Variksenlaskijat

varikset2
Kuvat: Tiina Oinas.

Lintujen kannan määrää arvioidaan linjalaskennoilla. Automatkat ovat ainakin minulle melko tylsää puuhaa. Ajattelin kokeilla yhdistää nämä kaksi, jotta automatkat olisivat mielenkiintoisempia. Ensimmäinen kokeilu on nyt tehty seuraavalla tavalla.

Matkalla Parikkalasta Espooseen kirjasimme avovaimoni kanssa matkalla näkyneet varislinnut (tai siis minä ajoin ja hän kirjasi). Varislinnut valittiin siksi, että ne ovat isokokoisia ja melko helppoja tunnistaa.

Ensimmäiseksi merkittiin lähtöpisteessä auton matkamittarin lukema ylös. Tämän jälkeen jokaisen varislintuhavainnon kohdalla merkittiin havaittu laji, yksilömäärä ja matkamittarin lukema. Lisäksi merkittiin maaston tyyppi (metsä, pelto, muu aukea, kylä/kaupunki) sekä linnun sijainti tiehen nähden (tiellä, pientareella, kauempana, lennossa).

Tulokset

Matkaa kertyi 358 kilometriä. Kaikkiaan havaittiin 133 varislintuyksilöä. Varislintuja havaittiin siis noin 37 yksilöä per 100 kilometriä. Ensimmäisellä 100 kilometrillä havaittiin 82 yksilöä, toisella 43 ja kolmannella (joka ei ole kokonainen 100 kilometrin matka) 8 yksilöä. Lintuyksilöiden määrä näyttää vähenevän loppua kohden, mutta arviointia vaikeuttaa alkumatkasta nähty yksittäinen naakkaparvi, jossa arvioitiin olevan 50 lintua. Ilman tätä parvia ensimmäisen sadan kilometrin matkalla olisi havaittu vähemmän lintuja kuin toisella sadan kilometrin matkalla. Saattaa siis olla, että lintujen näennäinen väheneminen loppua kohden on vain sattuman oikku. On kuitenkin huomattava, että aivan loppumatkasta lintuja havaittiin hyvin vähän, mikä ei vaikuta sattumalta. Tämä saattaa liittyä lintujen toiminnan muuttumiseen vuorokauden ajan mukaan. Aloitimme matkamme aamulla noin yhdeksän aikaan ja saavuimme perille yhden aikaan päivällä. Linnut saattavat olla enemmän liikkeellä aamulla kuin keskipäivällä.

Seuraavassa kuvassa esitetään varislintujen määrä 40 kilometrin liukuvana arvona kymmenen kilometrin välein (ensimmäinen laskettava piste on 20 kilometrin kohdalla ja siihen pisteeseen varislintujen määrä on laskettu 0-40 kilometrin välillä; toinen piste on 30 kilometrin kohdalla, johon on laskettu varislinnut 10-50 kilometrin välillä jne.).

varikset

Kuvasta voidaan arvioida se, jos jätetään alun korkea piikki ja 200 kilometrin kohdalla oleva hetkellinen nousu pois tarkastelusta, niin lintujen lukumäärä saattaa laskea loppua kohti erityisesti ensimmäisen 200 kilometrin aikana. Asian arviointi on kuitenkin melko epävarmaa.

Havaituista linnuista naakkoja oli 41 prosenttia (55 yksilöä), variksia 37 prosenttia (49 yksilöä), harakoita 17 prosenttia (23 yksilöä) sekä korppeja ja närhiä kaksi prosenttia (3 yksilöä) kumpaakin. Naakkojen suurin osuus selittyy jo aiemmin mainitulla suurella yksittäisellä parvella. Ilman sitä variksia olisi ollut lähes 60 prosenttia ja harakoita lähes 30 prosenttia havaituista linnuista. Varikset ja harakat olivat ainoita lajeja, joita havaittiin melko tasaisesti koko matkan ajan (mikä ei ollut suuri yllätys). Närhet ovat melko vaikeita havaita autosta, joten havaitut kolme yksilöäkin olivat yllätys.

Varislintutiheys

Tästä laskennasta voidaan arvioida varislintujen esiintymistiheys. Arviointi on kuitenkin hankalaa, sillä emme tiedä, kuinka leveän kaistaleen tarkastelumme kattoi. Metsäalueilla tarkastellun alueen leveys jää helposti muutamaan kymmeneen metriin, kun taas peltoalueilla voidaan nähdä satojen metrien päähän. Pitkältä matkalta ainakin harakka on vielä tunnistettavissa.

Voimme kuitenkin arvioida esiintymistiheyden karkeasti. Kokonaismatka oli 357,5 kilometriä. Arvioimme tarkastellun kaistaleen leveydeksi 50, 100, tai 200 metriä. Näillä leveysarvioilla tarkastelun kattama pinta-ala olisi ollut 18, 36, tai 72 neliökilometriä. Varislintuja havaittiin 133, joten eri leveysarvioiden perusteella saadaan 7, 4 tai 2 varislintua per neliökilometri.

Varislintujen nykyiset parimääräarviot Suomessa ovat: varis = 150 000…200 000 (keskiarvo on 175 000), harakka = 140 000…200 000 (170 000), naakka ~ 110 000, korppi ~ 21 000, närhi = 120 000…160 000 (140 000). Lajien levinneisyys Suomessa kuitenkin vaihtelee. Varovaiset arviot niiden kattamasta osasta Suomen pinta-alasta ovat: varis = 9/10, harakka = 8/10, naakka = 1/3, korppi = 1/1, närhi = 3/5. Näillä arvoilla voidaan laskea kullekin lajille tiheys, joka on: varis = 1,15 kpl/(km)2, harakka = 1,26 kpl/(km)2, naakka = 1,97 kpl/(km)2, korppi = 0,12 kpl/(km)2, närhi = 1,38 kpl/(km)2. Yhteensä näistä tulee varislintujen esiintymistiheydeksi 5,88 kpl/(km)2, joka on yllä arvioitujen tiheyksien sisällä. Voimme olla siis varovaisen optimistisia käyttämämme menetelmän suhteen varsinkin, jos sitä vielä kehitellään pitemmälle.

Varislinnuille arvioidusta esiintymistiheydestä 5,88 kpl/(km)2 voimme arvioida, että tarkastelumme kattama leveys olisi ollut 63,3 metriä. Tällä leveydellä saadaan laskennastamme eri lajien tiheyksiksi: varis = 2,17 kpl/(km)2, harakka = 1,02 kpl/(km)2, naakka = 1,97 kpl/(km)2, korppi = 0,13 kpl/(km)2, närhi = 0,13 kpl/(km)2. Nämä ovat suunnilleen oikean suuntaisia variksen ja närhen esiintymistiheyksiä lukuunottamatta. Närhen osalta selitys voisi olla se, että se on muita tarkastelussa olleita lajeja enemmän metsälintu, eikä sitä siksi voi odottaa tapaavansa automatkalla siinä tiheydessä, missä se oikeasti esiintyy. Variksen osalta selittäminen on vaikeampaa, mutta kyseessä voi olla vain menetelmän epätarkkuus. Yksittäisen automatkan sijasta tarvittaisiin useampia matkoja, jotta arviot saataisiin tarkemmaksi.

Menetelmästä

On muistettava, että ylla esitetyt arviot ovat hyvin karkeita ja epävarmuuksia on paljon. Autolla ajettaessa ei suinkaan näe kaikkia tietyn pinta-alan varislintuja, vaan erityisesti maassa olevat yksilöt on vaikeampi havaita. Havainnoija ei myöskään voi seurata koko tarkasteltavaa alaa koko matkan ajan, vaan huomio kiinnittyy välillä pois maastosta varsinkin kuljettajan tapauksessa. Tämän menetelmän harrastamista ei oikeastaan voi edes suositella kuljettajille, joiden olisi syytä keskittyä auton hallintaan ja liikenteen seurantaan.

Menetelmää voidaan parantaa siten, että kuljetaan jotain tiettyä reittiä vakituisesti. Autolla kuljettaessa on melkein pakko olla kuljettajan lisäksi toinen henkilö mukana. Tätä menetelmää voisi käyttää erityisen hyvin junamatkoilla. Kävelyretkelläkin tätä voisi kokeilla. Kävellessä liikutaan kuitenkin sen verran hitaasti, että samojen lintuyksilöiden havainnointi moneen kertaan on todennäköisempää kuin nopeammin liikuttaessa. Menetelmää on syytä kokeilla eri aikoihin päivästä ja eri vuodenaikoina. Erityisesti kesällä voidaan ottaa myös muita lajeja tarkasteluun. Mahdollisia kesälajeja olisivat esimerkiksi lokit ja sepelkyyhkyt, joita on helppo havannoida. Venematkalla voisi havainnoida myös sorsalintuja. Kokeneet ja taitavat lintuhavainnoijat voisivat varmasti soveltaa tätä menetelmää hyvin moniin lajeihin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: