Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla

Vuoden 2019 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 24.3.2019
  • Loppu: 19.12.2019
  • Kesto: 271 päivää
  • Huippu: 12.7.2019

Tämä on kuudes vuosi pääkaupunkiseudun kasvien kukintakauden seurannassani (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017, 2018). Havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2019 seurannassa oli 230 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakauden aloitti leskenlehti 24.3.2019. Seuraava kukinnan aloittaja oli pähkinäpensas (27.3.) ja siitä seuraavat olivat etelänruttojuuri (28.3.) ja sinivuokko (3.4.).

Kukintakauden viimeisenä kukkijana havaittiin keto-orvokki, joka kukki vielä 19.12.2019. Muita myöhäisiä kukkijoita olivat siankärsämö (viimeinen havaintopäivä oli 27.11.), peltosaunio (21.11.), peltokanankaali (20.11., mutta tässä on kyseessä jälkikukinta), syysmaitiainen (19.11.) ja peltoukonnauris (18.11.).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun 12. päivänä, jolloin kukassa laskettiin olleen 113 lajia. Tarkisteltaessa huippua laajemmin sen voidaan katsoa olleen 5-19.7., sillä 5.7. kukassa oli 109 lajia, mutta sitä edellisenä päivänä vain 102 lajia, ja 19.7. kukassa oli 112 lajia ja sen jälkeisenä päivänä vain 99. Huipun aikoihin oli melko paljon vaihtelua päivittäisissä lajimäärissä, eikä huipun määrittely ole aivan yhtä selkeä kuin se edellä kerrottuna kuulosta. Esimerkiksi 26.6. laskettiin kukkivia lajeja 106, vaikka ympäröivinä päivinä laskettiin 100-101 lajia. Huippukohdan vaihtelun näkee hyvin myös yllä olevasta kuvasta.

Edesllisvuosina arvioitiin 95 prosenttia huippulajimäärästä olleen kukassa 2018: 20.6…17.7 (keskiarvo 3.7.)., 2017: 7.7…1.8 (19.7.), 2016: 3.7…26.7 (14.7.), 2015: 11.7…29.7 (20.7.) ja 2014: 2.7…21.7. (11.7.). Vuoden 2019 vastaavat päivät olivat: 5.7…19.7 (12.7.). Vuoden 2019 kukintakausi näyttää siis ollen ainakin huipun perusteella arvioituna hiukan keskimääräistä aikaisempi. Kuten edellisvuonna, myös vuoden 2019 kesällä oli kuivuusjakso.

Kukintakausi 2019 kesti 271 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 206 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2018: 202 päivää, 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 92 päivää vuonna 2019 ja edellisinä vuosina 2018: 76 päivää, 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Vuoden 2019 kuivuusjakso taisi olla hieman lievempi kuin vuonna 2018 ja se ehkä näkyy 75 lajin kukintakauden pituudessa niin, että vaikka se on 2019 pidempi kuin 2018, niin 2019 on silti toiseksi lyhyin 75 lajin kukintakausi.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Viime vuonna todettiin, että vuoden vuoden 2018 kukintakausi oli muista poikkeava, mutta nyt vuoden 2019 kukintakausi seurailee paljolti vuoden 2018 kehitystä. Kuivuus on todennäköinen syy, sillä molempina vuosina oli kuivuusjakso melko samaan aikaan. Vuoden 2019 kukintakausi on kuitenkin jopa vuoden 2018 kukintakautta poikkeavampi, vaikka kuivuus oli vuonna 2019 vähäisempi. Mahdollisia selittäviä tekijöitä voivat olla ainakin kahden peräkkäisen kuivan kesän kumuloituva vaikutus ja huonompi havainnointi vuonna 2019.

Vuonna 2019 pisin kukintakausi oli keto-orvokilla, 241 päivää. Kukintakausi kesti yli 150 päivää myös siankärsämöllä (187 päivää), litulaukalla (179), peltosauniolla (168), keltamolla (167), syysmaitiaisella (163 – sisältänee myös kesämaitiaisen havaintoja), hopeahanhikilla (158 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja), sarjakeltanolla (153 – sisältää myös muiden samannäköisten lajien havaintoja) ja haisukurjenpolvella (152). Lyhyiden kukintakausien tarkastelussa alle 20 päivän kukintakausi havaittiin seuraavilla melko hyvin havainnoiduilla lajeilla: rohtotädyke (12), metsätähti (15), kalliokielo (17) ja paatsama (17). Jotkut näistä lajeista luultavasti kukkivat lyhyesti kuivuuden takia.

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, näkyykö kuvassa kahden peräkkäisen kuivan kesän vaikutus – ainakin sekä 2018 että 2019 kukintakaudet näkyvät tässä kuvassa erilaisina kuin muut. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 9.8. – 26.8. (näiden keskiarvo on 17.8. kun se 2018 oli 19.8.) ja tuoreilla mailla 18.7. – 6.8. (keskiarvo 27.7. kun se 2018 oli 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2019 pääkaupunkiseudulla