Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta

Lappeenrannan kaupunki on juuri julkaissut tiedotteen, jonka mukaan kaupunki on ehdolla maailman parhaaksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kyseessä on WWF:n Earth Hour City Challenge -kilpailu. Koska tiedän, että Suomessa on ennenkin pelattu puubiomassalla näennäispäästövähennyksien aikaansaamiseksi, niin päätin tarkistaa, millä keinoin Lappeenranta on nyt liikkeellä.

Puubiomassan käyttö bioenergiaksi on tutkimuksissa osoittautunut ilmaston kannalta yhtä huonoksi kuin fossiiliset polttoaineet. Bioenergiaa käsitellään silti nollapäästöisenä virallisessa päästölaskennassa. Tämän vuoksi saadaan kuvitteellisia päästövähennyksiä, kun esimerkiksi siirrytään hiilen poltosta puubiomassan polttoon. Tätä vääryyttä käytetään politiikassa surutta hyväksi. Niinpä meillä Suomessa onkin tällä hetkellä massiiviset pyrkimykset metsien käyttöön – voihan metsien kaatamista nyt kutsua ympäristöteoksi ja sehän sopii vallan kahvassa tällä hetkellä olevalle Keskustalle. Jopa ympäristöpuolueeksi joskus profiloitunut Vihreät on liputtanut metsien energiakäytön puolesta. Heidän sloganissaankin vuonna 2013 vaadittiin kotimaista puuta kunniaan. Kotimainen puu kunniaan polttamalla metsät?

Suomen työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuonna 2014 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 -nimisen mietinnön. Mietinnön oli kirjoittanut “Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea”, jonka puheenjohtaja oli Kokoomuksen Jan Vapaavuori. Mukana olivat vihreiltä Ville Niinistö ja Oras Tynkkynen, SDP:ltä Lauri Ihalainen ja Sirpa Paatero, Perussuomalaisilta Pirkko Mattila ja Kaj Turunen, Keskustalta Mauri Pekkarinen ja Mirja Vehkaperä, Vasemmistoliitolta Silvia Modig ja Jari Myllykoski, RKP:ltä Carl Haglund ja Christina Gestrin sekä Kristillisdemokraateilta Sauli Ahvenjärvi ja Sari Palm. Mietinnössä todettiin: “Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80–95 %:lla Suomen on joka tapauksessa lisättävä uusiutuvan energian – erityisesti kotimaisen bioenergian – käyttöä ja hyödynnettävä kaikilla sektoreilla energiatehokkuuden ja cleantechtoimialan potentiaali.” Mietinnössä kerrottiin myös aivan oikein, että puun energiakäytön hiilineutraalius on tieteellisessä keskustelussa kyseenalainen. Mietinnössä päädyttiin siihen, että “Suomen kannalta on ydinkysymys, että EU:ssa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa varmistuu, että kestävästi tuotettu biomassa lasketaan edelleen hiilineutraaliksi.” Ei siis mitään väliä, mitkä puubiomassan päästöt ovat oikeasti, kunhan ne saadaan jatkossakin laittaa laskennassa nollaksi.

Lappeenrannan ilmastoteot

Lappeenrannan ilmastoteot löytyvät Hinkumapista. Katsotaan, mitä sieltä löytyy. Ensimmäiseksi on yhdeksän kilowatin aurinkovoimala. Toisena kerrotaan, että kaupungista löytyy tankkausasema kaasuautoille, josta saa maa- tai biokaasua. Seuraavaksi on maininnat aurinkosähköstä (3 kW) ja aurinkovoimalasta (10 kW). Sitten on tiedote siitä, että vuonna 2014 Lappeenranta oli myös menestynyt tässä samassa WWF:n kilpailussa. Seuraavaksi on taas aurinkovoimala (4,08 kW). Sitten kerrotaan katuvalojen vaihtamisesta energiatehokkaampiin. Sitten on aiempiin verrattuna hiukan isompi aurinkovoimala, 208,5 kW. Sitten on tuulivoimala (20 kW).

Tähän mennessä siis nämä ovat olleet kaasun tankkauspistettä lukuunottamatta oikeasti vähäpäästöistä energiaa. Valitettavasti tuotettu energiakapasiteetti on toistaiseksi ollut aika vähäinen. Yllämainittujen aurinko- ja tuulivoimaloiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 255 kilowattia. Tämä on siis vain kapasiteettia. Oikeastihan sekä aurinko- että tuulivoimalat eivät ikinä tuota täyttä sataa prosenttia kapasiteetistaan.

Viimeiseksi on sitten viimeinkin kerrottu se asia, mistä Lappeenrannan päästövähennykset oikeasti tulevat. Viimeiseksi on nimittäin mainittu biovoimalaitos. Sen tuottamaa energiamäärää ei kerrota, mutta seuraavaa on kerrottu: “[Biovoimalaitoksen] vaikutus Lappeenrannan vuoden 2010 kasvihuonekaasutaseeseen oli yli 1/3-osan vähennys sähkön ja lämmöntuotannossa verrattuna vuoteen 2004”. Käytetyistä polttoaineista kerrotaan seuraavaa: “Biovoimalan pääpolttoaineet olivat vuonna 2014 puupohjaiset polttoaineet n. 83 % sekä turve/maakaasu 17 %”. Lappeenrannan Energian sivuilta löytyy myös biovoimalan tuotantokapasiteetti, joka on “125 MW sähköä, 152 MW prosessihöyryä ja 110 MW kaukolämpöä”. Tämä kapasiteetti on karkeasti ottaen tuhatkertainen lueteltuihin aurinko- ja tuulivoimaloihin verrattuna. Eli siis käytännössä Lappeenrannan merkittävin ilmastosaavutus on ollut polttaa metsiä. Tässä ei mielestäni ole hirveästi hurraamisen aihetta.

Advertisements
Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta

Minkä värinen oli kukintakausi 2015?

Kirjoitin aiemmin vuoden 2015 kukintakaudesta. Päätin vielä tarkastella asiaa toisesta näkökulmasta. Laskin kulloinkin kukkineiden kasvilajien määrän väreittäin. Tuloksena syntyi ylhäällä esitetty kuvaaja.

Kuvasta nähdään selvästi, että yleisimmät kukkien värit ovat valkoinen, violetti ja keltainen. Paljon muuta tuosta kuvasta ei helposti selviä, joten katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Violettien kukkien esiintymishuippu näyttäisi olevan hiukan myöhemmin kuin muilla väreillä. Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 1-17.7. (keskiarvona 9.7.).
  • Valkoinen: 6.7. ja 11.7. (keskiarvona 9.7.).
  • Keltainen: 11.7.
  • Sininen: 11-14.7. ja 23-26.7. (keskiarvona 19.7.).
  • Punainen: 14-25.7. (keskiarvona 20.7.).
  • Violetti: 28.7.-4.8. (keskiarvona 1.8.).
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin. Lisäksi on huomattava, että sekä puna- että sinikukkaisten lajien tapauksessa on aina hiukan epäselvää, onko laji sittenkin violettikukkainen. Eli ainakin myöhemmin kukkivalla ryhmällä tuntuu olevan yhteinen tekijä, sinipunaisuus. Kukkimisajankohdan kannalta voitaisiinkin nimittää näitä kahta ryhmää aiemmin kukkivaksi valkokeltaryhmäksi ja myöhemmin kukkivaksi sinipunaryhmäksi. On kuitenkin muistettava, että tässä on kyse koko lajiston keskimääräisestä tilanteesta. Kummastakin ryhmästä toki löytyy myös lajeja, jotka kukkivat aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.

Seurannassa olevien lajien kokonaismäärät ja prosentit väreittäin ovat:

  • Punainen 7 kpl, 3.3 % lajistosta.
  • Keltainen 59 kpl, 27.7 % lajistosta.
  • Vihreä 4 kpl, 1.9 % lajistosta.
  • Sininen 13 kpl, 6.1 % lajistosta.
  • Violetti 60 kpl, 28.2 % lajistosta.
  • Valkoinen 67 kpl, 31.4 % lajistosta.
  • Ruskea 3 kpl, 1.4 % lajistosta.

Yllä esitetyistä kuvista kummastakaan ei helposti selviä, mitkä värit ovat kulloinkin yleisimpiä. Tämän selvittämiseksi laskin, kuinka monta prosenttia kaikista kukkivista lajeista on kulloinkin tiettyä väriä. Tämän laskennan tulos on seuraavanlainen:

Tästä kuvaajasta saa jo jonkinlaisen käsityksen värien suuruussuhteista. Seuraavassa kuvaajassa nähdään toisenlainen esitystapa:

Kukintakausi 2015 oli keltainen aikavälillä 14-31.3. Aikavälillä 1-6.4. keltainen ja sininen olivat valtavärejä. Kelta-, sini- ja valkokukkaisia lajeja oli kaikkia yhtä paljon 7-9.4. ja sen jälkeen violettikin liittyi jakamaan ykköstilaa edellä mainittujen kolmen värin kanssa pariksi päiväksi (10-11.4.). Valkoisia kukkia oli eniten 12.4. ja valkoisia ja keltaisia oli eniten 13.4, minkä jälkeen palattiin taas neljän värin jaettuun ykköstilaan ajanjaksolla 14-18.4. Keltaisia kukkia oli eniten 19-21.4. ja sitten keltaisia ja valkoisia oli yhtä paljon 22-23.4. Valkoisia kukkia oli eniten 24.4.-1.7. ja sen jälkeen valkoisia ja keltaisia oli yhtä paljon 2-3.7. Keltaiset olivat enemmistö 4.7, valkoiset ja keltaiset 5.7, valkoiset 6.7, valkoiset ja keltaiset 7-8.7. sekä keltaiset 9-12.7. Violetit kukat aloittivat valtakautensa 13-14.7. Keltaiset tulivat tasoihin 15.7, mutta violetit olivat taas enemmistönä 16.7.-12.8. Tämän jälkeen keltaiset ja violetit olivat tasoissa 13-16.8. Sen jälkeen keltaiset ottivat johdon 17-21.8. Violetti ja keltainen olivat tasoissa 23-26.8, violetti johti 27.8. ja 28-29.8. olivat taas violetin ja keltaisen tasatilannetta. Violetti oli enemmistönä 30.8.-1.9. ja keltainen 2-3.9. Keltainen ja violetti olivat taas tasoissa 4.9, mutta sitten violetti oli enemmistö 5.9. ja keltainen 6-9.9. Violetti oli johdossa 10-20.9. Keltaisen ja violetin tasatilanne vallitsi 21.9, mutta sitten violetti otti taas johdon 22.9.-16.10. Keltaisen ja violetin vuorottelu tuli päätökseensä 17.10, kun valkoinen tuli tasatilanteeseen violetin kanssa. Tasatilanne vallitsi myös 18.10, mutta sitten violetti oli taas enemmistönä 19.10. Valkoisen ja violetin tasatilanne jatkui taas 20-21.10. Sitten valkoinen oli johdossa 22.10-1.11. Keltainen tuli valkoisen kanssa tasoihin 2.11. ja yksin enemmistöksi 3-12.11. Valkoinen oli taas ykkössijalla 13-18.11, minkä jälkeen valkoinen ja violetti olivat tasoissa 19-20.11. Valkoinen oli enemmistönä 21-26.11. ja valkoinen sekä violetti yhdessä 27.11.-11.12. Loput kukintakaudesta, eli 12-28.12. valkoinen oli yksin enemmistövärinä.

Kukintakausi on ollut siis monen eri värinen vuoden eri aikoina. Ehkä selvimmät valtakaudet ovat valkoisilla kukilla ensin 24.4.-1.7 ja sitten vuoden lopussa (tosin vuoden lopun tilanne ei ole kovin merkityksellinen, koska silloin kukkiva lajimäärä on vähäinen). Tulevina vuosina tulee olemaan jännittävää nähdä, pysyvätkö värien voimasuhteet samoina vuoden eri aikoina. Keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa ja toipuminen heti takaisin samalle tasolle on myös mielenkiintoinen seurattava tulevina vuosina.

Kuten yllä jo todettiin, useimmat puna- ja sinikukkaiset lajit voisi yhtä hyvin sijoittaa violettien lajien joukkoon. Tämä olisi ainakin vuonna 2015 saanut violetit kukkalajit enemmistöksi heinäkuun puolestavälistä lokakuun lopulle. Tällöin lähes koko vuosi olisi ollut lähinnä valkoisten ja violettien kukkien aikaa.