Vieläkö kevät etenee poikkeuksellisen aikaisessa?

Kirjoitin aiemmin kahdessa eri kirjoituksessa siitä, kuinka tänä keväänä luonto on ollut hyvin aikaisessa ja erityisesti kasvien kukintakausi on alkanut poikkeuksellisen aikaisin. Tässä kirjoituksessa ajattelin katsoa, miten kasvien kukintakausi on edennyt tuon aiemman kirjoitukseni jälkeen.

Tässä uusi kuvaaja kasvien kukintakauden etenemisestä (päivitetty 7.5. saakka):

Kuvaajassa on merkkejä siitä, että kukintakauden ajoitus on normalisoitumassa. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kullekin lajille, kuinka monta päivää ne ovat aikaisessa (Y-akseli, jokainen vaakaviiva kuvaajassa vastaa yhtä viikkoa) verrattuna niiden kukinnan aloitukseen tänä vuonna (X-akseli, viimeinen mittauspiste vastaa päivämäärää 7.5.):

Kuvaajasta nähdään, että tammikuussa oltiin aikaisessa pari-kolme kuukautta (tämä kuitenkin vain kahden lajin perusteella – näsiä ja pähkinäpensas) ja helmikuun lopulla oltiin aikaisessa noin kuukauden verran. Siitä on pikkuhiljaa tultu kohti normaalimpaa tilannetta ja toukokuun alussa oltiinkin enää aikaisessa viikon-kahden verran.

Päivitys (16.5.2020):

Ylläoleva analyysi loppuu 7.5. Sen jälkeen kasvien kukinnan aloitus on edennyt seuraavasti (listassa on lajin nimi, kukinnan aloituspäivä[päivää vuoden alusta] ja kukinnan aloituksen ajoitus 2015-2019 keskiarvoon verrattuna[negatiivinen luku tarkoittaa että kukinnan aloitus on vuonna 2020 ollut keskiarvoa aikaisempi]):

kielo 131 -6.2
koiranputki 131 -5.8
poimulehti 131 -3.4
tuomi 131 -2.2
tuomipihlaja 131 -5
keltapeippi 133 -7
puistolemmikki 133 -1
puna-ailakki 134 -7
nurmitädyke 135 -6.4
kevätlinnunherne 136 -4.4
ojakellukka 136 -6.8
peltolemmikki 136 -9.6
rönsyleinikki 136 -6.6

Kukinnan aloitus on edelleen normaalia aikaisempi, mutta edelleen on lähennytty normaalia. Viimeinen mukana oleva päivä tässä päivityksessä on 15.5. Otetaan vielä uusi versio ylläolevien kuvien jälkimmäisestä kuvasta:

Vuoden 2020 kukintakauden alku on hyvin poikkeuksellinen

Kirjoitin hiljattain kevään 2020 aikaisuudesta luonnossa. Katsotaan vielä pikaisesti, miten tämä aikaisuus näkyy kasvien kukintakauden seurannassani. Seuraavassa kuvassa on esitetty, miten kukintakausi 2020 on tähän mennessä edennyt aikaisempiin vuosiin verrattuna:

Aika poikkeavan aikaiselta näyttää. Katsotaan vielä lähemmin pelkästään kevättä:

Vuoden 2020 kukintakausi on alkanut todella poikkeuksellisen aikaisin. Tiedot on päivitetty 29.3. asti ja kun aikaisempina vuosina lajeja on 29.3. parhaimmillaan ollut kukassa kolme, niin tänä vuonna niitä on jo 16. Aikaisempien vuosien varhaisimman kukinnan aloituspäivänä (12.3.) tänä vuonna oli jo viisi lajia kukassa ja tämä viiden lajin tilanne alkoi jo 28.2.

Tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata, miten kukintakausi etenee. Tuleeko huippukin todella aikaisin vai normalisoituuko tilanne kesän edetessä?

Lisäys: Luetellaanpa vielä kukassa olevat lajit: etelänruttojuuri, idänsinililja, isokäenrieska, kevätkynsimö, kevätlinnunsilmä, kevätpiippo, kevättaskuruoho, kevättähti, krookus, lehtoimikkä, leskenlehti, mukulaleinikki, näsiä, pystykiurunkannus, pähkinäpensas ja sinivuokko. Huomautettakoon vielä, että näistä kevättähti ja krookus on otettu mukaan seurantaan vasta tänä vuonna, mutta niidenkään pois jättäminen ei paljoa heikennä tämän vuoden poikkeuksellisuutta.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Vuoden 2020 kukintakauden alku on hyvin poikkeuksellinen

Lämmin talvi ja kevät 2020 – miten se näkyy luonnossa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut lämmin ja lumeton talvi, jota on leikillisesti kutsuttu pitkäksi marraskuuksi. Tarkastelen tässä, miten tämä näennäisen poikkeuksellinen tilanne näkyy luonnossa – onko tilanne myös luonnossa elävien lajien näkökulmasta poikkeuksellinen?

Syksy 2019

Jo syksyllä 2019 havaitsin mielestäni jotain poikkeuksellista – ensinnäkin mustikalla oli jälkikukinta syys-lokakuussa:

View this post on Instagram

Mustikka meinaa tehdä uudet marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Sitten marraskuun alussa havaitsin marjojen raakileita:

View this post on Instagram

Mustikan raakileita Espoon keskuspuistossa.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Marjat eivät kuitenkaan missään vaiheessa kypsyneet. En ole kuitenkaan havainnut aiemmin edes raakileita, enkä edes jälkikukintaa mustikalla, mutta tämä voi johtua myös huonosta havainnoinnista eikä välttämättä ole poikkeuksellinen tilanne vaikka se minulle sellaiselta vaikuttaakin. Havaitsin syyskuussa myös juolukan, jossa oli samaan aikaan sekä kukkia että kypsiä marjoja:

View this post on Instagram

Juolukassa sekä kukat että kypsät marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Olen kuitenkin havainnut puolukalla lähes vuosittain jälkikukintaa, joten on vaikeaa sanoa, onko yllä kuvattu mustikan tai juolukan tilanne poikkeuksellinen.

Kasvien kukinta talvella 2020

Tätä kirjoittaessani kasvien kukintakausi on ollut menossa jo kaksi ja puoli kuukautta, kun se normaalisti on tässä vaiheessa vuotta juuri ehkä alkanut tai vasta kohta alkamassa. Nyt on kuitenkin kukinta menossa jo viidellä kukintakauden seurantaani kuuluvalla lajilla (etelänruttojuuri, leskenlehti, näsiä, pähkinäpensas ja sinivuokko). Näistä tosin kaikilla muilla on vain yksittäisiä yksilöitä kukassa paitsi pähkinäpensaalla, jolla on ollut täysi kukinta menossa tammikuun loppupuolelta lähtien ja alkaa pikkuhiljaa lopetella kukintaansa.

Vertasin näiden viiden lajin kukintakauden alkua aikaisempiin vuosiin (2014-2019, osalla lajeista kirjattuna vain osa vuosista). Keskimääräinen kukintakauden alku näillä lajeilla on keskimäärin 49 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna ja tähän mennessä aikaisin kukinta on ollut keskimäärin 42 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna. Katsotaan tilanne vielä lajikohtaisesti (kaikki alla ilmoitetut päivämäärät on sovitettu vastaamaan tämän vuoden päivämääriä – 2020 on karkausvuosi).

Etelänruttojuuri: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 24.3. ja tarkasteltujen vuosien aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 12.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 17 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 29 päivää aikaisemmin.

Leskenlehti: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 26.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 20.3. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 14 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 23 päivää aikaisemmin.

View this post on Instagram

Leskenlehti, Espoo, Olarinniitty, 26.2.2020.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Näsiä: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 9.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 14.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.4. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 93 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 96 päivää aikaisemmin. Kuulin näsiästä kerrottavan, että sillä olisi tapana yrittää aikaisin talvella, joten tässä voi olla, etten ole vain huomannut niitä aiemmin. Nytkin olen tarkkaillut vain yhtä, valkokukkaista yksilöä.

Pähkinäpensas: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 29.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 57 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 66 päivää aikaisemmin. Pähkinäpensaalla arvioin kukintakautta vain emikukinnosta, koska hedekukinnosta on vaikea tulkita koska se kukkii. Kuten edellä jo mainittiin, pähkinäpensas on ainoa näistä viidestä lajista, jolla kukintakausi on käynnissä täysimittaisesti eikä vain poikkeusyksilöillä. Tällä hetkellä hedekukinnoista näkee, että kukinta on jo loppupuolella.

Sinivuokko: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 28.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 1.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 27 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 33 päivää aikaisemmin.

Tulossa: Tätä kirjoittaessani (19.3.) olen nähnyt kevätpiipon, lehtoimikän ja kevätlinnunsilmän nupulla. Myös pajuissa on muhkeita pajunkissoja, joten pajujenkin kukintoja nähtäneen pian.

Onko kevät aikainen linnuille?

Arvioin kevään aikaisuutta samaan tapaan linnuille. Lintujen tapauksessa minulla on kaksi erilaista havaintotapaa: ensimmäinen havainto (muuttolinnuille) ja laulukauden aloitus (sekä muuttolinnuille että Suomessa talvensa viettäville lajeille).

Ensimmäisen havainnon tapauksessa minulla on melko hyvät havainnot seitsemästä jo saapuneesta lajista (harmaasorsa, kanadanhanhi, punasotka, tukkasotka, nokikana, töyhtöhyyppä ja sepelkyyhky). Näiden ensimmäinen havainto on ollut keskimäärin 19 päivää aiempien vuosien keskiarvoa aiemmin. Tähän mennessä aikaisin havainto on ollut keskimäärin 11 päivää myöhemmin kuin tämän vuoden havainto. Jos näistä seitsemästä lajista erotetaan sorsalinnut omaan tarkasteluun, niin vastaavat luvut ovat 27 päivää aikaisempaa keskiarvoa aikaisemmin ja keskimäärin 18 päivää aiemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Katsotaan tätä vielä lajeittain.

Harmaasorsa: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 5.4. ja tähän mennessä aikaisin on 21.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 18 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kolmella päivällä.

Kanadanhanhi: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.3. ja tähän mennessä aikaisin on 12.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 15 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kuudella päivällä.

Punasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 7.4. ja tähän mennessä aikaisin on 29.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 43 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 34 päivällä. Oletan, että satuin tässä tapauksessa näkemään poikkeuksellisen varhaisen punasotkaseurueen Espoon Suomenojalla. Havaintoa seurasi kylmä jakso, eikä niitä ole näkynyt siellä sen jälkeen.

Tukkasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 9.4. ja tähän mennessä aikaisin on 5.4. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 34 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 30 päivällä.

Nokikana: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 3.4. ja tähän mennessä aikaisin on 28.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 16 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 10 päivällä.

Töyhtöhyyppä: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 20.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 5 päivällä.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 13.3. ja tähän mennessä aikaisin on 7.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää myöhemmin ja aiempaa saapumisennätystä 9 päivää myöhemmin.

Lintujen laulukauden seurannasta voin ottaa tähän tarkasteluun kahdeksan verrattain hyvin havaittua ja jo laulamisen aloittanutta lajia (hippiäinen, keltasirkku, kiuru, mustarastas, sepelkyyhky, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo). Laulukauden aloitus on näillä lajeilla keskimäärin 12 päivää aiempaa keskiarvoa aikaisemmin, mutta tähän mennessä aikaisimpaan havaintoon verrattuna tämän vuoden laulukausi ei alkanut merkittävästi aiemmin (ero näiden kahden välillä on nolla päivää). Katsotaan seuraavaksi yksittäisten lajien tilanne.

Hippiäinen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 5.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 15.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 50 päivää aikaisemmin ja 39 päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. (Hippiäisestä minulla on kunnon havaintoja vain kahdelta viime vuodelta.)

Keltasirkku: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 8.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 16.3. ja tähän mennessä aikaisin on 9.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Kiuru: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 23.3. ja tähän mennessä aikaisin on 14.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Mustarastas: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 20.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.2 ja tähän mennessä aikaisin on 11.2. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna päivän aikaisemmin ja yhdeksän päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 27.3. ja tähän mennessä aikaisin on 18.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja kaksi päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sinitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 4.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 15.1. ja tähän mennessä aikaisin on 31.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja neljä päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Talitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 30.12. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.1. ja tähän mennessä aikaisin on 25.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna viisi päivää aikaisemmin ja viisi päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Viherpeippo: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 18.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.1. ja tähän mennessä aikaisin on 29.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää aikaisemmin ja 20 päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Viherpeipon tapauksessa aikaisemmissa havainnoissa on yksi poikkeavan aikainen havainto ja muut ovat 18.1. tai myöhemmin, eli jos poikkeava havainto jätetään pois, viherpeipon laulukausi alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Johtopäätökset

Kevät on hyvin aikaisessa kasvien kukinnan kannalta. Myös muuttolintujen ensimmäisen havainnon kannalta kevät on selvästi aikaisessa ja näin on varsinkin sorsalintujen tapauksessa. Toisaalta sepelkyyhkyn ensimmäinen havainto oli tänä vuonna normaalia myöhemmin. Lintujen laulukausi on alkanut keskimääräistä aikaisemmin, muttei ennätyksellisen aikaisin (poikkeuksena hippiäinen).

Joka tapauksessa kaikilla yllämainituilla luonnon mittareilla tämä kevät on aikainen ja suurimmaksi osaksi jopa poikkeuksellisen aikainen.

Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla

Vuoden 2019 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 24.3.2019
  • Loppu: 19.12.2019
  • Kesto: 271 päivää
  • Huippu: 12.7.2019

Tämä on kuudes vuosi pääkaupunkiseudun kasvien kukintakauden seurannassani (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017, 2018). Havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2019 seurannassa oli 230 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakauden aloitti leskenlehti 24.3.2019. Seuraava kukinnan aloittaja oli pähkinäpensas (27.3.) ja siitä seuraavat olivat etelänruttojuuri (28.3.) ja sinivuokko (3.4.).

Kukintakauden viimeisenä kukkijana havaittiin keto-orvokki, joka kukki vielä 19.12.2019. Muita myöhäisiä kukkijoita olivat siankärsämö (viimeinen havaintopäivä oli 27.11.), peltosaunio (21.11.), peltokanankaali (20.11., mutta tässä on kyseessä jälkikukinta), syysmaitiainen (19.11.) ja peltoukonnauris (18.11.).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun 12. päivänä, jolloin kukassa laskettiin olleen 113 lajia. Tarkisteltaessa huippua laajemmin sen voidaan katsoa olleen 5-19.7., sillä 5.7. kukassa oli 109 lajia, mutta sitä edellisenä päivänä vain 102 lajia, ja 19.7. kukassa oli 112 lajia ja sen jälkeisenä päivänä vain 99. Huipun aikoihin oli melko paljon vaihtelua päivittäisissä lajimäärissä, eikä huipun määrittely ole aivan yhtä selkeä kuin se edellä kerrottuna kuulosta. Esimerkiksi 26.6. laskettiin kukkivia lajeja 106, vaikka ympäröivinä päivinä laskettiin 100-101 lajia. Huippukohdan vaihtelun näkee hyvin myös yllä olevasta kuvasta.

Edesllisvuosina arvioitiin 95 prosenttia huippulajimäärästä olleen kukassa 2018: 20.6…17.7 (keskiarvo 3.7.)., 2017: 7.7…1.8 (19.7.), 2016: 3.7…26.7 (14.7.), 2015: 11.7…29.7 (20.7.) ja 2014: 2.7…21.7. (11.7.). Vuoden 2019 vastaavat päivät olivat: 5.7…19.7 (12.7.). Vuoden 2019 kukintakausi näyttää siis ollen ainakin huipun perusteella arvioituna hiukan keskimääräistä aikaisempi. Kuten edellisvuonna, myös vuoden 2019 kesällä oli kuivuusjakso.

Kukintakausi 2019 kesti 271 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 206 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2018: 202 päivää, 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 92 päivää vuonna 2019 ja edellisinä vuosina 2018: 76 päivää, 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Vuoden 2019 kuivuusjakso taisi olla hieman lievempi kuin vuonna 2018 ja se ehkä näkyy 75 lajin kukintakauden pituudessa niin, että vaikka se on 2019 pidempi kuin 2018, niin 2019 on silti toiseksi lyhyin 75 lajin kukintakausi.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Viime vuonna todettiin, että vuoden vuoden 2018 kukintakausi oli muista poikkeava, mutta nyt vuoden 2019 kukintakausi seurailee paljolti vuoden 2018 kehitystä. Kuivuus on todennäköinen syy, sillä molempina vuosina oli kuivuusjakso melko samaan aikaan. Vuoden 2019 kukintakausi on kuitenkin jopa vuoden 2018 kukintakautta poikkeavampi, vaikka kuivuus oli vuonna 2019 vähäisempi. Mahdollisia selittäviä tekijöitä voivat olla ainakin kahden peräkkäisen kuivan kesän kumuloituva vaikutus ja huonompi havainnointi vuonna 2019.

Vuonna 2019 pisin kukintakausi oli keto-orvokilla, 241 päivää. Kukintakausi kesti yli 150 päivää myös siankärsämöllä (187 päivää), litulaukalla (179), peltosauniolla (168), keltamolla (167), syysmaitiaisella (163 – sisältänee myös kesämaitiaisen havaintoja), hopeahanhikilla (158 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja), sarjakeltanolla (153 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja) ja haisukurjenpolvella (152). Lyhyiden kukintakausien tarkastelussa alle 20 päivän kukintakausi havaittiin seuraavilla melko hyvin havainnoiduilla lajeilla: rohtotädyke (12), metsätähti (15), kalliokielo (17) ja paatsama (17). Jotkut näistä lajeista luultavasti kukkivat lyhyesti kuivuuden takia.

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, näkyykö kuvassa kahden peräkkäisen kuivan kesän vaikutus – ainakin sekä 2018 että 2019 kukintakaudet näkyvät tässä kuvassa erilaisina kuin muut. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 9.8. – 26.8. (näiden keskiarvo on 17.8. kun se 2018 oli 19.8.) ja tuoreilla mailla 18.7. – 6.8. (keskiarvo 27.7. kun se 2018 oli 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla

Valkoinen sinivuokko ja valkovuokko – miten erottaa ne toisistaan?


Kuva: Elina Muurinen.

Sinivuokon kukka voi joskus olla valkoinen, kuten yllä olevasta kuvasta nähdään, mutta miten sen voi erottaa valkovuokosta? Ensimmäinen vihje yllä olevassa kuvassa on tietysti se, että samassa kimpussa on sekä sinisiä että valkoisia kukkia. Jo sen perusteella voi epäillä, että onkohan kyseessä sittenkään valkovuokko. Parempiakin tuntomerkkejä kuitenkin on. Paras tuntomerkki taitaa olla kasvin lehdet. Yllä olevassa kuvassa nähdään sinivuokon lehdet ja alla olevassa kuvassa nähdään valkovuokon lehdet. Lehdet ovat aivan erilaiset.

Joskus on kuitenkin niin, että sinivuokon lehtiä ei ole näkyvissä, vaikka kukkia näkyy. Jo se varmistaa lajin; jos lehtiä ei ole näkyvissä, kyseessä on sinivuokko. Tämä johtuu siitä, että sinivuokolla lehti ja kukka ovat eri varressa, kun taas valkovuokolla lehti ja kukka ovat samassa varressa. Valkovuokolla siis normaalisti näkyy aina sekä lehti että kukka.

Yllä mainittujen seikkojen lisäksi kukistakin löytyy eroja, vaikka terälehdet olisivatkin samanväriset. Alla olevassa kuvassa on esitetty valkokukkaisen sinivuokon ja valkovuokon kukat vierekkäin. Valkovuokolla heteet ovat keltaiset kun taas sinivuokolla ne ovat valkoiset.

Eroja on varmasti monia muitakin, mutta yllä mainituilla pääsee jo varmaan pitkälle. Lisää tietoa löytyy Luontoportista: sinivuokko ja valkovuokko.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Valkoinen sinivuokko ja valkovuokko – miten erottaa ne toisistaan?

Kukintakauden 2018 värit

Kirjoitin hiljattain vuoden 2018 kukintakaudesta kukkivien lajien määrän perusteella. Katsotaan, miltä vuoden 2018 kukintakausi näytti kasvilajien kukan värin perusteella. Aiempien vuosien katsaukset: 2017, 2016 ja 2015. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2018 välillä (vuoden 2014 havainnot ovat puutteellisia).

Valkoinen, violetti ja keltainen näyttävät olevan yleisimmät värit jokseenkin läpi koko kukintakauden. Tässä on sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Kuvasta käy ilmi sama kuin aiempina vuosina, eli valkukukkaisten lajien kukintahuippu näyttää olevan ensin, sitten keltakukkaisten ja sitten violettikukkaisten.

Huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.
  • Valkoinen: 29.5. – 2.6. keskiarvo 31.5. (vuonna 2017 kaksi huippua: 13.6. ja 9.7. – vuonna 2016 11-14.6. keskiarvo 12.6. – vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.).
  • Keltainen: 17.6. – 4.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 16-20.7. keskiarvo 18.7. – vuonna 2016 11.7. – vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 6.6. – 14.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 20.6.-4.7. keskiarvo 27.6. – vuonna 2016 3-7.6. keskiarvo 5.6. – vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 12.6. – 6.7. keskiarvo 24.6. (vuonna 2017 21-23.7. keskiarvo 22.7. – vuonna 2016 14-15.6. keskiarvo 14.6. – vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 6-21.7. keskiarvo 13.7. (vuonna 2017 31.7. – vuonna 2016 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. – vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Vihreiden, sinisten, punaisten ja ruskeiden lajien havaintomäärät ovat niin pienet, että niitä on turha katsoa tarkemmin.

