Avoimen yliopiston luentosarja – Atte Korholan vääriä väitteitä

Hiljattain kirjoitin emeritusprofessori Heikki Peltolan esittämästä ilmastonmuutoksen vääristelystä Avoimen yliopiston luentosarjassa. Peltolan esitystä seuraavalla viikolla oli luentovuorossa Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola. Nähtyäni Korholan luennon, ajattelin joutuvani kirjoittamaan toisen osan Avoimen yliopiston ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden vääristelystä.

Kuulin kuitenkin myös Pasi Toiviaisen olevan kirjoittamassa Korholan luennosta, joten päätin lopettaa omalta osaltani, kunnes näen Toiviaisen kirjoituksen. Toiviaisen kirjoitus julkaistiin jokin aika sitten. Toiviainen perkaa Korholan luennosta paljon virheitä ja vääristelyitä ja hän kertookin huomautettavien asioiden määrän olevan osan sanomaansa. Huomaan kuitenkin, että Toiviainen on ystävällisesti jättänyt mainitsematta joistakin Korholan virheistä ja vääristelyistä. Arvatenkin hän halusi jättää myös minulle jotain sanomista. En ole kuitenkaan jatkanut luennon virheiden perkaamista, joten päätin julkaista ainakin ne asiat, jotka olen jo ehtinyt selvittää. Toiviainen on julkaissut aiheesta toisenkin kirjoituksen.

Gallup-tuloksien luovaa tulkintaa

Luentonsa alkupuolella Korhola esittelee kyselytutkimusten tuloksia Englannista marraskuun 2009 ja helmikuun 2010 välillä ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen uskomisesta. Kyseisissä kyselyissä ihmisten uskominen asiaan romahtaa 41 prosentista 26 prosenttiin. Korhola ei kuitenkaan kerro, että juuri marraskuussa 2009 alkoi ilmastonmuutoksen kieltäjien massiivinen, “climategate” -nimellä kutsuttu hyökkäys ilmastotutkijoita vastaan, jossa englantilaisesta ilmastotutkimusyksiköstä oli varastettu sähköposteja ja niiden sisällöstä yritettiin tekaista tutkijoiden salaliitto. Nimenomaan tekaista, sillä sähköposteista ei löytynyt mitään erityisen raskauttavaa, joten sisältöä jouduttiin esittelemään vääristellen. Media kuitenkin nieli tämän tekaistun skandaalin ja sitä rummutettiin valtavasti. Ei siis ole ihme, että ihmisten usko asiaan putosi rajusti juuri Englannissa.

Seuraavaksi Korhola kertoo, että myös USA:ssa ihmisten usko siihen – ja nyt huomatkaa Korholan käyttämä sanamuoto – että ilmastonmuutosta on liioiteltu, on kasvanut. Hänen näyttämässään kuvassa näkyykin nouseva trendi viime vuosina, mutta kun kuvaa katsotaan tarkemmin, siinä ei kysytäkään ilmastonmuutoksen liioittelusta, vaan ilmaston lämpenemiseen uskomisesta. Niinpä viime vuosina ihmisten usko ilmaston lämpenemiseen näyttää olleen kasvussa USA:ssa, mikä on täsmälleen päinvastainen tulos kuin Korhola antaa ymmärtää.

Seuraavaksi on vuorossa kyselytutkimuksen tulos Saksasta. Tutkimuksessa kysyttiin: “Pelkäätkö ilmastonmuutosta?”. Kyselyajankohdat ovat olleet lokakuu 2006, maaliskuu 2010 ja syyskuu 2013. Vuosien 2010 ja 2013 välillä ei ole juurikaan muutosta, mutta vuosien 2006 ja 2010 välillä on hyppäys ei-pelkäävien osuudessa. Hyppäysajankohta osuu jälleen hyvin yhteen climategaten kanssa, josta kohuttiin siis maailmanlaajuisesti. Lisäksi on huomattava mitä kysyttiin. Tässä ei siis kysytty ilmastonmuutokseen uskomista vaan ilmastonmuutoksen pelkäämistä. Minäkin olisin vastannut, etten pelkää ilmastonmuutosta, vaikka tiedän ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan tosiasia.

Viimeisenä on vuorossa kyselytutkimus Suomesta, jossa vastausvaihtoehto “ilmastonmuutoksen seurauksia on liioiteltu ainakin jonkin verran” sai suurimman prosenttiosuuden. Kyselyn ajankohtana on jälleen vuoden 2010 kevät, eli heti climategaten jälkeen. Lisäksi tämä on jälleen hyvin epämääräinen kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutokseen uskomisen kanssa.

Korhola siis perustaa väitteensä ilmastonmuutokseen uskoon hiipumisesta muutamaan tarkkaan valikoituun kyselytutkimukseen, jotka pääasiassa osuvat aikaan, jolloin ilmastonmuutokseen liittyviä asioita tahallaan vääristelevät tahot olivat juuri saaneet väliaikaisen voiton mediassa. Yksi Korholan esittämistä kyselytutkimuksista ei ollut riippuvainen tuosta yksittäisestä hetkestä, ja sen tulokset Korhola esitti päinvastaisena kuin ne todellisuudessa olivat.

Tutkijoiden liioittelu

Tätä kohtaa Korholan luennosta Toiviainen käsittelikin jo ansiokkaasti, mutta minulla oli tämä osuus jo melko valmiina, ennen kuin päätin odottaa Toiviaisen kirjoituksen valmistumista, joten jätän myös päällekkäiset osuudet tähän. Ainoa uusi asia Toiviaisen kirjoitukseen verrattuna on Zwallyn lausunto.

Korhola siis esittää luennossaan, että tutkijat liioittelevat tuloksiaan. Esimerkkeinä hän antaa julkkiksien ja poliitikkojen äärilausuntoja. Näihin en tässä puutu, vaan keskityn Korholan väitteisiin tutkijoiden liioittelusta. Tutkijoilta Korhola antaa vain kolme esimerkkiä. On selvää, että tutkijoiltakin pääsee joskus sammakoita suustaan. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että voisi väittää tutkijoiden liioittelevan tilannetta yleisesti. Seuraavassa näemme, miten Korhola ei kuitenkaan ole onnistunut löytämään ainuttakaan tapausta, jossa tutkija olisi liioitellut.

Schellnhuber piti vuonna 2009 puheen, jossa hän muun muassa esitti arvion siitä, miten maapallon kantokyky saattaa muuttua tulevaisuudessa (katso Schellnhuberin esityskalvot). Schellnhuberin lausunnosta uutisoitiin esimerkiksi New York Timesin Dot Earth -blogissa. Siellä lainattiin Schellnhuberin kyseistä lausuntoa ja lausunnossa kerrotaan, mitä tapahtuisi, jos lämpötila nousisi viisi celsiusastetta. Lainattu osa lausunnosta kuuluu näin: “Hyvin kyynisellä tavalla se olisi voitto tieteelle, sillä viimeinkin olisimme saaneet jotakin tasaantumaan – nimittäin arvion maapallon kantokyvylle, joka silloin olisi alle miljardi ihmistä.”

Korhola laittoi Schellnhuberin suuhun kuitenkin hiukan erilaisen viestin. Hänen mukaansa Schellnhuber sanoi: “Jos maapallon lämpötila nousee 5 astetta, vain miljardi ihmistä voi selviytyä”. Tämä on siis hiukan erisävyinen lausunto. Korhola on värittänyt Schellnhuberin lausunnosta hiukan alarmistisemman kuin se alunperin olikaan. Korhola ei kuitenkaan jätä asiaa vielä tähän. Schellnhuberin arvio nimittäin perustuu tutkimustietoon (Cohen, 1995), mutta Korhola kuitenkin väittää: “Jokainenhan tietää, että tälläinen ei perustu mihinkään tutkimukseen, eikä voi edes perustua. Eihän tällaisesta voi mitään lausua. Meillä ei ole minkäännäköisiä kanttia, mennä ennustamaan mitä tapahtuu ihmiskunnalle ja annettaisko me tosta 8-9 miljardia ihmistä kuolla pois.” Korhola siis hyvin selvästi liioittelee Schellnhuberin sanomaa. On lisäksi aika outoa, että Korhola väittää, ettei asiaa edes voisi tutkia. Ilmaston ja sään vaikutusta ihmisen kuolleisuuteen on tutkittu paljon ja kauan aikaa, eikä siinä pitäisi olla mitään kummallista ympäristömuutoksen professorille.

Seuraavaksi on vuorossa NASAn ilmastotutkija Jay Zwally. Korhola väittää Zwallyn sanoneen, että “jo 2012 meillä on lähes jäättömiä kesiä” arktisella alueella. Korholan esityskalvossa on englanninkielinen lainaus Zwallyn lausunnosta, jonka hän antoi National Geographicille. Kyseinen lausunto annettiin vuoden 2007 lopulla. Vuonna 2007 arkinen merijää väheni huomattavaan uuteen ennätykseen ja Zwally sanoi, että jos sellainen tahti jatkuisi, Pohjoinen jäämeri saattaisi olla melkein jääton jo vuonna 2012. Zwally ei siis ennustanut asiaa varmaksi, kuten Korhola antaa ymmärtää.

Seuraavaksi Korhola käsittelee professori Wieslaw Maslowskia. Korhola sanoo Maslowskista näin: “Maslowki tutkija professori meritieteilijä esitti, ihan varmasti, että kesä 2013 tulee olemaa vapaa jäästä”. Korholan esityskalvo viittaa BBC:n uutisartikkeliin. Kyseisessä uutisartikkelissa Maslowski kertoo hänen tutkimusryhmänsä mallisimulaatioiden tuloksista, jonka mukaan arktinen alue saattaa olla vapaa merijäästä jo vuonna 2013. Hän ei sano sen tapahtuvan “ihan varmasti”, kuten Korhola väittää. (Maslowski on antanut haastattelun, jossa hän selittää asiaa tarkemmin.)

Korhola siis väittää tutkijoiden liioittelevan asioita, mutta olemme huomanneet, että tässä asiassa Korhola liioittelikin itse. Korholan kaikkia tutkijaesimerkkejä tarkasteltaessa kävi ilmi se, että tutkijat eivät olleetkaan liioitelleet lausunnoissaan. Emme kuitenkaan voi väittää, että Korhola olisi ollut täysin väärässä väittäessään tutkijoiden liioittelevan. Korholahan on itse myös tutkija ja olemme juuri havainneet hänen liioitelleen, joten meillä on ainakin yksi esimerkki tutkijoiden liioittelusta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: