Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – kuinka paljon virheitä mahtuu lyhyeen kommenttiin?

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, kuinka ilmastonmuutoksenkieltäjillä on taito olla ei vain väärässä, vaan väärässä mahdollisimman monella tavalla. Juuri tämän takia olen valinnut tämän kirjoitussarjani pääotsikoksi “ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide“. Aion nyt tarkastella Twitterissä julkaistua kommenttia ja katsoa kuinka paljon siitä löytyy kritisoitavaa (julkaisin nämä asiat jo Twitterissä sarjana kommentteja). Pilaan heti yllätyksen ja kerron, että siitä löytyy paljon kritisoitavaa. Tästä lyhyestä kahden lauseen kommentista löytyi yhdeksän kritisoitavaa kohtaa (tähän mennessä).

Kyseinen virheitä vilisevä twiitti on tässä:

Sinällään tämä twiittihän näyttää aika harmittomalta, vai mitä? Tämä onkin yksi asia, jossa ilmastonmuutoksenkieltäjät ovat taitavia – he osaavat piilottaa vääristelynsä ainakin sellaiselta keskustelun seuraajalta, joka ei tunne ilmastoasioita ja joka ei osaa epäillä, että heille tarjoillaan väärää tietoa.

Katsotaanpa siis tarkemmin tuon twiitin sisältöä. Tässä lista kritisoitavista asioista, joita löysin (ja mukana on myös muiden löytämiä asioita):

  1. Viestin kirjoittaja kritisoi toista keskustelun osapuolta olettamisesta, mutta kirjoittaja tekee itse oletuksen twiitin toisessa lauseessa.
  2. Haluaa muiden tekevän työn puolestaan, vaikka voisi tarkistaa naapuriasemat itse. Tämä on yksi hyvin tyypillinen piirre ilmastonmuutoksenkieltäjien viestinnässä – he vain esittävät väitteitä toisensa perään ja on muiden vastuulla tarkistaa ne.
  3. Säleikön suunta ei tue hänen vihjailuaan. Twiitin mukana olevasta kuvasta on helppo nähdä, ettei edes napapiirin yöaurinko mene siitä läpi. Tämäkin on yksi ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteitä leimaava piirre – väitetään ummet lammet siinä toivossa, että viestien lukijat eivät tarkista asiaa itse, mikä yleensä pitääkin paikkansa. Tuon keskustelun toinen osapuoli, Tapani Linnaluoto, kommentoi tähän kohtaan näin: “Stevenson-kojuissa (joka on ollut standardi yli 100 vuotta) on kaksinkertainen säleikkö, joka ei päästä valoa läpi. Kuten huomaat, toinen säleikkö on yhteen suuntaan ja sisempi toiseen suuntaan.
  4. Twiitin kirjoittaja esittää epäilyksensä mittausaseman säleikön toimivuudesta, mutta vaatii silti tilanteen varmistamista naapuriasemista (“tilanne” tässä keskustelussa oli erään venäläisen mittausaseman lämpötiladata, joka näytti ennätyksellisen lämpimiä lukemia vuonna 2020). Tässä on jo tiedossa, miten keskustelu etenisi, jos joku esittäisi naapuriasemalta samanlaisen tilanteen – twiitin kirjoittaja vain kertoisi, että sama keksitty säleikköongelma koskisi sitäkin asemaa.
  5. Twiitin kirjoittaja kyseenalaistaa mittausasemien mittauksia aina, kun ne eivät miellytä häntä (kuten tässä kyseessä olleet lämpöennätykset), mutta käyttää samoja mittauksia absoluuttisena totuutena silloin kun hän voi käyttää niitä oman agendansa ajamiseen (kuten silloin, kun niiden perusteella voi esittää väitteitä, että ilmasto on viilennyt vuoden 2016 jälkeen).
  6. Miettikääpä hetki sitä, että miksi napapiirin auringonpaiste olisi ongelma vain vuonna 2020. Jos säleikkö ei toimisi oikein, mittausaseman lämpötilamittaukset olisivat näyttäneet samanlaisia lämpötilalukemia aikaisempinakin vuosina, eikä vain vuonna 2020.
  7. Yleisemmin tarkasteltuna tuo twiitti on malliesimerkki siitä, että ilmastonmuutoksenkieltäjän ei tarvitse edes yrittää olla oikeassa tai selvittää asioiden oikeaa laitaa, kunhan hän saa lietsottua epäilystä asiaan – “doubt is our product” eli epäilys on tuotteemme, kuten yksi varhaisista ilmastonmuutoksenkieltäjistä on todennut.
  8. Tapani Linnaluodon kommentissa oli tämä: “Ennätykset tehtiin iltapäivän kuumuudessa. Miksi puhut yöauringosta?”
  9. Tapani Linnaluodon kommentissa oli myös tämä: “Naapuriasemiin on tuolla alueella viitisensataa kilometriä matkaa.”
Posted in Ilmasto. Comments Off on Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – kuinka paljon virheitä mahtuu lyhyeen kommenttiin?

Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – lisää termivääristelyä

Viime vuosina suomalaisten ilmastonmuutoksenkieltäjien keskuudessa on kovasti aktivoitunut opettaja nimeltä Simo Ruoho. Hän on viime aikoina hokenut tässä käsiteltävää termivääristelyä kuin mantraa.

Termivääristely perustuu YK:n alaisen UNFCCC:n dokumenttiin “Fact sheet: Climate change science – the status of climate change science today“. Tuossa dokumentissa annetaan kaksi määritelmää termille ilmastonmuutos. Ensimmäinen on sanan laveampi merkitys:

Climate change in IPCC usage refers to a change in the state of the climate that can be identified
(e.g. using statistical tests) by changes in the mean and/or the variability of its properties, and
that persists for an extended period, typically decades or longer. It refers to any change in
climate over time, whether due to natural variability or as a result of human activity.

Eli ilmastonmuutos-sanalla voidaan kuvata mitä tahansa muutosta ilmastossa. Sivuhuomautuksen mainittakoon, että tuosta määritelmästä itse asiassa puuttuu maininta siitä, että ilmastonmuutos voi viitata sekä koko maapallon ilmaston muuttumiseen tai vain yhden paikan ilmaston muuttumiseen. Huomatkaa muuten, että koska tuossa kerrotaan, että ilmastonmuutos-sanaa voidaan käyttää kuvaamaan mitä tahansa muutosta ilmastossa, niin sitä voidaan käyttää kuvaamaan myös nykyistä ihmisen aiheuttamaa muutosta ilmastossa.

Dokumentin toinen määritelmä, jota käytetään UNFCCC:n dokumentissa, on merkitykseltään suppeampi:

“This usage differs from that in the United Nations Framework Convention on Climate Change
(UNFCCC), where climate change refers to a change of climate that is attributed directly or
indirectly to human activity that alters the composition of the global atmosphere and that is in
addition to natural climate variability observed over comparable time periods.”

Termillä ilmastonmuutos siis tässä viitataan ihmisen aiheuttamaan globaaliin ilmastonmuutokseen. Tässä ei siis ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin että yhdessä YK:n dokumentissa kerrotaan, että käytetään termiä suppeammassa merkityksessä.

IPCC, joka myös on YK:n alainen järjestö, käyttää termin molempia merkityksiä. IPCC:hän perustettiin koostamaan tieteellistä tietoa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja IPCC:n nimessä kaksi viimeistä kirjainta – CC – viittaavat nimenomaan termiin ilmastonmuutos (climate change). Lisäksi esimerkiksi IPCC:n ensimmäisen arviointiraportin synteesiosan johdannon ensimmäisellä sivulla on tämä teksti:

The Overview brings together material from the four Policymaker Summaries. It presents conclusions, proposes lines of possible action (including suggestions as to the factors which might form the basis for negotiations) and outlines further work which is required for a more complete understanding of the problems of climate change resulting from human activities.

Tässä siis liitetään termi ilmastonmuutos suoraan ihmiskunnan ilmastovaikutukseen. Synteesiosassa termiä ilmastonmuutos käytetään sen jälkeenkin monta kertaa ilman tarkennusta ihmiskunnan vaikutuksista, vaikka niissä viitataan selvästi samaan asiaan. Tässä esimerkki luvusta 2:

Based on the existing literature, the studies have used several scenarios to assess the potential impacts of climate change.

Termi ilmastonmuutos tieteellisessä kirjallisuudessa

Tieteellisessä kirjallisuudessa termiä ilmastonmuutos käytetään monessa eri merkityksessä. Siellä käytetään molempia yllä kuvatuista merkityksistä. Laveaa merkitystä käytetään enemmän menneisyyden ilmastonmuutoksista keskustellessa. Alla on muutama esimerkki suppean merkityksen käytöstä tieteellisessä kirjallisuudessa.

Meyssignac ja muut (2019): “It is mostly caused by anthropogenic greenhouse gas emissions and is driving the current warming of the planet. Precise monitoring of EEI is critical to assess the current status of climate change and the future evolution of climate.

Tuossa kerrotaan ensin maapallon energian epätasapainon johtuvan suurimmaksi osaksi ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä ja että se on ilmaston lämpenemistä ajava tekijä. Seuraavassa lauseessa asiasta käytetäänkin sitten termiä ilmastonmuutos.

Explaining Extreme Events of 2018 from a Climate Perspective (2020) on Bulletin of American Meteorologial Societyn julkaisu kokoelmasta tutkimuksia, joissa on selvitetty vuoden 2018 äärisääilmiöiden aiheuttajia. Kokoelman eri tutkimuksissa käytetään termiä ilmastonmuutos monella eri tavalla; suoraan ihmisen vaikutukseen liittäen (“anthropogenic climate change”), epäsuorasti ihmisen vaikutukseen liittäen (samaan tapaan kuin edellisen esimerkin Meyssignac ja muut). Joissakin epäsuorasti ihmisen vaikutukseen liittävissä termiä ilmastonmuutos on käytetty ensin ja vasta jossain myöhemmässä kohdassa termin yhteydessä mainitaan myös ihmisen vaikutus, vaikka kyseessä on sama ilmastonmuutos.

Travis (2003): Tutkimusartikkelin nimessä on heti esimerkki suppeamman merkityksen käytöstä: “Climate change and habitat destruction: a deadly anthropogenic cocktail“.

Näitä esimerkkejä on tieteellisessä kirjallisuudessa lisää vaikka kuinka paljon.

Simo Ruohon väitteet

Näin Simo Ruohon käyttävän tätä termivääristelyä jo pari vuotta sitten, jolloin hän viittasi Suomen laista löytyvään määritelmään (hän viittaa tähän vielä nykyäänkin). Sittemmin hän on huomannut kaksi määritelmää INFCCC:n dokumentissa ja sitten keksinyt miten voi käyttää niitä hämmentääkseen ilmastokeskustelua. Ohessa on Simo Ruohon väite Twitterissä esitettynä (tuossa vaiheessa hän osallistui suomenkielisiin Twitter-keskusteluihin englanninkieliseltä Twitter-tililtään ja jostain syystä vastasi englanniksi myös näissä suomenkielisissä keskusteluissa):

Hän on muissa väitteissään kuvannut suppeamman merkityksen käyttöä poliittiseksi, mutta kuten yllä käy ilmi, UNFCCC-dokumentti ei kuvaa termin määritelmäänsä poliittiseksi. Tämän Simo Ruoho on keksinyt itse. Ei ole mitään syytä, miksi “poliittinen” dokumentti ei voisi käyttää tieteellistä termiä. Itse asiassa IPCC on YK:n alainen järjestö, joten Simo Ruohon oman väitteen mukaisesti YK poliittisena järjestönä sisältää tieteellisen järjestön, joten siinä on heti esimerkki siitä, kuinka poliittisen järjestön sisällä voi olla myös tieteellistä asian käsittelyä.

Tähän mennessä kuvatut termivääristelyt ovat vielä ainakin etäisesti laitettavissa Simo Ruohon väärinymmärryksen piikkiin. Hänen tarkennuksensa näihin väitteisiin kuitenkin saa minut epäilemään, että kyse voisi olla jostain muustakin. Ohessa on tämä hänen lisäyksensä Twitterissä esitettynä (tuossa vaiheessa hän osallistui suomenkielisiin Twitter-keskusteluihin englanninkieliseltä Twitter-tililtään ja jostain syystä vastasi englanniksi myös näissä suomenkielisissä keskusteluissa):

Hän siis väittää että tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään vain ilmastonmuutoksen laveampaa määritelmää. Kuten yllä nähtiin, tämä ei pidä paikkaansa, vaan tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään molempia. Tämä on osa keskustelua, jossa kerroin hänelle, että tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään myös termin suppeampaa merkitystä. Hän ei lähtenyt tarkistamaan asiaa, vaan toisteli vain väitettään ja vaati minua esittämään päinvastaisia todisteita. Olen esittänyt hänen väitteensä kumoavia todisteita yllä ja ne löytyvät tieteellisiä artikkeleita selatessa todella helposti.

Yksi tapa ajatella Simo Ruohon termivääristelyn absurdiutta on ajatella jotain muuta sanaa samalla tavalla. Ajatellaanpa esimerkiksi sanaa “Ari”. Tämän voi suomen kielessä käsittää yleensä tiettyjen miesten etunimeksi. Toisaalta jotkut ihmiset voivat käyttää sitä kuvaamaan minua, kuten vaikka siskoni. Hän saattaisi käyttää sitä keskustelussa siten, että “Ari sitä ja tätä”. Harvemmin hän käyttäisi keskustelussa muotoa “minun veljeni Ari sitä ja tätä”. Asiayhteydestä riippuen hänen ei siis tarvitsisi erikseen kertoa, että kyseessä on hänen veljensä. Sana “Ari” voi myös samaan tapaan viitata kehen tahansa muuhun henkilöön, jonka etunimi on Ari.

Häiriköinti

Valitettavasti Simo Ruoho ei ole tyytynyt vain esittämään aiheesta vääriä väitteitä, vaan hän on käyttänyt termivääristelyään myös hyvin epäasiallisilla tavoilla. Simo Ruoho muun muassa käyttää termivääristelyään leimatakseen ihmiset joko poliittisiksi tai epätieteellisiksi keskustelijoiksi. Tässä esimerkissä hän teki niin minulle:

Lisäksi hän on käyttänyt termivääristelyään häiriköidäkseen toista opettajaa:

Ja häiriköinyt myös Mikkelin seudun ilmastokoordinaattori Harri Hakalaa:

Harri Hakalan tapauksessa häiriköinti on tapahtunut myös muualla kuin Twitterissä, sillä hänen vastauksessaan tähän Hakala kirjoitti näin: “Aiotko jakaa tätäkin suljetuissa opettajien ryhmissä?

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ilmastonmuutoksenkieltäjät ja väärässä olemisen taide – lisää termivääristelyä