Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Kasvillisuudesta vapaata paljasta maa-alaa on tullut maapallolle lisää vuosien 2000 ja 2012 välillä noin 94000 neliökilometriä. Tästä muutoksesta selvästi suurin osa (95 %) on ihmiskunnan toiminnan seurausta. Eniten paljas maa-ala lisääntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Paljas maa-ala lisääntyy, tai vastaavasti kasvillisuuden peittämä maa-ala vähenee, muun muassa kaupungistumisen ja luonnonvarojen käytön myötä. Maapallon väestön kasvaessa kaupungit leviävät uusille alueille ja luonnonvaroja tarvitaan yhä enemmän. Siksi ennen kasvillisuuden vallassa ollutta maa-alaa muutetaan paljaaksi maa-alaksi esimerkiksi kaupunkien tai kaivosalueiden muodossa.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet kuinka paljon paljaan maan määrä on muuttunut vuosien 2000 ja 2012 välillä. Tutkimuksessaan he käyttivät Landsat-satelliitin maapallon pinnasta ottamia kuvia.

Tutkimuksen tuloksien perusteella paljaan maan määrä on lisääntynyt 93896 neliökilometrillä (arvion epävarmuus on ± 9317 neliökilometriä). Maapallolta on siis hiukan yli kymmenen vuoden kuluessa muuttunut noin Unkarin kokoinen maa-ala kasvillisuutta paljaaksi maaksi. Ihmiskunnan toiminnan arvioidaan aiheuttaneen 95 prosenttia muutoksesta. Ihmiskunnan paljaaksi muuttamasta maa-alasta 39 prosenttia johtui liike- ja asuinrakentamisesta, 23 prosenttia luonnonvarojen hyödyntämisestä, 21 prosenttia infrastruktuurin kehittämisestä (tiet, rautatiet, yms.), 11 prosenttia muutoksen alla olevasta maa-alasta (esim. avohakkuut) ja yksi prosentti uusista kasvihuoneista.

Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella tapahtui lähes puolet havaitusta paljaan maan lisääntymisestä. Yksittäisistä maista Kiinan vaikutus oli suurin, sillä 35 prosenttia koko maapallon paljaan maan lisääntymisestä tapahtui Kiinan alueella. Yhdysvallat sai kyseenalaisen kunnian olla toisena tässä vertailussa 17 prosentilla.

Lähteet:

Qing Ying, Matthew C. Hansen, Peter V. Potapov, Alexandra Tyukavina, Lei Wang, Stephen V. Stehman, Rebecca Moore, Matthew Hancher (2017), Global bare ground gain from 2000 to 2012 using Landsat imagery, Remote Sensing of Environment, Volume 194, 1 June 2017, Pages 161–176, doi:10.1016/j.rse.2017.03.022. [tiivistelmä]

Paljaan maan muutoksien datasivu (US Geological Survey, USGS)

Advertisements
Posted in Ympäristö. Comments Off on Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Julkisuudessa on ollut keskustelua WWF:n uudesta lihaoppaasta. Päätin katsoa, mitä oppaassa kerrotaan. Minulle oppaasta heräsi lähinnä kysymyksiä, joita käsittelen tässä kirjoituksessa.

Kun WWF:n lihaoppaan lataa, se näyttää tältä (esimerkkinä naudan kohta oppaassa):

Tässä minua hiukan kummastuttaa se, että miksi eri ympäristövaikutusten arviointipallot on esitetty sumennettuna? Sumennuksen takia minun oli vaikea nähdä eri värejä, kun katsoin kuvaa läppärilläni.

Arviointialueen alla on teksti, jossa on kerrottu muun muassa näin:

Naudalla on selkeästi suurimmat haitalliset ilmastovaikutukset ja vesistöjä rehevöittävät päästöt. Punainen ”vältä”-merkintä kertoo, millä tuotteilla on suurimmat haitalliset ympäristövaikutukset.

Tämän perusteella on siis oletettavaa, että kun katsomme ilmaston ja rehevöitymisen yksityiskohtia, niin ylhäältä alaspäin ne muuttuvat ympäristölle suotuisammiksi, koska vasemmalla olevassa kokonaisarviossa ylimpänä on kaksi huonointa merkattu punaisella ja “vältä”-maininnalla, siitä kaksi alempaa keltaisella ja kaikkein alimmaiset vihreällä. Aivan oikealla olevista nuolista klikkaamalla tilanne selkiytyy; arviointipallojen sumuisuus häviää ja lisää tekstiä tulee esiin. Voimme siis tarkistaa tilanteen ilmaston ja rehevöitymisen osalta, jotka oli haluttu korostaa tekstissä. Klikataanpa siis kaikki kohdat auki ja tarkastetaan tilanne. Katsotaan ensin arviointipallot. Olen koonnut niiden värit alla olevaan kuvaan:

Huomaamme yllättäen, että eri kategorioissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutus onkin arvioitu samansuuruiseksi, vaikka ensin näkynyt teksti vihjasi muuta. Ehkä niiden tarkat arviot kuitenkin tukevat tuota vihjattua käsitystä. Etsin tarkkoja arvioita oppaasta turhaan. Tarkennusteksteistä (erillisellä sivulla) löytyy vain raja-arvot erilaisille palloille. No, ei voi mitään. Tästä kohdasta herää siis kysymys: miksi ensin näkyvässä tekstissä on korostettu naudan ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksia, vaikka ne on arvioitu eri kategorioissa samansuuruisiksi?

Katsotaan seuraavaksi nuolien klikkaamisesta paljastuvia lisätekstejä. Lisäteksteissä kerrotaan tarkemmin kunkin kategorian ympäristövaikutuksista. Huomasin teksteistäkin yhden ihmettelyä herättävän piirteen. Osassa kategorioista on mainittu haitalliset ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset näin:

Naudanlihan tuotannolla on aina suuret ilmastovaikutukset. Lisäksi tuotanto aiheuttaa paljon vesistöjä rehevöittäviä päästöjä.

Kummallista kyllä, vaikka kaikki kategoriat on arvioitu samanarvoisiksi ilmasto- ja rehevöitymisvaikutusten osalta, niin silti ylläoleva maininta niistä on laitettu vain kategorioihin Muut EU-maat, Ruotsi ja Suomi. Maininta puuttuu kategorioista Luomu, Luonnonlaidunliha ja Etelä-Amerikka.

Tarkistin asian muiden tuotteiden kohdalta. Kaikissa tuotteissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset ovat eri kategorioissa samat. Lisäteksteissä ne mainitaan joidenkin kategorioiden kohdalla silloin kun vaikutus on arvioitu joko keltaiseksi tai punaiseksi. Luomun huono vaikutus ilmastoon tai rehevöitymiseen on jätetty mainitsematta kaikkien tuotteiden kohdalla, vaikka saman tuotteen kohdalla se olisikin mainittu joissain muissa kategorioissa. Tässä yhteenveto eri tuotteista, joille lisäteksteissä on joissain kategorioissa mainittu huonosta vaikutuksesta:

  • Nauta: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Etelä-Amerikka, Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Sika: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Suomi – ilman soijaa tai vastuullisella soijalla, Luomu
  • Lammas: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Uusi-Seelanti, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Juusto: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Muut EU-maat, Luomu

On siis pakko kysyä: miksi huonot ilmastovaikutukset on mainittu joidenkin tuotteiden kohdalla vain osassa kategorioita, vaikka kyseinen huono vaikutus koskee tuotteen kaikkia kategorioita?

Emme myöskään voi välttyä kysymästä: miksi Luomun huonot ilmastovaikutukset on jätetty järjestelmällisesti mainitsematta?

Etsin oppaasta myös tietoa, mistä tietolähteistä arviot on koottu, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli ainoa minkä löysin erilliseltä sivulta:

WWF:n Lihaoppaan lähteet

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös WWF:n Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä.

WWF:n Lihaopas pohjaa erityisesti aiheesta tehtyyn tutkimukseen: Röös E, Ekelund L, Tjärnemo, H (2013) Communicating the Environmental Impact of Meat Production: Challenges in the Development of a Swedish Meat Guide. Journal of Cleaner Production.

Eli ainoastaan yksi lähteistä on mainittu, joten on kysyttävä: Miksi muita lähteitä ei anneta?

Pikaisella tarkastelulla löysin siis heti monta kummallisuutta tästä oppaasta. Lähteiden ja tarkkojen numeroarvojen puuttumisen takia oppaan tietojen tarkempi tarkastaminen on työlästä. Esitystapakin oli harhaanjohtava.

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Talvivaara timelapse

Googlen Earth Enginella on uusi palvelu timelapse, jossa voi katsella maiseman muuttumista ajan myötä satelliittikuvien perusteella missä tahansa pain maapalloa. Kokeilin tätä huvikseni Talvivaaran kaivosalueelle. Alla olevaan kuvaan olen ottanut kaikkien vuosien kuvat välillä 2004-2016. Maisema muuttuu tuolla paikalla melkoisesti sinä aikana.

talvivaaratimelapse

Posted in Ympäristö. Comments Off on Talvivaara timelapse

Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä on vähentynyt rajoitusten jälkeen huomattavasti, mutta aineen käyttö on edelleen sallittu kemikaalituotannossa, josta hiilitetrakloridia näyttää pääsevän jonkun verran ilmakehään.

hiilitetracl

Hiilitetrakloridi on otsonikerrosta tuhoava aine, jonka käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987. Sen jälkeen hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä onkin vähentynyt huomattavasti.

Montrealin pöytäkirjan rajoitukset eivät koske hiilitetrakloridin käyttöä muiden kemikaalien tuotannossa, joten on olemassa vaara, että hiilitetrakloridia pääsee ilmakehään piilopäästöinä kemikaalien tuotannosta. Tämä mahdollisuus nousee esiin myös hiilitetrakloridin päästöarvioiden ja päästömittausten eroja tarkasteltaessa, sillä eri maiden päästöarvioista saadut arvot poikkeavat mitatuista päästöistä huomattavasti. Hiilitetrakloridilla ei juurikaan ole luonnollisia päästölähteitä, joten on oletettavaa, että arvioiden ja mittausten ero johtuu arvioiden puutteista. Kemikaalituotannon piilopäästöt voisivat olla juuri sellainen puute.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty hiilitetrakloridin päästöjä Euroopassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä hiilitetrakloridin mittauksia ilmakehästä että päästöarvioita. Tutkimuksen tuloksien perusteella Euroopan keskimääräiset hiilitetrakloridipäästöt vuosien 2006 ja 2014 välillä olivat noin 2,2 miljoonaa kilogrammaa vuodessa. Päästöt ovat vähentyneet keskimäärin noin seitsemällä prosentilla vuosittain. Euroopan hiilitetrakloridipäästöt ovat noin neljä prosenttia koko maailman päästöistä.

Euroopassa suurin hiilitetrakloridin päästäjä näyttää olevan Ranska, jonka päästöt olivat noin 26 prosenttia koko Euroopan päästöistä. Seuraavaksi suurin päästäjä on Espanjan ja Portugalin alue (noin 13 prosenttia koko Euroopan päästöistä). Skandinavian päästöt ovat noin viisi prosenttia koko Euroopan päästöistä.

Tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan päästöpaikkoja myös tarkemmin. Suurimpia päästölähteitä näyttää sijaitsevan Etelä-Ranskassa, Keski-Englannissa ja Benelux-maissa (Belgia, Hollanti ja Luxemburg). Näillä alueilla sijaitsee myös suurin osa Euroopan orgaanisten kemikaalien tuotannosta.

Lähde
Graziosi, F., Arduini, J., Bonasoni, P., Furlani, F., Giostra, U., Manning, A. J., McCulloch, A., O’Doherty, S., Simmonds, P. G., Reimann, S., Vollmer, M. K., and Maione, M.: Emissions of carbon tetrachloride from Europe, Atmos. Chem. Phys., 16, 12849-12859, doi:10.5194/acp-16-12849-2016, 2016. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Väitteitä vieraslajeista

Olen nähnyt jonkun verran keskusteluita vieraslajeista ja hiukan osallistunutkin niihin. Keskusteluissa näkyy aika usein kommentteja, joiden johdosta haluan painottaa seuraavia asioita:

– Olet saattanut havaita jossain paikassa vieraslajin, joka ei ole levinnyt siellä hallitsemattomasti, vaan on pysynyt aloillaan jo monta vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yksikään vieraslaji ei voi ikinä olla haitaksi missään. Pitää katsoa kokonaisuutta, eikä vain sitä yhtä paikkaa. Vieraslajien on havaittu leviävän sopivissa olosuhteissa. Joskus leviäminen voi olla niin hidasta, ettei sitä havaitse helposti lyhyessä ajassa ja kyllä jotkut lajit voivat pysyä joillakin paikoilla aisoissakin johtuen paikallisista olosuhteista. Kyseiset lajit voivat silti olla ongelmia muualla.

– Olet saattanut havaita jossain paikassa, kun joku hyönteislaji käyttää vieraslajia ravinnoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vieraslajit ovat pelkästään hyväksi Suomen luonnolle. Vieraslajien tiedetään olevan yleisesti ottaen haitallisia paikalliselle luonnolle. Jos yksittäinen laji osaa käyttää vieraslajia hyväksi, kyseinen laji menestyy paremmin kuin muut, ja syntyy vääristynyt, vain harvoja lajeja käsittävä ekosysteemi. Muut lajit kärsivät.

– Olet saattanut nähdä jollain paikalla, kuinka yksittäinen kotoperäisen lajin yksilö kasvaa keskellä vieraslajin esiintymää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yksikään vieraslaji voi valloittaa alueita kotoperäisiltä lajeilta. On myös mahdollista, että vaikka suurin osa lajeista joutuu väistymään vieraslajin tieltä, yksittäinen laji saattaa pystyä kasvamaan paikalla tai ainakin sinnitellä siinä muita kauemmin. Ekosysteemi muuttuu joka tapauksessa köyhemmäksi sillä paikalla.

– Vieraslaji voi olla kaunis ulkomuodoltaan. Se ei kuitenkaan poista lajin haitallisuutta.

– Lupiineja löytyy myös muualta kuin teiden varsilta. Ylläoleva kuva on otettu pellolta. Lisäksi teiden varret eivät olisi rumia ilman lupiineja. Siellä vain kasvaisi kotimaisia kukkakasveja. Toisaalta lupiinin valloittamat alueet ovat lupiinien kukinnan jälkeen mustanpuhuvia, rumia rankaviidakkoja. Samaan aikaan vieressä saattaa olla täydessä kukassa alue, jota lupiini ei ole vielä valloittanut.

Posted in Luonto, Ympäristö. Comments Off on Väitteitä vieraslajeista

Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta

Lappeenrannan kaupunki on juuri julkaissut tiedotteen, jonka mukaan kaupunki on ehdolla maailman parhaaksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kyseessä on WWF:n Earth Hour City Challenge -kilpailu. Koska tiedän, että Suomessa on ennenkin pelattu puubiomassalla näennäispäästövähennyksien aikaansaamiseksi, niin päätin tarkistaa, millä keinoin Lappeenranta on nyt liikkeellä.

Puubiomassan käyttö bioenergiaksi on tutkimuksissa osoittautunut ilmaston kannalta yhtä huonoksi kuin fossiiliset polttoaineet. Bioenergiaa käsitellään silti nollapäästöisenä virallisessa päästölaskennassa. Tämän vuoksi saadaan kuvitteellisia päästövähennyksiä, kun esimerkiksi siirrytään hiilen poltosta puubiomassan polttoon. Tätä vääryyttä käytetään politiikassa surutta hyväksi. Niinpä meillä Suomessa onkin tällä hetkellä massiiviset pyrkimykset metsien käyttöön – voihan metsien kaatamista nyt kutsua ympäristöteoksi ja sehän sopii vallan kahvassa tällä hetkellä olevalle Keskustalle. Jopa ympäristöpuolueeksi joskus profiloitunut Vihreät on liputtanut metsien energiakäytön puolesta. Heidän sloganissaankin vuonna 2013 vaadittiin kotimaista puuta kunniaan. Kotimainen puu kunniaan polttamalla metsät?

