Lämmin talvi ja kevät 2020 – miten se näkyy luonnossa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut lämmin ja lumeton talvi, jota on leikillisesti kutsuttu pitkäksi marraskuuksi. Tarkastelen tässä, miten tämä näennäisen poikkeuksellinen tilanne näkyy luonnossa – onko tilanne myös luonnossa elävien lajien näkökulmasta poikkeuksellinen?

Syksy 2019

Jo syksyllä 2019 havaitsin mielestäni jotain poikkeuksellista – ensinnäkin mustikalla oli jälkikukinta syys-lokakuussa:

View this post on Instagram

Mustikka meinaa tehdä uudet marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Sitten marraskuun alussa havaitsin marjojen raakileita:

View this post on Instagram

Mustikan raakileita Espoon keskuspuistossa.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Marjat eivät kuitenkaan missään vaiheessa kypsyneet. En ole kuitenkaan havainnut aiemmin edes raakileita, enkä edes jälkikukintaa mustikalla, mutta tämä voi johtua myös huonosta havainnoinnista eikä välttämättä ole poikkeuksellinen tilanne vaikka se minulle sellaiselta vaikuttaakin. Havaitsin syyskuussa myös juolukan, jossa oli samaan aikaan sekä kukkia että kypsiä marjoja:

View this post on Instagram

Juolukassa sekä kukat että kypsät marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Olen kuitenkin havainnut puolukalla lähes vuosittain jälkikukintaa, joten on vaikeaa sanoa, onko yllä kuvattu mustikan tai juolukan tilanne poikkeuksellinen.

Kasvien kukinta talvella 2020

Tätä kirjoittaessani kasvien kukintakausi on ollut menossa jo kaksi ja puoli kuukautta, kun se normaalisti on tässä vaiheessa vuotta juuri ehkä alkanut tai vasta kohta alkamassa. Nyt on kuitenkin kukinta menossa jo viidellä kukintakauden seurantaani kuuluvalla lajilla (etelänruttojuuri, leskenlehti, näsiä, pähkinäpensas ja sinivuokko). Näistä tosin kaikilla muilla on vain yksittäisiä yksilöitä kukassa paitsi pähkinäpensaalla, jolla on ollut täysi kukinta menossa tammikuun loppupuolelta lähtien ja alkaa pikkuhiljaa lopetella kukintaansa.

Vertasin näiden viiden lajin kukintakauden alkua aikaisempiin vuosiin (2014-2019, osalla lajeista kirjattuna vain osa vuosista). Keskimääräinen kukintakauden alku näillä lajeilla on keskimäärin 49 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna ja tähän mennessä aikaisin kukinta on ollut keskimäärin 42 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna. Katsotaan tilanne vielä lajikohtaisesti (kaikki alla ilmoitetut päivämäärät on sovitettu vastaamaan tämän vuoden päivämääriä – 2020 on karkausvuosi).

Etelänruttojuuri: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 24.3. ja tarkasteltujen vuosien aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 12.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 17 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 29 päivää aikaisemmin.

Leskenlehti: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 26.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 20.3. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 14 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 23 päivää aikaisemmin.

View this post on Instagram

Leskenlehti, Espoo, Olarinniitty, 26.2.2020.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Näsiä: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 9.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 14.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.4. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 93 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 96 päivää aikaisemmin. Kuulin näsiästä kerrottavan, että sillä olisi tapana yrittää aikaisin talvella, joten tässä voi olla, etten ole vain huomannut niitä aiemmin. Nytkin olen tarkkaillut vain yhtä, valkokukkaista yksilöä.

Pähkinäpensas: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 29.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 57 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 66 päivää aikaisemmin. Pähkinäpensaalla arvioin kukintakautta vain emikukinnosta, koska hedekukinnosta on vaikea tulkita koska se kukkii. Kuten edellä jo mainittiin, pähkinäpensas on ainoa näistä viidestä lajista, jolla kukintakausi on käynnissä täysimittaisesti eikä vain poikkeusyksilöillä. Tällä hetkellä hedekukinnoista näkee, että kukinta on jo loppupuolella.

Sinivuokko: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 28.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 1.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 27 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 33 päivää aikaisemmin.

Tulossa: Tätä kirjoittaessani (19.3.) olen nähnyt kevätpiipon, lehtoimikän ja kevätlinnunsilmän nupulla. Myös pajuissa on muhkeita pajunkissoja, joten pajujenkin kukintoja nähtäneen pian.

Onko kevät aikainen linnuille?

Arvioin kevään aikaisuutta samaan tapaan linnuille. Lintujen tapauksessa minulla on kaksi erilaista havaintotapaa: ensimmäinen havainto (muuttolinnuille) ja laulukauden aloitus (sekä muuttolinnuille että Suomessa talvensa viettäville lajeille).

Ensimmäisen havainnon tapauksessa minulla on melko hyvät havainnot seitsemästä jo saapuneesta lajista (harmaasorsa, kanadanhanhi, punasotka, tukkasotka, nokikana, töyhtöhyyppä ja sepelkyyhky). Näiden ensimmäinen havainto on ollut keskimäärin 19 päivää aiempien vuosien keskiarvoa aiemmin. Tähän mennessä aikaisin havainto on ollut keskimäärin 11 päivää myöhemmin kuin tämän vuoden havainto. Jos näistä seitsemästä lajista erotetaan sorsalinnut omaan tarkasteluun, niin vastaavat luvut ovat 27 päivää aikaisempaa keskiarvoa aikaisemmin ja keskimäärin 18 päivää aiemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Katsotaan tätä vielä lajeittain.

Harmaasorsa: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 5.4. ja tähän mennessä aikaisin on 21.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 18 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kolmella päivällä.

Kanadanhanhi: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.3. ja tähän mennessä aikaisin on 12.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 15 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kuudella päivällä.

Punasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 7.4. ja tähän mennessä aikaisin on 29.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 43 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 34 päivällä. Oletan, että satuin tässä tapauksessa näkemään poikkeuksellisen varhaisen punasotkaseurueen Espoon Suomenojalla. Havaintoa seurasi kylmä jakso, eikä niitä ole näkynyt siellä sen jälkeen.

Tukkasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 9.4. ja tähän mennessä aikaisin on 5.4. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 34 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 30 päivällä.

Nokikana: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 3.4. ja tähän mennessä aikaisin on 28.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 16 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 10 päivällä.

Töyhtöhyyppä: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 20.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 5 päivällä.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 13.3. ja tähän mennessä aikaisin on 7.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää myöhemmin ja aiempaa saapumisennätystä 9 päivää myöhemmin.

Lintujen laulukauden seurannasta voin ottaa tähän tarkasteluun kahdeksan verrattain hyvin havaittua ja jo laulamisen aloittanutta lajia (hippiäinen, keltasirkku, kiuru, mustarastas, sepelkyyhky, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo). Laulukauden aloitus on näillä lajeilla keskimäärin 12 päivää aiempaa keskiarvoa aikaisemmin, mutta tähän mennessä aikaisimpaan havaintoon verrattuna tämän vuoden laulukausi ei alkanut merkittävästi aiemmin (ero näiden kahden välillä on nolla päivää). Katsotaan seuraavaksi yksittäisten lajien tilanne.

Hippiäinen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 5.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 15.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 50 päivää aikaisemmin ja 39 päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. (Hippiäisestä minulla on kunnon havaintoja vain kahdelta viime vuodelta.)

Keltasirkku: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 8.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 16.3. ja tähän mennessä aikaisin on 9.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Kiuru: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 23.3. ja tähän mennessä aikaisin on 14.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Mustarastas: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 20.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.2 ja tähän mennessä aikaisin on 11.2. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna päivän aikaisemmin ja yhdeksän päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 27.3. ja tähän mennessä aikaisin on 18.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja kaksi päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sinitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 4.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 15.1. ja tähän mennessä aikaisin on 31.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja neljä päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Talitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 30.12. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.1. ja tähän mennessä aikaisin on 25.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna viisi päivää aikaisemmin ja viisi päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Viherpeippo: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 18.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.1. ja tähän mennessä aikaisin on 29.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää aikaisemmin ja 20 päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Viherpeipon tapauksessa aikaisemmissa havainnoissa on yksi poikkeavan aikainen havainto ja muut ovat 18.1. tai myöhemmin, eli jos poikkeava havainto jätetään pois, viherpeipon laulukausi alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Johtopäätökset

Kevät on hyvin aikaisessa kasvien kukinnan kannalta. Myös muuttolintujen ensimmäisen havainnon kannalta kevät on selvästi aikaisessa ja näin on varsinkin sorsalintujen tapauksessa. Toisaalta sepelkyyhkyn ensimmäinen havainto oli tänä vuonna normaalia myöhemmin. Lintujen laulukausi on alkanut keskimääräistä aikaisemmin, muttei ennätyksellisen aikaisin (poikkeuksena hippiäinen).

Joka tapauksessa kaikilla yllämainituilla luonnon mittareilla tämä kevät on aikainen ja suurimmaksi osaksi jopa poikkeuksellisen aikainen.

Hyönteisyöjälinnut ovat vähenemässä Euroopassa

Uuden tutkimuksen tuloksien perusteella hyönteisyöjälintujen kannat ovat pienentyneet vuosien 1990 ja 2015 välillä. Kantojen pienenemisen katsotaan liittyvän ensisijaisesti tehomaatalouteen ja ruohomaiden vähenemiseen.

ruokokerttunen

Hiljattain on ollut keskustelua hyönteisten vähenemisestä. Hyönteiskantojen pitkäaikaisia seurantoja ei ole ollut tarpeeksi, jotta asiasta voitaisiin olla kohtuullisen varmoja. Lintujen kantoja on sen sijaan seurattu hyvin tarkasti jo kauan. Uudessa tutkimuksessa verrattiin hyönteissyöjälintujen kantojen kehitystä muiden lintujen kantojen kehitykseen vuodesta 1990 lähtien ja tarkastettiin, onko hyönteisyöjälintujen kantojen kehitys yhdenmukainen arvioidun hyönteisten vähenemisen kanssa.

Hyönteissyöjälintujen kannat vähenivät 13 prosenttia vuosien 1990 ja 2015 välillä. Kaikkiruokaisten lintujen kannat pysyivät vakaana. Myös siemeniä syövien lintujen kannat vähenivät (28 prosenttia), mutta niiden osalta arvio perustuu vähempään määrään lajeja kuin hyönteisyöjien ja kaikkiruokaisten tapauksissa.

Hyönteisyönnin vaikutus kantoihin oli voimakkaampi maatalouden yhteydessä elävillä lajeilla ja erityisesti ruohomailla elävillä lajeilla. Hyönteissyönti oli yhteydessä pitkän matkan muuttoon, mikä on myös yhteydessä kantojen vähenemiseen. Hyönteisyöjien joukossa oli myös lajeja, joiden kannat pysyivät vakaana. Näin oli erityisesti monia erilaisia elinympäristöjä hyödyntävillä lajeilla.

Tutkimuksen tuloksien kerrotaan viittaavan siihen, että hyönteisyöjälintujen väheneminen liittyy ensisijaisesti tehomaatalouteen ja ruohomaiden vähenemiseen. Kantojen väheneminen sekä hyönteis- että siemensyöjillä viittaa siihen, että lintukannat yleensä ovat muuttumassa enemmän kaikkiruokaisten lajien hallitsemaksi.

Tutkimusartikkeli: Bowler, D. E., Heldbjerg, H. , Fox, A. D., Jong, M. and Böhning‐Gaese, K. (2019), Long‐term declines of European insectivorous bird populations and potential causes. Conservation Biology. doi:10.1111/cobi.13307.

Posted in Linnut, Luonto, Ympäristö. Comments Off on Hyönteisyöjälinnut ovat vähenemässä Euroopassa

Lintujen laulukaudet 2016-2017

Olen seurannut lintujen laulukautta pääkaupunkiseudulla niin, että merkitsen kunkin päivän kohdalle, minkä lajien laulua olen havainnut. Tässä seurannassa pyrin merkitsemään pelkästään varsinaisen reviiri- ja soidinlaulun, enkä tavallista kutsu- ja varoitusääntelyä. Kunkin lajin kohdalla täydennän havaintojani niin, että jos lajin laulua on kuulunut yhtenä päivänä, mutta parina seuraavana päivänä en satu sen lajin laulua havaitsemaan ja sitä seuraavana päivänä havaitsen kyseisen lajin laulua taas, niin merkitsen myös ne pari päivää siinä välissä kuulumaan laulukauteen. Useimmiten havaintojen puuttuminen joiltakin päiviltä laulukauden aikana tarkoittaa huonoa havainnointia eikä sitä, että laji ei ole oikeasti laulanut noina päivinä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty, kuinka monella lajilla on ollut laulaukausi menossa kunakin vuodenpäivänä vuosien 2016 (sininen) ja 2017 (punainen) aikana. Kuvan pysty-akselilla on laulavien lajien määrä ja kuvan vaaka-akselilla on vuodenpäivä ilmaistuna päivinä vuoden alusta, jolloin laulukauden ajoitus pitäisi olla verrattavissa muihin vuosiin myös karkausvuosina.

Kuvasta nähdään, että laulukauden huippu oli kumpanakin vuonna karkeasti ottaen vuodenpäivän 150 kohdalla. Normaalina kalenterivuotena tuo tarkoittaa 30. toukokuuta. Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että näiden kahden vuoden aikana lintujen laulukausi pääkaupunkiseudulla huipentui touko-kesäkuun vaihteessa.

Kyseisten kahden vuoden laulukausien eteneminen muistuttaa muutenkin kovasti toisiaan. Tämä on rohkaisevaa seurannan menetelmien kannalta, sillä se todistaa, ettei menetelmä tuota ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia.

Käsittelen alla kummankin laulukauden yksityiskohtia tarkemmin, mutta mainittakoon tässä niistä se, että laulukausien huippu näyttää todella osuvan melko tarkasti samaan ajankohtaan. Tämä on mielenkiintoinen seikka, jota en osaa vielä selittää ja voi se toki olla sattumakin, koska tässä on vasta kaksi vuotta vertailussa. Jätän suosiolla syyn arvelun myöhemmille vuosille, jos sille tulee tarvetta.

Laulukausi 2016

Vuonna 2016 ensimmäinen laulahavaintoni tapahtui 18. tammikuuta. Tämä tuntuu hiukan myöhäiseltä, sillä vuonna 2017 ja nyt jo alkaneella vuoden 2018 laulukaudella ensimmäiset laulut kuuluivat jo joulukuun loppupuolella (siis edellisen vuoden puolella). Mielestäni havainnointini ei tuolloin ollut erityisen huonoa, mutta se on mielestäni silti todennäköisin selitys asialle.

Päälaulukauden (joka alkaa keväällä ja jatkuu loppukesään) viimeinen päivä oli 11.8. Päälaulukauden pituudeksi tuli siten 207 päivää. Syksyn mittaan esiintyi yksittäisiä laulajia silloin tällöin ja lokakuun alkupuolella mustarastas ja viherpeippo järjestivät pienimuotoisen parin viikon jälkilaulukauden.

Laulukauden huippu oli toukokuun loppupuolella. Suurin yhtäaikaisten laulajien määrä oli 26 lajia, joka esiintyi 24, 26 ja 27 toukokuuta sekä 4. kesäkuuta. Näistä ensimmäisen ja viimeisen mukainen keskiarvo olisi 29. toukokuuta (vertailun vuoksi: keskiarvo olisi 150,5. vuodenpäivä). Lajien määrä vaihtelee 24:n ja 26:n laulavan lajin välillä aikavälillä 18.5. – 4.6. Tästä laskettu keskiarvo olisi 26.5. (vuodenpäivä 147,5), joka sattumalta osuu samaan kuin yllämainitut kaksi peräkkäistä 26:n lajin päivää.

Laulukausi 2017

Vuoden 2017 laulukauteen liittyen 28.12.2016 havaittiin yksittäinen laulava talitiainen, mutta seuraavat laulhavainnot tehtiin vasta 13.1.2017. Tässä otetaan tämä jälkimmäinen päivämäärä laulukauden aloituspäiväksi, mutta myös ensiksi mainittu päivämäärä voitaisiin ihan hyvin ottaa aloituspäiväksi.

Päälaulukausi loppui 20.8. ja laulukauden pituudeksi tuli 220. Syksyllä esiintyi edellisvuotta voimakkaampi jälkilaulukausi, joka alkoi 6.9, ja loppui 18.10.

Vuoden 2017 laulukaudella havaittiin enemmän lajeja kuin vuonna 2016. Yhtenä päivänä (17.5.) laulajia esiintyi jopa 29 lajia. Laulukauden huippu vaihteli 27:n ja 29:n lajin välillä 17.5. ja 9.6. välisenä ajanjaksona. Näiden päivien keskiarvo on 28.5. tai vuodenpäivä 148,5, joka vertautuu hyvin edellisen vuoden vastaavalla tavalla määritettyyn huippuun 147,5.

Posted in Linnut. Comments Off on Lintujen laulukaudet 2016-2017

Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot

Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että nopea ilmaston lämpeneminen pienentää lintujen ja nisäkkäiden populaatioita. Vaikutus on suurin nopeimmin lämpenevillä alueilla kuten esimerkiksi arktisella alueella. Ilmaston lämpenemisen nopeus näyttää vaikuttavan lintupopulaatioihin voimakkaammin kuin nisäkäspopulaatioihin.

Eläinpopulaatiot ovat pienentyneet maailmanlaajuisesti viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan on tapahtunut nopea, ihmisen aiheuttama muutos ympäristössä. Muutokseen on liittynyt myös ilmaston lämpeneminen. Yhteys eläinpopulaatioiden vähenemisen ja ympäristön muuttumisen välillä tunnetaan jo hyvin, mutta ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutusta asiaan on tutkittu vähemmän.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty asiaa maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa analysoitiin 987 maalla elävää lintu- ja nisäkäspopulaatiota 481:stä eri lajista. Populaatioista 416 oli lintuja (292 eri lajia 148:lta eri alueelta) ja 571 oli nisäkkäitä (189 eri lajia 303:lta eri alueelta). Populaatioiden suuruuden muutoksia verrattiin niiden asuinalueen ilmaston lämpenemisen nopeuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös joidenkin muiden asioiden (ihmiskunnan maankäyttö, suojelualueella asuminen, eläinlajien paino) vaikutusta eläinpopulaatioihin.

Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpenemisen nopeudella on merkitsevä vaikutus eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Vaikutus näyttää olevan suurempi linnuilla kuin nisäkkäillä. Ihmiskunnan maankäytön muutoksien nopeudella ei näyttäisi olevan merkitsevää vaikutusta eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Lintujen osalta suojelualueella asuvat populaatiot näyttäisivät pienenevän vähemmän kuin muualla asuvat populaatiot. Näyttää myös siltä, että suurien nisäkkäiden populaatiot pienenevät vähemmän kuin pienien nisäkkäiden populaatiot.

Ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutus on kuitenkin kaikista mainituista vaikutuksista selkein. Eläinpopulaatiot pienentyvät eniten alueilla, jossa ilmasto lämpenee nopeasti. Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpeneminen 0,072 celsiusastetta vuodessa pienentää lintujen populaatioita keskimäärin 5,1 prosenttia ja nisäkkäillä 0,079 astetta vuodessa lämpenevä ilmasto pienentää populaatioita keskimäärin 2,0 prosenttia. Mainitut lämpenemisen nopeudet ovat suurempia kuin pessimistisimpien skenaarioiden lämpenemisnopeudet, mutta skenaarioiden tuloksena olevat lämpenemisnopeudet ovat globaaleja keskiarvoja ja onkin odotettavissa, että joillain alueilla mainitun suuruiset lämpenemisnopeudet tulevat toteutumaan. Arktinen alue on esimerkiksi tällainen alue. Pessimistisimmän ilmaston lämpenemisskenaarion (RCP 8.5) toteutuessa lintujen populaatiot pienenisivät vuosittain 3,85-4,65 prosenttia ja nisäkkäiden populaatiot pienenisivät 1,46-1,76 prosenttia.

Yhdeksi mahdolliseksi syyksi lintujen suuremmalle herkkyydelle ilmaston lämpenemisen nopeudelle ehdotetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa muutosta lintujen pesimisen ja ravinnon parhaan saatavuuden ajankohdissa siten, että ne eivät enää tapahdukaan samanaikaisesti. Nisäkkäät ovat paljon joustavampia ravinnon saatavuuden ja lisääntymisen ajoituksien kannalta.

Lähde: Spooner FEB, Pearson RG, Freeman R. Rapid warming is associated with population decline among terrestrial birds and mammals globally. Glob Change Biol. 2018;00:1–11. https://doi.org/10.1111/gcb.14361. [Tutkimusartikkeli]

Posted in Ilmasto, Linnut, Luonto, Nisäkkäät. Comments Off on Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot

Variksen raakuntaa

Kokeilin tehdä Youtube-videon ja tässä sen kokeilun tulos:

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Variksen raakuntaa

Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)

Minulla on tapana laskea lintuja tietyillä vakioreiteillä, joissa pyrin käymään mahdollisimman usein. Kuljen kyseisen reitin ja lasken siellä havaitsemani lintuyksilöt ja niiden lajit. En yleensä pysähtele pitkiksi ajoiksi, vaan pyrin kiertämään reitin kuten tavallinen ulkoilija tekisi. Havainnoinnin apuna minulla on tässä aiheena olevalla reitillä yleensä mukana kiikarit, joita käytän vain lajimäärityksien apuna. En siis käytä kiikareita lintuyksilöiden etsintään, vaan pyrin havaitsemaan linnut ensin paljain silmin.

Yksi näistä reiteistä on Espoon Suomenojan lintukosteikon ympäri kulkeva kevyen liikenteen väylä. Suoritin siellä ensimmäiset laskennat vuoden 2015 keväällä ja olen sen jälkeen laskenut reitin 91 kertaa vuoden 2016 loppuun mennessä. Olen suorittanut laskennan suunnilleen kerran viikossa, mutta loma-aikoina tulee väkisinkin pitempiä taukoja laskentaan.

Seuraavassa kuvassa on esitetty laskennan tulokset sekä yksilömäärien että lajimäärien osalta:

2016_suomenoja

Kuvasta nähdään selvä vuodenaikaisvaihtelu: lajien määrä nousee voimakkaasti keväällä ja lähtee sitten laskemaan pikkuhiljaa. Yksilöiden määrässä näkyvä valtava hyppäys keväällä ja kesällä johtuu naurulokkiyhdyskunnasta. Se saapuu Suomenojalle noin maalis-huhtikuun vaihteessa ja lähtee pois, kun poikaset on saatu lentokykyisiksi heinäkuun puolenvälin paikkeilla.

Suomenojan lintulaskennassa on sellainen ongelma, että naurulokkien määrää on miltei mahdoton laskea joka kerta siellä käydessä, koska ne lentelevät koko ajan edestakaisin ja niitä on suuri määrä. Olen aiemmin kirjoittanut Suomenojan naurulokkiyhdyskunnan yksilömääräarviostani. Laskennan vaikeuden takia käytänkin aiemmin tekemääni arviota aina kun naurulokkien yhdyskunta on paikalla. Merkkaan silloin havaittujen naurulokkien määräksi 1500 (joista 1200 merkkaan pelkiksi näköhavainnoiksi ja 300 ääni/näköhavainnoiksi).

Naurulokkiyhdyskunnan koko myös häiritsee lajien määrän ja yksilömäärän vertailua. Esitänkin seuraavaksi kuvaajan, josta on poistettu naurulokkien yksilömäärä:

2016_soja_ei_nl

Tästä kuvaajasta nähdään, että ilman naurulokkien yksilömäärää lajien ja yksilöiden määrät seuraavat toisiaan melko hyvin. Silmiinpistävää on se, että Suomenojalla ei näy merkittäviä piikkejä syksyisin ja keväisin, vaikka sen voisi hyvinkin ajatella olevan sellainen paikka, jossa muuttolintujen parvet viihtyisivät. Mutta näin ei ole – Suomenojalla näkyy syksyisin kyllä lintuparvia, mutta ne ovat yleensä yksilömäärältään melko pieniä.

Olen myös kirjannut ylös havaintojen tyypin siten, että jaan ne äänihavaintoihin, näköhavaintoihin ja havaintoihin, jotka ovat sekä ääni- että näköhavaintoja (eli sama lintuyksilö on sekä nähty ja kuultu). Äänihavainnot olen lisäksi jaotellut lauluun ja muuhun ääntelyyn. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty erilaisten havaintojen osuus kaikista havainnoista prosentteina:

2016_soja_aani_nako

Yksi merkillepantava piirre Suomenojalla tehtyjen havaintojen tyypistä on se, että näköhavaintojen osuus kaikista havainnoista on hyvin suuri. Esimerkiksi metsässä tehdyt lintuhavainnot ovat suurimmaksi osaksi äänihavaintoja. Toinen seikka, joka kuvaajasta näkyy on se, että äänihavaintojen osuus saattaa talviaikaan olla melko suuri, vaikka näköhavaintojen osuus pysyy edelleen myös suurena. Talvisin vesilintuja ei ole paikalla, vaan havainnot ovat pääsääntöisesti varislintuja ja tiaisia, jotka ääntelevät paljon. Ne kuitenkin myös näkyvät paljon, joten havainnoista suuri osa on sekä näkö- että äänihavaintoja. Lauluhavainnoista näkyy tiaisten aikainen laulukauden aloitus ja sen jälkeen muiden lintujen (mm. rastaat, kertut, peippo) laulukausi näkyy hiukan heikosti tässä kuvassa.

Laskennasta olisi vielä paljon mielenkiintoista kerrottavaa erityisesti yksittäisten lajien ja lajiryhmien osalta, mutta jätän sen myöhemmäksi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)

Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Kirjoitin aiemmin havainnoistani työmatkakävelyn yhteydessä vuoden 2014 keväältä vuoden 2015 keväälle. Vuoden 2014 loppupuolella vaihdoin työnantajani toiseen toimipisteeseen, jonne kuljin myös kävellen ja kirjasin tältä matkalta myös lintuhavaintoja (näiden kahden työmatkan havaintoajat ovat osittain päällekkäiset, koska kävin uuden toimipisteen aikana silloin tällöin havainnoimassa myös vanhan työmatkan).

Ensimmäiset havainnot on tehty 9.12.2014 ja viimeiset 14.4.2015 ja eri havaintoreissuja kertyi 14. Tämän jälkeen muutin Espoossa toiseen paikkaan asumaan, josta havainnot jatkuivat (tästä lisää myöhemmin). Kävelty matka oli noin 4,3 kilometriä. Kuten edellisessä kirjoituksessani, esitän myös tässä vain aamuhavainnot vaikka tein havaintoja joskus myös iltapäivällä (ehkä teen myöhemmin kirjoituksen iltapäivä- ja aamuhavaintojen eroista).

Lintuja havaitsin näillä työmatkoillani keskimäärin 71 kappaletta (pienin havaittu määrä oli yksi ja suurin 214). Keskimäärin yksilöitä havaittiin siis noin 16 per kilometri. Lajien määrä oli keskimäärin 8, eli noin 2 lajia per kilometri. Nämä luvut ovat selvästi pienempiä kuin edellisellä työmatkallani, mutta ero selittyy havaintojen vuodenajalla. Edellisen työmatkan havainnot samalta ajalta antavat itse asiassa pienemmän tuloksen kuin tämän työmatkan havainnot, joten tämä työmatka saattaa mennä linturikkaampien alueiden läpi. Epävarmuudet näissä havainnoissa ovat kuitenkin niin suuret, että mitään varmaa ei näillä tiedoilla voi sanoa. Pitäisi esimerkiksi vertailla säätiloja, vuorokaudenaikoja, auringonnousuaikoja, yms. ennen kuin vertailu olisi mielekäs.

Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä sinisellä ja havaittujen lajien määrä punaisella:

mankkaa_sateri_aamu

Havaintoja kertyi vain vähän muutaman kuukauden ajalta, joten tästä kuvasta ei voi sanoa paljon, mutta kevään tulo siinä näkyy melko selvästi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Minkälaisia lintuhavaintoja tavallinen työmatkakävelijä tekee?

Minulla oli tapana kulkea muutaman kilometrin työmatkani Espoossa kävellen, kunnes muutin kauemmas työpaikastani. Vuonna 2014 aloin tehdä järjestelmällisiä lintuhavaintoja työmatkallani. Laskin sekä havaitut lintulajit että niiden yksilömäärän. Tämä on melko samanlaista havainnointia kuin ns. linjalaskennoissa tehdään. Esitän tässä tuloksia havainnoinnistani.

Ensimmäinen havaintopäivä oli 28.3.2014 ja viimeinen 10.4.2015. Matka oli aluksi noin 3,9 kilometriä, mutta se lyheni 3,7 kilometriin 1.8.2014 (toimipisteeni siirryttyä toiseen taloon). Tässä on esitetty vain aamujen havainnot, vaikka tein havaintoja joskus iltapäivälläkin.

Lintuyksilöitä havaitsin keskimäärin 113 per reissu. Tämä on noin 30 havaittua lintuyksilöä per kilometri. Lajeja havaitsin keskimäärin 13 per reissu, joka on 3,3 per kilometri. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä lintuyksilöitä havaittiin noin 7700. Havaintoreissuja tehtiin 68, joilla käveltyjä kilometrejä kertyi noin 260. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä eri reissuilla:

Kuvasta nähdään, että kesällä on odotetusti yleisesti enemmän lintuyksilöitä havaittavissa kuin talvella. Suurimmat yksilömäärät ovat esiintyneet syksyllä, vaikka yleisesti syksyllä on havaittu vähemmän lintuja kuin kesällä. Suurin yksilömäärä (383) esiintyi 4.9.2014, mikä johtui havaituista valkoposkihanhiparvista, joiden yksilömääräksi arvioitiin 250. Toiseksi suurin yksilömäärä (261) havaittiin 24.11.2014, mikä johtuu tuolloin havaituista tunnistamattomien lintujen parvista, joissa oli yli 200 yksilöä.

Eniten havaintoja tehtiin seuraavista lajeista: räkättirastas (732 havaintoa), talitiainen (469), varpunen (390), tervapääsky (388), västäräkki (346), varis (305), valkoposkihanhi (298), kalalokki (297), sinitiainen (245), kesykyyhky (237), mustarastas (186), sepelkyyhky (177), peippo (176), harakka (170), kottarainen (136) ja viherpeippo (124). Eri lajeja havainnoinnin aikana saatiin tunnistettua 40. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lajien määrä eri reissuilla:

Havaittujen lajien määrässä näkyy melko selvästi vuodenaikojen vaihtelu. Suurimmillaan yhdellä reissulla havaittu lajimäärä on ollut 25, joka havaittiin 21.5.2014, 4.6.2014 ja 9.6.2014. Lajien määrällä arvioituna vuoden 2014 lintuhuippu osui siis touko-kesäkuun vaihteen tienoille.

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erityyppisten havaintojen (näköhavainto/äänihavainto/lauluhavainto) osuus kaikista havainnoista vaihtelee eri aikoina:

Lauluhavaintoja tehdään lähes pelkästään keväällä ja alkukesästä, mutta niiden osuus kaikista havainnoista pysyy kaikkina aikoina melko pienenä, alle 20 prosentissa. Lauluhavaintojen pieni osuus selittyy melko varmasti maastolla, joka tässä tapauksessa on pientaloalueita, liikerakennusalueita ja moottoritien lähialueita. Jos havainnointi olisi tapahtunut metsässä, lauluhavaintojen osuus kaikista havainnoista olisi todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi ja vastaavasti näköhavaintojen osuus pienempi. Yllä olevassa kuvassa näyttäisi siltä, että näköhavaintojen (musta käyrä) osuus olisi hallitseva verrattuna äänihavaintoihin (sininen käyrä esittää sekä laulu-että muut äänihavainnot). Seuraavassa kuvassa on verrattu ääni- ja näköhavaintoja tarkemmin:


Kuvassa näkyy Y-akselilla, kuinka monta kertaa enemmän äänihavaintoja on tehty näköhavaintoihin verrattuna. Jos arvopiste on alle yhden (kuvan harmaa alue), näköhavaintoja on silloin tehty enemmän ja jos yli yhden, niin äänihavaintoja on tehty enemmän. Kuvasta on nähtävissä se, että kyseisellä reitillä tehtiin näköhavaintoja melko järjestelmällisesti enemmän kaikkina muina aikoina paitsi syksyllä lokakuun alkupuolelta joulukuun loppupuolelle, jolloin useina aamuina tehtiin äänihavaintoja selvästi enemmän. Kuvassa ei näy muutaman aamun (20.10., 23.10., 17.11., 26.11., 27.11. ja 9.12.) tulosta, jolloin tehtiin pelkkiä äänihavaintoja. Syksyinen näköhavaintojen väheneminen liittyy ensisijaisesti valon vähenemiseen. Aurinko nousee myöhemmin kuin kesällä, mutta työhönmenoaika pysyy samana.

Vertaillaan vielä muutaman yksittäisen lajin äänihavaintojen ja näköhavaintojen määriä sekä lajin keskimääräistä pituutta:

Yleisesti ottaen pienet linnut havaitaan helpommin ääntelystään ja suuremmat linnut havaitaan helpommin silmin. Tästä säännöstä eniten poikkeaa suhteellisen pienikokoinen tervapääsky, josta kuitenkin tehdään selvästi enemmän näköhavaintoja kuin äänihavaintoja. Erityisen hiljainen lintu on kesykyyhky, josta ei tehty yhtään äänihavaintoa, vaikka lajia havaittiin usein. Kokoonsa nähden mustarastas ääntelee paljon ja västäräkistä taas tehdään enemmän näköhavaintoja kuin muista samankokoisista linnuista.

Mainittakoon vielä lopuksi, että epävarmuutta näihin tuloksiin aiheutuu erityisesti lintulajien tunnistuksen onnistumisesta. Tunnen suurimman osan Suomen tavallisimmista lintulajeista ja niiden tunnusomaisimman ääntelyn, mutta aina tulee havaintoja, joissa laji jää tunnistamatta. Havaittava lintuyksilö saattaa olla liian kaukana tunnistettavaksi tai se vilahtaa silmien ohi liian nopeasti. Äänihavainto saattaa olla liian hiljainen ja nopea tunnistettavaksi. Joskus taas hyväkin havainto jää tunnistamatta havaitsijan tunnistustaitojen ja tiedon vajavaisuudesta johtuen. Näissä havainnoissa noin 32 prosenttia jäi tunnistamatta lajilleen. Suurin osa tunnistamattomista havainnoista on kokonaan tunnistamatta jääneitä lintuyksilöitä. Tunnistamattomista suuren osuuden muodostavat myös lajilleen tunnistamatta jääneet lokit ja tiaiset.

Naurulokkien määrä Suomenojan yhdyskunnassa

Espoon Suomenojalla majailee naurulokkiyhdyskunta vuosittain. Viime aikoina minulla on ollut tapana laskea kohtaamani lintulajit ja -yksilöt. Suomenojan naurulokkiyhdyskunta tarjosi tässä mielessä melkoisen haasteen, sillä yleensä osa linnuista oli lennossa, osa vedessä, osa muualla ja osa ruovikon kätköissä. Oli hyvin vaikeaa saada käsitystä yhdyskunnan koosta. Pelkästään lentävien yksilöiden laskenta oli vaikeaa, koska niitä oli niin paljon ja lensivät ristiin rastiin.

Tämän vuoden huhtikuun 22. päivänä minulle kuitenkin tarjoutui tilaisuus tehdä edes jonkinlainen arvio yhdyskunnan koosta. Olin kävelemässä Suomenojan altaan ympäri, kun yhtäkkiä naurulokkiyhdyskunnan jäsenet nousivat ilmaan yhteistuumin – oli petohälytyksen aika, sillä joku haukka oli lentänyt paikalle.

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nappasin neljä kuvaa eri suuntiin niin, että sain suunnilleen koko naurulokkeja parveilevan alueen kuviin. Näistä kuvista laskin sitten naurulokkiyksilöt.

Ensimmäisessä kuvassa on 386 naurulokkia, toisessa 381, kolmannessa 518 ja neljännessä 220. Yhteensä kuvissa on siis 1505 naurulokkia.

Arvioon liittyvät epävarmuudet

Otetuissa kuvissa osa naurulokeista näkyy selvästi ja osa vähemmän selvästi. Lopputuloksen kannalta on oleellista, mitkä valkoiset täplät kuvissa lasketaan naurulokeiksi ja mitkä ei. Minä laskin tässä mielessä todennäköisesti ennemminkin yläkanttiin kuin alakanttiin. Arvioin tätä asiaa kuvista karkeasti ja arvio voisi olla noin kymmenen prosenttia pienempikin. Tämän perusteella yhdyskunnan lokkiyksilöiden määräksi saadaan vähintään 1355.

Osa naurulokeista oli hälytyksenkin aikaan vedessä tai ruovikossa. Osa niistä ei siis näy kuvissa. Kuvissa näkyy vedessä ja ruovikon reunalla 58 lokkia. Suomenojalla on kuvassa näkyvän avoveden lisäksi myös joitakin muita avovesialueita, joista yksi on yhtä iso kuin kuvassa näkyvä ja pienempiä on muutama. Voisimme arvioida, että kuvissa näkyvä määrä on neljännes, jolloin piilossa olevien määrä olisi 174. Osa lokeista todennäköisesti on vielä syvemmällä ruovikossa, joten tämä arvio on vähimmäismäärä.

Osa lokeista oletettavasti oli muualla (esim. merellä, joka on vain muutaman sadan metrin päässä) ruoanhaussa. Tätä en kuitenkaan lähde tässä sen tarkemmin arvioimaan.

Kuvien väliin jää jonkin verran tilaa, jossa myös oli lokkeja. Nämä jäivät laskematta. Kuvien väliin jäävä tila on kuitenkin melko pieni, joten varovainen arvio voisi olla kymmenen yksilöä jokaisessa välissä, eli yhteensä 30 lokkia lisää arvioon.

Lopullinen arvio

Yllä olevat epävarmuudet mukaanlaskien saamme parhaaksi arvaukseksi 1709 yksilöä ja minimiarvioksi 1558 yksilöä. Näihin arvioihin pitää lisätä vielä sillä hetkellä poissa olleiden yksilöiden määrä, mikä se sitten onkin.