Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – kuinka paljon virheitä mahtuu lyhyeen kommenttiin?

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, kuinka ilmastonmuutoksenkieltäjillä on taito olla ei vain väärässä, vaan väärässä mahdollisimman monella tavalla. Juuri tämän takia olen valinnut tämän kirjoitussarjani pääotsikoksi “ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide“. Aion nyt tarkastella Twitterissä julkaistua kommenttia ja katsoa kuinka paljon siitä löytyy kritisoitavaa (julkaisin nämä asiat jo Twitterissä sarjana kommentteja). Pilaan heti yllätyksen ja kerron, että siitä löytyy paljon kritisoitavaa. Tästä lyhyestä kahden lauseen kommentista löytyi yhdeksän kritisoitavaa kohtaa (tähän mennessä).

Kyseinen virheitä vilisevä twiitti on tässä:

Sinällään tämä twiittihän näyttää aika harmittomalta, vai mitä? Tämä onkin yksi asia, jossa ilmastonmuutoksenkieltäjät ovat taitavia – he osaavat piilottaa vääristelynsä ainakin sellaiselta keskustelun seuraajalta, joka ei tunne ilmastoasioita ja joka ei osaa epäillä, että heille tarjoillaan väärää tietoa.

Katsotaanpa siis tarkemmin tuon twiitin sisältöä. Tässä lista kritisoitavista asioista, joita löysin (ja mukana on myös muiden löytämiä asioita):

  1. Viestin kirjoittaja kritisoi toista keskustelun osapuolta olettamisesta, mutta kirjoittaja tekee itse oletuksen twiitin toisessa lauseessa.
  2. Haluaa muiden tekevän työn puolestaan, vaikka voisi tarkistaa naapuriasemat itse. Tämä on yksi hyvin tyypillinen piirre ilmastonmuutoksenkieltäjien viestinnässä – he vain esittävät väitteitä toisensa perään ja on muiden vastuulla tarkistaa ne.
  3. Säleikön suunta ei tue hänen vihjailuaan. Twiitin mukana olevasta kuvasta on helppo nähdä, ettei edes napapiirin yöaurinko mene siitä läpi. Tämäkin on yksi ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteitä leimaava piirre – väitetään ummet lammet siinä toivossa, että viestien lukijat eivät tarkista asiaa itse, mikä yleensä pitääkin paikkansa. Tuon keskustelun toinen osapuoli, Tapani Linnaluoto, kommentoi tähän kohtaan näin: “Stevenson-kojuissa (joka on ollut standardi yli 100 vuotta) on kaksinkertainen säleikkö, joka ei päästä valoa läpi. Kuten huomaat, toinen säleikkö on yhteen suuntaan ja sisempi toiseen suuntaan.
  4. Twiitin kirjoittaja esittää epäilyksensä mittausaseman säleikön toimivuudesta, mutta vaatii silti tilanteen varmistamista naapuriasemista (“tilanne” tässä keskustelussa oli erään venäläisen mittausaseman lämpötiladata, joka näytti ennätyksellisen lämpimiä lukemia vuonna 2020). Tässä on jo tiedossa, miten keskustelu etenisi, jos joku esittäisi naapuriasemalta samanlaisen tilanteen – twiitin kirjoittaja vain kertoisi, että sama keksitty säleikköongelma koskisi sitäkin asemaa.
  5. Twiitin kirjoittaja kyseenalaistaa mittausasemien mittauksia aina, kun ne eivät miellytä häntä (kuten tässä kyseessä olleet lämpöennätykset), mutta käyttää samoja mittauksia absoluuttisena totuutena silloin kun hän voi käyttää niitä oman agendansa ajamiseen (kuten silloin, kun niiden perusteella voi esittää väitteitä, että ilmasto on viilennyt vuoden 2016 jälkeen).
  6. Miettikääpä hetki sitä, että miksi napapiirin auringonpaiste olisi ongelma vain vuonna 2020. Jos säleikkö ei toimisi oikein, mittausaseman lämpötilamittaukset olisivat näyttäneet samanlaisia lämpötilalukemia aikaisempinakin vuosina, eikä vain vuonna 2020.
  7. Yleisemmin tarkasteltuna tuo twiitti on malliesimerkki siitä, että ilmastonmuutoksenkieltäjän ei tarvitse edes yrittää olla oikeassa tai selvittää asioiden oikeaa laitaa, kunhan hän saa lietsottua epäilystä asiaan – “doubt is our product” eli epäilys on tuotteemme, kuten yksi varhaisista ilmastonmuutoksenkieltäjistä on todennut.
  8. Tapani Linnaluodon kommentissa oli tämä: “Ennätykset tehtiin iltapäivän kuumuudessa. Miksi puhut yöauringosta?”
  9. Tapani Linnaluodon kommentissa oli myös tämä: “Naapuriasemiin on tuolla alueella viitisensataa kilometriä matkaa.”
Posted in Ilmasto. Comments Off on Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – kuinka paljon virheitä mahtuu lyhyeen kommenttiin?
%d bloggers like this: