Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Vuoden 2017 kukintakauden aloitus on yleisesti ottaen vain muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, mutta viimeaikaiset viileät kelit näyttävät myöhästäneen kukintakautta vielä enemmän.

Tämän vuoden kevät on ollut säiden puolesta vaihteleva. Maaliskuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi, huhtikuu oli hiukan tavanomaista kylmempi ja toukokuun alku oli poikkeuksellisen kylmä. On puhuttu myöhäisestä keväästä, mutta näkyvätkö viimeaikaiset viileät kelit myös kasvien myöhempänä kukinnan aloituksena? Kasvien kukintakauden seurantani ansiosta pystyn antamaan tähän vastauksen.

Kevään 2017 kukintakausi on jo hyvässä menossa. Kukkivia kasvilajeja on tätä kirjoittaessa jo yli 20. Valitsin näistä varhain kukkivista lajeista sellaiset, joille minulla on tarpeeksi hyvät havainnot kukinnan aloituspäivästä. Valitsemilleni lajeille laskin kullekin, kuinka paljon myöhemmin kukinta on alkanut verratuna vuosiin 2015 ja 2016. Laskin näistä sitten keskiarvon, joka kertoo likimäärin, kuinka monta päivää myöhemmin vuoden 2017 kukintakausi on alkanut vuosiin 2015 ja 2016 verrattuna.

Tuloksieni perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi noin 4,5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2016 kukintakausi ja noin 5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2015 kukintakausi. Koska kevään eteneminen on ollut vaihtelevaa, laskin lisäksi vuosien väliset erot puolen kuukauden välein. Vuoden 2017 kukintakausi oli maaliskuun loppupuolella vain puoli päivää jäljessä vuoden 2015 kukintakautta. Huhtikuun alkupuolella tämä ero oli noin kolme ja puoli päivää, huhtikuun loppupuolella noin seitsemän päivää ja toukokuun alussa noin 10 päivää. Eli vaikka vuoden 2017 kukintakausi ei ole kokonaisuudessaan kuin muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, niin kukintakausi on selvästi jäänyt jälkeen enemmän, kun kelit ovat viilenneet.

Kukintakauden alku lajeittain

Alla on lista tarkastelussa mukana olleista lajeista ja tiedot niiden kukintakauden aloituksesta. Listassa on ensin lajin nimi, vuoden 2015 kukintakauden aloitus laskettuna päivinä vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen (jotta vuosia voidaan verrata keskenään tarkasti, on poistettava näin karkauspäivän vaikutus), sama vuodelle 2016, sama vuodelle 2017 ja sitten keskimääräinen aloituspäivä sekä suluissa sitä vastaava kalenteripäivä normaalivuotena (eli vuotena, jolloin ei ole karkauspäivää).

  • idänsinililja – 2015: 104, 2016: 100, 2017: 104, KA: 103 (13.4.)
  • isokäenrieska – 2015: -, 2016: 106, 2017: 114, KA: 110 (20.4.)
  • keltavuokko – 2015: -, 2016: 112, 2017: 121, KA: 117 (27.4.)
  • kevätkynsimö – 2015: 114, 2016: 102, 2017: 117, KA: 111 (21.4.), kevätkynsimön vuoden 2015 arvo voi johtua huonosta havainnoinnista
  • kevätlinnunsilmä – 2015: -, 2016: 112, 2017: 119, KA: 116 (26.4.)
  • kevätpiippo – 2015: 108, 2016: 112, 2017: 118, KA: 113 (23.4.)
  • kevättaskuruoho – 2015: 102, 2016: 102, 2017: 105, KA: 103 (13.4.)
  • leskenlehti – 2015: 73, 2016: 74, 2017: 79, KA: 75 (16.3.)
  • mukulaleinikki – 2015: -, 2016: 103, 2017: 107, KA: 105 (15.4.)
  • pikkukäenrieska – 2015: 109, 2016: 114, 2017: 120, KA: 114 (24.4.)
  • pystykiurunkannus – 2015: 100, 2016: 105, 2017: 110, KA: 105 (15.4.)
  • raita – 2015: 103, 2016: 104, 2017: 105, KA: 104 (14.4.)
  • sinivuokko – 2015: 91, 2016: 90, 2017: 86, KA: 89 (30.3.)
  • taikinamarja – 2015: 118, 2016: 128, 2017: 127, KA: 124 (4.5.)
  • vaahtera – 2015: 118, 2016: 124, 2017: 129, KA: 124 (4.5.)
  • valkovuokko – 2015: 97, 2016: 100, 2017: 100, KA: 99 (9.4.)
  • voikukka – 2015: 114, 2016: 112, 2017: 117, KA: 114 (24.4.)

