Vieläkö kevät etenee poikkeuksellisen aikaisessa?

Kirjoitin aiemmin kahdessa eri kirjoituksessa siitä, kuinka tänä keväänä luonto on ollut hyvin aikaisessa ja erityisesti kasvien kukintakausi on alkanut poikkeuksellisen aikaisin. Tässä kirjoituksessa ajattelin katsoa, miten kasvien kukintakausi on edennyt tuon aiemman kirjoitukseni jälkeen.

Tässä uusi kuvaaja kasvien kukintakauden etenemisestä (päivitetty 7.5. saakka):

Kuvaajassa on merkkejä siitä, että kukintakauden ajoitus on normalisoitumassa. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kullekin lajille, kuinka monta päivää ne ovat aikaisessa (Y-akseli, jokainen vaakaviiva kuvaajassa vastaa yhtä viikkoa) verrattuna niiden kukinnan aloitukseen tänä vuonna (X-akseli, viimeinen mittauspiste vastaa päivämäärää 7.5.):

Kuvaajasta nähdään, että tammikuussa oltiin aikaisessa pari-kolme kuukautta (tämä kuitenkin vain kahden lajin perusteella – näsiä ja pähkinäpensas) ja helmikuun lopulla oltiin aikaisessa noin kuukauden verran. Siitä on pikkuhiljaa tultu kohti normaalimpaa tilannetta ja toukokuun alussa oltiinkin enää aikaisessa viikon-kahden verran.

Päivitys (16.5.2020):

Ylläoleva analyysi loppuu 7.5. Sen jälkeen kasvien kukinnan aloitus on edennyt seuraavasti (listassa on lajin nimi, kukinnan aloituspäivä[päivää vuoden alusta] ja kukinnan aloituksen ajoitus 2015-2019 keskiarvoon verrattuna[negatiivinen luku tarkoittaa että kukinnan aloitus on vuonna 2020 ollut keskiarvoa aikaisempi]):

kielo 131 -6.2
koiranputki 131 -5.8
poimulehti 131 -3.4
tuomi 131 -2.2
tuomipihlaja 131 -5
keltapeippi 133 -7
puistolemmikki 133 -1
puna-ailakki 134 -7
nurmitädyke 135 -6.4
kevätlinnunherne 136 -4.4
ojakellukka 136 -6.8
peltolemmikki 136 -9.6
rönsyleinikki 136 -6.6

Kukinnan aloitus on edelleen normaalia aikaisempi, mutta edelleen on lähennytty normaalia. Viimeinen mukana oleva päivä tässä päivityksessä on 15.5. Otetaan vielä uusi versio ylläolevien kuvien jälkimmäisestä kuvasta:

Vuoden 2020 kukintakauden alku on hyvin poikkeuksellinen

Kirjoitin hiljattain kevään 2020 aikaisuudesta luonnossa. Katsotaan vielä pikaisesti, miten tämä aikaisuus näkyy kasvien kukintakauden seurannassani. Seuraavassa kuvassa on esitetty, miten kukintakausi 2020 on tähän mennessä edennyt aikaisempiin vuosiin verrattuna:

Aika poikkeavan aikaiselta näyttää. Katsotaan vielä lähemmin pelkästään kevättä:

Vuoden 2020 kukintakausi on alkanut todella poikkeuksellisen aikaisin. Tiedot on päivitetty 29.3. asti ja kun aikaisempina vuosina lajeja on 29.3. parhaimmillaan ollut kukassa kolme, niin tänä vuonna niitä on jo 16. Aikaisempien vuosien varhaisimman kukinnan aloituspäivänä (12.3.) tänä vuonna oli jo viisi lajia kukassa ja tämä viiden lajin tilanne alkoi jo 28.2.

Tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata, miten kukintakausi etenee. Tuleeko huippukin todella aikaisin vai normalisoituuko tilanne kesän edetessä?

Lisäys: Luetellaanpa vielä kukassa olevat lajit: etelänruttojuuri, idänsinililja, isokäenrieska, kevätkynsimö, kevätlinnunsilmä, kevätpiippo, kevättaskuruoho, kevättähti, krookus, lehtoimikkä, leskenlehti, mukulaleinikki, näsiä, pystykiurunkannus, pähkinäpensas ja sinivuokko. Huomautettakoon vielä, että näistä kevättähti ja krookus on otettu mukaan seurantaan vasta tänä vuonna, mutta niidenkään pois jättäminen ei paljoa heikennä tämän vuoden poikkeuksellisuutta.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Vuoden 2020 kukintakauden alku on hyvin poikkeuksellinen

Lämmin talvi ja kevät 2020 – miten se näkyy luonnossa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut lämmin ja lumeton talvi, jota on leikillisesti kutsuttu pitkäksi marraskuuksi. Tarkastelen tässä, miten tämä näennäisen poikkeuksellinen tilanne näkyy luonnossa – onko tilanne myös luonnossa elävien lajien näkökulmasta poikkeuksellinen?

Syksy 2019

Jo syksyllä 2019 havaitsin mielestäni jotain poikkeuksellista – ensinnäkin mustikalla oli jälkikukinta syys-lokakuussa:

View this post on Instagram

Mustikka meinaa tehdä uudet marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Sitten marraskuun alussa havaitsin marjojen raakileita:

View this post on Instagram

Mustikan raakileita Espoon keskuspuistossa.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Marjat eivät kuitenkaan missään vaiheessa kypsyneet. En ole kuitenkaan havainnut aiemmin edes raakileita, enkä edes jälkikukintaa mustikalla, mutta tämä voi johtua myös huonosta havainnoinnista eikä välttämättä ole poikkeuksellinen tilanne vaikka se minulle sellaiselta vaikuttaakin. Havaitsin syyskuussa myös juolukan, jossa oli samaan aikaan sekä kukkia että kypsiä marjoja:

View this post on Instagram

Juolukassa sekä kukat että kypsät marjat.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Olen kuitenkin havainnut puolukalla lähes vuosittain jälkikukintaa, joten on vaikeaa sanoa, onko yllä kuvattu mustikan tai juolukan tilanne poikkeuksellinen.

Kasvien kukinta talvella 2020

Tätä kirjoittaessani kasvien kukintakausi on ollut menossa jo kaksi ja puoli kuukautta, kun se normaalisti on tässä vaiheessa vuotta juuri ehkä alkanut tai vasta kohta alkamassa. Nyt on kuitenkin kukinta menossa jo viidellä kukintakauden seurantaani kuuluvalla lajilla (etelänruttojuuri, leskenlehti, näsiä, pähkinäpensas ja sinivuokko). Näistä tosin kaikilla muilla on vain yksittäisiä yksilöitä kukassa paitsi pähkinäpensaalla, jolla on ollut täysi kukinta menossa tammikuun loppupuolelta lähtien ja alkaa pikkuhiljaa lopetella kukintaansa.

Vertasin näiden viiden lajin kukintakauden alkua aikaisempiin vuosiin (2014-2019, osalla lajeista kirjattuna vain osa vuosista). Keskimääräinen kukintakauden alku näillä lajeilla on keskimäärin 49 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna ja tähän mennessä aikaisin kukinta on ollut keskimäärin 42 päivää myöhemmin kuin tänä vuonna. Katsotaan tilanne vielä lajikohtaisesti (kaikki alla ilmoitetut päivämäärät on sovitettu vastaamaan tämän vuoden päivämääriä – 2020 on karkausvuosi).

Etelänruttojuuri: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 24.3. ja tarkasteltujen vuosien aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 12.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 17 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 29 päivää aikaisemmin.

Leskenlehti: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 26.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 20.3. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 14 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 23 päivää aikaisemmin.

View this post on Instagram

Leskenlehti, Espoo, Olarinniitty, 26.2.2020.

A post shared by Ari Jokimäki (@arijokimaki) on

Näsiä: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 9.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 14.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 11.4. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 93 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 96 päivää aikaisemmin. Kuulin näsiästä kerrottavan, että sillä olisi tapana yrittää aikaisin talvella, joten tässä voi olla, etten ole vain huomannut niitä aiemmin. Nytkin olen tarkkaillut vain yhtä, valkokukkaista yksilöä.

Pähkinäpensas: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 29.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 57 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 66 päivää aikaisemmin. Pähkinäpensaalla arvioin kukintakautta vain emikukinnosta, koska hedekukinnosta on vaikea tulkita koska se kukkii. Kuten edellä jo mainittiin, pähkinäpensas on ainoa näistä viidestä lajista, jolla kukintakausi on käynnissä täysimittaisesti eikä vain poikkeusyksilöillä. Tällä hetkellä hedekukinnoista näkee, että kukinta on jo loppupuolella.

Sinivuokko: Vuoden 2020 kukintakausi alkoi 28.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 1.4. ja aikaisin havainto ennen tätä vuotta oli 26.3. Tämän vuoden kukinnan aloitus rikkoi aiemman ennätyksen 27 päivällä ja keskimääräiseen kukinnan aloitukseen verrattuna kukinta alkoi 33 päivää aikaisemmin.

Tulossa: Tätä kirjoittaessani (19.3.) olen nähnyt kevätpiipon, lehtoimikän ja kevätlinnunsilmän nupulla. Myös pajuissa on muhkeita pajunkissoja, joten pajujenkin kukintoja nähtäneen pian.

Onko kevät aikainen linnuille?

Arvioin kevään aikaisuutta samaan tapaan linnuille. Lintujen tapauksessa minulla on kaksi erilaista havaintotapaa: ensimmäinen havainto (muuttolinnuille) ja laulukauden aloitus (sekä muuttolinnuille että Suomessa talvensa viettäville lajeille).

Ensimmäisen havainnon tapauksessa minulla on melko hyvät havainnot seitsemästä jo saapuneesta lajista (harmaasorsa, kanadanhanhi, punasotka, tukkasotka, nokikana, töyhtöhyyppä ja sepelkyyhky). Näiden ensimmäinen havainto on ollut keskimäärin 19 päivää aiempien vuosien keskiarvoa aiemmin. Tähän mennessä aikaisin havainto on ollut keskimäärin 11 päivää myöhemmin kuin tämän vuoden havainto. Jos näistä seitsemästä lajista erotetaan sorsalinnut omaan tarkasteluun, niin vastaavat luvut ovat 27 päivää aikaisempaa keskiarvoa aikaisemmin ja keskimäärin 18 päivää aiemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Katsotaan tätä vielä lajeittain.

Harmaasorsa: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 5.4. ja tähän mennessä aikaisin on 21.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 18 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kolmella päivällä.

Kanadanhanhi: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.3. ja tähän mennessä aikaisin on 12.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 15 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui kuudella päivällä.

Punasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 24.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 7.4. ja tähän mennessä aikaisin on 29.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 43 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 34 päivällä. Oletan, että satuin tässä tapauksessa näkemään poikkeuksellisen varhaisen punasotkaseurueen Espoon Suomenojalla. Havaintoa seurasi kylmä jakso, eikä niitä ole näkynyt siellä sen jälkeen.

Tukkasotka: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 6.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 9.4. ja tähän mennessä aikaisin on 5.4. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 34 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 30 päivällä.

Nokikana: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 18.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 3.4. ja tähän mennessä aikaisin on 28.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 16 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 10 päivällä.

Töyhtöhyyppä: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 20.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja aiempi saapumisennätys rikkoutui 5 päivällä.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen havaintoni oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 13.3. ja tähän mennessä aikaisin on 7.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää myöhemmin ja aiempaa saapumisennätystä 9 päivää myöhemmin.

Lintujen laulukauden seurannasta voin ottaa tähän tarkasteluun kahdeksan verrattain hyvin havaittua ja jo laulamisen aloittanutta lajia (hippiäinen, keltasirkku, kiuru, mustarastas, sepelkyyhky, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo). Laulukauden aloitus on näillä lajeilla keskimäärin 12 päivää aiempaa keskiarvoa aikaisemmin, mutta tähän mennessä aikaisimpaan havaintoon verrattuna tämän vuoden laulukausi ei alkanut merkittävästi aiemmin (ero näiden kahden välillä on nolla päivää). Katsotaan seuraavaksi yksittäisten lajien tilanne.

Hippiäinen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 5.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 26.3. ja tähän mennessä aikaisin on 15.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 50 päivää aikaisemmin ja 39 päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. (Hippiäisestä minulla on kunnon havaintoja vain kahdelta viime vuodelta.)

Keltasirkku: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 8.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 16.3. ja tähän mennessä aikaisin on 9.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Kiuru: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 15.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 23.3. ja tähän mennessä aikaisin on 14.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kahdeksan päivää aikaisemmin ja päivän myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Mustarastas: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 20.2. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.2 ja tähän mennessä aikaisin on 11.2. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna päivän aikaisemmin ja yhdeksän päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sepelkyyhky: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 16.3. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 27.3. ja tähän mennessä aikaisin on 18.3. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja kaksi päivää aikaisemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Sinitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 4.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 15.1. ja tähän mennessä aikaisin on 31.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna 11 päivää aikaisemmin ja neljä päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Talitiainen: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 30.12. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 4.1. ja tähän mennessä aikaisin on 25.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna viisi päivää aikaisemmin ja viisi päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Viherpeippo: Tämän kevään ensimmäinen lauluhavainto oli 18.1. Aikaisempien vuosien keskiarvo on 21.1. ja tähän mennessä aikaisin on 29.12. Tämän vuoden havainto on keskiarvoon verrattuna kolme päivää aikaisemmin ja 20 päivää myöhemmin kuin tähän mennessä aikaisin havainto. Viherpeipon tapauksessa aikaisemmissa havainnoissa on yksi poikkeavan aikainen havainto ja muut ovat 18.1. tai myöhemmin, eli jos poikkeava havainto jätetään pois, viherpeipon laulukausi alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin tähän mennessä aikaisin havainto.

Johtopäätökset

Kevät on hyvin aikaisessa kasvien kukinnan kannalta. Myös muuttolintujen ensimmäisen havainnon kannalta kevät on selvästi aikaisessa ja näin on varsinkin sorsalintujen tapauksessa. Toisaalta sepelkyyhkyn ensimmäinen havainto oli tänä vuonna normaalia myöhemmin. Lintujen laulukausi on alkanut keskimääräistä aikaisemmin, muttei ennätyksellisen aikaisin (poikkeuksena hippiäinen).

Joka tapauksessa kaikilla yllämainituilla luonnon mittareilla tämä kevät on aikainen ja suurimmaksi osaksi jopa poikkeuksellisen aikainen.

Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla

Vuoden 2019 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 24.3.2019
  • Loppu: 19.12.2019
  • Kesto: 271 päivää
  • Huippu: 12.7.2019

Tämä on kuudes vuosi pääkaupunkiseudun kasvien kukintakauden seurannassani (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017, 2018). Havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2019 seurannassa oli 230 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakauden aloitti leskenlehti 24.3.2019. Seuraava kukinnan aloittaja oli pähkinäpensas (27.3.) ja siitä seuraavat olivat etelänruttojuuri (28.3.) ja sinivuokko (3.4.).

Kukintakauden viimeisenä kukkijana havaittiin keto-orvokki, joka kukki vielä 19.12.2019. Muita myöhäisiä kukkijoita olivat siankärsämö (viimeinen havaintopäivä oli 27.11.), peltosaunio (21.11.), peltokanankaali (20.11., mutta tässä on kyseessä jälkikukinta), syysmaitiainen (19.11.) ja peltoukonnauris (18.11.).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun 12. päivänä, jolloin kukassa laskettiin olleen 113 lajia. Tarkisteltaessa huippua laajemmin sen voidaan katsoa olleen 5-19.7., sillä 5.7. kukassa oli 109 lajia, mutta sitä edellisenä päivänä vain 102 lajia, ja 19.7. kukassa oli 112 lajia ja sen jälkeisenä päivänä vain 99. Huipun aikoihin oli melko paljon vaihtelua päivittäisissä lajimäärissä, eikä huipun määrittely ole aivan yhtä selkeä kuin se edellä kerrottuna kuulosta. Esimerkiksi 26.6. laskettiin kukkivia lajeja 106, vaikka ympäröivinä päivinä laskettiin 100-101 lajia. Huippukohdan vaihtelun näkee hyvin myös yllä olevasta kuvasta.

Edesllisvuosina arvioitiin 95 prosenttia huippulajimäärästä olleen kukassa 2018: 20.6…17.7 (keskiarvo 3.7.)., 2017: 7.7…1.8 (19.7.), 2016: 3.7…26.7 (14.7.), 2015: 11.7…29.7 (20.7.) ja 2014: 2.7…21.7. (11.7.). Vuoden 2019 vastaavat päivät olivat: 5.7…19.7 (12.7.). Vuoden 2019 kukintakausi näyttää siis ollen ainakin huipun perusteella arvioituna hiukan keskimääräistä aikaisempi. Kuten edellisvuonna, myös vuoden 2019 kesällä oli kuivuusjakso.

Kukintakausi 2019 kesti 271 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 206 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2018: 202 päivää, 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 92 päivää vuonna 2019 ja edellisinä vuosina 2018: 76 päivää, 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Vuoden 2019 kuivuusjakso taisi olla hieman lievempi kuin vuonna 2018 ja se ehkä näkyy 75 lajin kukintakauden pituudessa niin, että vaikka se on 2019 pidempi kuin 2018, niin 2019 on silti toiseksi lyhyin 75 lajin kukintakausi.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Viime vuonna todettiin, että vuoden vuoden 2018 kukintakausi oli muista poikkeava, mutta nyt vuoden 2019 kukintakausi seurailee paljolti vuoden 2018 kehitystä. Kuivuus on todennäköinen syy, sillä molempina vuosina oli kuivuusjakso melko samaan aikaan. Vuoden 2019 kukintakausi on kuitenkin jopa vuoden 2018 kukintakautta poikkeavampi, vaikka kuivuus oli vuonna 2019 vähäisempi. Mahdollisia selittäviä tekijöitä voivat olla ainakin kahden peräkkäisen kuivan kesän kumuloituva vaikutus ja huonompi havainnointi vuonna 2019.

Vuonna 2019 pisin kukintakausi oli keto-orvokilla, 241 päivää. Kukintakausi kesti yli 150 päivää myös siankärsämöllä (187 päivää), litulaukalla (179), peltosauniolla (168), keltamolla (167), syysmaitiaisella (163 – sisältänee myös kesämaitiaisen havaintoja), hopeahanhikilla (158 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja), sarjakeltanolla (153 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja) ja haisukurjenpolvella (152). Lyhyiden kukintakausien tarkastelussa alle 20 päivän kukintakausi havaittiin seuraavilla melko hyvin havainnoiduilla lajeilla: rohtotädyke (12), metsätähti (15), kalliokielo (17) ja paatsama (17). Jotkut näistä lajeista luultavasti kukkivat lyhyesti kuivuuden takia.

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, näkyykö kuvassa kahden peräkkäisen kuivan kesän vaikutus – ainakin sekä 2018 että 2019 kukintakaudet näkyvät tässä kuvassa erilaisina kuin muut. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 9.8. – 26.8. (näiden keskiarvo on 17.8. kun se 2018 oli 19.8.) ja tuoreilla mailla 18.7. – 6.8. (keskiarvo 27.7. kun se 2018 oli 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla

Valkoinen sinivuokko ja valkovuokko – miten erottaa ne toisistaan?


Kuva: Elina Muurinen.

Sinivuokon kukka voi joskus olla valkoinen, kuten yllä olevasta kuvasta nähdään, mutta miten sen voi erottaa valkovuokosta? Ensimmäinen vihje yllä olevassa kuvassa on tietysti se, että samassa kimpussa on sekä sinisiä että valkoisia kukkia. Jo sen perusteella voi epäillä, että onkohan kyseessä sittenkään valkovuokko. Parempiakin tuntomerkkejä kuitenkin on. Paras tuntomerkki taitaa olla kasvin lehdet. Yllä olevassa kuvassa nähdään sinivuokon lehdet ja alla olevassa kuvassa nähdään valkovuokon lehdet. Lehdet ovat aivan erilaiset.

Joskus on kuitenkin niin, että sinivuokon lehtiä ei ole näkyvissä, vaikka kukkia näkyy. Jo se varmistaa lajin; jos lehtiä ei ole näkyvissä, kyseessä on sinivuokko. Tämä johtuu siitä, että sinivuokolla lehti ja kukka ovat eri varressa, kun taas valkovuokolla lehti ja kukka ovat samassa varressa. Valkovuokolla siis normaalisti näkyy aina sekä lehti että kukka.

Yllä mainittujen seikkojen lisäksi kukistakin löytyy eroja, vaikka terälehdet olisivatkin samanväriset. Alla olevassa kuvassa on esitetty valkokukkaisen sinivuokon ja valkovuokon kukat vierekkäin. Valkovuokolla heteet ovat keltaiset kun taas sinivuokolla ne ovat valkoiset.

Eroja on varmasti monia muitakin, mutta yllä mainituilla pääsee jo varmaan pitkälle. Lisää tietoa löytyy Luontoportista: sinivuokko ja valkovuokko.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Valkoinen sinivuokko ja valkovuokko – miten erottaa ne toisistaan?

Video: kuvaretki – Yyterin ranta, maaliskuu 2019

Posted in Luonto. Comments Off on Video: kuvaretki – Yyterin ranta, maaliskuu 2019

Hyönteisyöjälinnut ovat vähenemässä Euroopassa

Uuden tutkimuksen tuloksien perusteella hyönteisyöjälintujen kannat ovat pienentyneet vuosien 1990 ja 2015 välillä. Kantojen pienenemisen katsotaan liittyvän ensisijaisesti tehomaatalouteen ja ruohomaiden vähenemiseen.

ruokokerttunen

Hiljattain on ollut keskustelua hyönteisten vähenemisestä. Hyönteiskantojen pitkäaikaisia seurantoja ei ole ollut tarpeeksi, jotta asiasta voitaisiin olla kohtuullisen varmoja. Lintujen kantoja on sen sijaan seurattu hyvin tarkasti jo kauan. Uudessa tutkimuksessa verrattiin hyönteissyöjälintujen kantojen kehitystä muiden lintujen kantojen kehitykseen vuodesta 1990 lähtien ja tarkastettiin, onko hyönteisyöjälintujen kantojen kehitys yhdenmukainen arvioidun hyönteisten vähenemisen kanssa.

Hyönteissyöjälintujen kannat vähenivät 13 prosenttia vuosien 1990 ja 2015 välillä. Kaikkiruokaisten lintujen kannat pysyivät vakaana. Myös siemeniä syövien lintujen kannat vähenivät (28 prosenttia), mutta niiden osalta arvio perustuu vähempään määrään lajeja kuin hyönteisyöjien ja kaikkiruokaisten tapauksissa.

Hyönteisyönnin vaikutus kantoihin oli voimakkaampi maatalouden yhteydessä elävillä lajeilla ja erityisesti ruohomailla elävillä lajeilla. Hyönteissyönti oli yhteydessä pitkän matkan muuttoon, mikä on myös yhteydessä kantojen vähenemiseen. Hyönteisyöjien joukossa oli myös lajeja, joiden kannat pysyivät vakaana. Näin oli erityisesti monia erilaisia elinympäristöjä hyödyntävillä lajeilla.

Tutkimuksen tuloksien kerrotaan viittaavan siihen, että hyönteisyöjälintujen väheneminen liittyy ensisijaisesti tehomaatalouteen ja ruohomaiden vähenemiseen. Kantojen väheneminen sekä hyönteis- että siemensyöjillä viittaa siihen, että lintukannat yleensä ovat muuttumassa enemmän kaikkiruokaisten lajien hallitsemaksi.

Tutkimusartikkeli: Bowler, D. E., Heldbjerg, H. , Fox, A. D., Jong, M. and Böhning‐Gaese, K. (2019), Long‐term declines of European insectivorous bird populations and potential causes. Conservation Biology. doi:10.1111/cobi.13307.

Posted in Linnut, Luonto, Ympäristö. Comments Off on Hyönteisyöjälinnut ovat vähenemässä Euroopassa

Kukintakauden 2018 värit

Kirjoitin hiljattain vuoden 2018 kukintakaudesta kukkivien lajien määrän perusteella. Katsotaan, miltä vuoden 2018 kukintakausi näytti kasvilajien kukan värin perusteella. Aiempien vuosien katsaukset: 2017, 2016 ja 2015. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2018 välillä (vuoden 2014 havainnot ovat puutteellisia).

Valkoinen, violetti ja keltainen näyttävät olevan yleisimmät värit jokseenkin läpi koko kukintakauden. Tässä on sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Kuvasta käy ilmi sama kuin aiempina vuosina, eli valkukukkaisten lajien kukintahuippu näyttää olevan ensin, sitten keltakukkaisten ja sitten violettikukkaisten.

Huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.
  • Valkoinen: 29.5. – 2.6. keskiarvo 31.5. (vuonna 2017 kaksi huippua: 13.6. ja 9.7. – vuonna 2016 11-14.6. keskiarvo 12.6. – vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.).
  • Keltainen: 17.6. – 4.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 16-20.7. keskiarvo 18.7. – vuonna 2016 11.7. – vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 6.6. – 14.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 20.6.-4.7. keskiarvo 27.6. – vuonna 2016 3-7.6. keskiarvo 5.6. – vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 12.6. – 6.7. keskiarvo 24.6. (vuonna 2017 21-23.7. keskiarvo 22.7. – vuonna 2016 14-15.6. keskiarvo 14.6. – vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 6-21.7. keskiarvo 13.7. (vuonna 2017 31.7. – vuonna 2016 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. – vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Vihreiden, sinisten, punaisten ja ruskeiden lajien havaintomäärät ovat niin pienet, että niitä on turha katsoa tarkemmin.

Valkokukkaisten lajien kukintahuippu oli vuonna 2018 toista viikkoa aiemmin kuin edellisinä vuosina. Keltakukkaisilla lajeilla huippu oli vähintään kaksi viikkoa aiemmin. Violettikukkaisilla huippu ei ollut kuin muutaman päivän edellisvuosia aiemmin. Ilmeisesti vuoden 2018 kuivuus osui enemmän kelta- ja valkokukkaisten lajien kukintahuippuun kuin violettikukkaisten.

Viime vuoden tarkastelussa esille otettu valkoisten kukkien kahden kukintahuipun olemassaolo on edelleen mahdollista, vaikka vuoden 2018 kukintakaudella se ei ole niin selvä kuin parina aiempana vuotena. Kesän 2018 kuivuus varmastikin on vaikuttanut myös tähän.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty värien prosentuaalinen esiintyminen (ensin päällekkäisinä palkkeina esitettynä ja sitten kukin väri omana käyränään):

Värien prosentuaalisessa tarkastelussa vuosi 2018 on melko samankaltainen kuin aiemmat vuodet. Kukintakauden alussa ja lopussa esiintyy suuria eroja, joka johtunee kukkivien lajien vähyydestä, jolloin satunnainen vaihtelu pääsee vaikuttamaan enemmän.

Edellisvuosina esiteltyjen kuvaajien lisäksi tein nyt kolmelle tärkeimmälle värille omat kuvaajat, jotka näytän alla. Vuosi 2018 näkyy niissäkin huipultaan aikaisimpana.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2018 värit

Kasvien kukintakausi 2018

Vuoden 2018 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 7.4.2018
  • Loppu: 1.12.2018
  • Kesto: 238 päivää
  • Huippu: 7-10.7.2018

Kasvien kukintakauden seurantani on jatkunut jo viisi vuotta (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017). Seuranta rajoittuu pääkaupunkiseudun alueelle, jossa havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2018 seurantaan osui yhteensä 226 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakausi 2018 alkoi 7.4. leskenlehden kukinnalla. Sinivuokon kukinta havaittiin seuraavaksi (11.4.) ja sitten idänsinililja (12.4.) sekä etelänruttojuuri ja pähkinäpensas (kummatkin havaittiin ensi kertaa 13.4.).

Vuoden viimeinen kukkija oli peltosaunio, joka havaittiin kukassa vielä 30.11. Seuraavaksi viimeiset kukkivat lajit havaittiin viimeisen kerran 22.11. (keto-orvokki, siankärsämö, tahmavillakko ja valkopeippi).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun alkupuolella (7-10.7.). Huippukohdalla kukassa oli 126 seurannassa mukana olevaa lajia. Jos kukintakauden huipun ajankohtaa katsotaan hieman laajemmin, niin esimerkiksi 120 lajia ylittyi ensimmäisen kerran 20.6. ja viimeisen kerran 17.7. Vastaavat arviot aiempina vuosina ovat olleet 2017: 20.7., 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2018 kukintakauden huippu näyttää olleen aiempia vuosia aikaisemmin. Tämä saattaa johtua kesällä 2018 olleesta voimakkaasta kuivuusjaksosta.

Kukintakauden kokonaiskesto oli 238 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 202 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 76 päivää vuonna 2018 ja edellisinä vuosina 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Kuivuusjakso ei siis näyttänyt vaikuttaneen 10 lajin kukintakauden kestoon, mutta 75 lajin kukintakauden kestossa vaikutus on huomattava.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Kuvasta nähdään hyvin kuinka poikkeava vuoden 2018 kukintakausi oli; ensin kukintakausi etenee samaa vauhtia kuin vuoden 2016 kukintakausi, mutta kesäkuun 20. päivän tienoilla vuoden 2018 kukintakausi jää jälkeen ja alkaa hiipua jo heinäkuun puolenvälin jälkeen, kun aiempien vuosien kukintakausilla on korkein huippu menossa. Vuoden 2018 kukintakausi alkaa toipua hiukan elokuun puolenvälin paikkeilla ja palaa aiempien vuosien kukintakausien polulle lokakuun alkupuolella.

Yksittäisten lajien kukintakausista pisin oli valkopeipillä, 196 päivää. Seuraavaksi pisimmät, yli 150 päivää kestäneet kukintakaudet olivat peltosauniolla (193 päivää), litulaukalla (191), siankärsämöllä (178), puistolemmikillä (165 – sisältää myös samannäköisen luhtalemmikin havaintoja), lupiinilla (162), keto-orvokilla (161), ojaleinikillä (157), pietaryrtillä (152) ja puna-apilalla (151). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhyitä kukintakausia olivat muun muassa seuraavilla lajeilla: purolitukka (11 päivää), lehtokuusama (11), taikinamarja (13), vaahtera (13), mustakonnanmarja (15).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Myös tässä kuvassa saattaa näkyä vuoden 2018 kesän kuivuus. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 28.7. – 11.9. (näiden keskiarvo olisi 19.8.) ja tuoreilla mailla 9.7. – 26.7. (keskiarvo 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2018

Lintujen laulukaudet 2016-2017

Olen seurannut lintujen laulukautta pääkaupunkiseudulla niin, että merkitsen kunkin päivän kohdalle, minkä lajien laulua olen havainnut. Tässä seurannassa pyrin merkitsemään pelkästään varsinaisen reviiri- ja soidinlaulun, enkä tavallista kutsu- ja varoitusääntelyä. Kunkin lajin kohdalla täydennän havaintojani niin, että jos lajin laulua on kuulunut yhtenä päivänä, mutta parina seuraavana päivänä en satu sen lajin laulua havaitsemaan ja sitä seuraavana päivänä havaitsen kyseisen lajin laulua taas, niin merkitsen myös ne pari päivää siinä välissä kuulumaan laulukauteen. Useimmiten havaintojen puuttuminen joiltakin päiviltä laulukauden aikana tarkoittaa huonoa havainnointia eikä sitä, että laji ei ole oikeasti laulanut noina päivinä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty, kuinka monella lajilla on ollut laulaukausi menossa kunakin vuodenpäivänä vuosien 2016 (sininen) ja 2017 (punainen) aikana. Kuvan pysty-akselilla on laulavien lajien määrä ja kuvan vaaka-akselilla on vuodenpäivä ilmaistuna päivinä vuoden alusta, jolloin laulukauden ajoitus pitäisi olla verrattavissa muihin vuosiin myös karkausvuosina.

Kuvasta nähdään, että laulukauden huippu oli kumpanakin vuonna karkeasti ottaen vuodenpäivän 150 kohdalla. Normaalina kalenterivuotena tuo tarkoittaa 30. toukokuuta. Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että näiden kahden vuoden aikana lintujen laulukausi pääkaupunkiseudulla huipentui touko-kesäkuun vaihteessa.

Kyseisten kahden vuoden laulukausien eteneminen muistuttaa muutenkin kovasti toisiaan. Tämä on rohkaisevaa seurannan menetelmien kannalta, sillä se todistaa, ettei menetelmä tuota ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia.

Käsittelen alla kummankin laulukauden yksityiskohtia tarkemmin, mutta mainittakoon tässä niistä se, että laulukausien huippu näyttää todella osuvan melko tarkasti samaan ajankohtaan. Tämä on mielenkiintoinen seikka, jota en osaa vielä selittää ja voi se toki olla sattumakin, koska tässä on vasta kaksi vuotta vertailussa. Jätän suosiolla syyn arvelun myöhemmille vuosille, jos sille tulee tarvetta.

Laulukausi 2016

Vuonna 2016 ensimmäinen laulahavaintoni tapahtui 18. tammikuuta. Tämä tuntuu hiukan myöhäiseltä, sillä vuonna 2017 ja nyt jo alkaneella vuoden 2018 laulukaudella ensimmäiset laulut kuuluivat jo joulukuun loppupuolella (siis edellisen vuoden puolella). Mielestäni havainnointini ei tuolloin ollut erityisen huonoa, mutta se on mielestäni silti todennäköisin selitys asialle.

Päälaulukauden (joka alkaa keväällä ja jatkuu loppukesään) viimeinen päivä oli 11.8. Päälaulukauden pituudeksi tuli siten 207 päivää. Syksyn mittaan esiintyi yksittäisiä laulajia silloin tällöin ja lokakuun alkupuolella mustarastas ja viherpeippo järjestivät pienimuotoisen parin viikon jälkilaulukauden.

Laulukauden huippu oli toukokuun loppupuolella. Suurin yhtäaikaisten laulajien määrä oli 26 lajia, joka esiintyi 24, 26 ja 27 toukokuuta sekä 4. kesäkuuta. Näistä ensimmäisen ja viimeisen mukainen keskiarvo olisi 29. toukokuuta (vertailun vuoksi: keskiarvo olisi 150,5. vuodenpäivä). Lajien määrä vaihtelee 24:n ja 26:n laulavan lajin välillä aikavälillä 18.5. – 4.6. Tästä laskettu keskiarvo olisi 26.5. (vuodenpäivä 147,5), joka sattumalta osuu samaan kuin yllämainitut kaksi peräkkäistä 26:n lajin päivää.

Laulukausi 2017

Vuoden 2017 laulukauteen liittyen 28.12.2016 havaittiin yksittäinen laulava talitiainen, mutta seuraavat laulhavainnot tehtiin vasta 13.1.2017. Tässä otetaan tämä jälkimmäinen päivämäärä laulukauden aloituspäiväksi, mutta myös ensiksi mainittu päivämäärä voitaisiin ihan hyvin ottaa aloituspäiväksi.

Päälaulukausi loppui 20.8. ja laulukauden pituudeksi tuli 220. Syksyllä esiintyi edellisvuotta voimakkaampi jälkilaulukausi, joka alkoi 6.9, ja loppui 18.10.

Vuoden 2017 laulukaudella havaittiin enemmän lajeja kuin vuonna 2016. Yhtenä päivänä (17.5.) laulajia esiintyi jopa 29 lajia. Laulukauden huippu vaihteli 27:n ja 29:n lajin välillä 17.5. ja 9.6. välisenä ajanjaksona. Näiden päivien keskiarvo on 28.5. tai vuodenpäivä 148,5, joka vertautuu hyvin edellisen vuoden vastaavalla tavalla määritettyyn huippuun 147,5.

Posted in Linnut. Comments Off on Lintujen laulukaudet 2016-2017