Suomen työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuonna 2014 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 -nimisen mietinnön. Mietinnön oli kirjoittanut “Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea”, jonka puheenjohtaja oli Kokoomuksen Jan Vapaavuori. Mukana olivat vihreiltä Ville Niinistö ja Oras Tynkkynen, SDP:ltä Lauri Ihalainen ja Sirpa Paatero, Perussuomalaisilta Pirkko Mattila ja Kaj Turunen, Keskustalta Mauri Pekkarinen ja Mirja Vehkaperä, Vasemmistoliitolta Silvia Modig ja Jari Myllykoski, RKP:ltä Carl Haglund ja Christina Gestrin sekä Kristillisdemokraateilta Sauli Ahvenjärvi ja Sari Palm. Mietinnössä todettiin: “Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80–95 %:lla Suomen on joka tapauksessa lisättävä uusiutuvan energian – erityisesti kotimaisen bioenergian – käyttöä ja hyödynnettävä kaikilla sektoreilla energiatehokkuuden ja cleantechtoimialan potentiaali.” Mietinnössä kerrottiin myös aivan oikein, että puun energiakäytön hiilineutraalius on tieteellisessä keskustelussa kyseenalainen. Mietinnössä päädyttiin siihen, että “Suomen kannalta on ydinkysymys, että EU:ssa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa varmistuu, että kestävästi tuotettu biomassa lasketaan edelleen hiilineutraaliksi.” Ei siis mitään väliä, mitkä puubiomassan päästöt ovat oikeasti, kunhan ne saadaan jatkossakin laittaa laskennassa nollaksi.

Lappeenrannan ilmastoteot

Lappeenrannan ilmastoteot löytyvät Hinkumapista. Katsotaan, mitä sieltä löytyy. Ensimmäiseksi on yhdeksän kilowatin aurinkovoimala. Toisena kerrotaan, että kaupungista löytyy tankkausasema kaasuautoille, josta saa maa- tai biokaasua. Seuraavaksi on maininnat aurinkosähköstä (3 kW) ja aurinkovoimalasta (10 kW). Sitten on tiedote siitä, että vuonna 2014 Lappeenranta oli myös menestynyt tässä samassa WWF:n kilpailussa. Seuraavaksi on taas aurinkovoimala (4,08 kW). Sitten kerrotaan katuvalojen vaihtamisesta energiatehokkaampiin. Sitten on aiempiin verrattuna hiukan isompi aurinkovoimala, 208,5 kW. Sitten on tuulivoimala (20 kW).

Tähän mennessä siis nämä ovat olleet kaasun tankkauspistettä lukuunottamatta oikeasti vähäpäästöistä energiaa. Valitettavasti tuotettu energiakapasiteetti on toistaiseksi ollut aika vähäinen. Yllämainittujen aurinko- ja tuulivoimaloiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 255 kilowattia. Tämä on siis vain kapasiteettia. Oikeastihan sekä aurinko- että tuulivoimalat eivät ikinä tuota täyttä sataa prosenttia kapasiteetistaan.

Viimeiseksi on sitten viimeinkin kerrottu se asia, mistä Lappeenrannan päästövähennykset oikeasti tulevat. Viimeiseksi on nimittäin mainittu biovoimalaitos. Sen tuottamaa energiamäärää ei kerrota, mutta seuraavaa on kerrottu: “[Biovoimalaitoksen] vaikutus Lappeenrannan vuoden 2010 kasvihuonekaasutaseeseen oli yli 1/3-osan vähennys sähkön ja lämmöntuotannossa verrattuna vuoteen 2004”. Käytetyistä polttoaineista kerrotaan seuraavaa: “Biovoimalan pääpolttoaineet olivat vuonna 2014 puupohjaiset polttoaineet n. 83 % sekä turve/maakaasu 17 %”. Lappeenrannan Energian sivuilta löytyy myös biovoimalan tuotantokapasiteetti, joka on “125 MW sähköä, 152 MW prosessihöyryä ja 110 MW kaukolämpöä”. Tämä kapasiteetti on karkeasti ottaen tuhatkertainen lueteltuihin aurinko- ja tuulivoimaloihin verrattuna. Eli siis käytännössä Lappeenrannan merkittävin ilmastosaavutus on ollut polttaa metsiä. Tässä ei mielestäni ole hirveästi hurraamisen aihetta.

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta

Ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole yleisesti nousseet

Vastoin yleistä luuloa ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole nousseet yleisesti uuden tutkimuksen mukaan. Joissain maissa rakennuskustannukset ovat nousseet ja joissain laskeneet. Ydinvoiman rakennuskustannukset ovat muuttuneet eri suuntiin eri aikakausina, eri maissa ja rakennuskokemuksen mukaan.

ydinvoiman_kustannukset

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan ydinvoima on hiilipäästöjen vähennyksessä avainasemassa. Tällä hetkellä ydinvoiman osuus vähähiilisestä energiasta on noin kolmannes. Maat, joilla on tällä hetkellä pienimmät päästöt, käyttävät paljon ydinvoimaa ja/tai vesivoimaa. Korkeat rakennuskustannukset ovat hidastaneet ydinvoiman käyttöönottoa kehitysmaissa, koska vähähiilinen ydinvoima ei pysty kilpailemaan halvemman fossiilienergian kanssa ainakaan vapailla markkinoilla. Ydinvoiman kustannusarviot ovatkin tärkeitä, kun arvioidaan tulevaa kehitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ydinvoiman rakennuskustannuksia on tutkittu yllättävän vähän. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty lähinnä 1970- ja 1980-luvuilla tapahtuneisiin kustannusten muutoksiin Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Näiden tutkimusten piiriin on kuulunut vain 26 prosenttia tähän mennessä valmistuneista ydinreaktoreista. Yhdysvallat ja Ranska eivät välttämättä anna kaikkein parasta kuvaa rakennuskustannusten kehityksestä, sillä molemmat maat olivat voimakkaasti mukana ydinvoiman kehitysvaiheessa ja molemmat maat rakensivat suurimman osan reaktoreistaan yli 30 vuotta sitten. Yhdysvaltojen uusinta valmistunutta reaktoria alettiin rakentaa vuonna 1978. Lisäksi Three Mile Islandissa vuonna 1979 tapahtuneeseen onnettomuuteen reagoitiin ydinvoima-alalla voimakkaasti, mikä saattoi vaikuttaa rakennuskustannuksiin.

Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa lopetettiin ydinvoiman rakennus 1990-luvulla, mutta Itä-Euroopassa ja Aasiassa jatkettiin ydinvoiman rakentamista. Paljon ydinvoimaa rakensivat Japani, Etelä-Korea, Intia ja Kiina. Näiden alueiden rakennuskustannusten on todettu olleen pienet, mutta kyseisillä alueilla ei ole kunnolla tutkittu rakennuskustannusten kehitystä pidemmällä aikavälillä.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ydinvoiman rakennuskustannusten muutoksia pitkällä aikavälillä maailmanlaajuisesti. Tutkimus kattaa 58 prosenttia maailman ydinreaktoreista. Mukana on 349 reaktoria seitsemästä maasta (Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Kanada, Japani, Etelä-Korea ja Intia). Tarkoituksena oli ottaa mukaan kaikki suurimmat ydinvoimamaat, mutta Venäjän, Kiinan ja Ison-Britannian ydinreaktoreista ei löytynyt luotettavaa tietoa.

Tutkimuksen tuloksissa verrataan ensin Yhdysvaltojen uusia tuloksia aiempien tutkimusten tuloksiin. Aiempien tutkimusten mukaan rakennuskustannukset ovat nousseet Yhdysvalloissa voimakkaasti. Uuden tutkimuksen kattavampi aineisto osoittaa, että tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen. Rakennuskustannukset olivat nimittäin huomattavan korkeat 1950- ja 1960-luvuilla ja kustannukset laskivat 1970-luvulle tultaessa. Aiemmat tutkimukset keskittyivät 1970- ja 1980-luvuille, joten niissä ei näkynyt alkuvaiheen korkeita kustannuksia. Kustannukset alkoivat taas nousta, mikä todennäköisesti johtuu Three Mile Islandin onnettomuuden vaikutuksista, kuten oheinen kuva osoittaa.

USA3mile

Seuraavaksi vertailtiin Ranskan uusia tuloksia aiempien tutkimuksien tuloksiin. Ranskassakin ydinvoiman rakennuskustannukset olivat aluksi korkeat ja laskivat huomattavasti 1970-luvulle tultaessa. Sen jälkeen kustannukset ovat olleet tasaisessa mutta lievässä nousussa (1950- ja 1960-lukujen kustannukset olivat nykyistä suuremmat tai samansuuruiset). Ranskan lievän kustannusten nousun on arvioitu johtuneen työvoimakustannusten noususta, lisääntyneestä ydinvoimateknologian valvonnasta ja suurempien reaktoreiden vaatimasta monimutkaisemmasta tekniikasta. Lisäksi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 näyttää aiheuttaneen pienen, mutta havaittavissa olevan nousun ydinvoiman rakennuskustannuksiin Ranskassa.

Kanadan rakennuskustannukset ovat kehittyneet melko samalla tavalla kuin Ranskassa, eli ensin korkeat kustannukset, nopea kustannusten lasku ja sitten hidas, tasainen nousu. Saksassa tilanne on enemmän Yhdysvaltojen kaltainen: korkeat kustannukset, nopea lasku ja nopea nousu. Japanissa kustannusten kehitys on aluksi samanlainen kuin Yhdysvalloissa ja Saksassa, mutta kustannusten kasvu pysähtyi 1980-luvun alussa ja sen jälkeen kustannukset ovat pysyneet muuttumattomana. Intiassa rakennettiin melko halpoja reaktoreita 1960- ja 1970-luvuilla, mutta kustannukset nousivat yhtäkkiä korkeammiksi 1970-luvun loppupuolella. Kustannukset nousivat edelleen 1990 luvulle asti, mutta 2000-luvulla rakennettiin muutama reaktori, joiden kustannukset olivat pudonneet noin kymmenen prosenttia 1990-luvun alkupuolella rakennetuista reaktoreista. Etelä-Koreassa ydinreaktoreiden rakennuskustannukset ovat laskeneet melko tasaisesti 1970-luvulta lähtien.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna rakennuskustannusten muutokset ovat monimutkaiset, eikä niitä välttämättä ole mielekästä edes tarkastella kokonaisuutena. Uusissa ydinvoimamaissa, jotka ovat aloittaneet ydinvoiman rakentamisen vasta 1980-luvulla, ydinvoiman rakennuskustannukset ovat muuttuneet eri tavalla kuin 1950-luvulla rakentamisen aloittaneissa pioneerimaissa. Yleisesti ottaen ydinvoiman rakentaminen oli aluksi kallista, koska tekniikka oli vielä uutta. Sen jälkeen rakentaminen halpeni rajusti. Tämän jälkeen rakennuskustannusten muutokset ovat erilaisia alueittain ja rakennuskokemuksen suhteen. Aasiassa rakentaminen on pysynyt melko samanhintaisena tai jopa laskenut, kun taas Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kustannukset ovat yleisesti nousseet ja paikoin voimakkaasti.

Tutkimuksessa verrattiin myös ydinvoiman rakennuskustannusten kehitystä aurinkovoiman ja hiilivoiman hintakehityksiin. Kaikissa kolmessa energiamuodossa on nähtävissä sama alkuvaiheen kehitys, että kustannukset ovat aluksi korkeat ja laskevat sitten nopeasti. Aurinkovoiman tapauksessa rakennuskustannukset ovat laskeneet jatkuvasti ja toivottavasti tämä kehitys jatkuu edelleen. Alkuvaiheen kustannusten laskun jälkeen hiilivoiman rakennuskustannukset ovat nousseet todennäköisesti voimaloiden päästöjen sääntelyn tuloksena.

Lähde: Jessica R. Lovering, Arthur Yip, Ted Nordhaus (2016), Historical construction costs of global nuclear power reactors, Energy Policy, Volume 91, April 2016, Pages 371–382, doi:10.1016/j.enpol.2016.01.011. [koko artikkeli on vapaasti luettavissa]

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole yleisesti nousseet