Kukintakauden 2016 värit

Kirjoitin aiemmin vuoden 2016 kukintakaudesta ja noin vuosi sitten kirjoitin kukintakauden 2015 väreistä. Katsotaan nyt, miten kukintakauden 2016 värit muuttuivat. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2016 välillä – vuoden 2016 kukintakausi on oikeanpuolimmaisimpana. Eri vuosien kukintakaudet näyttävät näin tarkasteltuna melko samanlaisilta (tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että se lisää luottamusta käytettyyn laskentamenetelmään, eli menetelmä ei selvästikään anna ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia). Vuoden 2014 havainnot olivat melko puuttellisia, joten en puutu vuoden 2014 tilanteeseen tässä sen tarkemmin.

Vuoden 2015 tapaan kukintakauden 2016 yleisimmät värit olivat valkoinen, violetti ja keltainen. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Tästä kuvasta voidaan arvioida eri värien huippuajankohtia, kuten tein vuoden 2015 kukintakaudellekin. Kuten vuonna 2015, myös vuonna 2016 näkyy violettien kukkien myöhempi kukintahuippu kuin muilla väreillä. Vuoden 2015 tilanteesta poiketen valkoisten kukkien kukintahuippu näyttäisi olleen kolmestä yleisimmästä väristä selvästi aikaisin. Tosin vuonna 2015 valkoisten kukkien kukintakausi näytti yleisesti ajoittuvan hiukan aikaisemmaksi, vaikka valkoisten ja keltaisten kukkien huippu osuikin suunnilleen samaan aikaan.

Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 4-8.7. keskiarvo 6.7. (vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: 11-14.6. keskiarvo 12.6. (vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.)
  • Keltainen: 11.7. (vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 3-7.6. keskiarvo 5.6. (vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 14-15.6. keskiarvo 14.6. (vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. (vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi (jos jotain halutaan antaa ruskean kukintahuipuksi, niin 4-7.7. on kukassa kaksi ruskeaa lajia, kun muulloin on yksi tai nolla lajia kukassa).

Valkoisten kukkien huippu oli vuonna 2016 selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näin kävi myös sinisillä ja punaisilla, mutta sekä sinisiä että punaisia lajeja on tässä seurannassa ollut niin vähän, että tulos on hyvin epävarma. On kuitenkin huomattava, että myös violeteillä kukilla huippu oli vuonna 2016 selvästi aikaisemmin kuin vuonna 2015. On hiukan ällistyttävää, että keltaisten kukkien huippu osui kumpanakin vuonna täsmälleen samaan päivään. Keltaisia lukuunottamatta kaikki muut värit kukkivat vuonna 2016 aiemmin kuin vuonna 2015.

Raportoin vuoden 2015 eri värien kukintahuipuista näin: “Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin.” tällaista jaottelua ei näy vuoden 2016 tilanteessa. Vuoden 2016 tilanteen perusteella jaottelu voisi olla valkoinen-sininen-punainen ja violetti-keltainen-vihreä. Jaottelussa ei kuitenkaan ole järkeä, jos se vaihtelee vuosittain. Jäämme odottelemaan tulevien vuosien tilannetta tässä asiassa.

Katsotaan vielä värien prosentuaalinen esiintyminen, sillä se vasta kertoo, minkä värinen kukintakausi on ollut kullakin hetkellä:

Katsotaan sama myös toisella esitystavalla:

Värien esiintymissuhteet ovat vaihdelleet vuosina 2015 ja 2016 melko samalla tavalla. Eristyisesti valkoisen ja violetin esiintyminen on vaihdellut hyvin samalla tavalla, mutta keltaisen esiintymisessä on hiukan eroja vuosien 2015 ja 2016 välillä. Vuonna 2016 keltainen ja valkoinen vuorottelivat yleisimpänä värinä elokuun alkuun asti, jolloin violetti muuttui yleisimmäksi väriksi. Syyskuun lopulla nämä kolme alkoivat vuorotella yleisimmän värin tittelin haltijana. Vähemmän yleisien värien vertailu ei ole kovin mielekästä, mutta niiden, erityisesti sinisen, esiintyminen näyttää olleen melko samanlainen vuosien 2015 ja 2016 välillä.

Vuonna 2015 havaittiin keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa. Vuoden 2016 tilanteessakin näkyy samantapainen notkahdus, mutta nyt sitä edeltää selvä piikki ja notkahdus kestää huomattavasti lyhyemmän ajan. On edelleen seurattava tulevien vuosien tilannetta ennen kuin voidaan sanoa kyseessä olevan todellinen ilmiö. Keltaisen notkahduksen kanssa samaan aikaan osuu valkoisten vastaava heilahdus ylöspäin, mutta kun tarkastellaan lajimäärien muutoksia (kts. yllä olevista kuvista toinen ylhäältä laskien), niin nähdään todellisen muutoksen olevan nimenomaan keltaisten notkahdus. Se vain jostain syystä näkyy erityisen hyvin valkoisten suhteellisessa osuudessa. Muutos näkyy nimittäin jonkin verran myös muissa väreissä. Tämä on suhteellisten osuuksien määrittämisessä luonnollisesti esiintyvä ominaisuus; aina kun jonkin tekijän prosentuaalinen osuus laskee voimakkaasti, muiden tekijöiden osuus vastaavasti kasvaa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2016 värit

Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Kasvillisuudesta vapaata paljasta maa-alaa on tullut maapallolle lisää vuosien 2000 ja 2012 välillä noin 94000 neliökilometriä. Tästä muutoksesta selvästi suurin osa (95 %) on ihmiskunnan toiminnan seurausta. Eniten paljas maa-ala lisääntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Paljas maa-ala lisääntyy, tai vastaavasti kasvillisuuden peittämä maa-ala vähenee, muun muassa kaupungistumisen ja luonnonvarojen käytön myötä. Maapallon väestön kasvaessa kaupungit leviävät uusille alueille ja luonnonvaroja tarvitaan yhä enemmän. Siksi ennen kasvillisuuden vallassa ollutta maa-alaa muutetaan paljaaksi maa-alaksi esimerkiksi kaupunkien tai kaivosalueiden muodossa.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet kuinka paljon paljaan maan määrä on muuttunut vuosien 2000 ja 2012 välillä. Tutkimuksessaan he käyttivät Landsat-satelliitin maapallon pinnasta ottamia kuvia.

Tutkimuksen tuloksien perusteella paljaan maan määrä on lisääntynyt 93896 neliökilometrillä (arvion epävarmuus on ± 9317 neliökilometriä). Maapallolta on siis hiukan yli kymmenen vuoden kuluessa muuttunut noin Unkarin kokoinen maa-ala kasvillisuutta paljaaksi maaksi. Ihmiskunnan toiminnan arvioidaan aiheuttaneen 95 prosenttia muutoksesta. Ihmiskunnan paljaaksi muuttamasta maa-alasta 39 prosenttia johtui liike- ja asuinrakentamisesta, 23 prosenttia luonnonvarojen hyödyntämisestä, 21 prosenttia infrastruktuurin kehittämisestä (tiet, rautatiet, yms.), 11 prosenttia muutoksen alla olevasta maa-alasta (esim. avohakkuut) ja yksi prosentti uusista kasvihuoneista.

Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella tapahtui lähes puolet havaitusta paljaan maan lisääntymisestä. Yksittäisistä maista Kiinan vaikutus oli suurin, sillä 35 prosenttia koko maapallon paljaan maan lisääntymisestä tapahtui Kiinan alueella. Yhdysvallat sai kyseenalaisen kunnian olla toisena tässä vertailussa 17 prosentilla.

Lähteet:

Qing Ying, Matthew C. Hansen, Peter V. Potapov, Alexandra Tyukavina, Lei Wang, Stephen V. Stehman, Rebecca Moore, Matthew Hancher (2017), Global bare ground gain from 2000 to 2012 using Landsat imagery, Remote Sensing of Environment, Volume 194, 1 June 2017, Pages 161–176, doi:10.1016/j.rse.2017.03.022. [tiivistelmä]

Paljaan maan muutoksien datasivu (US Geological Survey, USGS)

Posted in Ympäristö. Comments Off on Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla