Ikirouta-alueilla on tutkittu paljon ikiroudan sulamista ja monia muita siihen liittyviä asioita. Ikirouta-alueen lämpötiloja ei ole vielä tutkittu paljon (mutta kyseiset alueet ovat toki olleet mukana globaaleissa ja muissa vastaavissa lämpötila-analyyseissä). Uudessa tutkimuksessa on keskitytty ikirouta-alueiden lämpötilakehityksen arviointiin vuosien 1901 ja 2014 välillä. Tutkimuksessa käytettiin Climatic Research Unitin lämpötilahavaintoverkostoa sekä ERA Interim ja JRA-55 reanalyysejä (joissa on yhdistetty havainnot ja ilmastomallien simulaatiot).
Tutkimuksen tuloksien perusteella ikirouta-alueilla tapahtui tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, jonka nopeus oli noin 0,13 celsiusastetta vuosikymmenessä aikavälillä 1901-2014. Vuosien 1979 ja 2014 välillä lämpeneminen nopeutui noin 0,4 asteeseen vuosikymmenessä. Vuosien 1901 ja 2014 välillä talvet lämpenivät eniten, mutta vuosien 1979 ja 2014 välillä syksyt lämpenivät eniten.
Korkeiden leveysasteiden ikirouta-alueet lämpenivät enemmän kuin vuoristojen ikirouta-alueet. Eniten lämpenemistä kokivat ikirouta-alueet Mongoliassa ja seuraavaksi eniten lämpenemistä tapahtui Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Kiinan ikirouta-alueilla.
Ikirouta-alueet lämpenivät 1,7 kertaa maapallon keskimääräistä lämpenemistä nopeammin. Vuosien 1998 ja 2014 välillä, jolloin maapallon keskilämpötilassa oli lämpenemistauko, ikirouta-alueet lämpenivät noin 0,3 astetta per vuosikymmen.
Lähde:
Tutkimusartikkeli: Guo, D., Li, D. and Hua, W. (2017), Quantifying air temperature evolution in the permafrost region from 1901 to 2014. Int. J. Climatol. doi:10.1002/joc.5161. [tiivistelmä]
Arskan ympäristö 