Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)

Minulla on tapana laskea lintuja tietyillä vakioreiteillä, joissa pyrin käymään mahdollisimman usein. Kuljen kyseisen reitin ja lasken siellä havaitsemani lintuyksilöt ja niiden lajit. En yleensä pysähtele pitkiksi ajoiksi, vaan pyrin kiertämään reitin kuten tavallinen ulkoilija tekisi. Havainnoinnin apuna minulla on tässä aiheena olevalla reitillä yleensä mukana kiikarit, joita käytän vain lajimäärityksien apuna. En siis käytä kiikareita lintuyksilöiden etsintään, vaan pyrin havaitsemaan linnut ensin paljain silmin.

Yksi näistä reiteistä on Espoon Suomenojan lintukosteikon ympäri kulkeva kevyen liikenteen väylä. Suoritin siellä ensimmäiset laskennat vuoden 2015 keväällä ja olen sen jälkeen laskenut reitin 91 kertaa vuoden 2016 loppuun mennessä. Olen suorittanut laskennan suunnilleen kerran viikossa, mutta loma-aikoina tulee väkisinkin pitempiä taukoja laskentaan.

Seuraavassa kuvassa on esitetty laskennan tulokset sekä yksilömäärien että lajimäärien osalta:

2016_suomenoja

Kuvasta nähdään selvä vuodenaikaisvaihtelu: lajien määrä nousee voimakkaasti keväällä ja lähtee sitten laskemaan pikkuhiljaa. Yksilöiden määrässä näkyvä valtava hyppäys keväällä ja kesällä johtuu naurulokkiyhdyskunnasta. Se saapuu Suomenojalle noin maalis-huhtikuun vaihteessa ja lähtee pois, kun poikaset on saatu lentokykyisiksi heinäkuun puolenvälin paikkeilla.

Suomenojan lintulaskennassa on sellainen ongelma, että naurulokkien määrää on miltei mahdoton laskea joka kerta siellä käydessä, koska ne lentelevät koko ajan edestakaisin ja niitä on suuri määrä. Olen aiemmin kirjoittanut Suomenojan naurulokkiyhdyskunnan yksilömääräarviostani. Laskennan vaikeuden takia käytänkin aiemmin tekemääni arviota aina kun naurulokkien yhdyskunta on paikalla. Merkkaan silloin havaittujen naurulokkien määräksi 1500 (joista 1200 merkkaan pelkiksi näköhavainnoiksi ja 300 ääni/näköhavainnoiksi).

Naurulokkiyhdyskunnan koko myös häiritsee lajien määrän ja yksilömäärän vertailua. Esitänkin seuraavaksi kuvaajan, josta on poistettu naurulokkien yksilömäärä:

2016_soja_ei_nl

Tästä kuvaajasta nähdään, että ilman naurulokkien yksilömäärää lajien ja yksilöiden määrät seuraavat toisiaan melko hyvin. Silmiinpistävää on se, että Suomenojalla ei näy merkittäviä piikkejä syksyisin ja keväisin, vaikka sen voisi hyvinkin ajatella olevan sellainen paikka, jossa muuttolintujen parvet viihtyisivät. Mutta näin ei ole – Suomenojalla näkyy syksyisin kyllä lintuparvia, mutta ne ovat yleensä yksilömäärältään melko pieniä.

Olen myös kirjannut ylös havaintojen tyypin siten, että jaan ne äänihavaintoihin, näköhavaintoihin ja havaintoihin, jotka ovat sekä ääni- että näköhavaintoja (eli sama lintuyksilö on sekä nähty ja kuultu). Äänihavainnot olen lisäksi jaotellut lauluun ja muuhun ääntelyyn. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty erilaisten havaintojen osuus kaikista havainnoista prosentteina:

2016_soja_aani_nako

Yksi merkillepantava piirre Suomenojalla tehtyjen havaintojen tyypistä on se, että näköhavaintojen osuus kaikista havainnoista on hyvin suuri. Esimerkiksi metsässä tehdyt lintuhavainnot ovat suurimmaksi osaksi äänihavaintoja. Toinen seikka, joka kuvaajasta näkyy on se, että äänihavaintojen osuus saattaa talviaikaan olla melko suuri, vaikka näköhavaintojen osuus pysyy edelleen myös suurena. Talvisin vesilintuja ei ole paikalla, vaan havainnot ovat pääsääntöisesti varislintuja ja tiaisia, jotka ääntelevät paljon. Ne kuitenkin myös näkyvät paljon, joten havainnoista suuri osa on sekä näkö- että äänihavaintoja. Lauluhavainnoista näkyy tiaisten aikainen laulukauden aloitus ja sen jälkeen muiden lintujen (mm. rastaat, kertut, peippo) laulukausi näkyy hiukan heikosti tässä kuvassa.

Laskennasta olisi vielä paljon mielenkiintoista kerrottavaa erityisesti yksittäisten lajien ja lajiryhmien osalta, mutta jätän sen myöhemmäksi.

Advertisements
Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Lintulaskentaa Suomenojalla (2015-2016)
%d bloggers like this: