkissavaiheessa ja kukkien nuput ovat hyvin näkyvissä pajunkissan karvojen välissä.

Pajunkissojen näkyminen tähän aikaan vuodesta ei myöskään ole ainakaan nykyään kovin poikkeuksellinen ilmiö. Niitä alkaa näkyä lähes joka syksy. Näin oli myös viime syksynä pääkaupunkiseudulla omien havaintojeni mukaan. Olen nähnyt niitä pääkaupunkiseudulla runsaasti myös tänä vuonna jo viikkojen ajan (HS:n jutussa mainittiin niitä nähdyn Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa). Pajunkissoista on uutisoitu aiemmin marraskuussa 2013, jolloin YLE uutisoi hieman maltillisemmin:

“Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Terhi Ryttärin mukaan marraskuiset pajunkissat eivät ole vallan tavaton asia, vaikka etuajassa ovatkin. Karvapeite suojaa kissaa tuiskulta ja ne selviävät talvesta, kunhan eivät ala kukkia.”

Pajunkissojen syksyisestä ilmaantumisesta on uutisoitu myös vuosina 2015 ja 2011.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Paju ei kuki vielä vaikka pajunkissoja näkyykin

Talvivaara timelapse

Googlen Earth Enginella on uusi palvelu timelapse, jossa voi katsella maiseman muuttumista ajan myötä satelliittikuvien perusteella missä tahansa pain maapalloa. Kokeilin tätä huvikseni Talvivaaran kaivosalueelle. Alla olevaan kuvaan olen ottanut kaikkien vuosien kuvat välillä 2004-2016. Maisema muuttuu tuolla paikalla melkoisesti sinä aikana.

talvivaaratimelapse

Posted in Ympäristö. Comments Off on Talvivaara timelapse

Kuusen korkeusarvio sen heittämän varjon perusteella

kuusenvarjossa

Kävellessäni tänään Haltialan pellolla kiinnitin huomioni lähellä kasvavan kuusen heittämään pitkään varjoon. Aurinko oli nimittäin hyvin alhaalla, sillä vaikka kello oli noin 11, oli joulukuun puoliväli. Oheisessa kuvassa seison kuusen varjossa ja kuusi on minusta ehkä noin 50 metrin päässä. Kuusi on melko lyhyt – varovaisesti arvioituna alle 10 metrin mittainen. Kuvan otettuani lähdin kävelemään eteenpäin, mutta mietin yhä tilannetta. Päätin mitata oman varjoni pituuden, sillä oletin pääseväni sen avulla laskemaan, kuinka korkealla aurinko on horisontista. Lisäksi ounastelin saavani myös kuusen korkeuden laskettua.

Pysähdyin kävelytielle risteyskohtaan, jossa aurinko heitti varjoni risteävälle tielle. Katsoin tarkkaan kohdan, jossa varjoni päättyi ja mittasin etäisyyden karkeasti askelin mittaamalla. Sain tulokseksi 19 askelta ja koska yritin astella metrin mittaisin askelin, oletamme siis varjoni pituudeksi 19 metriä.

Tilanne on siis tämän kuvan mukainen:

varjo1

Kuvaan merkitty kulma a on auringon etäisyys horisontista asteissa. Kulma a saadaan tässä tapauksessa yhtälöstä sin(a) = [minun pituuteni]/[varjoni pituus]. Merkataan minun pituuttani vaikka kirjaimella m ja varjoni pituutta kirjaimella v, jolloin yhtälö on sin(a) = m/v. Tästä saadaan kulmaksi a = arcsin(m/v). Kun tiedossa olevat arvot sijoitetaan yhtälöön, saadaan a = arcsin(1,8 metriä / 19 metriä) ~ 5,4 astetta. Tarkistin netistä auringon maksimikorkeuden tälle päivälle ja se on Helsingissä 6,6 astetta. Laskemani arvo on siis melko hyvä, kun ottaa huomioon, että aurinko oli korkeimmillaan kello 12:16, eli se nousi vielä yli tunnin verran mittauksestani. Harmi, etten suorittanut mittauksia täsmälleen kello 12:16, sillä silloin minulla olisi ollut kulma jo tarkasti tiedossani.

Nyt auringon kulma on siis karkeasti tiedossa, joten voin ryhtyä määrittämään kuusen korkeutta. Arvioin siis, että kuusi oli minusta noin 50 metrin päässä kuvaa ottaessani. Kuusen varjo jatkui minusta vielä pitemmälle, mutta olin sijoittunut niin, että oma varjoni ulottui miltei yhtä pitkälle kuin kuusen varjo, eli voin arvioida kuusen varjon pituudeksi 50 + 19 = 69 metriä. Nyt tilanne on siis tämän kuvan mukainen:

varjo2

Kuvassa kuusen korkeutta on merkitty kirjaimella k. Saamme laskettua sen yhtälöstä: sin(a) = k/w, jossa w on kuusen varjon pituus, jonka arvioin jo yllä. Haluamme laskea kuusen korkeuden, joten ratkaisemme sen yhtälöstä: k = w * sin(a). Sijoitamme tunnetut arvot: k = 69 metriä * sin(5,4 astetta) ~ 6,5 metriä. Tämä on hiukan pienempi arvo kuin odotin. Paikan päällä ajattelin nimittäin, että jos minun pitäisi arvat kuusen korkeus, arvaisin sen kahdeksan metrin korkuiseksi. Luotan kuitenkin tähän laskentaani enemmän kuin paikan päällä tehtyyn silmämääräiseen arvioon. Tosin, kun katsotaan ottamaani kuvaa kuusesta, niin aurinko ei ole siinä aivan latvan kohdalla, vaan hiukan alempana. Laskemani arviohan perustui siihen, että aurinko on jokseenkin latvan kohdalla. Tällä perusteella arvioon pystyy hyvinkin lisäämään ehkä puolisen metriä, joten lopullinen arvio kuusen korkeudeksi voisi olla seitsemän metriä.

On kuitenkin huomattava, että tähän laskennalliseen arvioon sisältyy huomattavia virhelähteitä. Niitä ovat muun muassa arvioni kuusen etäisyydestä (jos arvioni heitti esimerkiksi kymmenen metriä suuntaan tai toiseen, kuusen korkeusarvio muuttuu välillä 5,5 – 7,5 metriä), askelieni pituus kun mittasin varjoani, oma pituuteni (minulla oli pipo päässä ja kengät jalassa – molemmat lisäävät hiukan heittämäni varjon pituutta) ja maanpinnan kaltevuus varjoni mittauspaikalla.

Arviooni siis sisältyy paljon epävarmuutta, mutta silti sain melko helposti laskettua kuusen korkeuden melko hyvällä tarkkuudella mittaamatta sitä. Henkilö, joka tuntee hyvin sinifunktion antamat arvot, olisi jopa voinut laskea arvion päässään paikan päällä.

Posted in Kasvit, Luonto, Tiede. Comments Off on Kuusen korkeusarvio sen heittämän varjon perusteella

Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Kirjoitin aiemmin havainnoistani työmatkakävelyn yhteydessä vuoden 2014 keväältä vuoden 2015 keväälle. Vuoden 2014 loppupuolella vaihdoin työnantajani toiseen toimipisteeseen, jonne kuljin myös kävellen ja kirjasin tältä matkalta myös lintuhavaintoja (näiden kahden työmatkan havaintoajat ovat osittain päällekkäiset, koska kävin uuden toimipisteen aikana silloin tällöin havainnoimassa myös vanhan työmatkan).

Ensimmäiset havainnot on tehty 9.12.2014 ja viimeiset 14.4.2015 ja eri havaintoreissuja kertyi 14. Tämän jälkeen muutin Espoossa toiseen paikkaan asumaan, josta havainnot jatkuivat (tästä lisää myöhemmin). Kävelty matka oli noin 4,3 kilometriä. Kuten edellisessä kirjoituksessani, esitän myös tässä vain aamuhavainnot vaikka tein havaintoja joskus myös iltapäivällä (ehkä teen myöhemmin kirjoituksen iltapäivä- ja aamuhavaintojen eroista).

Lintuja havaitsin näillä työmatkoillani keskimäärin 71 kappaletta (pienin havaittu määrä oli yksi ja suurin 214). Keskimäärin yksilöitä havaittiin siis noin 16 per kilometri. Lajien määrä oli keskimäärin 8, eli noin 2 lajia per kilometri. Nämä luvut ovat selvästi pienempiä kuin edellisellä työmatkallani, mutta ero selittyy havaintojen vuodenajalla. Edellisen työmatkan havainnot samalta ajalta antavat itse asiassa pienemmän tuloksen kuin tämän työmatkan havainnot, joten tämä työmatka saattaa mennä linturikkaampien alueiden läpi. Epävarmuudet näissä havainnoissa ovat kuitenkin niin suuret, että mitään varmaa ei näillä tiedoilla voi sanoa. Pitäisi esimerkiksi vertailla säätiloja, vuorokaudenaikoja, auringonnousuaikoja, yms. ennen kuin vertailu olisi mielekäs.

Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä sinisellä ja havaittujen lajien määrä punaisella:

mankkaa_sateri_aamu

Havaintoja kertyi vain vähän muutaman kuukauden ajalta, joten tästä kuvasta ei voi sanoa paljon, mutta kevään tulo siinä näkyy melko selvästi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä on vähentynyt rajoitusten jälkeen huomattavasti, mutta aineen käyttö on edelleen sallittu kemikaalituotannossa, josta hiilitetrakloridia näyttää pääsevän jonkun verran ilmakehään.

hiilitetracl

Hiilitetrakloridi on otsonikerrosta tuhoava aine, jonka käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987. Sen jälkeen hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä onkin vähentynyt huomattavasti.

Montrealin pöytäkirjan rajoitukset eivät koske hiilitetrakloridin käyttöä muiden kemikaalien tuotannossa, joten on olemassa vaara, että hiilitetrakloridia pääsee ilmakehään piilopäästöinä kemikaalien tuotannosta. Tämä mahdollisuus nousee esiin myös hiilitetrakloridin päästöarvioiden ja päästömittausten eroja tarkasteltaessa, sillä eri maiden päästöarvioista saadut arvot poikkeavat mitatuista päästöistä huomattavasti. Hiilitetrakloridilla ei juurikaan ole luonnollisia päästölähteitä, joten on oletettavaa, että arvioiden ja mittausten ero johtuu arvioiden puutteista. Kemikaalituotannon piilopäästöt voisivat olla juuri sellainen puute.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty hiilitetrakloridin päästöjä Euroopassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä hiilitetrakloridin mittauksia ilmakehästä että päästöarvioita. Tutkimuksen tuloksien perusteella Euroopan keskimääräiset hiilitetrakloridipäästöt vuosien 2006 ja 2014 välillä olivat noin 2,2 miljoonaa kilogrammaa vuodessa. Päästöt ovat vähentyneet keskimäärin noin seitsemällä prosentilla vuosittain. Euroopan hiilitetrakloridipäästöt ovat noin neljä prosenttia koko maailman päästöistä.

Euroopassa suurin hiilitetrakloridin päästäjä näyttää olevan Ranska, jonka päästöt olivat noin 26 prosenttia koko Euroopan päästöistä. Seuraavaksi suurin päästäjä on Espanjan ja Portugalin alue (noin 13 prosenttia koko Euroopan päästöistä). Skandinavian päästöt ovat noin viisi prosenttia koko Euroopan päästöistä.

Tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan päästöpaikkoja myös tarkemmin. Suurimpia päästölähteitä näyttää sijaitsevan Etelä-Ranskassa, Keski-Englannissa ja Benelux-maissa (Belgia, Hollanti ja Luxemburg). Näillä alueilla sijaitsee myös suurin osa Euroopan orgaanisten kemikaalien tuotannosta.

Lähde
Graziosi, F., Arduini, J., Bonasoni, P., Furlani, F., Giostra, U., Manning, A. J., McCulloch, A., O’Doherty, S., Simmonds, P. G., Reimann, S., Vollmer, M. K., and Maione, M.: Emissions of carbon tetrachloride from Europe, Atmos. Chem. Phys., 16, 12849-12859, doi:10.5194/acp-16-12849-2016, 2016. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Väitteitä vieraslajeista

Olen nähnyt jonkun verran keskusteluita vieraslajeista ja hiukan osallistunutkin niihin. Keskusteluissa näkyy aika usein kommentteja, joiden johdosta haluan painottaa seuraavia asioita:

– Olet saattanut havaita jossain paikassa vieraslajin, joka ei ole levinnyt siellä hallitsemattomasti, vaan on pysynyt aloillaan jo monta vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yksikään vieraslaji ei voi ikinä olla haitaksi missään. Pitää katsoa kokonaisuutta, eikä vain sitä yhtä paikkaa. Vieraslajien on havaittu leviävän sopivissa olosuhteissa. Joskus leviäminen voi olla niin hidasta, ettei sitä havaitse helposti lyhyessä ajassa ja kyllä jotkut lajit voivat pysyä joillakin paikoilla aisoissakin johtuen paikallisista olosuhteista. Kyseiset lajit voivat silti olla ongelmia muualla.

– Olet saattanut havaita jossain paikassa, kun joku hyönteislaji käyttää vieraslajia ravinnoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vieraslajit ovat pelkästään hyväksi Suomen luonnolle. Vieraslajien tiedetään olevan yleisesti ottaen haitallisia paikalliselle luonnolle. Jos yksittäinen laji osaa käyttää vieraslajia hyväksi, kyseinen laji menestyy paremmin kuin muut, ja syntyy vääristynyt, vain harvoja lajeja käsittävä ekosysteemi. Muut lajit kärsivät.

– Olet saattanut nähdä jollain paikalla, kuinka yksittäinen kotoperäisen lajin yksilö kasvaa keskellä vieraslajin esiintymää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yksikään vieraslaji voi valloittaa alueita kotoperäisiltä lajeilta. On myös mahdollista, että vaikka suurin osa lajeista joutuu väistymään vieraslajin tieltä, yksittäinen laji saattaa pystyä kasvamaan paikalla tai ainakin sinnitellä siinä muita kauemmin. Ekosysteemi muuttuu joka tapauksessa köyhemmäksi sillä paikalla.

– Vieraslaji voi olla kaunis ulkomuodoltaan. Se ei kuitenkaan poista lajin haitallisuutta.

– Lupiineja löytyy myös muualta kuin teiden varsilta. Ylläoleva kuva on otettu pellolta. Lisäksi teiden varret eivät olisi rumia ilman lupiineja. Siellä vain kasvaisi kotimaisia kukkakasveja. Toisaalta lupiinin valloittamat alueet ovat lupiinien kukinnan jälkeen mustanpuhuvia, rumia rankaviidakkoja. Samaan aikaan vieressä saattaa olla täydessä kukassa alue, jota lupiini ei ole vielä valloittanut.

Posted in Luonto, Ympäristö. Comments Off on Väitteitä vieraslajeista

Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Pew Research Centerin tekemän kyselytutkimuksen mukaan 66 prosenttia Eurooppalaisista kokee ilmastonmuutoksen suurena uhkana. Seitsemän maan tuloksia verrattiin vuoden 2013 tilanteeseen ja kuudessa maassa huoli ilmastonmuutoksesta oli lisääntynyt.

Tänä vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa kysyttiin kymmenen Euroopan maan kansalaisilta, minkälaisten asioiden he kokevat uhkaavan maataan. Kyselyn tuloksissa merkittäväksi uhkatekijäksi valittiin useimmin ISIS, joka sai eniten vakavan uhkan mainintoja yhdeksässä maassa tutkituista kymmenestä. Keskimäärin 76 prosenttia eurooppalaisista kokee ISISin vakavana uhkana. Ilmastonmuutos sai toiseksi eniten vakavan uhkan mainintoja. Kolmantena oli talouden maailmanlaajuinen epävakaus. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat muiden maiden tekemät kyberhyökkäykset, Irakin ja Syyrian pakolaisten suuri määrä, kireät välit Venäjän kanssa, Kiinan nousu maailmanmahdiksi sekä Yhdysvaltojen valta ja vaikutus.

Ilmastonmuutoksen kokee vakavaksi uhaksi 66 prosenttia eurooppalaisista. Pienenä uhkana ilmastonmuutosta pitää 27 prosenttia ja vain kuusi prosenttia kokee, ettei ilmastonmuutos ole uhka ollenkaan.

Vuodelta 2013 löytyy vertailumateriaalia seitsemästä kyselyssä mukana olleesta maasta. Näiden maiden vertailusta vuosien 2013 ja 2016 välillä käy ilmi, että kuudessa maassa seitsemästä huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt merkitsevästi. Suurin lisäys on tapahtunut Espanjassa, jossa huoli ilmastonmuutoksesta kasvoi 64 prosentista 89 prosenttiin. Muut viisi maata, joissa huoli lisääntyi, ovat Ranska (54 % -> 73 %), Italia (64 % -> 72 %), Saksa (56 % -> 65 %), Iso-Britannia (48 % -> 58 %) ja Puola (45 % -> 54 %).

Kuudessa maassa havaittiin, että poliittisesti vasemmalle suuntautuneet ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen helpommin uhkana kuin poliittisesti oikealle suuntautuneet. Esimerkiksi Hollannissa 70 prosenttia vasemmiston kannattajista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana, mutta vain 45 prosenttia oikeiston kannattajista kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi. Italiassa on muihin maihin verrattuna nurinkurinen tilanne tässä suhteessa, koska siellä oikeisto (78 %) kokee ilmastonmuutoksen suuremmaksi uhkaksi kuin vasemmisto (64 %). Kreikassa, Puolassa ja Unkarissa vasemmistosta ja oikeistosta suunnilleen yhtä suuri osuus kokee ilmastonmuutoksen uhkan vakavaksi. Huomattavaa on myös se, että Hollantia lukuun ottamatta kaikkien maiden oikeiston kannattajista yli 50 prosenttia kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi.

Lähde:

Europeans Face the World Divided – 1. Europeans see ISIS, climate change as most serious threats (Pew Research Center, 13.6.2016)
http://www.pewglobal.org/2016/06/13/europeans-see-isis-climate-change-as-most-serious-threats/

Posted in Ilmasto. Comments Off on Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt