Kasvien kukintakausi 2016

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla kesti 266 päivää (14.3.-5.12.). Kukintakauden huippu osui heinäkuun puolenvälin paikkeille (16.7.).

2016_lajit

Kahtena edellisenä vuotena olen seurannut kasvien kukintakautta Espoossa. Tänä vuonna laajensin seurantaa niin, että otan mukaan myös Helsingissä ja Vantaalla havaitsemiani lajeja, eli nyt kyseessä on pääkaupunkiseudun kasvilajien kukintakauden seuranta. Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä viime vuoden kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2016 seurantaan osui yhteensä 235 eri lajia. Havaintoja tehtiin 218 eri päivänä.

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla alkoi tämän seurannan mukaan 14.3. leskenlehden kukinnalla. Toisena kukinnan aloitti etelänruttojuuri (15.3.) ja kolmantena sinivuokko (30.3.). Nämä päivämäärät siis viittaavat vain siihen, miten minä olen asioita havainnut. Lajit ovat saattaneet olla kukassa jossain jo aiemminkin. Esimerkiksi näsiän tiedetään olevan varhainen kukkija, mutta minun kohdalleni se osui vasta 12.4.

Vuoden viimeinen kukkija oli keto-orvokki, joka lopetti kukintansa 5.12.2015. Toiseksi viimeinen kukkija oli valkopeippi (viimeinen kukinta havaittiin 26.11.) ja seuraavaksi viimeisiä olivat litulaukka, otavalvatti ja tahmavillakko, jotka havaittiin kukkimassa vielä 23.11.

Kukintakauden huippu oli heinäkuussa. Suurin päiväkohtainen lajimäärä oli 141, joka havaittiin 16.7. Jo ennen tätä oli lähes saman verran lajeja kukassa, sillä 11.7. niitä oli 140 ja jo 4.7. niitä oli 139. Huipun jälkeenkin oli 140 lajia kukassa vielä 19.7. Voidaan siis ajatella, että kukinnan huippu osui 4-19.7. välille. Tuon ajankohdan puoliväli osuu 12.7. kohdalle. Vastaava arvio viime vuodelle oli 14.7.2015 ja sitä edelliselle vuodelle se oli 15.7.2014. Nämä kaikki huippuarviot ovat hyvin lähellä toisiaan, joten on mahdollista, että vuoden kukintahuippu osuu melko tarkalleen samaan päivään joka vuosi säistä riippumatta. Tämä on kuitenkin vielä hyvin epävarmaa.

Kukintakausi kesti kaikkiaan 266 päivää ensimmäisen lajin kukinnasta viimeisen lajin kukinnan loppumiseen (vuonna 2015 se oli 289 päivää). Viime vuoden tapaan arvioin myös kukintakauden pituuden niin, että vähintään 10 lajia (eli 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli 203 päivää (vuonna 2015 se oli 207 päivää). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 124 päivää vuonna 2016 (vuonna 2015 se oli 100 päivää). Kukintakausi kesti vuonna 2015 pidempään kuin 2015 kun kauden pituutta arvioidaan vähäisellä lajimäärällä, mutta suuremmalla lajimäärällä vuoden 2016 kukintakausi kesti pidempään. Tämä tarkoittaa sitä, että kesän kukkein aika kesti vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015, vaikka vuonna 2015 muutamat lajit kukkivatkin pidempään kuin vuonna 2016. Tämä näkyy selvästi seuraavassa kuvassa, jossa on vertailtu eri vuosien kukintakausia:

2016_vuosivertailu

Vuoden 2016 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe, joka alkaa suunnilleen vuoden 2016 elokuun puolestavälistä ja kestää syyskuun alkuun. Tämä ei johdu havainnoinnin erityisestä huonoudesta, vaan kyseessä näyttäisi olevan todellinen ilmiö. Syytä sille en vielä tiedä.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2016 keto-orvokki (210 päivää) ja valkopeippi (203 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 18 lajia (alsikeapila, heinätähtimö, neidonkieli, puistolemmikki, siankärsämö, hiirenvirna, huopakeltano, paimenmatara, puna-apila, hopeahanhikki, sarjakeltano, voikukka, aitovirna, lupiini, litulaukka, poimulehti, mäkitervakko ja ahomansikka). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat lehtokuusamalla (12 päivää) ja vaahteralla (14 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2016_maatyypit

Niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus on myöhäsempi kuin luonnontilaisilla mailla. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 1.9.2016 ja tuoreilla mailla 19.7.2016. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen jä käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?

Kukintakauden seurannasta

Nyt kun kukintakauden seurannassa alkaa olla useampia vuosia, niin tulokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Jatkossa tulee olemään jännää seurata, miten kukintakaudet vaihtelevat eri vuosina ja miten ne riippuvat eri tekijöistä, kuten säästä.

Toivon saavani muita kasvien havainnoijia mukaan tähän seurantaan, sillä seuranta kärsii aina, jos olen estynyt havainnoimaan joinakin päivinä (esimerkiksi matkoillaolon takia). Olisi myös mielenkiintoista saada samanlainen seuranta käyntiin Suomen muilla paikoilla. Varsinkin pohjois-etelä vertailu olisi mielenkiintoinen. Olen aloittelemassa Facebook-sivua tätä ja muuta luonnon seurantaa varten., mutta sitä odotellessa toivon asiasta kiinnostuneiden ottavan yhteyttä (voit jättää viestin tämän kirjoituksen alle tai sähköpostilla – sähköpostiosoite löytyy esittely-sivulta). Havainnointiin ei tarvitse panostaa yhtään sen enempää kuin haluaa. Jokainen havainnoitu kukkiva kasvilaji auttaa. Havainnon ilmoittamisessa olisi hyvä antaa päivämäärä, paikkakunta, kasvupaikan tyyppi (luonnonvarainen/niitetty/tuore/ei tiedossa) ja siellä kukkivat lajit. Minua kiinnostavat myös vanhemmat havainnot, eli vaikkapa vuoden 2015 ja 2016 kukintahavaintoja otan myös mielelläni vastaan.

Advertisements
Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2016
%d bloggers like this: