Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Biotuotetehdas_havainnekuva

Tutustuin Äänekosken biotuotetehtaan esittelysivuihin ja rupesin aprikoimaan tehtaasta syntyviä päästöjä. Biotalouslobbarithan kovasti korostavat, että tehdään “biotuotteita” ja tällä vihjataan pitkäikäisiin hiilivarastoihin. Katsoin siis tehtaan tuotepalettia (tuotteista löytyy esitysmateriaalia) ja minulle heräsi joitakin ajatuksia, jotka olen listannut alle. Mainittakoon kuitenkin ensin, kuten jo melko yleisesti on tiedossa, että metsäbioenergia on tutkimuksien mukaan ilmastopäästöiltään erittäin huono energiavaihtoehto. Erityisesti lyhyellä aikavälillä metsäbioenergia on fossiilisiin verrattava ilmastopäästäjä.

Äänekosken biotuotetehdas

Joitakin lainauksia tehdasta kuvaavasta dokumentista:

Tässä taitaa olla asian pihvi, eli sellun tuotantoa lisätään rajusti:

“Sellun vuosituotanto 1,3 milj. tonnia (nykyisin 0,5)”

Metsää täytyy hakata lisää:

“Puun käyttö 6,5 milj. m³ vuodessa (nykyisin 2,4)”

Seuraavat lainaukset kertovat, että vain yksi biotuotetehdas käyttää yli puolet Suomen metsien “kestävästä lisäyspotentiaalista” (en tiedä, mitä tässä tarkoitetaan “kestävällä”, sillä sanaa on joskus käytetty näissä yhteyksissä kuvaamaan myös taloudellisesti kestävää):

“Biotuotetehdas lisää kuitupuun käyttöä noin 4 milj. m³”
“Lisäys on pääasiassa havukuitupuuta”
“Havukuidun kestävä lisäyspotentiaali 7 milj. m³”

Seuraavat lainaukset kertovat, mihin ollaan menossa:

“Metsäteollisuuden vahvistamat tuotannon lisäykset kasvattavat puunhankintaa noin 10 milj. m3 vuodessa”
“Näiden investointien jälkeen Suomen kestävät hakkuumahdollisuudet ovat täysin käytössä”
“Tuontipuu varmistaa puunhankintaa”

Näiden yhteydessä oleva kuva kertoo, että tämä tilanne olisi totta jo hyvin pian, eli kohta ei enää voisi lisätä hakkuita metsäteollisuuden omien lähteiden mukaan.

“Biotuotetehdas vaikuttaa puunhankintaan koko maassa”
“Puusta jalostetaan kestävästi ja resurssitehokkaasti biomateriaaleja, -kemikaaleja ja -energiaa”

Tässä kuva eri tuotteiden osuuksista biotuotetehtaan biotuotteiden liikevaihdossa:

Lasketaanpa polton osuus: sähkö 48 % + tuotekaasu 18 % + lämpö 7 % + kuori 6 % = 79 prosenttia, eikä tässä edes otettu huomioon sitä, että osa mäntyöljystäkin (15 %) saattaa mennä polttoon. Jos mäntyöljy menisi kokonaisuudessaan polttoon, olisi poltettavien biotuotteiden osuus 94 prosenttia biotuotteiden liikevaihdosta.

Kuvaa-antava lainaus puunkäytön laajuudesta:

“Raakapuu kuljetetaan metsästä tehtaalle rekoilla ja junalla – 240 tukkirekkaa ja 70 junavaunullista päivässä.”

Äänekosken biotuotetehtaan tuotteet

Äänekosken biotuotetehtaaseen tuodaan sisään puuta ja ulos saadaan seuraavia tuotteita (joita olen kommentoinut lyhyesti sekä ilmastopäästöjen että syntyvien hiilivarastojen osalta):

    • kuorituotteet 1 – ”uusia biopolttoaineita kuoresta ja metsähakkeesta”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • kuorituotteet 2 – ”tuotekaasua kuoresta ja lietteestä tehtaan biopolttoaineeksi”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja. Eli vaikka tässä korvataan tehtaan aiemmin käyttämää fossiilista energiaa, niin mennään ojasta allikkoon – ilmaston kannalta muualta tuotu oikeasti vähäpäästöinen energia olisi parempi vaihtoehto.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Tärpätti ja mäntyöljy
      • Päästöt: Osasta mäntyöljyä tehdään polttoainetta. Puumassasta tehdyt nestemäiset polttoaineet ovat ilmaston kannalta pahimpiin kuuluvia. Päästöt pitkälläkin aikavälillä fossiilisia suuremmat.
      • Hiilivarastot: Kaikkea ei polteta suoraan, joten ainakin lyhytaikaisia hiilivarastoja syntyy.
    • Hajukaasut – ”Rikkihappoa ja metanolia hajukaasuista tehtaan omaan käyttöön”
      • Päästöt: Ei ole tiedossa, mitä näillä tehdään, mutta metanolia käytetään myös polttoaineena, joten kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisuus on ainakin olemassa.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Ligniini – ”Uusia biotuotteita ligniinistä”
      • Päästöt: Ei ole selvää, mitä kyseiset tuotteet ovat, mutta ligniinillä on kuulemma hyvä lämpöarvo ja ainakin perinteisesti se kuulemma poltetaan selluteollisuudessa. Suuria päästöjä tiedossa, jos jatketaan polttolinjalla.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Lietteet – ”Biokaasua lietteistä liikenteen polttoaineeksi”
      • Päästöt: riippuu siitä, mitä lietteille on tehty aiemmin. Jos ne ovat kaasuuntuneet ilmakehään, niin sitten tässä on jopa negatiivisten päästöjen mahdollisuus. Muussa tapauksessa päästöt lienevät maakaasuun verrattavia.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Puhdistettu vesi – Ei kommentoitavaa.
    • Sakat ja tuhkat – ”Lannoitteita ja maanrakennusmateriaalia tuhkasta”
      • Päästöt: Lannoitteista pääsee yleensä kasvihuonekaasuja ilmakehään. Pitääkö tuhkaa käsitellä kovasti ennen kuin se käy maanrakennukseen? Käsittelyyn saattaa kulua energiaa, josta syntyy KHK-päästöjä.
      • Hiilivarastot: Lannoitteista varmaan osa jää maaperään. Maanrakennustuhka on myös hiilivarasto siltä osin kun se jää pitkäksi ajaksi maaperään.
    • Bioenergia: sähkö, höyry, kaukolämpö
      • Päästöt: Aluksi fossiilisia suuremmat ja vuosikymmenien päästä saatetaan saada jonkin verran päästövähennyksiä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Glaubersuola
      • Päästöt: Ei varmaankaan mainittavasti kasvihuonekaasupäästöjä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Sellun jatkojalostus 1 – ”Uusia tekstiilikuituja sellusta”
      • Päästöt: ei heti, mutta sitten kun tekstiilit poltetaan, syntyy suuret päästöt.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen. Riippuu siitä, miten kauan tekstiileitä käytetään ja mitä niille tehdään käytön jälkeen.
    • Sellun jatkojalostus 2 – ”Biokomposiitteja sellusta”
      • Päästöt: ei ainakaan heti.
      • Hiilivarastot: tuotteiden käyttöikä taitaa olla melko vaihteleva, eli hiilivarasto olisi osin lyhytikäinen ja osin pitkäikäinen.
    • Sellu
      • Päästöt: ei heti.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen.

Tästä jää sellainen kuva, että päätuotteena on sellu ja sen tuotannosta syntyvät sivuvirrat poltetaan suurimmaksi osaksi. Kovasti hehkutetut pitkäaikaiset biotuotteet näyttävät jäävän pahasti sivurooliin.

Advertisements
Posted in Ilmasto. Comments Off on Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Ikirouta-alueilla on tutkittu paljon ikiroudan sulamista ja monia muita siihen liittyviä asioita. Ikirouta-alueen lämpötiloja ei ole vielä tutkittu paljon (mutta kyseiset alueet ovat toki olleet mukana globaaleissa ja muissa vastaavissa lämpötila-analyyseissä). Uudessa tutkimuksessa on keskitytty ikirouta-alueiden lämpötilakehityksen arviointiin vuosien 1901 ja 2014 välillä. Tutkimuksessa käytettiin Climatic Research Unitin lämpötilahavaintoverkostoa sekä ERA Interim ja JRA-55 reanalyysejä (joissa on yhdistetty havainnot ja ilmastomallien simulaatiot).

Tutkimuksen tuloksien perusteella ikirouta-alueilla tapahtui tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, jonka nopeus oli noin 0,13 celsiusastetta vuosikymmenessä aikavälillä 1901-2014. Vuosien 1979 ja 2014 välillä lämpeneminen nopeutui noin 0,4 asteeseen vuosikymmenessä. Vuosien 1901 ja 2014 välillä talvet lämpenivät eniten, mutta vuosien 1979 ja 2014 välillä syksyt lämpenivät eniten.

Korkeiden leveysasteiden ikirouta-alueet lämpenivät enemmän kuin vuoristojen ikirouta-alueet. Eniten lämpenemistä kokivat ikirouta-alueet Mongoliassa ja seuraavaksi eniten lämpenemistä tapahtui Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Kiinan ikirouta-alueilla.

Ikirouta-alueet lämpenivät 1,7 kertaa maapallon keskimääräistä lämpenemistä nopeammin. Vuosien 1998 ja 2014 välillä, jolloin maapallon keskilämpötilassa oli lämpenemistauko, ikirouta-alueet lämpenivät noin 0,3 astetta per vuosikymmen.

Lähde:

Tutkimusartikkeli: Guo, D., Li, D. and Hua, W. (2017), Quantifying air temperature evolution in the permafrost region from 1901 to 2014. Int. J. Climatol. doi:10.1002/joc.5161. [tiivistelmä]

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Julkisuudessa on ollut keskustelua WWF:n uudesta lihaoppaasta. Päätin katsoa, mitä oppaassa kerrotaan. Minulle oppaasta heräsi lähinnä kysymyksiä, joita käsittelen tässä kirjoituksessa.

Kun WWF:n lihaoppaan lataa, se näyttää tältä (esimerkkinä naudan kohta oppaassa):

Tässä minua hiukan kummastuttaa se, että miksi eri ympäristövaikutusten arviointipallot on esitetty sumennettuna? Sumennuksen takia minun oli vaikea nähdä eri värejä, kun katsoin kuvaa läppärilläni.

Arviointialueen alla on teksti, jossa on kerrottu muun muassa näin:

Naudalla on selkeästi suurimmat haitalliset ilmastovaikutukset ja vesistöjä rehevöittävät päästöt. Punainen ”vältä”-merkintä kertoo, millä tuotteilla on suurimmat haitalliset ympäristövaikutukset.

Tämän perusteella on siis oletettavaa, että kun katsomme ilmaston ja rehevöitymisen yksityiskohtia, niin ylhäältä alaspäin ne muuttuvat ympäristölle suotuisammiksi, koska vasemmalla olevassa kokonaisarviossa ylimpänä on kaksi huonointa merkattu punaisella ja “vältä”-maininnalla, siitä kaksi alempaa keltaisella ja kaikkein alimmaiset vihreällä. Aivan oikealla olevista nuolista klikkaamalla tilanne selkiytyy; arviointipallojen sumuisuus häviää ja lisää tekstiä tulee esiin. Voimme siis tarkistaa tilanteen ilmaston ja rehevöitymisen osalta, jotka oli haluttu korostaa tekstissä. Klikataanpa siis kaikki kohdat auki ja tarkastetaan tilanne. Katsotaan ensin arviointipallot. Olen koonnut niiden värit alla olevaan kuvaan:

Huomaamme yllättäen, että eri kategorioissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutus onkin arvioitu samansuuruiseksi, vaikka ensin näkynyt teksti vihjasi muuta. Ehkä niiden tarkat arviot kuitenkin tukevat tuota vihjattua käsitystä. Etsin tarkkoja arvioita oppaasta turhaan. Tarkennusteksteistä (erillisellä sivulla) löytyy vain raja-arvot erilaisille palloille. No, ei voi mitään. Tästä kohdasta herää siis kysymys: miksi ensin näkyvässä tekstissä on korostettu naudan ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksia, vaikka ne on arvioitu eri kategorioissa samansuuruisiksi?

Katsotaan seuraavaksi nuolien klikkaamisesta paljastuvia lisätekstejä. Lisäteksteissä kerrotaan tarkemmin kunkin kategorian ympäristövaikutuksista. Huomasin teksteistäkin yhden ihmettelyä herättävän piirteen. Osassa kategorioista on mainittu haitalliset ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset näin:

Naudanlihan tuotannolla on aina suuret ilmastovaikutukset. Lisäksi tuotanto aiheuttaa paljon vesistöjä rehevöittäviä päästöjä.

Kummallista kyllä, vaikka kaikki kategoriat on arvioitu samanarvoisiksi ilmasto- ja rehevöitymisvaikutusten osalta, niin silti ylläoleva maininta niistä on laitettu vain kategorioihin Muut EU-maat, Ruotsi ja Suomi. Maininta puuttuu kategorioista Luomu, Luonnonlaidunliha ja Etelä-Amerikka.

Tarkistin asian muiden tuotteiden kohdalta. Kaikissa tuotteissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset ovat eri kategorioissa samat. Lisäteksteissä ne mainitaan joidenkin kategorioiden kohdalla silloin kun vaikutus on arvioitu joko keltaiseksi tai punaiseksi. Luomun huono vaikutus ilmastoon tai rehevöitymiseen on jätetty mainitsematta kaikkien tuotteiden kohdalla, vaikka saman tuotteen kohdalla se olisikin mainittu joissain muissa kategorioissa. Tässä yhteenveto eri tuotteista, joille lisäteksteissä on joissain kategorioissa mainittu huonosta vaikutuksesta:

  • Nauta: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Etelä-Amerikka, Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Sika: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Suomi – ilman soijaa tai vastuullisella soijalla, Luomu
  • Lammas: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Uusi-Seelanti, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Juusto: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Muut EU-maat, Luomu

On siis pakko kysyä: miksi huonot ilmastovaikutukset on mainittu joidenkin tuotteiden kohdalla vain osassa kategorioita, vaikka kyseinen huono vaikutus koskee tuotteen kaikkia kategorioita?

Emme myöskään voi välttyä kysymästä: miksi Luomun huonot ilmastovaikutukset on jätetty järjestelmällisesti mainitsematta?

Etsin oppaasta myös tietoa, mistä tietolähteistä arviot on koottu, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli ainoa minkä löysin erilliseltä sivulta:

WWF:n Lihaoppaan lähteet

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös WWF:n Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä.

WWF:n Lihaopas pohjaa erityisesti aiheesta tehtyyn tutkimukseen: Röös E, Ekelund L, Tjärnemo, H (2013) Communicating the Environmental Impact of Meat Production: Challenges in the Development of a Swedish Meat Guide. Journal of Cleaner Production.

Eli ainoastaan yksi lähteistä on mainittu, joten on kysyttävä: Miksi muita lähteitä ei anneta?

Pikaisella tarkastelulla löysin siis heti monta kummallisuutta tästä oppaasta. Lähteiden ja tarkkojen numeroarvojen puuttumisen takia oppaan tietojen tarkempi tarkastaminen on työlästä. Esitystapakin oli harhaanjohtava.

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Väitteet ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä osoitettiin vääriksi jo 1980-1990 -luvuilla

Äskettäinen tauko maapallon pinnan lämpenemisessä on aiheuttanut tutkimusten tulvan, mutta asiaan liittyvää tutkimusta tehtiin jo 1980- ja 1990-luvuilla (ja varhaisimmat tutkimukset aiheesta tehtiin oikeastaan jo 1940-1970 -luvuilla). Tämä nayttää suurelta osin unohtuneen nykyistä ilmaston lämpenemisen taukoa tutkineilta ja varsinkin ilmastonmuutoksen hillinnän vastustajilta, jotka ovat levitelleet perättömiä tietoja aiheesta ainakin jo vuodesta 2006 lähtien ja tekevät niin edelleen.

Huomasin jokin aika sitten joitakin vanhoja tutkimusartikkeleita, joissa oli selvitetty maapallon pintalämpötilan kehitystä 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Pintalämpötila oli noussut 1900-luvun alkupuolella, mutta tämä lämpeneminen näytti pysähtyneen vuoden 1940 paikkeilla ja lämpeneminen jatkui vasta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Tässä käyn läpi joitakin noista varhaisista tutkimuksista.

Varhaiset tutkimukset 1900-luvun puolivälin ilmaston lämpenemisen tauosta

Maapallon pinta lämpeni 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tämä lämpeneminen näytti pysähtyvän 1940-luvulla. Asian saattoi huomata ensimmäiseksi Kincer (1946), kun hän tutki uusimpia pintalämpötilamittauksia:

Vuoden 1945 loppuun asti on tullut uusia mittasarjoja saataville 13 vuoden verran. Nämä esitetään tässä alkuperäisen datan lisäksi suuntauksien selvittämiseksi vuodesta 1932 alkaen. Niistä näkyy, että yleinen nouseva trendi jatkui useiden vuosien ajan, mutta uusimmat mittasarjat osoittavat trendin laantuneen ja tällä hetkellä vihjaavat jopa trendin kääntymisestä.

Mitchell (1961, 1963) vahvisti tämän, kuten Wigley ja muut (1985) kertovat:

Mitchell (1961, 1963) jatkoi Willettin analyysiä vuodesta 1940 eteenpäin, paransi menetelmää pinta-alan suhteen keskiarvoistamisessa ja havaitsi, että ennen vuotta 1940 tapahtunut lämpeneminen oli kääntynyt viilenemiseksi (kuten Kincer [1946] oli ehdottanut).

Mitchell (1970) selvitti myöhemmin ihmiskunnan hiilidioksidi- ja aerosolipäästöjen vaikutusta 1900-luvun lämpötilakehitykseen. Mitchell kertoi hiilidioksidin vaikutuksesta seuraavaa:

Hiilidioksidista aiheutuva muutos ilmakehän lämpötilassa, jonka Manabe ja muut ovat laskeneet olevan 0,3 °C hiilidioksidin muuttuessa 10 prosenttia, on riittävä selittämään vain noin kolmasosan havaitusta 0,6 °C maapallon lämpenemisestä vuosien 1880 ja 1940 välillä, mutta muuttuu todennäköisesti hallitsevaksi planeetan lämpötilan muutoksiin vaikuttavaksi tekijäksi tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Tuolloisesta ilmaston lämpenemisen tauosta Mitchell mainitsi seuraavaa:

Vaikka muutokset ilmakehän pölyn määrässä saattavat olla riittäviä selittämään havaitun 0,3 °C viilenemisen vuodesta 1940 lähtien, ihmisen vaikutuksen pölyn määrän muutoksiin katsotaan vaikuttaneen vain hyvin vähän lämpötilan alenemiseen.

Reitan (1974) jatkoi lämpötila-analyysiä vuoteen 1968 ja raportoi ilmaston lämpenemisen tauon jatkuneen. Brinkmann (1976) jatkoi analyysiä edelleen vuoteen 1973 ja näki ensimmäiset merkit ilmaston lämpenemisen tauon loppumiselle ja ilmaston lämpenemisen jatkumiselle.

Wigley ja muut (1985) kertoivat vielä joitakin mainitsemisen arvoisia seikkoja ilmaston lämpenemisen tauosta:

Kaikkina vuodenaikoina näkyy sama pitkän ajan trendi, joka on myös yhteinen kaikille maa-alueiden mittasarjoille: lämpenevää 1880-luvulta vuoden 1940 paikkeille, viilenevää 1960-luvun puoliväliin tai 1970-luvun alkupuolelle (tämä ei ole niin selvää talvella) ja sitten lämpenemistä, joka alkoi myöhemmin kesällä ja syksyllä kuin keväällä ja talvella.

Wigleyn ja muiden mukaan ilmaston lämpenemisen tauon syytä ei oltu vielä pystytty selvittämään kunnolla, vaikka tauko olikin pystytty joissakin tutkimuksissa selittämään melko onnistuneesti tulivuorien aerosolipäästöillä ja auringon aktiivisuuden muutoksilla (katso esimerkiksi Hansen ja muut [1981] ja Gilliland [1982]).

Tutkimuksia meristä ja pintalämpötilasta

Watts (1985) käytti tutkimuksessaan yksinkertaista mallia ja ehdotti, että muutokset syvän veden muodostumisessa merissä voisivat vaikuttaa maapallon pintalämpötilaan:

…vaihtelut syvän veden muodostumisen nopeudessa voivat johtaa vaihteluihin maapallon keskimääräisessä pintalämpötilassa, jotka suuruudeltaan ovat samanlaisia kuin viimeisten vuosisatojen aikana tapahtuneet vaihtelut maapallon pintalämpötilassa.

Gaffin ja muut (1986) saivat samanlaisia tuloksia:

Pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueiden pintalämpötilan suurimmat piirteet ovat simuloitavissa käyttäen pelkästään ilmaston ja syvän meren takaisinkytkennän malliamme ja hiilidioksidipakotetta.

Jones ja muut (1987) tutkivat hiilidioksidin aiheuttaman ilmastonmuutoksen nopeutta ja tämän tutkimuksen yhteydessä he myös tarkastelivat, miten syvän veden muodostumisen muutokset vaikuttavat hiilidioksidin aiheuttamaan lämpenemiseen. He tekivät simulaation, jossa oli meneillään hiilidioksidin aiheuttama lämpeneminen ja sitten he käänsivät syvän veden muodostumisen pois päältä pohjoiselta pallonpuoliskolta (koska ilmaston lämpenemisen tauko näkyi voimakkaimmin pohjoisella pallonpuoliskolla). Tämä aiheutti pinnan viilenemisen heti kun syvän veden muodostuminen lakkasi, mutta myöhemmin lämpeneminen kuitenkin jatkui.

Edellämainittujen lisäksi 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella julkaistiin myös muita samankaltaisia tutkimuksia.

Keskustelu ilmaston lämpenemisen tauosta 1990-luvun alkupuolella

Näyttää siis siltä, että 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen mennessä oli julkaistu useita tutkimuksia, joiden mukaan merien muutokset voisivat saada muutoksia aikaan pintalämpötilassa. Tuolloin ilmaston lämpenemisen tauosta alkoi keskustelu tieteellisessä kirjallisuudessa. Tällä keskustelulla on yllättävän samanlaisia piirteitä nykyisen keskustelun kanssa.

Watts ja Morantine (1991) julkaisivat Springerin “Climatic Change” -julkaisusarjassa kirjoituksen, jossa he tarkastelivat yllä kuvailemiani tutkimuksia. He mainitsivat energian kulkeutumisen mahdollisuuden pinnan ja syvän meren välillä ja sen perusteella päättelivät seuraavaa:

On hyvinkin mahdollista, että kasvihuonekaasujen ilmastonmuutossignaali on elossa hyvinvoivana ja piilottelee merien keskivesissä. Se on päässyt sinne joko lisääntyneen kumpuamisen aiheuttamana tai jonkin muun mekanismin, joka voi siirtää tehokkaasti lämpöä merien yläkerroksista merien valtavan lämpövaraston omaaviin keskivesiin ja syvään mereen.

Kellogg (1993) palasi aiheeseen samassa julkaisusarjassa kirjeellä, jonka nimi on “An Apparent Moratorium on the Greenhouse Warming Due to the Deep Ocean”. Kellogg kuvaili uutta havaintoaineistoa merien roolista aiheessa. Siitä hän päätteli:

…meret voisivat eristää merkittävän osan voimistuvan kasvihuoneilmiön aiheuttamasta lämmöstä muutaman vuosikymmenen ajanjaksolla, jonka aikana pinnan lämpeneminen vähenisi.

Kellogg kirjoitti myös joistakin asioista ilmaston lämpenemisen tauon ajoitukseen liittyen ja mitä tapahtuisi, jos merillä ei olisikaan vaikutusta pintalämpötilaan. Kellogg mainitsi mielenkiintoisen seikan liittyen keskusteluun nykyisestä ilmaston lämpenemisen tauosta:

Yksi useimmista skeptikkojen argumenteista on se, että tällä vuosisadalla havaitun lämpenemisen olisi pitänyt olla suurempaa perustuen ilmastomalleihin, joissa ei ole otettu huomioon merivirtauksia, ja että teoreettisesti ilmaston lämpenemisessä ei olisi pitänyt olla taukoa vuosien 1940 ja 1975 välillä.

Kellogg jatkaa huomauttamalla, että jos merillä on vaikutus pintalämpötilaan, niin sellaista ongelmaa ei olisi.

Watts ja Morantine (1993) kirjoittivat myös aiheesta julkaisusarjan samassa numerossa (heille ehkä oli lähetetty Kelloggin kirje ja pyydetty kommentteja). He mainitsivat joitakin seikkoja, jotka ovat mielenkiintoisia nykyisen keskustelun kannalta. Ilmaston lämpenemisen tauon merkitsevyydestä he kirjoittivat:

Äskettäisessä artikkelissaan Galbraith ja Green (1992) tekivät sarjan tilastollisia testejä globaalin keskimääräisen lämpötilan aikasarjalle vuosien 1880 ja 1988 välillä (Hansen ja Lebedeff, 1987). He löysivät tilastollisesti merkitsevän trendin, jota voidaan kuvata likimääräisesti lineaarisella tekijällä. Poikkeaman tästä trendistä vuosien 1940 ja 1970 välillä havaittiin pysyvän otoksen vaihteluvälin sisällä.

Lisäksi he totesivat:

Maapallon pintalämpötila on tärkeä tieto, mutta lämpöenergian jakauma on kolmiulotteinen ongelma.

Olen esitellyt tässä vain osan aihetta käsittelevistä tutkimusartikkeleista kyseiseltä ajanjaksolta. Aiheen tutkimus on myös jatkunut tässä esiteltyjen tutkimusten jälkeen.

Merkitys nykyiselle keskustelulle

On selvää, että ennen 2000-lukua pintalämpötilan lyhytaikaista vaihtelua pitkäaikaisen lämpenemisen jatkuessa on tutkittu paljon. Vanhoissa tutkimuksissa myös osoitettiin todennäköisiä syitä vaihtelulle.

Ensimmäiset väitteet ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä vuoden 1998 jälkeen tehtiin ilmeisesti vuonna 2006 tunnettujen ilmastonmuutoksen hillinnän vastustajien toimesta. Tuolloin oli ilmiselvästi liian aikaista sellaisille väitteille, eikä näkynyt merkkiäkään siitä, että väitteiden esittäjät olisivat olleet tietoisia aihetta käsitelleistä tutkimuksista. On myös huomattava, että kyseisiä väitteitä ei tehty tieteellisessä kirjallisuudessa, vaan tavallisessa uutismediassa (tämä väitteiden esitystapa on jatkunut sen jälkeenkin ja jatkuu edelleen).

Ilmaston lämpenemisen äskettäisestä tauosta on kuitenkin tehty suuri määrä tutkimuksia. Tutustuin joidenkin uusien tutkimusartikkelien lähdeluetteloihin ja näyttää siltä, että myös tieteellinen yhteisö on laajalti unohtanut, että aihetta on tutkittu jo kauan sitten. Tämä on valitettavaa ja laittaa miettimään, että unohdammeko nämä nykyiset tutkimukset siihen mennessä, kun seuraava ilmaston lämpenemisen tauko tulee?

Lähteet:

Waltraud A.R. Brinkmann (1976), Surface temperature trend for the Northern Hemisphere-updated, Quaternary Research, Volume 6, Issue 3, September 1976, Pages 355-358, doi:10.1016/0033-5894(67)90002-6.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0033589467900026

Gaffin, S. R., M. I. Hoffert, and T. Volk (1986), Nonlinear coupling between surface temperature and ocean upwelling as an agent in historical climate variations, J. Geophys. Res., 91(C3), 3944–3950, doi:10.1029/JC091iC03p03944.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/JC091iC03p03944/full

Gilliland, R.L. (1982), Solar, volcanic, and CO2 forcing of recent climatic changes, Climatic Change, 4: 111. doi:10.1007/BF00140585.
http://rd.springer.com/article/10.1007/BF00140585

J. Hansen, D. Johnson, A. Lacis, S. Lebedeff, P. Lee, D. Rind, G. Russell (1981) Climate Impact of Increasing Atmospheric Carbon Dioxide, Science 28 Aug 1981: Vol. 213, Issue 4511, pp. 957-966, DOI: 10.1126/science.213.4511.957.
http://science.sciencemag.org/content/213/4511/957
http://people.oregonstate.edu/~schmita2/Teaching/ATS421-521/2015/papers/hansen81sci.pdf

P. D. Jones, T. M. L. Wigley, , S. C. B. Raper (1986), The Rapidity of CO2-Induced Climatic Change: Observations, Model Results and Palaeoclimatic Implications, in Abrupt Climatic Change, Volume 216 of the series NATO ASI Series pp 47-55.
http://rd.springer.com/chapter/10.1007/978-94-009-3993-6_4

Kellogg, W.W. (1993), An apparent moratorium on the greenhouse warming due to the deep ocean, Climatic Change 25: 85. doi:10.1007/BF01094085.
http://rd.springer.com/article/10.1007%2FBF01094085

Kincer, J. B. (1946), Our changing climate, Eos Trans. AGU, 27(3), 342–347, doi:10.1029/TR027i003p00342.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/TR027i003p00342/abstract

Mitchell, J. M. (1961), RECENT SECULAR CHANGES OF GLOBAL TEMPERATURE. Annals of the New York Academy of Sciences, 95: 235–250. doi:10.1111/j.1749-6632.1961.tb50036.x
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1749-6632.1961.tb50036.x/abstract

J. Murray Mitchell Jr. (1970), A Preliminary Evaluation of Atmospheric Pollution as a Cause of the Global Temperature Fluctuation of the Past Century, 139-155. In, S.F. Singer (ed.), Global Effects of Environmental Pollution. Springer Verlag, New York, New York.
http://rd.springer.com/chapter/10.1007/978-94-010-3290-2_15

Clayton H. Reitan (1974), A climatic model of solar radiation and temperature change, Quaternary Research, Volume 4, Issue 1, March 1974, Pages 25–38, http://dx.doi.org/10.1016/0033-5894(74)90061-1.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0033589474900611

Watts, R. G. (1985), Global climate variation due to fluctuations in the rate of deep water formation, J. Geophys. Res., 90(D5), 8067–8070, doi:10.1029/JD090iD05p08067.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/JD090iD05p08067/full

Watts, R.G. & Morantine, M.C. (1991), Is the greenhouse gas-climate signal hiding in the deep ocean?, Climatic Change 18: iii. doi:10.1007/BF00142966.
http://rd.springer.com/article/10.1007%2FBF00142966

Wigley, T.M.L., Angell, J.K. and Jones, P.D., 1985. Analysis of the temperature record. In: M.C. MacCracken and F.M. Luther (Eds.), Detecting the Climatic Effects of Increasing Carbon Dioxide, (DOE/ER-0235), U.S. Department of Energy, Carbon Dioxide Research Division, Washington, D.C., 55-90.
http://archives.aaas.org/docs/Detecting_Climate_Effects_Increasing_CO2.pdf

Posted in Ilmasto. Comments Off on Väitteet ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä osoitettiin vääriksi jo 1980-1990 -luvuilla

Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä on vähentynyt rajoitusten jälkeen huomattavasti, mutta aineen käyttö on edelleen sallittu kemikaalituotannossa, josta hiilitetrakloridia näyttää pääsevän jonkun verran ilmakehään.

hiilitetracl

Hiilitetrakloridi on otsonikerrosta tuhoava aine, jonka käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987. Sen jälkeen hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä onkin vähentynyt huomattavasti.

Montrealin pöytäkirjan rajoitukset eivät koske hiilitetrakloridin käyttöä muiden kemikaalien tuotannossa, joten on olemassa vaara, että hiilitetrakloridia pääsee ilmakehään piilopäästöinä kemikaalien tuotannosta. Tämä mahdollisuus nousee esiin myös hiilitetrakloridin päästöarvioiden ja päästömittausten eroja tarkasteltaessa, sillä eri maiden päästöarvioista saadut arvot poikkeavat mitatuista päästöistä huomattavasti. Hiilitetrakloridilla ei juurikaan ole luonnollisia päästölähteitä, joten on oletettavaa, että arvioiden ja mittausten ero johtuu arvioiden puutteista. Kemikaalituotannon piilopäästöt voisivat olla juuri sellainen puute.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty hiilitetrakloridin päästöjä Euroopassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä hiilitetrakloridin mittauksia ilmakehästä että päästöarvioita. Tutkimuksen tuloksien perusteella Euroopan keskimääräiset hiilitetrakloridipäästöt vuosien 2006 ja 2014 välillä olivat noin 2,2 miljoonaa kilogrammaa vuodessa. Päästöt ovat vähentyneet keskimäärin noin seitsemällä prosentilla vuosittain. Euroopan hiilitetrakloridipäästöt ovat noin neljä prosenttia koko maailman päästöistä.

Euroopassa suurin hiilitetrakloridin päästäjä näyttää olevan Ranska, jonka päästöt olivat noin 26 prosenttia koko Euroopan päästöistä. Seuraavaksi suurin päästäjä on Espanjan ja Portugalin alue (noin 13 prosenttia koko Euroopan päästöistä). Skandinavian päästöt ovat noin viisi prosenttia koko Euroopan päästöistä.

Tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan päästöpaikkoja myös tarkemmin. Suurimpia päästölähteitä näyttää sijaitsevan Etelä-Ranskassa, Keski-Englannissa ja Benelux-maissa (Belgia, Hollanti ja Luxemburg). Näillä alueilla sijaitsee myös suurin osa Euroopan orgaanisten kemikaalien tuotannosta.

Lähde
Graziosi, F., Arduini, J., Bonasoni, P., Furlani, F., Giostra, U., Manning, A. J., McCulloch, A., O’Doherty, S., Simmonds, P. G., Reimann, S., Vollmer, M. K., and Maione, M.: Emissions of carbon tetrachloride from Europe, Atmos. Chem. Phys., 16, 12849-12859, doi:10.5194/acp-16-12849-2016, 2016. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Pew Research Centerin tekemän kyselytutkimuksen mukaan 66 prosenttia Eurooppalaisista kokee ilmastonmuutoksen suurena uhkana. Seitsemän maan tuloksia verrattiin vuoden 2013 tilanteeseen ja kuudessa maassa huoli ilmastonmuutoksesta oli lisääntynyt.

Tänä vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa kysyttiin kymmenen Euroopan maan kansalaisilta, minkälaisten asioiden he kokevat uhkaavan maataan. Kyselyn tuloksissa merkittäväksi uhkatekijäksi valittiin useimmin ISIS, joka sai eniten vakavan uhkan mainintoja yhdeksässä maassa tutkituista kymmenestä. Keskimäärin 76 prosenttia eurooppalaisista kokee ISISin vakavana uhkana. Ilmastonmuutos sai toiseksi eniten vakavan uhkan mainintoja. Kolmantena oli talouden maailmanlaajuinen epävakaus. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat muiden maiden tekemät kyberhyökkäykset, Irakin ja Syyrian pakolaisten suuri määrä, kireät välit Venäjän kanssa, Kiinan nousu maailmanmahdiksi sekä Yhdysvaltojen valta ja vaikutus.

Ilmastonmuutoksen kokee vakavaksi uhaksi 66 prosenttia eurooppalaisista. Pienenä uhkana ilmastonmuutosta pitää 27 prosenttia ja vain kuusi prosenttia kokee, ettei ilmastonmuutos ole uhka ollenkaan.

Vuodelta 2013 löytyy vertailumateriaalia seitsemästä kyselyssä mukana olleesta maasta. Näiden maiden vertailusta vuosien 2013 ja 2016 välillä käy ilmi, että kuudessa maassa seitsemästä huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt merkitsevästi. Suurin lisäys on tapahtunut Espanjassa, jossa huoli ilmastonmuutoksesta kasvoi 64 prosentista 89 prosenttiin. Muut viisi maata, joissa huoli lisääntyi, ovat Ranska (54 % -> 73 %), Italia (64 % -> 72 %), Saksa (56 % -> 65 %), Iso-Britannia (48 % -> 58 %) ja Puola (45 % -> 54 %).

Kuudessa maassa havaittiin, että poliittisesti vasemmalle suuntautuneet ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen helpommin uhkana kuin poliittisesti oikealle suuntautuneet. Esimerkiksi Hollannissa 70 prosenttia vasemmiston kannattajista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana, mutta vain 45 prosenttia oikeiston kannattajista kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi. Italiassa on muihin maihin verrattuna nurinkurinen tilanne tässä suhteessa, koska siellä oikeisto (78 %) kokee ilmastonmuutoksen suuremmaksi uhkaksi kuin vasemmisto (64 %). Kreikassa, Puolassa ja Unkarissa vasemmistosta ja oikeistosta suunnilleen yhtä suuri osuus kokee ilmastonmuutoksen uhkan vakavaksi. Huomattavaa on myös se, että Hollantia lukuun ottamatta kaikkien maiden oikeiston kannattajista yli 50 prosenttia kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi.

Lähde:

Europeans Face the World Divided – 1. Europeans see ISIS, climate change as most serious threats (Pew Research Center, 13.6.2016)
http://www.pewglobal.org/2016/06/13/europeans-see-isis-climate-change-as-most-serious-threats/

Posted in Ilmasto. Comments Off on Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016

Tämä kirjoitus jäi roikkumaan tekeillä olevien kirjoitusteni pinoon. Julkaisen siihen mennessä valmiiksi saamani tekstin, koska ovathan nämä tutkimukset vieläkin melko tuoreita.

Stratosfääri on viilentynyt maailmanlaajuisesti vuosien 1979 ja 2014 välisenä aikana. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty eri tekijöiden vaikutusta stratosfäärin lämpötilaan. Osoittautuu, että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on aiheuttanut suurimman osan stratosfäärin viilenemisestä. Kasvihuonekaasujen vaikutus on ollut viilentävä koko mittaushistorian ajan. Otsonia vähentävien aineiden käyttö vähensi stratosfäärin otsonipitoisuutta ja viilensi siten stratosfääriä 1990-luvulla saakka. Sitten otsonia vähentävien aineiden käyttöä rajoitettiin ja niiden vaikutus stratosfäärin lämpenemiseen väheni. Sekä tulivuorten purkaukset että aurinkon aktiivisuussykli näkyvät stratosfäärin lämpötilassa hetkittäin, mutta niillä ei ole merkitsevää roolia stratosfäärin pidemmän ajan lämpötilakehityksessä. (Isolating the roles of different forcing agents in global stratospheric temperature changes using model integrations with incrementally added single forcings)

Grönlannin keski- ja pohjoisosissa on havaittu jäätikön sulavan pohjasta alkaen. Tämän on katsottu johtuvan poikkeuksellisesta geotermisestä lämmöstä. Uuden tutkimuksen mukaan tämä geoterminen lämpö on peräisin siitä, kun Grönlannin mannerlaatta liikkui kymmeniä miljoonia vuosia sitten maapallon vaipassa olleen kuuman kohdan yli. Tämä kuuma kohta on nykyään Islannin alla ja aiheuttaa Islannin vulkaaniset ilmiöt. (Melting at the base of the Greenland ice sheet explained by Iceland hotspot history)

Etelämantereen jäätikön jäämassa vähenee reunoilta jään sulaessa ja murtuessa irti. Jäämassa lisääntyy jäätikön sisäosien päälle satavan lumen ansiosta. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäämassan lisääntymisen vaihtelun ja lämpötilan vaihtelun välistä yhteyttä viimeisen 31 000 vuoden aikana. Tutkimuksen tuloksien perusteella lämpötila ja jäämassan lisääntyminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa hyvin pitkän ajan tarkastelussa. Yhteyden voimakkuus kuitenkin näyttää vaihtelevan lyhyemmän ajan tarkastelussa eri tavalla kuin ilmastomallien simulaatioissa. Tutkijoiden mielestä tämä aiheuttaa sen, että ilmastomallien antamiin ennusteisiin Etelämantereen jäämassan kehittymisestä tulisi suhtautua varovaisesti. (Variable relationship between accumulation and temperature in West Antarctica for the past 31,000 years)

Tundran ikiroudan sulaminen aiheuttaa muutoksia pinnan energiataseeseen. (Tundra permafrost thaw causes significant shifts in energy partitioning)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016