IPCC:n uusi raportti – ilmastonmuutoksen tulevaisuus

IPCC julkaisi perjantaina viidennen arviointiraporttinsa (AR5) työryhmä yhden (WG1) tiivistelmän päätöksentekijöille. Viimeinen vedos varsinaisesta raportista julkaistaan maanantaina 30.9.2013. Tässä kerron lyhyesti suomeksi mitä raportin WG1-osuuden tiivistelmä pitää sisällään ilmastonmuutokseen tulevaisuuden osalta:

– Ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu tulee olemaan tärkeä lyhyellä aikavälillä ilmastoon vaikuttava tekijä myös tulevaisuudessa.

– Uuden raportin mukaan ilmastonmuutos etenee melko samalla tavalla kuin neljännen arviointiraportin mukaan. Merenpinnan nousuennuste on korkeampi, koska maa-alueiden jäätiköiden sulavesien vaikutus on saatu tarkennettua.

– Maapallon pintalämpötila nousee todennäköisesti 0,3…0,7 celsiusastetta ajanjaksolla 2016-2035 (verrattuna ajanjakson 1986-2005 tasoon). Ajanjaksolle 2081-2100 lämpötilan nousu on todennäköisesti 0,3…1,7 celsiusastetta (päästöskenaariossa RCP2.6), 1,1…2,6 celsiusastetta (RCP4.5), 1,4…3,1 celsiusastetta (RCP6.0) tai 2,6…4,8 celsiusastetta (RCP8.5). RCP-päästöskenaarioissa skenaarion lukuarvo viittaa skenaariossa totetuvan säteilypakotteen määrään.

– Arktinen alue tulee melko suurella varmuudella lämpenemään voimakkaammin kuin maapallo keskimäärin. Manneralueet lämpenevät merialueita enemmän.

– Lämpötilojen ääriarvojen osalta on lähes varmaa, että kuumat ääriarvot tulevat lisääntymään ja kylmät ääriarvot vähenemään suurimmalla osalla maa-alueista. Hellejaksojen kesto ja esiintymistiheys tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään. Talviaikaisia kylmiä jaksoja tulee silti esiintymään edelleen silloin tällöin.

– Sademäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään korkeilla leveysasteilla (mukaan lukien Suomi). Keskileveysasteiden kuivilla alueilla sademäärät tulevat todennäköisesti vähenemään entisestään, kun taas keskileveysasteiden kosteilla alueilla sademäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään.

– Keskileveysasteilla ja tropiikin kosteilla alueilla rankkasateet tulevat hyvin todennäköisesti voimistumaan ja yleistymään.

– Merien ylimmän sadan metrin lämpenemisarviot vaihtelevat välillä 0,6…2,0 celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä skenaariosta riippuen.

– Atlantin merivirrat (mukaan lukien Golfvirta) tulevat hyvin todennäköisesti heikkenemään. Heikkenemisarvio vaihtelee välillä 11…34 prosenttia skenaariosta riippuen. On hyvin epätodennäköistä, että Atlantin merivirroissa tapahtuisi äkkinäisiä suuria muutoksia tai että ne pysähtyisivät kokonaan. Vuoden 2100 jälkeistä merivirtojen pysähtymistä ei kuitenkaan voida sulkea täysin pois laskuista.

– Syyskuisen merijään laajuus tulee todennäköisesti vähenemään arktisella alueella 43…94 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Pohjoisen jäämeren arvioidaan olevan melkein jäästä vapaa (syyskuun minimin aikaan) ennen vuosisadan puoliväliä RCP8.5-skenaariossa. Muille skenaarioille melkein jäättömän ajan arviointi on hyvin epävarmaa.

– Antarktiksella merijään laajuus ja tilavuus saattavat kääntyä laskuun vuoteen 2100 mennessä.

– Maapallon jäätiköiden arvioidaan menettävän jäätilavuutta 15…85 prosenttia skenaariosat riippuen.

– On lähes varmaa, että pinnan lähellä oleva ikirouta tulee vähenemään. Ylimmän 3,5 metrin ikiroudan arvioidaan vähenevän 37…81 prosenttia.

– Maapallon merien keskimääräinen pinta tulee todennäköisesti nousemaan 0,26…0,82 metriä. Noususta lämpölaajenemisen osuudeksi arvioidaan 30…55 prosenttia ja jäätiköiden sulamisen osuudeksi arvioidaan 15…35 prosenttia. Merenpinta ei todennäköisesti nouse merkittävästi annettujen arvioiden yläpuolelle, ellei Antarktiksella tapahdu jotain merkittävää. Merenpinnan nousu vaihtelee alueittain.

– Meret pysyvät melko varmasti edelleen hiilinieluina. Maa-alueetkin luultavasti pysyvät edelleen hiilinieluina, mutta se on epävarmempaa.

– Lämpenemisen aiheuttamat muutokset maapallon hiilenkierrossa todennäköisesti voimistavat lämpenemistä.

– Meren happamoitumisen arvioidaan jatkuvan. Merien pintavesien pH-arvon arvioidaan pienenevän 0,06…0,32 yksikköä skenaariosta riippuen.

– Suuri osa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on peruuttamaton satojen ja jopa tuhansien vuosien aikaskaalalla, ellei ilmakehästä poisteta ylimääräistä hiilidioksidia.

– Merien lämpeneminen jatkuu vuosisatojen ajan, koska lämpö siirtyy hitaasti pintavesistä syvään mereen.

– Merenpinnan nousu jatkuu vuosisatojen ajan. Nousun lopullisesta suuruudesta on vain vähän arvioita, mutta sen arvioidaan olevan alle yhdestä kolmeen metriin skenaariosta riippuen.

– Osa jäätiköiden sulamisesta on peruuttamatonta. Melko suurella varmuudella voidaan sanoa, että jos lämpeneminen jatkuu pitkään tietyn kynnysarvon yläpuolella, niin Grönlannin jäätikkö katoaisi melkein kokonaan tuhansien vuosien aikaskaalalla. Tämä voisi nostaa merenpintaa jopa seitsemällä metrillä. Nykyisten arvioiden mukaan lämpötilan kynnysarvo on yhden ja neljän celsiusasteen välillä esiteolliseen aikaan verrattuna (olemme siis jo nyt lähellä arvioiden alarajaa, eli yhden asteen lämpenemistä).

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: