Minkälaisia lintuhavaintoja tavallinen työmatkakävelijä tekee?

Minulla oli tapana kulkea muutaman kilometrin työmatkani Espoossa kävellen, kunnes muutin kauemmas työpaikastani. Vuonna 2014 aloin tehdä järjestelmällisiä lintuhavaintoja työmatkallani. Laskin sekä havaitut lintulajit että niiden yksilömäärän. Tämä on melko samanlaista havainnointia kuin ns. linjalaskennoissa tehdään. Esitän tässä tuloksia havainnoinnistani.

Ensimmäinen havaintopäivä oli 28.3.2014 ja viimeinen 10.4.2015. Matka oli aluksi noin 3,9 kilometriä, mutta se lyheni 3,7 kilometriin 1.8.2014 (toimipisteeni siirryttyä toiseen taloon). Tässä on esitetty vain aamujen havainnot, vaikka tein havaintoja joskus iltapäivälläkin.

Lintuyksilöitä havaitsin keskimäärin 113 per reissu. Tämä on noin 30 havaittua lintuyksilöä per kilometri. Lajeja havaitsin keskimäärin 13 per reissu, joka on 3,3 per kilometri. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä lintuyksilöitä havaittiin noin 7700. Havaintoreissuja tehtiin 68, joilla käveltyjä kilometrejä kertyi noin 260. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä eri reissuilla:

Kuvasta nähdään, että kesällä on odotetusti yleisesti enemmän lintuyksilöitä havaittavissa kuin talvella. Suurimmat yksilömäärät ovat esiintyneet syksyllä, vaikka yleisesti syksyllä on havaittu vähemmän lintuja kuin kesällä. Suurin yksilömäärä (383) esiintyi 4.9.2014, mikä johtui havaituista valkoposkihanhiparvista, joiden yksilömääräksi arvioitiin 250. Toiseksi suurin yksilömäärä (261) havaittiin 24.11.2014, mikä johtuu tuolloin havaituista tunnistamattomien lintujen parvista, joissa oli yli 200 yksilöä.

Eniten havaintoja tehtiin seuraavista lajeista: räkättirastas (732 havaintoa), talitiainen (469), varpunen (390), tervapääsky (388), västäräkki (346), varis (305), valkoposkihanhi (298), kalalokki (297), sinitiainen (245), kesykyyhky (237), mustarastas (186), sepelkyyhky (177), peippo (176), harakka (170), kottarainen (136) ja viherpeippo (124). Eri lajeja havainnoinnin aikana saatiin tunnistettua 40. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lajien määrä eri reissuilla:

Havaittujen lajien määrässä näkyy melko selvästi vuodenaikojen vaihtelu. Suurimmillaan yhdellä reissulla havaittu lajimäärä on ollut 25, joka havaittiin 21.5.2014, 4.6.2014 ja 9.6.2014. Lajien määrällä arvioituna vuoden 2014 lintuhuippu osui siis touko-kesäkuun vaihteen tienoille.

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erityyppisten havaintojen (näköhavainto/äänihavainto/lauluhavainto) osuus kaikista havainnoista vaihtelee eri aikoina:

Lauluhavaintoja tehdään lähes pelkästään keväällä ja alkukesästä, mutta niiden osuus kaikista havainnoista pysyy kaikkina aikoina melko pienenä, alle 20 prosentissa. Lauluhavaintojen pieni osuus selittyy melko varmasti maastolla, joka tässä tapauksessa on pientaloalueita, liikerakennusalueita ja moottoritien lähialueita. Jos havainnointi olisi tapahtunut metsässä, lauluhavaintojen osuus kaikista havainnoista olisi todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi ja vastaavasti näköhavaintojen osuus pienempi. Yllä olevassa kuvassa näyttäisi siltä, että näköhavaintojen (musta käyrä) osuus olisi hallitseva verrattuna äänihavaintoihin (sininen käyrä esittää sekä laulu-että muut äänihavainnot). Seuraavassa kuvassa on verrattu ääni- ja näköhavaintoja tarkemmin:


Kuvassa näkyy Y-akselilla, kuinka monta kertaa enemmän äänihavaintoja on tehty näköhavaintoihin verrattuna. Jos arvopiste on alle yhden (kuvan harmaa alue), näköhavaintoja on silloin tehty enemmän ja jos yli yhden, niin äänihavaintoja on tehty enemmän. Kuvasta on nähtävissä se, että kyseisellä reitillä tehtiin näköhavaintoja melko järjestelmällisesti enemmän kaikkina muina aikoina paitsi syksyllä lokakuun alkupuolelta joulukuun loppupuolelle, jolloin useina aamuina tehtiin äänihavaintoja selvästi enemmän. Kuvassa ei näy muutaman aamun (20.10., 23.10., 17.11., 26.11., 27.11. ja 9.12.) tulosta, jolloin tehtiin pelkkiä äänihavaintoja. Syksyinen näköhavaintojen väheneminen liittyy ensisijaisesti valon vähenemiseen. Aurinko nousee myöhemmin kuin kesällä, mutta työhönmenoaika pysyy samana.

Vertaillaan vielä muutaman yksittäisen lajin äänihavaintojen ja näköhavaintojen määriä sekä lajin keskimääräistä pituutta:

Yleisesti ottaen pienet linnut havaitaan helpommin ääntelystään ja suuremmat linnut havaitaan helpommin silmin. Tästä säännöstä eniten poikkeaa suhteellisen pienikokoinen tervapääsky, josta kuitenkin tehdään selvästi enemmän näköhavaintoja kuin äänihavaintoja. Erityisen hiljainen lintu on kesykyyhky, josta ei tehty yhtään äänihavaintoa, vaikka lajia havaittiin usein. Kokoonsa nähden mustarastas ääntelee paljon ja västäräkistä taas tehdään enemmän näköhavaintoja kuin muista samankokoisista linnuista.

Mainittakoon vielä lopuksi, että epävarmuutta näihin tuloksiin aiheutuu erityisesti lintulajien tunnistuksen onnistumisesta. Tunnen suurimman osan Suomen tavallisimmista lintulajeista ja niiden tunnusomaisimman ääntelyn, mutta aina tulee havaintoja, joissa laji jää tunnistamatta. Havaittava lintuyksilö saattaa olla liian kaukana tunnistettavaksi tai se vilahtaa silmien ohi liian nopeasti. Äänihavainto saattaa olla liian hiljainen ja nopea tunnistettavaksi. Joskus taas hyväkin havainto jää tunnistamatta havaitsijan tunnistustaitojen ja tiedon vajavaisuudesta johtuen. Näissä havainnoissa noin 32 prosenttia jäi tunnistamatta lajilleen. Suurin osa tunnistamattomista havainnoista on kokonaan tunnistamatta jääneitä lintuyksilöitä. Tunnistamattomista suuren osuuden muodostavat myös lajilleen tunnistamatta jääneet lokit ja tiaiset.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: