Kahden hurjan keihäsfinaalin vertailu – 2001 Edmonton vs. 2015 Peking

2001_2015_mitalistit

Helsingin Sanomissa väitettiin tänä aamuna eilisestä keihäänheiton MM-finaalista, että:

“Olipas keihäskilpailu. Vastaavaa ei ole taidettu ennen nähdä. Edes Tero Pitkämäki ei muistanut vastaavaa, että viisi heittää yli 87 metriä ja voittaja lähes 93 metriä.”

Tähän on laitettava vastalause. Vastaavaa on nähty aiemmin. Se tapahtui Edmontonissa vuonna 2001. Se oli se kisa, jossa Kreikan Kostas Gatsioudis heitti viisi senttiä vaille 90 metriä, muttei saanut kuin pronssimitalin. Aki Parviainen oli nimittäin jo ensimmäisellä kierroksella heittänyt 91,31 metriä ja Jan Zelezny toisella kierroksella peräti 92,80 metriä. Ainakin kärkisijoilla vuoden 2001 keihäänheittofinaali menee siis kirkkaasti tämän vuoden finaalin ohi.

Vuonna 2001 viisi ensimmäistä heittäjää eivät tosin heittäneet yli 87 metriä. Neljä ensimmäistä heitti 87 metriä tai enemmän ja viides heitti 86,46 metriä. Ero on siis tuossa mielessä hyvin vähäinen, eli siinäkin mielessä voisi sanoa, että vuoden 2001 keihäänheittofinaali oli vuoden 2015 finaalia “vastaava”.

Entä jos katsotaan finaalien kaikkien osallistujien tulosta? Kaikkien osallistujien keskiarvo vuonna 2001 oli 84,95 metriä ja vuonna 2015 keskiarvo oli 84,62 metriä. Tässäkin tarkastelussa vuosi 2001 pärjää hyvin vuodelle 2015 ja näyttää jopa olevan hieman parempi, mutta tässä on otettava huomioon, että molempina vuosina osallistujien parhaiden heittojen keskihajonta on yli 4,5 metriä, joten keskiarvojen pieni ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Jos parhaiden heittojen erotus lasketaan sijoituksien perusteella (ensimmäinen 2015 – ensimmäinen 2001, toinen 2015 – toinen 2001, jne.) ja näistä erotuksista lasketaan keskiarvo, niin vuosi 2001 voittaa 33 senttimetrillä (mutta tämäkään ero ei ole tilastollisesti merkitsevä). Näiden finaalien tulokset näyttävät siis olevan hyvin lähellä toisiaan. Myös yksittäisten sijoitusten vertailu kertoo samaa:

2001_2015_vertailu

Voidaan siis sanoa, että vuoden 2001 keihäänheittofinaali oli täysin tämän vuoden finaalia vastaava. Molemmissa finaaleissa oli hurja taso.

Naurulokkien määrä Suomenojan yhdyskunnassa

Espoon Suomenojalla majailee naurulokkiyhdyskunta vuosittain. Viime aikoina minulla on ollut tapana laskea kohtaamani lintulajit ja -yksilöt. Suomenojan naurulokkiyhdyskunta tarjosi tässä mielessä melkoisen haasteen, sillä yleensä osa linnuista oli lennossa, osa vedessä, osa muualla ja osa ruovikon kätköissä. Oli hyvin vaikeaa saada käsitystä yhdyskunnan koosta. Pelkästään lentävien yksilöiden laskenta oli vaikeaa, koska niitä oli niin paljon ja lensivät ristiin rastiin.

Tämän vuoden huhtikuun 22. päivänä minulle kuitenkin tarjoutui tilaisuus tehdä edes jonkinlainen arvio yhdyskunnan koosta. Olin kävelemässä Suomenojan altaan ympäri, kun yhtäkkiä naurulokkiyhdyskunnan jäsenet nousivat ilmaan yhteistuumin – oli petohälytyksen aika, sillä joku haukka oli lentänyt paikalle.

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nappasin neljä kuvaa eri suuntiin niin, että sain suunnilleen koko naurulokkeja parveilevan alueen kuviin. Näistä kuvista laskin sitten naurulokkiyksilöt.

Ensimmäisessä kuvassa on 386 naurulokkia, toisessa 381, kolmannessa 518 ja neljännessä 220. Yhteensä kuvissa on siis 1505 naurulokkia.

Arvioon liittyvät epävarmuudet

Otetuissa kuvissa osa naurulokeista näkyy selvästi ja osa vähemmän selvästi. Lopputuloksen kannalta on oleellista, mitkä valkoiset täplät kuvissa lasketaan naurulokeiksi ja mitkä ei. Minä laskin tässä mielessä todennäköisesti ennemminkin yläkanttiin kuin alakanttiin. Arvioin tätä asiaa kuvista karkeasti ja arvio voisi olla noin kymmenen prosenttia pienempikin. Tämän perusteella yhdyskunnan lokkiyksilöiden määräksi saadaan vähintään 1355.

Osa naurulokeista oli hälytyksenkin aikaan vedessä tai ruovikossa. Osa niistä ei siis näy kuvissa. Kuvissa näkyy vedessä ja ruovikon reunalla 58 lokkia. Suomenojalla on kuvassa näkyvän avoveden lisäksi myös joitakin muita avovesialueita, joista yksi on yhtä iso kuin kuvassa näkyvä ja pienempiä on muutama. Voisimme arvioida, että kuvissa näkyvä määrä on neljännes, jolloin piilossa olevien määrä olisi 174. Osa lokeista todennäköisesti on vielä syvemmällä ruovikossa, joten tämä arvio on vähimmäismäärä.

Osa lokeista oletettavasti oli muualla (esim. merellä, joka on vain muutaman sadan metrin päässä) ruoanhaussa. Tätä en kuitenkaan lähde tässä sen tarkemmin arvioimaan.

Kuvien väliin jää jonkin verran tilaa, jossa myös oli lokkeja. Nämä jäivät laskematta. Kuvien väliin jäävä tila on kuitenkin melko pieni, joten varovainen arvio voisi olla kymmenen yksilöä jokaisessa välissä, eli yhteensä 30 lokkia lisää arvioon.

Lopullinen arvio

Yllä olevat epävarmuudet mukaanlaskien saamme parhaaksi arvaukseksi 1709 yksilöä ja minimiarvioksi 1558 yksilöä. Näihin arvioihin pitää lisätä vielä sillä hetkellä poissa olleiden yksilöiden määrä, mikä se sitten onkin.