Valkokukkaisten lajien kukintahuippu oli vuonna 2018 toista viikkoa aiemmin kuin edellisinä vuosina. Keltakukkaisilla lajeilla huippu oli vähintään kaksi viikkoa aiemmin. Violettikukkaisilla huippu ei ollut kuin muutaman päivän edellisvuosia aiemmin. Ilmeisesti vuoden 2018 kuivuus osui enemmän kelta- ja valkokukkaisten lajien kukintahuippuun kuin violettikukkaisten.

Viime vuoden tarkastelussa esille otettu valkoisten kukkien kahden kukintahuipun olemassaolo on edelleen mahdollista, vaikka vuoden 2018 kukintakaudella se ei ole niin selvä kuin parina aiempana vuotena. Kesän 2018 kuivuus varmastikin on vaikuttanut myös tähän.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty värien prosentuaalinen esiintyminen (ensin päällekkäisinä palkkeina esitettynä ja sitten kukin väri omana käyränään):

Värien prosentuaalisessa tarkastelussa vuosi 2018 on melko samankaltainen kuin aiemmat vuodet. Kukintakauden alussa ja lopussa esiintyy suuria eroja, joka johtunee kukkivien lajien vähyydestä, jolloin satunnainen vaihtelu pääsee vaikuttamaan enemmän.

Edellisvuosina esiteltyjen kuvaajien lisäksi tein nyt kolmelle tärkeimmälle värille omat kuvaajat, jotka näytän alla. Vuosi 2018 näkyy niissäkin huipultaan aikaisimpana.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2018 värit

Kasvien kukintakausi 2018

Vuoden 2018 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 7.4.2018
  • Loppu: 1.12.2018
  • Kesto: 238 päivää
  • Huippu: 7-10.7.2018

Kasvien kukintakauden seurantani on jatkunut jo viisi vuotta (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017). Seuranta rajoittuu pääkaupunkiseudun alueelle, jossa havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2018 seurantaan osui yhteensä 226 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakausi 2018 alkoi 7.4. leskenlehden kukinnalla. Sinivuokon kukinta havaittiin seuraavaksi (11.4.) ja sitten idänsinililja (12.4.) sekä etelänruttojuuri ja pähkinäpensas (kummatkin havaittiin ensi kertaa 13.4.).

Vuoden viimeinen kukkija oli peltosaunio, joka havaittiin kukassa vielä 30.11. Seuraavaksi viimeiset kukkivat lajit havaittiin viimeisen kerran 22.11. (keto-orvokki, siankärsämö, tahmavillakko ja valkopeippi).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun alkupuolella (7-10.7.). Huippukohdalla kukassa oli 126 seurannassa mukana olevaa lajia. Jos kukintakauden huipun ajankohtaa katsotaan hieman laajemmin, niin esimerkiksi 120 lajia ylittyi ensimmäisen kerran 20.6. ja viimeisen kerran 17.7. Vastaavat arviot aiempina vuosina ovat olleet 2017: 20.7., 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2018 kukintakauden huippu näyttää olleen aiempia vuosia aikaisemmin. Tämä saattaa johtua kesällä 2018 olleesta voimakkaasta kuivuusjaksosta.

Kukintakauden kokonaiskesto oli 238 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 202 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 76 päivää vuonna 2018 ja edellisinä vuosina 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Kuivuusjakso ei siis näyttänyt vaikuttaneen 10 lajin kukintakauden kestoon, mutta 75 lajin kukintakauden kestossa vaikutus on huomattava.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Kuvasta nähdään hyvin kuinka poikkeava vuoden 2018 kukintakausi oli; ensin kukintakausi etenee samaa vauhtia kuin vuoden 2016 kukintakausi, mutta kesäkuun 20. päivän tienoilla vuoden 2018 kukintakausi jää jälkeen ja alkaa hiipua jo heinäkuun puolenvälin jälkeen, kun aiempien vuosien kukintakausilla on korkein huippu menossa. Vuoden 2018 kukintakausi alkaa toipua hiukan elokuun puolenvälin paikkeilla ja palaa aiempien vuosien kukintakausien polulle lokakuun alkupuolella.

Yksittäisten lajien kukintakausista pisin oli valkopeipillä, 196 päivää. Seuraavaksi pisimmät, yli 150 päivää kestäneet kukintakaudet olivat peltosauniolla (193 päivää), litulaukalla (191), siankärsämöllä (178), puistolemmikillä (165 – sisältää myös samannäköisen luhtalemmikin havaintoja), lupiinilla (162), keto-orvokilla (161), ojaleinikillä (157), pietaryrtillä (152) ja puna-apilalla (151). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhyitä kukintakausia olivat muun muassa seuraavilla lajeilla: purolitukka (11 päivää), lehtokuusama (11), taikinamarja (13), vaahtera (13), mustakonnanmarja (15).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Myös tässä kuvassa saattaa näkyä vuoden 2018 kesän kuivuus. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 28.7. – 11.9. (näiden keskiarvo olisi 19.8.) ja tuoreilla mailla 9.7. – 26.7. (keskiarvo 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2018

Kukintakauden 2017 värit

Olen aiemmin kirjoittanut vuoden 2016 kukintakauden väreistä ja vuoden 2015 kukintakauden väreistä. Katsotaan samoilla menetelmillä vuoden 2017 kukintakautta. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2017 välillä (vuoden 2014 havainnot ovat puutteellisia).

Edellisvuosien tapaan valkoinen, violetti ja keltainen näyttävät olevan yleisimmät värit jokseenkin läpi koko kukintakauden. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Violettikukkaisten lajien kukintahuippu näyttää viimekin vuonna olleen hiukan myöhemmin kuin valko- ja keltakukkaisten lajien kukintahuippu. Tämä vastaa edellisvuosien tilannetta. Viime vuonna valkokukkaisten lajien kukintahuippu oli kolmesta yleisimmästä väristä aikaisin ja aikaisuus näkyi selvemmin kuin vuonna 2016 (vuonna 2015 ero ei ollut ollenkaan niin selvä).

Huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 15.7.-1.8. keskiarvo 23.7. (vuonna 2016 4-8.7. keskiarvo 6.7. – vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: kaksi huippua: 13.6. ja 9.7. (vuonna 2016 11-14.6. keskiarvo 12.6. – vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.).
  • Keltainen: 16-20.7. keskiarvo 18.7. (vuonna 2016 11.7. – vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 20.6.-4.7. keskiarvo 27.6. (vuonna 2016 3-7.6. keskiarvo 5.6. – vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 21-23.7. keskiarvo 22.7. (vuonna 2016 14-15.6. keskiarvo 14.6. – vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 31.7. (vuonna 2016 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. – vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Vihreiden, sinisten, punaisten ja ruskeiden lajien havaintomäärät ovat niin pienet, että niiden tarkempi tarkastelu ei näytä mielekkäältä.

Valkoisten kukkien tilanne on mielenkiintoinen. On mahdollista, että valkoisilla kukilla on kaksi kukintahuippua. Tämä nähdään vuoden 2017 tuloksesta hyvin selvästi ja myös melko hyvin vuoden 2016 tuloksesta. Kaksi huippua ovat aika hyvin samaan aikaan vuosina 2016 (12-14.6. ja 4.7.) ja 2017 (13.6. ja 9.7.). Vuonna 2015 kahta huippua ei näy, joten asia jää seurattavaksi tulevina vuosina. On mahdollista, että metsälajit (joissa on paljon valkoisia lajeja) jäivät vähemmälle havainnoinnille vuonna 2015.

Keltaisten lajien huippu oli vuonna 2017 noin viikkoa myöhemmin kuin kahtena aiempana vuotena. On kuitenkin huomattava, että vuonna 2016 keltaisten lajien huippu voidaan myös katsoa olleen 23.6.-19.7, jos huipuksi hyväksytään suurimman arvon lisäksi pari lajia vähäisemmät päivät, eli tilanne ei ole aivan selvä siltä osin.

Violettien lajien kohdalla vuoden 2016 huippu näyttää tapahtuneen aiemmin kuin vuosien 2015 ja 2017 huiput. Tämä pitää paikkaansa myös, jos huippu määritellään laajemmin käsittämään huippuarvon ja siitä pari lajia vähemmän. Tilanne ei selkiydy kaikkia kolmea vuotta tarkemmin vertailtaessa violettien lajien osalta. Violettien lajien kukintakauden eteneminen näyttää kovin erilaiselta kaikkina kolmena vuotena. On vain odotettava tulevien vuosien tuloksia lisäselvyyden saamiseksi.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty värien prosentuaalinen esiintyminen (ensin päällekkäisinä palkkeina esitettynä ja sitten kukin väri omana käyränään):

Kuvista nähdään, että vuodet 2016 ja 2017 ovat melko samankaltaiset ja suurimmat erot näiden kahden välillä sijoittuvat vuoden alkuun ja loppuun, jolloin kukkivia lajeja on vähän, mikä lisää satunnaisen vaihtelun osuutta tällaisissa prosentuaalisissa kuvaajissa, koska yhdenkin lajin eriaikainen kukinta tai huono havainnointi näkyy huomattavana muutoksena vähälajisena aikana näissä kuvaajissa, kun taas vastaava tilanne ei näy juurikaan runsaslajisena aikana.

Vuosi 2015 näyttää myös pääpiirteiltään samanlaiselta, mutta siinä on kuitenkin huomattavampia eroja vuosien 2016 ja 2017 tilanteeseen. Tämä johtunee siitä, että vuoden 2015 havainnointi tapahtui pelkästään Espoossa, kun taas seuraavien vuosien havainnointi laajennettiin koskemaan koko pääkaupunkiseutua. Vuoden 2014 havainnointi oli niin vähäistä, ettei sitä kannata käsitellä tässä.

Loppuvuoden 2017 suuri vihreä alue, johtuu viherjäsenruohosta, joka oletettavasti havaittiin kukkivana vielä pitkälle vuoden 2018 alkuun. Jälkeenpäin kuitenkin selvisi, ettei se varsinaisesti kuki enää, mutta pienenä kasvina tilannetta oli vaikea nähdä. Viherjäsenruoho on sittemmin poistettu tästä seurannasta, mutta se näkyy vielä näissä kuvissa, eli vuoden 2017 tilanne antaa siltä osin hiukan harhaanjohtavan kuvan.

Vuosien 2016 ja 2017 tilanteesta voidaan alustavasti arvioida yleistä kukintakauden värien etenemistä. Jos unohdetaan kukintakauden aivan alkuvaihe ja loppuvaihe, joissa on vain pari lajia mukana, niin sitten kukintakauden eteneminen on seuraavanlainen:

Keltainen vaihe: alkaa joskus huhtikuun loppupuolella tai toukokuun alussa ja loppuu toukokuun alkupuolella tai puolessavälissä. Keltaiset lajit ovat selvästi yleisimpiä ja valkoinen sekä violetti ovat vähäisemmässä, yhtä suuressa roolissa.

Valkoinen vaihe: alkaa heti keltaisen vaiheen jälkeen ja loppuu kesäkuun puolenvälin tai kesäkuun lopun paikkeilla. Valkoiset lajit ovat selvästi määrääviä ja keltaiset lajit sekä violetit lajit ovat vähäisemmässä roolissa keltaisten esiintyessä hiukan violettejä runsaampana.

Violettikeltainen vaihe: Valkoisen vaiheen jälkeen keltainen ja violetti esiintyvät suunnilleen yhtä runsaina ja valkoiset lajit esiintyvät hieman vähäisempänä. Vaihe alkaa valkoisen vaiheen jälkeen ja loppuu joskus loppuvuodesta. Tämä vaihe saattaa tulevien vuosien lisätietojen myötä jakautua useampaan vaiheeseen.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2017 värit

Kasvien kukintakausi 2017

Vuoden 2017 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 13.3.2017
  • Loppu: jatkuu edelleen vuoden 2018 alussa
  • Kesto: ainakin 311 päivää
  • Huippu: 15.7.2017

Olen seurannut kasvien kukintakautta jo neljä vuotta (edellisien vuosien raportit: 2014, 2015 ja 2016). Viime vuonna seuranta jatkui edellisen vuoden tapaan koko pääkaupunkiseudun alueella (oikeastaan vain Espoossa ja Helsingissä – Vantaan alueelta on vuoden mittaan kertynyt vain muutama havainto eikä Kauniaisista taida olla yhtään).

Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2017 seurantaan osui yhteensä 233 eri lajia.

Tämän seurannan perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi 13.3. ensimmäisten kukkivien etelänruttojuurien myötä. Leskenlehti aloitti kukintansa toisena (20.3.) ja sinivuokko kolmantena (27.3.).

Vuoden viimeinen kukkija oli viherjäsenruoho, joka tätä kirjoitettaessa vuoden 2018 ensimmäisinä päivinä jatkaa edelleen kukintakauttaan. Keto-orvokki ja lupiini havaittiin kukassa vielä 4.12.

Kukintakauden huippu oli normaaliin tapaan heinäkuun puolessa välissä. Korkein huippu oli 15.7. jolloin seurannassa olevista lajeista oli kukassa 142. Kukintakauden huippu oli vuonna 2017 melko leveä, sillä vielä 31.7. kukassa oli 140 lajia. Jos tästä mennään vielä pari lajia vähemmäksi, niin kukintakauden huippu olisi ollut 9.7. (138 lajia) – 1.8. (139 lajia). Tämän ajanjakson puoliväli on noin 20.7. Vastaavat arviot viime vuosille ovat 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2017 kukintahuippu näyttää siis olleen hiukan myöhemmin kuin aiempina kolmena vuonna, mutta epävarmuudet tässä arviossa ovat suuria.

Kukintakausi on siis yhä meneillään, mutta edellisen vuosien tapaan voidaan arvioida kukintakauden pituus niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli vuonna 2017 200 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 106 päivää vuonna 2017 ja edellisinä vuosina 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Vuoden 2017 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe kesäkuun loppupuolella. Tällaiset vaiheet johtuvat yleensä havainnoinnin keskeytymisestä lomamatkojen tms. takia, mutta tässä tapauksessa havainnoinnissa ei ole ollut taukoa, vaan tasainen vaihe näyttää todelliselta. On tosin mahdollista, että havainnointi on tuolloin esimerkiksi sattumalta keskittynyt joillekin tietyille alueille niin, että joidenkin toisien alueiden kasvilajisto on jäänyt havainnoimatta melko pitkäksi aikaa ja noilla alueilla kukkimaan alkaneet lajit ovat saattaneet siksi jäädä aluksi huomaamatta. Myös vuonna 2016 esiintyi erikoinen tasainen vaihe, mutta se oli loppukesästä. Jossakin vaiheessa täytyy selvitellä näiden syitä tarkemmin.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2017 viherjäsenruoho (211 päivää), keto-orvokki (208 päivää) ja lupiini (189 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 6 lajia (litulaukka, puna-ailakki, niittyleinikki, siankärsämö, hopeahanhikki ja valkopeippi – näistä tosin hopeahanhikin havaintoihin on laskettu myös muita samannäköisiä lajeja). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat mustakonnanmarjalla (13 päivää), lehtokuusamalla/nuokkutalvikilla (18 päivää) ja vaahteralla (19 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2017_maatyypit

Vuoden 2017 havainnot eivät tuo muutosta siihen, että niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus näyttää myöhäsemmältä kuin luonnontilaisilla mailla, mutta tuoreiden maiden havainnot jäivät verrattain vähäisiksi vuonna 2017 (minkä näkee hyvin kuvasta). Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 27.8.2017 ja tuoreilla mailla 22.7.2017. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen ja käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Tilanne on edelleen sama kuin viime vuonna: “Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?”

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2017

Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Vuoden 2017 kukintakauden aloitus on yleisesti ottaen vain muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, mutta viimeaikaiset viileät kelit näyttävät myöhästäneen kukintakautta vielä enemmän.

Tämän vuoden kevät on ollut säiden puolesta vaihteleva. Maaliskuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi, huhtikuu oli hiukan tavanomaista kylmempi ja toukokuun alku oli poikkeuksellisen kylmä. On puhuttu myöhäisestä keväästä, mutta näkyvätkö viimeaikaiset viileät kelit myös kasvien myöhempänä kukinnan aloituksena? Kasvien kukintakauden seurantani ansiosta pystyn antamaan tähän vastauksen.

Kevään 2017 kukintakausi on jo hyvässä menossa. Kukkivia kasvilajeja on tätä kirjoittaessa jo yli 20. Valitsin näistä varhain kukkivista lajeista sellaiset, joille minulla on tarpeeksi hyvät havainnot kukinnan aloituspäivästä. Valitsemilleni lajeille laskin kullekin, kuinka paljon myöhemmin kukinta on alkanut verratuna vuosiin 2015 ja 2016. Laskin näistä sitten keskiarvon, joka kertoo likimäärin, kuinka monta päivää myöhemmin vuoden 2017 kukintakausi on alkanut vuosiin 2015 ja 2016 verrattuna.

Tuloksieni perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi noin 4,5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2016 kukintakausi ja noin 5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2015 kukintakausi. Koska kevään eteneminen on ollut vaihtelevaa, laskin lisäksi vuosien väliset erot puolen kuukauden välein. Vuoden 2017 kukintakausi oli maaliskuun loppupuolella vain puoli päivää jäljessä vuoden 2015 kukintakautta. Huhtikuun alkupuolella tämä ero oli noin kolme ja puoli päivää, huhtikuun loppupuolella noin seitsemän päivää ja toukokuun alussa noin 10 päivää. Eli vaikka vuoden 2017 kukintakausi ei ole kokonaisuudessaan kuin muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, niin kukintakausi on selvästi jäänyt jälkeen enemmän, kun kelit ovat viilenneet.

Kukintakauden alku lajeittain

Alla on lista tarkastelussa mukana olleista lajeista ja tiedot niiden kukintakauden aloituksesta. Listassa on ensin lajin nimi, vuoden 2015 kukintakauden aloitus laskettuna päivinä vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen (jotta vuosia voidaan verrata keskenään tarkasti, on poistettava näin karkauspäivän vaikutus), sama vuodelle 2016, sama vuodelle 2017 ja sitten keskimääräinen aloituspäivä sekä suluissa sitä vastaava kalenteripäivä normaalivuotena (eli vuotena, jolloin ei ole karkauspäivää).

  • idänsinililja – 2015: 104, 2016: 100, 2017: 104, KA: 103 (13.4.)
  • isokäenrieska – 2015: -, 2016: 106, 2017: 114, KA: 110 (20.4.)
  • keltavuokko – 2015: -, 2016: 112, 2017: 121, KA: 117 (27.4.)
  • kevätkynsimö – 2015: 114, 2016: 102, 2017: 117, KA: 111 (21.4.), kevätkynsimön vuoden 2015 arvo voi johtua huonosta havainnoinnista
  • kevätlinnunsilmä – 2015: -, 2016: 112, 2017: 119, KA: 116 (26.4.)
  • kevätpiippo – 2015: 108, 2016: 112, 2017: 118, KA: 113 (23.4.)
  • kevättaskuruoho – 2015: 102, 2016: 102, 2017: 105, KA: 103 (13.4.)
  • leskenlehti – 2015: 73, 2016: 74, 2017: 79, KA: 75 (16.3.)
  • mukulaleinikki – 2015: -, 2016: 103, 2017: 107, KA: 105 (15.4.)
  • pikkukäenrieska – 2015: 109, 2016: 114, 2017: 120, KA: 114 (24.4.)
  • pystykiurunkannus – 2015: 100, 2016: 105, 2017: 110, KA: 105 (15.4.)
  • raita – 2015: 103, 2016: 104, 2017: 105, KA: 104 (14.4.)
  • sinivuokko – 2015: 91, 2016: 90, 2017: 86, KA: 89 (30.3.)
  • taikinamarja – 2015: 118, 2016: 128, 2017: 127, KA: 124 (4.5.)
  • vaahtera – 2015: 118, 2016: 124, 2017: 129, KA: 124 (4.5.)
  • valkovuokko – 2015: 97, 2016: 100, 2017: 100, KA: 99 (9.4.)
  • voikukka – 2015: 114, 2016: 112, 2017: 117, KA: 114 (24.4.)

Yksittäisistä lajeista mielenkiintoisia ovat ainakin kevättaskuruoho, raita ja valkovuokko, jotka näyttävät aloittavan kukintansa joka vuosi melko samaan aikaan keleistä piittaamatta. Myös sinivuokolla, idänsinililjalla ja voikukalla vuotuiset erot kukinnan aloitusajassa ovat pieniä. Näistä voikukan ja ehkä idänsinililjankin ensimmäiseksi keväällä kukkivat yksilöt näkyvät usein rakennuksien lähellä, mikä saattaa selittää vähäisen vaihtelun vuosien välillä kukinnan alkamisessa. Toisista lajeista voisi arvata vähäisen vaihtelun kukinnan aloituksessa johtuvan siitä, että kyseiset lajit ovat sopeutuneet hyvin Suomen ilmastoon ja alkavat kukkia yleisestä säätilasta huolimatta, kunhan päivällä on edes vähän plusasteita ja auringonpaistetta.

Kukintakauden vuotuinen vaihtelu on melko suurta kevätpiipolla, pikkukäenrieskalla, pystykiurunkannuksella ja vaahteralla. Kevätkynsimölläkin vaihtelu näyttää olevan suurta, mutta sen havainnoinnissa voi olla epävarmuuksia, jotka vaikuttavat lukuihin (olisi ehkä pitänyt jättää se pois tästä tarkastelusta, mutta sen poisottaminen ei muuta laskettuja lukuja kovin paljon).

Sinivuokko on seurantani perusteella käyttäytynyt eri tavalla kuin muut lajit, sillä se näyttää aikaistaneen kukintaansa tänä vuonna vuoteen 2015 verrattuna. On mahdollista, että tämä johtuu havainnoinnin epävarmuuksista – sitä täytyy seurata tulevina vuosina.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?