Yksittäisistä lajeista mielenkiintoisia ovat ainakin kevättaskuruoho, raita ja valkovuokko, jotka näyttävät aloittavan kukintansa joka vuosi melko samaan aikaan keleistä piittaamatta. Myös sinivuokolla, idänsinililjalla ja voikukalla vuotuiset erot kukinnan aloitusajassa ovat pieniä. Näistä voikukan ja ehkä idänsinililjankin ensimmäiseksi keväällä kukkivat yksilöt näkyvät usein rakennuksien lähellä, mikä saattaa selittää vähäisen vaihtelun vuosien välillä kukinnan alkamisessa. Toisista lajeista voisi arvata vähäisen vaihtelun kukinnan aloituksessa johtuvan siitä, että kyseiset lajit ovat sopeutuneet hyvin Suomen ilmastoon ja alkavat kukkia yleisestä säätilasta huolimatta, kunhan päivällä on edes vähän plusasteita ja auringonpaistetta.

Kukintakauden vuotuinen vaihtelu on melko suurta kevätpiipolla, pikkukäenrieskalla, pystykiurunkannuksella ja vaahteralla. Kevätkynsimölläkin vaihtelu näyttää olevan suurta, mutta sen havainnoinnissa voi olla epävarmuuksia, jotka vaikuttavat lukuihin (olisi ehkä pitänyt jättää se pois tästä tarkastelusta, mutta sen poisottaminen ei muuta laskettuja lukuja kovin paljon).

Sinivuokko on seurantani perusteella käyttäytynyt eri tavalla kuin muut lajit, sillä se näyttää aikaistaneen kukintaansa tänä vuonna vuoteen 2015 verrattuna. On mahdollista, että tämä johtuu havainnoinnin epävarmuuksista – sitä täytyy seurata tulevina vuosina.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Marjakaudet 2015 ja 2016

Seuratessani kasvien kukintakauden etenemistä olen myös kirjannut ylös havaintoja marjojen esiintymisestä. Tämän vuoden marjakausi on vielä alkamatta, mutta viime vuoden marjakaudesta on vielä rippeet jäljellä, sillä ainakin punakoisosta ja paatsamasta löytyy vielä marjoja. Tässä esitän seurantani tuloksia marjojen esiintymisestä vuosina 2015 ja 2016.

Kirjaan marjoista lajin ja jos marjat ovat raakoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle raakojen marjojen esiintymisen. Vastaavasti jos näen jollain lajilla kypsiä marjoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle kypsien marjojen esiintymisen. Kypsyys tässä tarkoittaa sitä, että marja näyttää kypsältä. Seurannassani en esimerkiksi maista mustikkaa kypsyysasteen tarkistamiseksi, vaan arvioin tilanteen vain marjan ulkonäön perusteella.

Samalla tavalla kuin kasvien kukintakauden seurannassani, myös marjojen seurannassa lasketaan lajien määrää kypsien ja raakojen marjojen osalta. Jos jonkin lajin kypsiä marjoja on havaittu yhtenä päivänä ja sitten on parin päivän tauko havainnoissa ja sitten taas havaitaan kyseisen lajin kypsiä marjoja, kirjataan kypsien marjojen esiintyminen välissä olleille parille päivälle, koska tiedetään lajilla esiintyneen kypsiä marjoja, vaikka niitä ei havaittu.

Vuonna 2015 seurannassa oli hiukan vähemmän lajeja (15, joista 12:ssa esiintyi parhaimmillaan samaan aikaan kypsiä marjoja) kuin vuoden 2016 seurannassa (19, joista 17 samaan aikaan). Toivon, että tämän vuoden seurantaan saan taas enemmän marjovia lajeja (lajien määrä riippuu siitä, mitkä lajit osuvat ulkoilureissujeni varrelle).

Seuraavassa kuvassa on esitetty vuosien 2015 ja 2016 seurannassa esiintyneet marjovat lajit:

Raakojen marjojen huippu osui vuonna 2015 yhteen päivään, 23.7., ja vuonna 2016 huippu osui välille 19.6.-18.7. Kypsien marjojen huippu osui vuonna 2015 välille 5.8.-19.8. ja vuonna 2016 välille 20.8.-15.9. Nämä kaksi marjakautta olivat siis ainakin tässä mielessä hyvin erilaiset. Vuoden 2016 marjakauden huippu oli aikaisemmassa raakojen marjojen osalta ja myöhemmässä kypsien marjojen osalta. Myöhemmin tulemme näkemään, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi myös alkoi selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näyttää siis siltä, että vuoden 2016 marjakausi kesti pidempään kuin vuonna 2015.

Vuoden 2015 marjakausi

Ahomansikka aloitti vuoden 2015 kypsien marjojen kauden 28.6.2015. Mustikka seurasi perässä muutaman päivän päästä (3.7.). Pisin kypsien marjojen kausi oli punakoisolla, jonka kypsiä marjoja havaittiin 299 päivän pituisen jakson aikana. Puolukalla ja paatsamalla oli myös noin 250 päivän marjakausi. Kaikilla kolmella lajilla osa marjoista pysyi kiinni kasveissa yli talven ja pitkälle kevääseen.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset)]:

ahomansikka (28.6. – 22.8.; 56 päivää)
mustikka (3.7. – 1.12.; 152 päivää)
vadelma (17.7. – 31.8.; 46 päivää)
terttuselja (21.7. – 14.10.; 86 päivää)
lillukka (26.7. – 18.9.; 55 päivää)
tuomi (29.7. – 8.9.; 42 päivää)
juolukka (30.7. – 19.8.; 21 päivää; vähäinen havainnointi)
puolukka (3.8.2015 – 12.4.2016; 254 päivää)
paatsama (4.8.2015 – 12.4.2016; 253 päivää)
punakoiso (4.8.2015 – 28.5.2016; 299 päivää)
sudenmarja (4.8. – 13.10.; 71 päivää; vähäinen havainnointi)
taikinamarja (4.8. – 24.9.; 51 päivää; vähäinen havainnointi)
kalliokielo (29.8. – 1.9.; 4 päivää; vähäinen havainnointi)
kielo (1.9. – 21.12.; 112 päivää)
pihlaja (6.9. – 18.9.; 13 päivää; vähäinen havainnointi koska marjoja erittäin vähän)

Vuoden 2016 marjakausi

Tätä kirjoitettaessa vuoden 2016 marjakausi jatkuu vielä paatsaman ja punakoison osalta. Ahomansikan marjat kypsyivät taas ensimmäisenä – kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 6.6.2015, eli selvästi aiemmin kuin edellisenä vuotena. Mustikan kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 20.6.. Punakoisolla oli pisin kypsien marjojen kausi, joka tätä kirjoitettaessa jatkuu edelleen. Myös paatsaman marjakausi jatkuu vielä, mutta marjakausi jäänee myöhäisemmän aloituksen takia lyhyemmäksi kuin punakoisolla.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset):

ahomansikka (6.6. – 19.10.; 136 päivää)
mustikka (20.6. – 23.12.; 187 päivää)
vadelma (3.7. – 15.9. ja 30.9. – 18.10.; 75+19=94 päivää)
terttuselja (3.7. – 6.10.; 96 päivää)
taikinamarja (12.7. – 23.10.; 104 päivää)
punakoiso (16.7.2016 – 5.5.2017; 289 päivää; jatkuu edelleen)
sudenmarja (16.7. – 25.9.; 72 päivää)
lillukka (18.7. – 23.9.; 68 päivää)
puolukka (19.7. – 27.12.; 162 päivää)
punaherukka (20.7. – 22.8.; 34 päivää)
lehtokuusama (23.7. – 25.9.; 65 päivää)
juolukka (25.7. – 18.10.; 86 päivää)
pihlaja (28.7.2016 – 1.1.2017.; 158 päivää)
tuomi (29.7. – 17.9.; 51 päivää)
kalliokielo (8.8. – 19.10.; 73 päivää)
paatsama (9.8.2016 – 5.5.2017; 267 päivää; jatkuu edelleen)
mustakonnanmarja (20.8. – 20.8.; 1 päivä; vähäinen havainnointi)
kielo (26.8. – 27.12.; 124 päivää)
oravanmarja (9.9. – 31.12.; 114 päivää)

Vuosien 2015 ja 2016 marjakausien vertailu

Yksittäisiä lajien marjakausien vertailusta käy ilmi, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi alkoi keskimäärin noin 14 päivää, eli kaksi viikkoa, aiemmin kuin vuonna 2015. Vuoden 2016 kypsien marjojen kausi loppui noin 18 päivää myöhemmin kuin vuonna 2015. Osa näistä eroista voi johtua havainnoinnin puutteellisuudesta, joten tässä vaiheessa on turvallista sanoa ehkä vain se, että vuoden 2016 marjakausi näyttää alkaneen aiemmin ja loppuneen myöhemmin kuin vuonna 2015. Marjakausi näyttää siis kestäneen vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015.

Ehkä mielenkiintoisin asia näitä kahta marjakautta vertailtaessa onkin juuri se, kuinka erilaiset nämä marjakaudet olivat. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kukintakausien vertailussa tulos näyttää olleen melko samanlainen kuin marjakausien vertailussa: vuonna 2016 kukintakausi oli yleisesti ottaen pidempi kuin vuonna 2015. On muistettava, että tässä tarkasteltiin vain marjakauden pituutta – marjakauden runsaudesta tässä seurannassa ei välttämättä saa mitään tietoa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Marjakaudet 2015 ja 2016

Kukintakauden 2016 värit

Kirjoitin aiemmin vuoden 2016 kukintakaudesta ja noin vuosi sitten kirjoitin kukintakauden 2015 väreistä. Katsotaan nyt, miten kukintakauden 2016 värit muuttuivat. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2016 välillä – vuoden 2016 kukintakausi on oikeanpuolimmaisimpana. Eri vuosien kukintakaudet näyttävät näin tarkasteltuna melko samanlaisilta (tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että se lisää luottamusta käytettyyn laskentamenetelmään, eli menetelmä ei selvästikään anna ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia). Vuoden 2014 havainnot olivat melko puuttellisia, joten en puutu vuoden 2014 tilanteeseen tässä sen tarkemmin.

Vuoden 2015 tapaan kukintakauden 2016 yleisimmät värit olivat valkoinen, violetti ja keltainen. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Tästä kuvasta voidaan arvioida eri värien huippuajankohtia, kuten tein vuoden 2015 kukintakaudellekin. Kuten vuonna 2015, myös vuonna 2016 näkyy violettien kukkien myöhempi kukintahuippu kuin muilla väreillä. Vuoden 2015 tilanteesta poiketen valkoisten kukkien kukintahuippu näyttäisi olleen kolmestä yleisimmästä väristä selvästi aikaisin. Tosin vuonna 2015 valkoisten kukkien kukintakausi näytti yleisesti ajoittuvan hiukan aikaisemmaksi, vaikka valkoisten ja keltaisten kukkien huippu osuikin suunnilleen samaan aikaan.

Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 4-8.7. keskiarvo 6.7. (vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: 11-14.6. keskiarvo 12.6. (vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.)
  • Keltainen: 11.7. (vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 3-7.6. keskiarvo 5.6. (vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 14-15.6. keskiarvo 14.6. (vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. (vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi (jos jotain halutaan antaa ruskean kukintahuipuksi, niin 4-7.7. on kukassa kaksi ruskeaa lajia, kun muulloin on yksi tai nolla lajia kukassa).

Valkoisten kukkien huippu oli vuonna 2016 selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näin kävi myös sinisillä ja punaisilla, mutta sekä sinisiä että punaisia lajeja on tässä seurannassa ollut niin vähän, että tulos on hyvin epävarma. On kuitenkin huomattava, että myös violeteillä kukilla huippu oli vuonna 2016 selvästi aikaisemmin kuin vuonna 2015. On hiukan ällistyttävää, että keltaisten kukkien huippu osui kumpanakin vuonna täsmälleen samaan päivään. Keltaisia lukuunottamatta kaikki muut värit kukkivat vuonna 2016 aiemmin kuin vuonna 2015.

Raportoin vuoden 2015 eri värien kukintahuipuista näin: “Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin.” tällaista jaottelua ei näy vuoden 2016 tilanteessa. Vuoden 2016 tilanteen perusteella jaottelu voisi olla valkoinen-sininen-punainen ja violetti-keltainen-vihreä. Jaottelussa ei kuitenkaan ole järkeä, jos se vaihtelee vuosittain. Jäämme odottelemaan tulevien vuosien tilannetta tässä asiassa.

Katsotaan vielä värien prosentuaalinen esiintyminen, sillä se vasta kertoo, minkä värinen kukintakausi on ollut kullakin hetkellä:

Katsotaan sama myös toisella esitystavalla:

Värien esiintymissuhteet ovat vaihdelleet vuosina 2015 ja 2016 melko samalla tavalla. Eristyisesti valkoisen ja violetin esiintyminen on vaihdellut hyvin samalla tavalla, mutta keltaisen esiintymisessä on hiukan eroja vuosien 2015 ja 2016 välillä. Vuonna 2016 keltainen ja valkoinen vuorottelivat yleisimpänä värinä elokuun alkuun asti, jolloin violetti muuttui yleisimmäksi väriksi. Syyskuun lopulla nämä kolme alkoivat vuorotella yleisimmän värin tittelin haltijana. Vähemmän yleisien värien vertailu ei ole kovin mielekästä, mutta niiden, erityisesti sinisen, esiintyminen näyttää olleen melko samanlainen vuosien 2015 ja 2016 välillä.

Vuonna 2015 havaittiin keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa. Vuoden 2016 tilanteessakin näkyy samantapainen notkahdus, mutta nyt sitä edeltää selvä piikki ja notkahdus kestää huomattavasti lyhyemmän ajan. On edelleen seurattava tulevien vuosien tilannetta ennen kuin voidaan sanoa kyseessä olevan todellinen ilmiö. Keltaisen notkahduksen kanssa samaan aikaan osuu valkoisten vastaava heilahdus ylöspäin, mutta kun tarkastellaan lajimäärien muutoksia (kts. yllä olevista kuvista toinen ylhäältä laskien), niin nähdään todellisen muutoksen olevan nimenomaan keltaisten notkahdus. Se vain jostain syystä näkyy erityisen hyvin valkoisten suhteellisessa osuudessa. Muutos näkyy nimittäin jonkin verran myös muissa väreissä. Tämä on suhteellisten osuuksien määrittämisessä luonnollisesti esiintyvä ominaisuus; aina kun jonkin tekijän prosentuaalinen osuus laskee voimakkaasti, muiden tekijöiden osuus vastaavasti kasvaa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2016 värit

Kasvien kukintakausi 2016

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla kesti 266 päivää (14.3.-5.12.). Kukintakauden huippu osui heinäkuun puolenvälin paikkeille (16.7.).

2016_lajit

Kahtena edellisenä vuotena olen seurannut kasvien kukintakautta Espoossa. Tänä vuonna laajensin seurantaa niin, että otan mukaan myös Helsingissä ja Vantaalla havaitsemiani lajeja, eli nyt kyseessä on pääkaupunkiseudun kasvilajien kukintakauden seuranta. Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä viime vuoden kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2016 seurantaan osui yhteensä 235 eri lajia. Havaintoja tehtiin 218 eri päivänä.

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla alkoi tämän seurannan mukaan 14.3. leskenlehden kukinnalla. Toisena kukinnan aloitti etelänruttojuuri (15.3.) ja kolmantena sinivuokko (30.3.). Nämä päivämäärät siis viittaavat vain siihen, miten minä olen asioita havainnut. Lajit ovat saattaneet olla kukassa jossain jo aiemminkin. Esimerkiksi näsiän tiedetään olevan varhainen kukkija, mutta minun kohdalleni se osui vasta 12.4.

Vuoden viimeinen kukkija oli keto-orvokki, joka lopetti kukintansa 5.12.2015. Toiseksi viimeinen kukkija oli valkopeippi (viimeinen kukinta havaittiin 26.11.) ja seuraavaksi viimeisiä olivat litulaukka, otavalvatti ja tahmavillakko, jotka havaittiin kukkimassa vielä 23.11.

Kukintakauden huippu oli heinäkuussa. Suurin päiväkohtainen lajimäärä oli 141, joka havaittiin 16.7. Jo ennen tätä oli lähes saman verran lajeja kukassa, sillä 11.7. niitä oli 140 ja jo 4.7. niitä oli 139. Huipun jälkeenkin oli 140 lajia kukassa vielä 19.7. Voidaan siis ajatella, että kukinnan huippu osui 4-19.7. välille. Tuon ajankohdan puoliväli osuu 12.7. kohdalle. Vastaava arvio viime vuodelle oli 14.7.2015 ja sitä edelliselle vuodelle se oli 15.7.2014. Nämä kaikki huippuarviot ovat hyvin lähellä toisiaan, joten on mahdollista, että vuoden kukintahuippu osuu melko tarkalleen samaan päivään joka vuosi säistä riippumatta. Tämä on kuitenkin vielä hyvin epävarmaa.

Kukintakausi kesti kaikkiaan 266 päivää ensimmäisen lajin kukinnasta viimeisen lajin kukinnan loppumiseen (vuonna 2015 se oli 289 päivää). Viime vuoden tapaan arvioin myös kukintakauden pituuden niin, että vähintään 10 lajia (eli 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli 203 päivää (vuonna 2015 se oli 207 päivää). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 124 päivää vuonna 2016 (vuonna 2015 se oli 100 päivää). Kukintakausi kesti vuonna 2015 pidempään kuin 2015 kun kauden pituutta arvioidaan vähäisellä lajimäärällä, mutta suuremmalla lajimäärällä vuoden 2016 kukintakausi kesti pidempään. Tämä tarkoittaa sitä, että kesän kukkein aika kesti vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015, vaikka vuonna 2015 muutamat lajit kukkivatkin pidempään kuin vuonna 2016. Tämä näkyy selvästi seuraavassa kuvassa, jossa on vertailtu eri vuosien kukintakausia:

2016_vuosivertailu

Vuoden 2016 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe, joka alkaa suunnilleen vuoden 2016 elokuun puolestavälistä ja kestää syyskuun alkuun. Tämä ei johdu havainnoinnin erityisestä huonoudesta, vaan kyseessä näyttäisi olevan todellinen ilmiö. Syytä sille en vielä tiedä.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2016 keto-orvokki (210 päivää) ja valkopeippi (203 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 18 lajia (alsikeapila, heinätähtimö, neidonkieli, puistolemmikki, siankärsämö, hiirenvirna, huopakeltano, paimenmatara, puna-apila, hopeahanhikki, sarjakeltano, voikukka, aitovirna, lupiini, litulaukka, poimulehti, mäkitervakko ja ahomansikka). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat lehtokuusamalla (12 päivää) ja vaahteralla (14 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2016_maatyypit

Niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus on myöhäsempi kuin luonnontilaisilla mailla. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 1.9.2016 ja tuoreilla mailla 19.7.2016. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen jä käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?

Kukintakauden seurannasta

Nyt kun kukintakauden seurannassa alkaa olla useampia vuosia, niin tulokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Jatkossa tulee olemään jännää seurata, miten kukintakaudet vaihtelevat eri vuosina ja miten ne riippuvat eri tekijöistä, kuten säästä.

Toivon saavani muita kasvien havainnoijia mukaan tähän seurantaan, sillä seuranta kärsii aina, jos olen estynyt havainnoimaan joinakin päivinä (esimerkiksi matkoillaolon takia). Olisi myös mielenkiintoista saada samanlainen seuranta käyntiin Suomen muilla paikoilla. Varsinkin pohjois-etelä vertailu olisi mielenkiintoinen. Olen aloittelemassa Facebook-sivua tätä ja muuta luonnon seurantaa varten., mutta sitä odotellessa toivon asiasta kiinnostuneiden ottavan yhteyttä (voit jättää viestin tämän kirjoituksen alle tai sähköpostilla – sähköpostiosoite löytyy esittely-sivulta). Havainnointiin ei tarvitse panostaa yhtään sen enempää kuin haluaa. Jokainen havainnoitu kukkiva kasvilaji auttaa. Havainnon ilmoittamisessa olisi hyvä antaa päivämäärä, paikkakunta, kasvupaikan tyyppi (luonnonvarainen/niitetty/tuore/ei tiedossa) ja siellä kukkivat lajit. Minua kiinnostavat myös vanhemmat havainnot, eli vaikkapa vuoden 2015 ja 2016 kukintahavaintoja otan myös mielelläni vastaan.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2016

Paju ei kuki vielä vaikka pajunkissoja näkyykin

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin leudon sään vaikutuksista luontoon. Juttu on otsikoitu näin: “Linnut laulavat ja paju kukkii – leuto talvisää sekoittaa jo eläintenkin pään”. Tästä on hiukan huomautettavaa, enkä tarkoita sitä, että paju ei ole eläin, vaikka otsikon voidaan katsoa niinkin väittävän.

Tarkoitan pajun kukkimista. Pajunkissan näkyminen ei nimittäin tarkoita sitä, että paju kukkii. Pajunkissat ovat vain varsinaisen kukinnan alkuvaihe. Pajunkissat ovat oikeastaan vain nupussa olevia kukkia, joiden suojakarvat ovat näkyvissä. Tämä on nähtävissä yllä olevassa kuvassa (olen ottanut sen vuoden 2005 keväällä Sipoon Talmassa), jossa pajun kukinta on juuri alkanut. Osa kukinnoista on osittain kukassa ja osa kukinnoista on vielä pajunkissavaiheessa ja kukkien nuput ovat hyvin näkyvissä pajunkissan karvojen välissä.

Pajunkissojen näkyminen tähän aikaan vuodesta ei myöskään ole ainakaan nykyään kovin poikkeuksellinen ilmiö. Niitä alkaa näkyä lähes joka syksy. Näin oli myös viime syksynä pääkaupunkiseudulla omien havaintojeni mukaan. Olen nähnyt niitä pääkaupunkiseudulla runsaasti myös tänä vuonna jo viikkojen ajan (HS:n jutussa mainittiin niitä nähdyn Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa). Pajunkissoista on uutisoitu aiemmin marraskuussa 2013, jolloin YLE uutisoi hieman maltillisemmin:

“Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Terhi Ryttärin mukaan marraskuiset pajunkissat eivät ole vallan tavaton asia, vaikka etuajassa ovatkin. Karvapeite suojaa kissaa tuiskulta ja ne selviävät talvesta, kunhan eivät ala kukkia.”

Pajunkissojen syksyisestä ilmaantumisesta on uutisoitu myös vuosina 2015 ja 2011.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Paju ei kuki vielä vaikka pajunkissoja näkyykin

Kuusen korkeusarvio sen heittämän varjon perusteella

kuusenvarjossa

Kävellessäni tänään Haltialan pellolla kiinnitin huomioni lähellä kasvavan kuusen heittämään pitkään varjoon. Aurinko oli nimittäin hyvin alhaalla, sillä vaikka kello oli noin 11, oli joulukuun puoliväli. Oheisessa kuvassa seison kuusen varjossa ja kuusi on minusta ehkä noin 50 metrin päässä. Kuusi on melko lyhyt – varovaisesti arvioituna alle 10 metrin mittainen. Kuvan otettuani lähdin kävelemään eteenpäin, mutta mietin yhä tilannetta. Päätin mitata oman varjoni pituuden, sillä oletin pääseväni sen avulla laskemaan, kuinka korkealla aurinko on horisontista. Lisäksi ounastelin saavani myös kuusen korkeuden laskettua.

Pysähdyin kävelytielle risteyskohtaan, jossa aurinko heitti varjoni risteävälle tielle. Katsoin tarkkaan kohdan, jossa varjoni päättyi ja mittasin etäisyyden karkeasti askelin mittaamalla. Sain tulokseksi 19 askelta ja koska yritin astella metrin mittaisin askelin, oletamme siis varjoni pituudeksi 19 metriä.

Tilanne on siis tämän kuvan mukainen:

varjo1

Kuvaan merkitty kulma a on auringon etäisyys horisontista asteissa. Kulma a saadaan tässä tapauksessa yhtälöstä sin(a) = [minun pituuteni]/[varjoni pituus]. Merkataan minun pituuttani vaikka kirjaimella m ja varjoni pituutta kirjaimella v, jolloin yhtälö on sin(a) = m/v. Tästä saadaan kulmaksi a = arcsin(m/v). Kun tiedossa olevat arvot sijoitetaan yhtälöön, saadaan a = arcsin(1,8 metriä / 19 metriä) ~ 5,4 astetta. Tarkistin netistä auringon maksimikorkeuden tälle päivälle ja se on Helsingissä 6,6 astetta. Laskemani arvo on siis melko hyvä, kun ottaa huomioon, että aurinko oli korkeimmillaan kello 12:16, eli se nousi vielä yli tunnin verran mittauksestani. Harmi, etten suorittanut mittauksia täsmälleen kello 12:16, sillä silloin minulla olisi ollut kulma jo tarkasti tiedossani.

Nyt auringon kulma on siis karkeasti tiedossa, joten voin ryhtyä määrittämään kuusen korkeutta. Arvioin siis, että kuusi oli minusta noin 50 metrin päässä kuvaa ottaessani. Kuusen varjo jatkui minusta vielä pitemmälle, mutta olin sijoittunut niin, että oma varjoni ulottui miltei yhtä pitkälle kuin kuusen varjo, eli voin arvioida kuusen varjon pituudeksi 50 + 19 = 69 metriä. Nyt tilanne on siis tämän kuvan mukainen:

varjo2

Kuvassa kuusen korkeutta on merkitty kirjaimella k. Saamme laskettua sen yhtälöstä: sin(a) = k/w, jossa w on kuusen varjon pituus, jonka arvioin jo yllä. Haluamme laskea kuusen korkeuden, joten ratkaisemme sen yhtälöstä: k = w * sin(a). Sijoitamme tunnetut arvot: k = 69 metriä * sin(5,4 astetta) ~ 6,5 metriä. Tämä on hiukan pienempi arvo kuin odotin. Paikan päällä ajattelin nimittäin, että jos minun pitäisi arvat kuusen korkeus, arvaisin sen kahdeksan metrin korkuiseksi. Luotan kuitenkin tähän laskentaani enemmän kuin paikan päällä tehtyyn silmämääräiseen arvioon. Tosin, kun katsotaan ottamaani kuvaa kuusesta, niin aurinko ei ole siinä aivan latvan kohdalla, vaan hiukan alempana. Laskemani arviohan perustui siihen, että aurinko on jokseenkin latvan kohdalla. Tällä perusteella arvioon pystyy hyvinkin lisäämään ehkä puolisen metriä, joten lopullinen arvio kuusen korkeudeksi voisi olla seitsemän metriä.

On kuitenkin huomattava, että tähän laskennalliseen arvioon sisältyy huomattavia virhelähteitä. Niitä ovat muun muassa arvioni kuusen etäisyydestä (jos arvioni heitti esimerkiksi kymmenen metriä suuntaan tai toiseen, kuusen korkeusarvio muuttuu välillä 5,5 – 7,5 metriä), askelieni pituus kun mittasin varjoani, oma pituuteni (minulla oli pipo päässä ja kengät jalassa – molemmat lisäävät hiukan heittämäni varjon pituutta) ja maanpinnan kaltevuus varjoni mittauspaikalla.

Arviooni siis sisältyy paljon epävarmuutta, mutta silti sain melko helposti laskettua kuusen korkeuden melko hyvällä tarkkuudella mittaamatta sitä. Henkilö, joka tuntee hyvin sinifunktion antamat arvot, olisi jopa voinut laskea arvion päässään paikan päällä.

Posted in Kasvit, Luonto, Tiede. Comments Off on Kuusen korkeusarvio sen heittämän varjon perusteella

Minkä värinen oli kukintakausi 2015?

Kirjoitin aiemmin vuoden 2015 kukintakaudesta. Päätin vielä tarkastella asiaa toisesta näkökulmasta. Laskin kulloinkin kukkineiden kasvilajien määrän väreittäin. Tuloksena syntyi ylhäällä esitetty kuvaaja.

Kuvasta nähdään selvästi, että yleisimmät kukkien värit ovat valkoinen, violetti ja keltainen. Paljon muuta tuosta kuvasta ei helposti selviä, joten katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Violettien kukkien esiintymishuippu näyttäisi olevan hiukan myöhemmin kuin muilla väreillä. Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 1-17.7. (keskiarvona 9.7.).
  • Valkoinen: 6.7. ja 11.7. (keskiarvona 9.7.).
  • Keltainen: 11.7.
  • Sininen: 11-14.7. ja 23-26.7. (keskiarvona 19.7.).
  • Punainen: 14-25.7. (keskiarvona 20.7.).
  • Violetti: 28.7.-4.8. (keskiarvona 1.8.).
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin. Lisäksi on huomattava, että sekä puna- että sinikukkaisten lajien tapauksessa on aina hiukan epäselvää, onko laji sittenkin violettikukkainen. Eli ainakin myöhemmin kukkivalla ryhmällä tuntuu olevan yhteinen tekijä, sinipunaisuus. Kukkimisajankohdan kannalta voitaisiinkin nimittää näitä kahta ryhmää aiemmin kukkivaksi valkokeltaryhmäksi ja myöhemmin kukkivaksi sinipunaryhmäksi. On kuitenkin muistettava, että tässä on kyse koko lajiston keskimääräisestä tilanteesta. Kummastakin ryhmästä toki löytyy myös lajeja, jotka kukkivat aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.

Seurannassa olevien lajien kokonaismäärät ja prosentit väreittäin ovat:

  • Punainen 7 kpl, 3.3 % lajistosta.
  • Keltainen 59 kpl, 27.7 % lajistosta.
  • Vihreä 4 kpl, 1.9 % lajistosta.
  • Sininen 13 kpl, 6.1 % lajistosta.
  • Violetti 60 kpl, 28.2 % lajistosta.
  • Valkoinen 67 kpl, 31.4 % lajistosta.
  • Ruskea 3 kpl, 1.4 % lajistosta.

Yllä esitetyistä kuvista kummastakaan ei helposti selviä, mitkä värit ovat kulloinkin yleisimpiä. Tämän selvittämiseksi laskin, kuinka monta prosenttia kaikista kukkivista lajeista on kulloinkin tiettyä väriä. Tämän laskennan tulos on seuraavanlainen:

Tästä kuvaajasta saa jo jonkinlaisen käsityksen värien suuruussuhteista. Seuraavassa kuvaajassa nähdään toisenlainen esitystapa:

Kukintakausi 2015 oli keltainen aikavälillä 14-31.3. Aikavälillä 1-6.4. keltainen ja sininen olivat valtavärejä. Kelta-, sini- ja valkokukkaisia lajeja oli kaikkia yhtä paljon 7-9.4. ja sen jälkeen violettikin liittyi jakamaan ykköstilaa edellä mainittujen kolmen värin kanssa pariksi päiväksi (10-11.4.). Valkoisia kukkia oli eniten 12.4. ja valkoisia ja keltaisia oli eniten 13.4, minkä jälkeen palattiin taas neljän värin jaettuun ykköstilaan ajanjaksolla 14-18.4. Keltaisia kukkia oli eniten 19-21.4. ja sitten keltaisia ja valkoisia oli yhtä paljon 22-23.4. Valkoisia kukkia oli eniten 24.4.-1.7. ja sen jälkeen valkoisia ja keltaisia oli yhtä paljon 2-3.7. Keltaiset olivat enemmistö 4.7, valkoiset ja keltaiset 5.7, valkoiset 6.7, valkoiset ja keltaiset 7-8.7. sekä keltaiset 9-12.7. Violetit kukat aloittivat valtakautensa 13-14.7. Keltaiset tulivat tasoihin 15.7, mutta violetit olivat taas enemmistönä 16.7.-12.8. Tämän jälkeen keltaiset ja violetit olivat tasoissa 13-16.8. Sen jälkeen keltaiset ottivat johdon 17-21.8. Violetti ja keltainen olivat tasoissa 23-26.8, violetti johti 27.8. ja 28-29.8. olivat taas violetin ja keltaisen tasatilannetta. Violetti oli enemmistönä 30.8.-1.9. ja keltainen 2-3.9. Keltainen ja violetti olivat taas tasoissa 4.9, mutta sitten violetti oli enemmistö 5.9. ja keltainen 6-9.9. Violetti oli johdossa 10-20.9. Keltaisen ja violetin tasatilanne vallitsi 21.9, mutta sitten violetti otti taas johdon 22.9.-16.10. Keltaisen ja violetin vuorottelu tuli päätökseensä 17.10, kun valkoinen tuli tasatilanteeseen violetin kanssa. Tasatilanne vallitsi myös 18.10, mutta sitten violetti oli taas enemmistönä 19.10. Valkoisen ja violetin tasatilanne jatkui taas 20-21.10. Sitten valkoinen oli johdossa 22.10-1.11. Keltainen tuli valkoisen kanssa tasoihin 2.11. ja yksin enemmistöksi 3-12.11. Valkoinen oli taas ykkössijalla 13-18.11, minkä jälkeen valkoinen ja violetti olivat tasoissa 19-20.11. Valkoinen oli enemmistönä 21-26.11. ja valkoinen sekä violetti yhdessä 27.11.-11.12. Loput kukintakaudesta, eli 12-28.12. valkoinen oli yksin enemmistövärinä.

Kukintakausi on ollut siis monen eri värinen vuoden eri aikoina. Ehkä selvimmät valtakaudet ovat valkoisilla kukilla ensin 24.4.-1.7 ja sitten vuoden lopussa (tosin vuoden lopun tilanne ei ole kovin merkityksellinen, koska silloin kukkiva lajimäärä on vähäinen). Tulevina vuosina tulee olemaan jännittävää nähdä, pysyvätkö värien voimasuhteet samoina vuoden eri aikoina. Keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa ja toipuminen heti takaisin samalle tasolle on myös mielenkiintoinen seurattava tulevina vuosina.

Kuten yllä jo todettiin, useimmat puna- ja sinikukkaiset lajit voisi yhtä hyvin sijoittaa violettien lajien joukkoon. Tämä olisi ainakin vuonna 2015 saanut violetit kukkalajit enemmistöksi heinäkuun puolestavälistä lokakuun lopulle. Tällöin lähes koko vuosi olisi ollut lähinnä valkoisten ja violettien kukkien aikaa.