Variksen raakuntaa

Kokeilin tehdä Youtube-videon ja tässä sen kokeilun tulos:

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Variksen raakuntaa

Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)

Minulla on tapana laskea lintuja tietyillä vakioreiteillä, joissa pyrin käymään mahdollisimman usein. Kuljen kyseisen reitin ja lasken siellä havaitsemani lintuyksilöt ja niiden lajit. En yleensä pysähtele pitkiksi ajoiksi, vaan pyrin kiertämään reitin kuten tavallinen ulkoilija tekisi. Havainnoinnin apuna minulla on tässä aiheena olevalla reitillä yleensä mukana kiikarit, joita käytän vain lajimäärityksien apuna. En siis käytä kiikareita lintuyksilöiden etsintään, vaan pyrin havaitsemaan linnut ensin paljain silmin.

Yksi näistä reiteistä on Espoon Suomenojan lintukosteikon ympäri kulkeva kevyen liikenteen väylä. Suoritin siellä ensimmäiset laskennat vuoden 2015 keväällä ja olen sen jälkeen laskenut reitin 91 kertaa vuoden 2016 loppuun mennessä. Olen suorittanut laskennan suunnilleen kerran viikossa, mutta loma-aikoina tulee väkisinkin pitempiä taukoja laskentaan.

Seuraavassa kuvassa on esitetty laskennan tulokset sekä yksilömäärien että lajimäärien osalta:

2016_suomenoja

Kuvasta nähdään selvä vuodenaikaisvaihtelu: lajien määrä nousee voimakkaasti keväällä ja lähtee sitten laskemaan pikkuhiljaa. Yksilöiden määrässä näkyvä valtava hyppäys keväällä ja kesällä johtuu naurulokkiyhdyskunnasta. Se saapuu Suomenojalle noin maalis-huhtikuun vaihteessa ja lähtee pois, kun poikaset on saatu lentokykyisiksi heinäkuun puolenvälin paikkeilla.

Suomenojan lintulaskennassa on sellainen ongelma, että naurulokkien määrää on miltei mahdoton laskea joka kerta siellä käydessä, koska ne lentelevät koko ajan edestakaisin ja niitä on suuri määrä. Olen aiemmin kirjoittanut Suomenojan naurulokkiyhdyskunnan yksilömääräarviostani. Laskennan vaikeuden takia käytänkin aiemmin tekemääni arviota aina kun naurulokkien yhdyskunta on paikalla. Merkkaan silloin havaittujen naurulokkien määräksi 1500 (joista 1200 merkkaan pelkiksi näköhavainnoiksi ja 300 ääni/näköhavainnoiksi).

Naurulokkiyhdyskunnan koko myös häiritsee lajien määrän ja yksilömäärän vertailua. Esitänkin seuraavaksi kuvaajan, josta on poistettu naurulokkien yksilömäärä:

2016_soja_ei_nl

Tästä kuvaajasta nähdään, että ilman naurulokkien yksilömäärää lajien ja yksilöiden määrät seuraavat toisiaan melko hyvin. Silmiinpistävää on se, että Suomenojalla ei näy merkittäviä piikkejä syksyisin ja keväisin, vaikka sen voisi hyvinkin ajatella olevan sellainen paikka, jossa muuttolintujen parvet viihtyisivät. Mutta näin ei ole – Suomenojalla näkyy syksyisin kyllä lintuparvia, mutta ne ovat yleensä yksilömäärältään melko pieniä.

Olen myös kirjannut ylös havaintojen tyypin siten, että jaan ne äänihavaintoihin, näköhavaintoihin ja havaintoihin, jotka ovat sekä ääni- että näköhavaintoja (eli sama lintuyksilö on sekä nähty ja kuultu). Äänihavainnot olen lisäksi jaotellut lauluun ja muuhun ääntelyyn. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty erilaisten havaintojen osuus kaikista havainnoista prosentteina:

2016_soja_aani_nako

Yksi merkillepantava piirre Suomenojalla tehtyjen havaintojen tyypistä on se, että näköhavaintojen osuus kaikista havainnoista on hyvin suuri. Esimerkiksi metsässä tehdyt lintuhavainnot ovat suurimmaksi osaksi äänihavaintoja. Toinen seikka, joka kuvaajasta näkyy on se, että äänihavaintojen osuus saattaa talviaikaan olla melko suuri, vaikka näköhavaintojen osuus pysyy edelleen myös suurena. Talvisin vesilintuja ei ole paikalla, vaan havainnot ovat pääsääntöisesti varislintuja ja tiaisia, jotka ääntelevät paljon. Ne kuitenkin myös näkyvät paljon, joten havainnoista suuri osa on sekä näkö- että äänihavaintoja. Lauluhavainnoista näkyy tiaisten aikainen laulukauden aloitus ja sen jälkeen muiden lintujen (mm. rastaat, kertut, peippo) laulukausi näkyy hiukan heikosti tässä kuvassa.

Laskennasta olisi vielä paljon mielenkiintoista kerrottavaa erityisesti yksittäisten lajien ja lajiryhmien osalta, mutta jätän sen myöhemmäksi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)

Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Kirjoitin aiemmin havainnoistani työmatkakävelyn yhteydessä vuoden 2014 keväältä vuoden 2015 keväälle. Vuoden 2014 loppupuolella vaihdoin työnantajani toiseen toimipisteeseen, jonne kuljin myös kävellen ja kirjasin tältä matkalta myös lintuhavaintoja (näiden kahden työmatkan havaintoajat ovat osittain päällekkäiset, koska kävin uuden toimipisteen aikana silloin tällöin havainnoimassa myös vanhan työmatkan).

Ensimmäiset havainnot on tehty 9.12.2014 ja viimeiset 14.4.2015 ja eri havaintoreissuja kertyi 14. Tämän jälkeen muutin Espoossa toiseen paikkaan asumaan, josta havainnot jatkuivat (tästä lisää myöhemmin). Kävelty matka oli noin 4,3 kilometriä. Kuten edellisessä kirjoituksessani, esitän myös tässä vain aamuhavainnot vaikka tein havaintoja joskus myös iltapäivällä (ehkä teen myöhemmin kirjoituksen iltapäivä- ja aamuhavaintojen eroista).

Lintuja havaitsin näillä työmatkoillani keskimäärin 71 kappaletta (pienin havaittu määrä oli yksi ja suurin 214). Keskimäärin yksilöitä havaittiin siis noin 16 per kilometri. Lajien määrä oli keskimäärin 8, eli noin 2 lajia per kilometri. Nämä luvut ovat selvästi pienempiä kuin edellisellä työmatkallani, mutta ero selittyy havaintojen vuodenajalla. Edellisen työmatkan havainnot samalta ajalta antavat itse asiassa pienemmän tuloksen kuin tämän työmatkan havainnot, joten tämä työmatka saattaa mennä linturikkaampien alueiden läpi. Epävarmuudet näissä havainnoissa ovat kuitenkin niin suuret, että mitään varmaa ei näillä tiedoilla voi sanoa. Pitäisi esimerkiksi vertailla säätiloja, vuorokaudenaikoja, auringonnousuaikoja, yms. ennen kuin vertailu olisi mielekäs.

Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä sinisellä ja havaittujen lajien määrä punaisella:

mankkaa_sateri_aamu

Havaintoja kertyi vain vähän muutaman kuukauden ajalta, joten tästä kuvasta ei voi sanoa paljon, mutta kevään tulo siinä näkyy melko selvästi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Minkälaisia lintuhavaintoja tavallinen työmatkakävelijä tekee?

Minulla oli tapana kulkea muutaman kilometrin työmatkani Espoossa kävellen, kunnes muutin kauemmas työpaikastani. Vuonna 2014 aloin tehdä järjestelmällisiä lintuhavaintoja työmatkallani. Laskin sekä havaitut lintulajit että niiden yksilömäärän. Tämä on melko samanlaista havainnointia kuin ns. linjalaskennoissa tehdään. Esitän tässä tuloksia havainnoinnistani.

Ensimmäinen havaintopäivä oli 28.3.2014 ja viimeinen 10.4.2015. Matka oli aluksi noin 3,9 kilometriä, mutta se lyheni 3,7 kilometriin 1.8.2014 (toimipisteeni siirryttyä toiseen taloon). Tässä on esitetty vain aamujen havainnot, vaikka tein havaintoja joskus iltapäivälläkin.

Lintuyksilöitä havaitsin keskimäärin 113 per reissu. Tämä on noin 30 havaittua lintuyksilöä per kilometri. Lajeja havaitsin keskimäärin 13 per reissu, joka on 3,3 per kilometri. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä lintuyksilöitä havaittiin noin 7700. Havaintoreissuja tehtiin 68, joilla käveltyjä kilometrejä kertyi noin 260. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä eri reissuilla:

Kuvasta nähdään, että kesällä on odotetusti yleisesti enemmän lintuyksilöitä havaittavissa kuin talvella. Suurimmat yksilömäärät ovat esiintyneet syksyllä, vaikka yleisesti syksyllä on havaittu vähemmän lintuja kuin kesällä. Suurin yksilömäärä (383) esiintyi 4.9.2014, mikä johtui havaituista valkoposkihanhiparvista, joiden yksilömääräksi arvioitiin 250. Toiseksi suurin yksilömäärä (261) havaittiin 24.11.2014, mikä johtuu tuolloin havaituista tunnistamattomien lintujen parvista, joissa oli yli 200 yksilöä.

Eniten havaintoja tehtiin seuraavista lajeista: räkättirastas (732 havaintoa), talitiainen (469), varpunen (390), tervapääsky (388), västäräkki (346), varis (305), valkoposkihanhi (298), kalalokki (297), sinitiainen (245), kesykyyhky (237), mustarastas (186), sepelkyyhky (177), peippo (176), harakka (170), kottarainen (136) ja viherpeippo (124). Eri lajeja havainnoinnin aikana saatiin tunnistettua 40. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lajien määrä eri reissuilla:

Havaittujen lajien määrässä näkyy melko selvästi vuodenaikojen vaihtelu. Suurimmillaan yhdellä reissulla havaittu lajimäärä on ollut 25, joka havaittiin 21.5.2014, 4.6.2014 ja 9.6.2014. Lajien määrällä arvioituna vuoden 2014 lintuhuippu osui siis touko-kesäkuun vaihteen tienoille.

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erityyppisten havaintojen (näköhavainto/äänihavainto/lauluhavainto) osuus kaikista havainnoista vaihtelee eri aikoina:

Lauluhavaintoja tehdään lähes pelkästään keväällä ja alkukesästä, mutta niiden osuus kaikista havainnoista pysyy kaikkina aikoina melko pienenä, alle 20 prosentissa. Lauluhavaintojen pieni osuus selittyy melko varmasti maastolla, joka tässä tapauksessa on pientaloalueita, liikerakennusalueita ja moottoritien lähialueita. Jos havainnointi olisi tapahtunut metsässä, lauluhavaintojen osuus kaikista havainnoista olisi todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi ja vastaavasti näköhavaintojen osuus pienempi. Yllä olevassa kuvassa näyttäisi siltä, että näköhavaintojen (musta käyrä) osuus olisi hallitseva verrattuna äänihavaintoihin (sininen käyrä esittää sekä laulu-että muut äänihavainnot). Seuraavassa kuvassa on verrattu ääni- ja näköhavaintoja tarkemmin:


Kuvassa näkyy Y-akselilla, kuinka monta kertaa enemmän äänihavaintoja on tehty näköhavaintoihin verrattuna. Jos arvopiste on alle yhden (kuvan harmaa alue), näköhavaintoja on silloin tehty enemmän ja jos yli yhden, niin äänihavaintoja on tehty enemmän. Kuvasta on nähtävissä se, että kyseisellä reitillä tehtiin näköhavaintoja melko järjestelmällisesti enemmän kaikkina muina aikoina paitsi syksyllä lokakuun alkupuolelta joulukuun loppupuolelle, jolloin useina aamuina tehtiin äänihavaintoja selvästi enemmän. Kuvassa ei näy muutaman aamun (20.10., 23.10., 17.11., 26.11., 27.11. ja 9.12.) tulosta, jolloin tehtiin pelkkiä äänihavaintoja. Syksyinen näköhavaintojen väheneminen liittyy ensisijaisesti valon vähenemiseen. Aurinko nousee myöhemmin kuin kesällä, mutta työhönmenoaika pysyy samana.

Vertaillaan vielä muutaman yksittäisen lajin äänihavaintojen ja näköhavaintojen määriä sekä lajin keskimääräistä pituutta:

Yleisesti ottaen pienet linnut havaitaan helpommin ääntelystään ja suuremmat linnut havaitaan helpommin silmin. Tästä säännöstä eniten poikkeaa suhteellisen pienikokoinen tervapääsky, josta kuitenkin tehdään selvästi enemmän näköhavaintoja kuin äänihavaintoja. Erityisen hiljainen lintu on kesykyyhky, josta ei tehty yhtään äänihavaintoa, vaikka lajia havaittiin usein. Kokoonsa nähden mustarastas ääntelee paljon ja västäräkistä taas tehdään enemmän näköhavaintoja kuin muista samankokoisista linnuista.

Mainittakoon vielä lopuksi, että epävarmuutta näihin tuloksiin aiheutuu erityisesti lintulajien tunnistuksen onnistumisesta. Tunnen suurimman osan Suomen tavallisimmista lintulajeista ja niiden tunnusomaisimman ääntelyn, mutta aina tulee havaintoja, joissa laji jää tunnistamatta. Havaittava lintuyksilö saattaa olla liian kaukana tunnistettavaksi tai se vilahtaa silmien ohi liian nopeasti. Äänihavainto saattaa olla liian hiljainen ja nopea tunnistettavaksi. Joskus taas hyväkin havainto jää tunnistamatta havaitsijan tunnistustaitojen ja tiedon vajavaisuudesta johtuen. Näissä havainnoissa noin 32 prosenttia jäi tunnistamatta lajilleen. Suurin osa tunnistamattomista havainnoista on kokonaan tunnistamatta jääneitä lintuyksilöitä. Tunnistamattomista suuren osuuden muodostavat myös lajilleen tunnistamatta jääneet lokit ja tiaiset.

Naurulokkien määrä Suomenojan yhdyskunnassa

Espoon Suomenojalla majailee naurulokkiyhdyskunta vuosittain. Viime aikoina minulla on ollut tapana laskea kohtaamani lintulajit ja -yksilöt. Suomenojan naurulokkiyhdyskunta tarjosi tässä mielessä melkoisen haasteen, sillä yleensä osa linnuista oli lennossa, osa vedessä, osa muualla ja osa ruovikon kätköissä. Oli hyvin vaikeaa saada käsitystä yhdyskunnan koosta. Pelkästään lentävien yksilöiden laskenta oli vaikeaa, koska niitä oli niin paljon ja lensivät ristiin rastiin.

Tämän vuoden huhtikuun 22. päivänä minulle kuitenkin tarjoutui tilaisuus tehdä edes jonkinlainen arvio yhdyskunnan koosta. Olin kävelemässä Suomenojan altaan ympäri, kun yhtäkkiä naurulokkiyhdyskunnan jäsenet nousivat ilmaan yhteistuumin – oli petohälytyksen aika, sillä joku haukka oli lentänyt paikalle.

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nappasin neljä kuvaa eri suuntiin niin, että sain suunnilleen koko naurulokkeja parveilevan alueen kuviin. Näistä kuvista laskin sitten naurulokkiyksilöt.

Ensimmäisessä kuvassa on 386 naurulokkia, toisessa 381, kolmannessa 518 ja neljännessä 220. Yhteensä kuvissa on siis 1505 naurulokkia.

Arvioon liittyvät epävarmuudet

Otetuissa kuvissa osa naurulokeista näkyy selvästi ja osa vähemmän selvästi. Lopputuloksen kannalta on oleellista, mitkä valkoiset täplät kuvissa lasketaan naurulokeiksi ja mitkä ei. Minä laskin tässä mielessä todennäköisesti ennemminkin yläkanttiin kuin alakanttiin. Arvioin tätä asiaa kuvista karkeasti ja arvio voisi olla noin kymmenen prosenttia pienempikin. Tämän perusteella yhdyskunnan lokkiyksilöiden määräksi saadaan vähintään 1355.

Osa naurulokeista oli hälytyksenkin aikaan vedessä tai ruovikossa. Osa niistä ei siis näy kuvissa. Kuvissa näkyy vedessä ja ruovikon reunalla 58 lokkia. Suomenojalla on kuvassa näkyvän avoveden lisäksi myös joitakin muita avovesialueita, joista yksi on yhtä iso kuin kuvassa näkyvä ja pienempiä on muutama. Voisimme arvioida, että kuvissa näkyvä määrä on neljännes, jolloin piilossa olevien määrä olisi 174. Osa lokeista todennäköisesti on vielä syvemmällä ruovikossa, joten tämä arvio on vähimmäismäärä.

Osa lokeista oletettavasti oli muualla (esim. merellä, joka on vain muutaman sadan metrin päässä) ruoanhaussa. Tätä en kuitenkaan lähde tässä sen tarkemmin arvioimaan.

Kuvien väliin jää jonkin verran tilaa, jossa myös oli lokkeja. Nämä jäivät laskematta. Kuvien väliin jäävä tila on kuitenkin melko pieni, joten varovainen arvio voisi olla kymmenen yksilöä jokaisessa välissä, eli yhteensä 30 lokkia lisää arvioon.

Lopullinen arvio

Yllä olevat epävarmuudet mukaanlaskien saamme parhaaksi arvaukseksi 1709 yksilöä ja minimiarvioksi 1558 yksilöä. Näihin arvioihin pitää lisätä vielä sillä hetkellä poissa olleiden yksilöiden määrä, mikä se sitten onkin.