Kukkivien kasvilajien laskentaa

2014kasvi

Aloin seurata kukkivien kasvilajien määrää vuoden 2014 alkukesällä. Tein laskentaa työmatkani yhteydessä (Espoossa). Työmatkani kuljin kävellen ja matkaa oli noin neljä kilometriä. Maasto oli omakotitaloaluetta, teollisuusaluetta, tien piennarta ja vähän metsääkin. Ensimmäisen laskennan suoritin 5.6.2014. Pyrin suorittamaan laskennan kerran viikossa tai useammin, mutta joskus laskennan väliin tuli pitempi aika esimerkiksi lomien takia.

Lasketun lajien määrän korjasin jälkikäteen niiden lajien osalta, jotka olin nähnyt aiemmalla laskentakerralla ja jotka olivat jääneet minulta huomaamatta yhdellä laskentakerralla ja jotka havaitsin seuraavalla laskentakerralla. Näiden osalta oli siis tiedossa, että ne olivat olleet kukassa myös sillä laskentakerralla, jolloin en ollut niitä syystä tai toisesta havainnut.

Jätin laskennan ulkopuolelle muun muassa heinäkasvit, koska niiden kukkiminen on ainakin minulle vaikea tunnistaa. Laskennassa oli vuonna 2014 yhä mukana joitain lajeja, jotka olisi ollut paras jättää pois juuri kukkimisen tunnistamisen vaikeuden takia. Tällaisia lajeja ovat ainakin hevonhierakka ja sen sukulaiset aho- ja niittysuolaheinä.

Tulokset

Kuvassa 1 on esitetty vuoden 2014 aikana havaittujen kukkivien kasvilajien määrä. Kukkivien lajien määrä oli korkeimmillaan 86, mikä määrä havaittiin sekä 9.7.2014 että 21.7.2014. Voidaan siis karkeasti arvioida, että kukkivien kasvilajien määrä vuonna 2014 saavutti huippunsa näiden päivämäärien puolessa välissä, eli 15.7.2014. Kaiken kaikkiaan laskennassa havaittiin eri aikoina noin 125 kukkivaa kasvilajia.

Kasvit2014
Kuva 1. Kukkivien kasvilajien määrä vuoden 2014 aikana.

Epävarmuudet

Lajien tunnistus: Joitakin lajeja jäi tunnistamatta, mutta ne pystyttiin silti tunnistamaan eri lajeiksi kuin jo tunnistetut lajit. Joidenkin lajien tunnistus on myös saattanut mennä pieleen, mutta tässäkin tapauksessa kysymyksessä on kuitenkin melko varmasti ollut eri laji kuin oikein tunnistetut lajit. Laskettujen lajien määrä tuskin siis kärsii paljon tunnistusvaikeuksien takia. Poikkeuksena tästä ovat kahden samannäköisen lajin laskeminen samaksi lajiksi. Esimerkiksi ahde- ja nurmikaunokkia ei tunnistettu eri lajeiksi, vaan ne on molemmat laskettu samaan. Myös tähtimöissä ja härkeissä saattaa esiintyä tätä ongelmaa. Laskettu lajimäärä on siksi todennäköisesti mieluummin liian pieni kuin liian suuri.

Havainnoinnin ajoitus: Havainnointia on suoritettu yleensä vähintään kerran viikossa, mutta loma-aikoina on saattanut tulla pidempiä havainnoimattomia jaksoja. Erityisesti heinäkuulle sattunut kesäloma ajoittui juuri kukkeimpaan aikaan, ja silloin oli kahden viikon jakso ilman havaintoja. Tämän takia emme tiedä, kuinka paljon lajeja olisi esiintynyt juuri parhaimpaan aikaan. Emme myöskään tiedä kukkeimman ajan tarkkaa ajankohtaa. Tiedämme vain sen olleen joskus 9.-21.7. välisenä aikana. Joidenkin lajien kohdalla kasvupaikkoja ei tiedetty etukäteen ja niitä ei tajuttu sen takia erityisesti tarkkailla tarpeeksi ajoissa. Tällainen laji on ainakin karvahorsma, joka kasvoi melko etäällä kuljetusta reitistä, eikä sen kukintaa havainnut, ellei tajunnut katsoa juuri oikeaan suuntaan juuri oikeaan aikaan. Karvahorsma luultavasti aloittikin kukintansa huomattavasti aiemmin kuin se tässä laskennassa esiintyy. Yksi epävarmuutta lisäävä seikka on myös se, että joillakin lajeilla kukat tuntuivat olevan kiinni suuren osan päivästä. Pukinparta vaikutti olevan tällainen laji ja ilmeisesti myös punasolmukin jo muutenkin vaikea havaittavuus kärsi tästä myös.

Niitto: Monet kasvit innostuvat kukkimaan uudelleen niitetyillä paikoilla. Vuoden 2014 laskennoissa tätä asiaa ei otettu huomioon kunnolla, mutta jatkossa tämä olisi tarkoitus ottaa huomioon. On etsittävä sopivat keinot asian huomioonottamiseksi. Vähintään olisi merkittävä, kun laji lasketaan niitetyltä paikalta. Tulokset voisi jatkossa esittää sekä niitetyiltä että niittämättömiltä paikoilta laskettuna.

Käytetty reitti: Keskittyminen tietylle reitille rajaa lajien lukumäärää. On siis huomattava, että tässä esitetyt lajimäärät eivät kuvaa kyseisen ajan kaikkia esiintyviä lajeja, vaan pelkästään kyseisen matkan varrella esiintyviä lajeja. Lisäksi joitakin lajeja oli vaikea havainnoida, koska niitä oli vaikea nähdä. Esimerkiksi punasolmukki esiintyi matkan varrella yhdellä nurmikolla, mutta sen havainnointi nurmikolla osoittautui vaikeaksi lajin pienuuden takia (sekä ilmeisesti myös siksi, ettei se pidä kukkiaan jatkuvasti auki). Välillä se havaittiin ja välillä ei. Toinen esimerkki on karvahorsma, jonka tilanne kuvattiin jo yllä. Vuoden 2015 meneillään olevassa laskennassa on luovuttu keskittymisestä yhteen ainoaan reittiin ja lajien kukkimista on seurattu yleisemmin omalla asuinseudulla (joka tällä hetkellä on Espoo).

Ajatuksia laskennasta

Kukkivien kasvien lajimäärän laskeminen saattaa tarjota keinon tutkia ekosysteemin vuodenaikaistoiminnan ajoitusta kasvilajiston osalta. En tiedä, onko tällaista menetelmää käytetty aiemmin tähän tarkoitukseen. Lajien toiminnan ajoitusta seurataan kyllä yleisesti esimerkiksi keväällä, mutta se on epäselvää, onko koko kasvilajiston toimintaa analysoitu samalla tavalla kuin tämän menetelmän avulla on tarkoitus.

Menetelmä on vasta kokeilu- ja kehitysasteella. Tänä vuonna (2015) on jo otettu erilaiset, toivottavasti paremmat, menetelmät käyttöön. Ensimmäiset kokemukset uusista menetelmistä ovat hyviä, mutta ainakin lajien tunnistamista pitää parantaa vielä monien lajien osalta.

Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu

Alaskan kaakkoisosissa sijaitseva Yakutat-niminen jäätikkö ohenee ja pienenee nopeasti. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäätikön tulevaisuutta yksinkertaisella jäätikkömallilla. Jäätikön jäämassan kehitystä arvioitiin kahdessa eri tapauksessa: 1) nykyilmastolla (2000-2010) ja 2) odotuksien mukaisessa lämpenevässä ilmastossa.

Tutkimuksen tuloksien mukaan Yakutat-jäätikkö katoaa kokonaan kummassakin tutkitussa tapauksessa. Nykyilmaston säilyessä jäätikkö katoaa vuoteen 2110 mennessä ja lämpenevässä ilmastossa jäätikkö katoaa vuoteen 2070 mennessä. Ensimmäiset vuosikymmenet jäätikön oheneminen jatkuu suunnilleen nykyisellä vauhdilla. Myöhemmin, kun jäätikön yläosat ovat ohenneet huomattavasti, oheneminen ja jäämassan menetys kiihtyy. Näin tapahtuu myös nykyilmaston säilyessä. Jäätikön nykyisen sulamisen pysäyttämiseksi ilmaston pitäisi viiletä 1,5 celsiusasteella. Niinpä tutkimuksen tuloksien perusteella Yakutat-jäätikkö tulee todennäköisesti jatkamaan pienenemistään ja katoaa lopulta kokonaan.

Lähde:

Trüssel, Barbara L.; Truffer, Martin; Hock, Regine; Motyka, Roman J.; Huss, Matthias; Zhang, Jing (2015) Runaway thinning of the low-elevation Yakutat Glacier, Alaska, and its sensitivity to climate change, Journal of Glaciology, Volume 61, Number 225, February 2015, pp. 65-75(11), DOI: http://dx.doi.org/10.3189/2015JoG14J125. [TIIVISTELMÄ]

Lisätietoja:

Yakutat Glacier Rapid Retreat, Alaska – From a Glaciers Perspective (Mauri Pelto, 2009)

Retreat of Yakutat Glacier – NASA (Sarah Loff, 2014)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu