IPCC:n uusi raportti – ilmastonmuutoksen tulevaisuus

IPCC julkaisi perjantaina viidennen arviointiraporttinsa (AR5) työryhmä yhden (WG1) tiivistelmän päätöksentekijöille. Viimeinen vedos varsinaisesta raportista julkaistaan maanantaina 30.9.2013. Tässä kerron lyhyesti suomeksi mitä raportin WG1-osuuden tiivistelmä pitää sisällään ilmastonmuutokseen tulevaisuuden osalta:

– Ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu tulee olemaan tärkeä lyhyellä aikavälillä ilmastoon vaikuttava tekijä myös tulevaisuudessa.

– Uuden raportin mukaan ilmastonmuutos etenee melko samalla tavalla kuin neljännen arviointiraportin mukaan. Merenpinnan nousuennuste on korkeampi, koska maa-alueiden jäätiköiden sulavesien vaikutus on saatu tarkennettua.

– Maapallon pintalämpötila nousee todennäköisesti 0,3…0,7 celsiusastetta ajanjaksolla 2016-2035 (verrattuna ajanjakson 1986-2005 tasoon). Ajanjaksolle 2081-2100 lämpötilan nousu on todennäköisesti 0,3…1,7 celsiusastetta (päästöskenaariossa RCP2.6), 1,1…2,6 celsiusastetta (RCP4.5), 1,4…3,1 celsiusastetta (RCP6.0) tai 2,6…4,8 celsiusastetta (RCP8.5). RCP-päästöskenaarioissa skenaarion lukuarvo viittaa skenaariossa totetuvan säteilypakotteen määrään.

– Arktinen alue tulee melko suurella varmuudella lämpenemään voimakkaammin kuin maapallo keskimäärin. Manneralueet lämpenevät merialueita enemmän.

– Lämpötilojen ääriarvojen osalta on lähes varmaa, että kuumat ääriarvot tulevat lisääntymään ja kylmät ääriarvot vähenemään suurimmalla osalla maa-alueista. Hellejaksojen kesto ja esiintymistiheys tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään. Talviaikaisia kylmiä jaksoja tulee silti esiintymään edelleen silloin tällöin.

– Sademäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään korkeilla leveysasteilla (mukaan lukien Suomi). Keskileveysasteiden kuivilla alueilla sademäärät tulevat todennäköisesti vähenemään entisestään, kun taas keskileveysasteiden kosteilla alueilla sademäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään.

– Keskileveysasteilla ja tropiikin kosteilla alueilla rankkasateet tulevat hyvin todennäköisesti voimistumaan ja yleistymään.

– Merien ylimmän sadan metrin lämpenemisarviot vaihtelevat välillä 0,6…2,0 celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä skenaariosta riippuen.

– Atlantin merivirrat (mukaan lukien Golfvirta) tulevat hyvin todennäköisesti heikkenemään. Heikkenemisarvio vaihtelee välillä 11…34 prosenttia skenaariosta riippuen. On hyvin epätodennäköistä, että Atlantin merivirroissa tapahtuisi äkkinäisiä suuria muutoksia tai että ne pysähtyisivät kokonaan. Vuoden 2100 jälkeistä merivirtojen pysähtymistä ei kuitenkaan voida sulkea täysin pois laskuista.

– Syyskuisen merijään laajuus tulee todennäköisesti vähenemään arktisella alueella 43…94 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Pohjoisen jäämeren arvioidaan olevan melkein jäästä vapaa (syyskuun minimin aikaan) ennen vuosisadan puoliväliä RCP8.5-skenaariossa. Muille skenaarioille melkein jäättömän ajan arviointi on hyvin epävarmaa.

– Antarktiksella merijään laajuus ja tilavuus saattavat kääntyä laskuun vuoteen 2100 mennessä.

– Maapallon jäätiköiden arvioidaan menettävän jäätilavuutta 15…85 prosenttia skenaariosat riippuen.

– On lähes varmaa, että pinnan lähellä oleva ikirouta tulee vähenemään. Ylimmän 3,5 metrin ikiroudan arvioidaan vähenevän 37…81 prosenttia.

– Maapallon merien keskimääräinen pinta tulee todennäköisesti nousemaan 0,26…0,82 metriä. Noususta lämpölaajenemisen osuudeksi arvioidaan 30…55 prosenttia ja jäätiköiden sulamisen osuudeksi arvioidaan 15…35 prosenttia. Merenpinta ei todennäköisesti nouse merkittävästi annettujen arvioiden yläpuolelle, ellei Antarktiksella tapahdu jotain merkittävää. Merenpinnan nousu vaihtelee alueittain.

– Meret pysyvät melko varmasti edelleen hiilinieluina. Maa-alueetkin luultavasti pysyvät edelleen hiilinieluina, mutta se on epävarmempaa.

– Lämpenemisen aiheuttamat muutokset maapallon hiilenkierrossa todennäköisesti voimistavat lämpenemistä.

– Meren happamoitumisen arvioidaan jatkuvan. Merien pintavesien pH-arvon arvioidaan pienenevän 0,06…0,32 yksikköä skenaariosta riippuen.

– Suuri osa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta on peruuttamaton satojen ja jopa tuhansien vuosien aikaskaalalla, ellei ilmakehästä poisteta ylimääräistä hiilidioksidia.

– Merien lämpeneminen jatkuu vuosisatojen ajan, koska lämpö siirtyy hitaasti pintavesistä syvään mereen.

– Merenpinnan nousu jatkuu vuosisatojen ajan. Nousun lopullisesta suuruudesta on vain vähän arvioita, mutta sen arvioidaan olevan alle yhdestä kolmeen metriin skenaariosta riippuen.

– Osa jäätiköiden sulamisesta on peruuttamatonta. Melko suurella varmuudella voidaan sanoa, että jos lämpeneminen jatkuu pitkään tietyn kynnysarvon yläpuolella, niin Grönlannin jäätikkö katoaisi melkein kokonaan tuhansien vuosien aikaskaalalla. Tämä voisi nostaa merenpintaa jopa seitsemällä metrillä. Nykyisten arvioiden mukaan lämpötilan kynnysarvo on yhden ja neljän celsiusasteen välillä esiteolliseen aikaan verrattuna (olemme siis jo nyt lähellä arvioiden alarajaa, eli yhden asteen lämpenemistä).

Advertisements

IPCC:n uusi raportti – ilmastonmuutokseen vaikuttavat tekijät

IPCC julkaisi eilen viidennen arviointiraporttinsa (AR5) työryhmä yhden (WG1) tiivistelmän päätöksentekijöille. Viimeinen vedos varsinaisesta raportista julkaistaan maanantaina 30.9.2013. Tässä kerron lyhyesti suomeksi mitä raportin WG1-osuuden tiivistelmä pitää sisällään ilmastonmuutokseen vaikuttavien tekijöiden osalta.

Ilmastoon vaikuttavat tekijät – ilmastopakotteet

– Ihmiskunnan aiheuttama ilmastovaikutus vuonna 2011 oli säteilypakotteena ilmaistuna 2,29 wattia per neliömetri verrattuna vuoteen 1750. Säteilypakote on kasvanut vuoden 1970 jälkeen nopeammin kuin sitä ennen. Säteilypakotearvio on 43 prosenttia suurempi kuin IPCC:n neljännessä arviointiraportissa annettu arvio vuodelle 2005. Kasvanut arvio johtuu kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä ja aerosolien vaikutuksen tarkentumisesta.

– Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaissäteilypakote on noin kolme wattia per neliömetri. Hiilidioksidipäästöjen säteilypakote on 1,68 wattia per neliömetri ja metaanipäästöjen 0,97 wattia per neliömetri. Muiden kasvihuonekaasujen päästöjen säteilypakotteet ovat paljon näitä pienemmät.

– Aerosolien kokonaisvaikutus ilmakehässä (mukaan lukien aerosolien vaikutus pilviin) on säteilypakotteena -0,9 wattia per neliömetri. Tämä aiheutuu aerosolien valon heijastusominaisuuksista, joilla on viilentävä vaikutus, sekä noen lämmittävästä vaikutuksesta. Näiden kokonaisvaikutus on siis viilentävä, kuten negatiivinen säteilypakotteen arvo kertoo. Aerosolit ja niiden vaikutus pilviin ovat suurin epävarmuuden lähde kokonaissäteilypakotteen arviossa.

– Vuosien 2008 ja 2011 välillä on tapahtunut monta pientä tulivuorenpurkausta, jotka ovat viilentäneet maapallon pintaa.

– Muutokset auringon aktiivisuudessa ovat vaikuttaneet ilmastoon vain hyvin vähän. Arvioitu säteilypakote on 0,05 wattia per neliömetri. Vuosien 1986 ja 2008 aurinkominimien välillä auringon vaikutus on ollut viilentävä (-0,04 wattia per neliömetri).

Ilmastonmuutosta vahvistavat ja vaimentavat tekijät sekä ilmastoherkkyys

– On erittäin todennäköistä, että vesihöyry vahvistaa ilmaston lämpenemistä.

– Pilvien vaikutus on todennäköisesti ilmastonmuutosta vahvistava. Pilvien vaikutuksen epävarmuus johtuu ensisijaisesti siitä, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa alapilviin.

– Hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen ilmakehässä lämmittää maapallon pintaa todennäköisesti 1,5…4,5 celsiusastetta.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajat

– On erittäin todennäköistä, että yli puolet havaitusta maapallon pinnan lämpenemisestä on aiheutunut ihmiskunnan toimista.

– Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus vuosien 1951 ja 2010 välillä oli todennäköisesti 0,5…1,3 celsiusastetta.

– Aerosolien vaikutus lämpötilaan vuosien 1951 ja 2010 välillä oli todennäköisesti -0,6…0,1 celsiusastetta.

– Luonnollisten ilmastopakotteiden vaikutus lämpötilaan vuosien 1951 ja 2010 välillä oli todennäköisesti -0,1…0,1 celsiusastetta.

– Ilmaston sisäisen vaihtelun vaikutus lämpötilaan vuosien 1951 ja 2010 välillä oli todennäköisesti -0,1…0,1 celsiusastetta.

– Ihmiskunnan toimet ovat todennäköisesti vaikuttaneet lämpötilan nousuun kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella, jossa ihmisen vaikutusta ei voida osoittaa kovinkaan varmasti havaintojen suuren epävarmuuden takia.

– Troposfääri on lämmennyt ja stratosfäärin alaosat ovat viilenneet hyvin todennäköisesti ihmiskunnan toimien seurauksena.

– Maapallon meret (0-700 metrin syvyyksillä) kokonaisuudessaan ovat lämmenneet hyvin todennäköisesti ihmiskunnan toimien seurauksena. Ihmiskunnan toimien vaikutuksesta on todisteita jopa joiltakin yksittäisiltä meriltä.

– Ihmiskunta on todennäköisesti vaikuttanut veden kiertoon maapallolla. Ilmakehän kosteus on lisääntynyt ja sademäärissä on tapahtunut muutoksia. Ihmiskunta on hyvin todennäköisesti vaikuttanut myös merien pintavesien suolaisuuteen.

– Ihmiskunnan toimet ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet äärilämpötilojen esiintymiseen.

– Ihmiskunnan toimet ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet merijään vähenemiseen arktisella alueella. Antarktiksella havaitusta merijään hienoisesta lisääntymisestä ei ole vielä tarpeeksi tieteellistä tietoa, jotta lisääntyminen voitaisiin selittää varmasti.

– Ihmiskunnan toimet ovat todennäköisesti vaikuttaneet jäätikköjen jäämassan hävikkiin.

– Ihmiskunnan toimet ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet havaittuun maapallon merien keskimääräisen pinnan nousuun.

– Auringon aktiivisuuden muutokset eivät ole vaikuttaneet ilmaston lämpenemiseen vuosien 1986 ja 2008 välillä.

– Kosmisten säteiden vaikutusta pilvisyyteen ei ole voitu osoittaa.

IPCC:n uusi raportti – havaitut muutokset

IPCC julkaisi tänään viidennen arviointiraporttinsa (AR5) työryhmä yhden (WG1) tiivistelmän päätöksentekijöille. Viimeinen vedos varsinaisesta raportista julkaistaan maanantaina 30.9.2013. Tässä kerron lyhyesti suomeksi mitä raportin WG1-osuuden tiivistelmä pitää sisällään ilmastojärjestelmässä havaittujen muutoksien osalta:

– Maapallon pinta on lämmennyt noin 0,85 celsiusastetta vuosien 1880 ja 2012 välillä.

– Pinta on lämmennyt melkein joka kolkassa maapalloa vuosien 1901 ja 2012 välillä.

– Lyhyemmällä aikavälillä ilmastojärjestelmän sisäinen vaihtelu aiheuttaa myös pintalämpötilaan vaihtelua (aiempi kirjoitukseni tästä aiheesta).

– Tiivistelmän maininta keskiajan lämpökaudesta on hiukan epäselvä (ja tämä tulee varmasti olemaan yksi juttu, jota ilmastonmuutoksen kieltäjät tulevat toitottamaan). Tiivistelmä mainitsee keskiajan lämpökaudella olleen joillakin alueilla yhtä lämmintä kuin 1900-luvun lopulla. Tiivistelmässä sanotaan lisäksi, ettei lämpeneminen ole ollut yhtä johdonmukaista kuin nyt, mutta tiivistelmä jättää mainitsematta, että keskiajalla lämpeneminen ei tapahtunut kaikkialla maapallolla samanaikaisesti, tai että keskiajan lämpökaudella suurin osa maapallosta oli selvästi viileämpi kuin nykyään. Lieneekö ilmastonmuutoksenkieltäjävaltioiden edustajat päässeet vaikuttamaan liikaa sananmuotoihin tässä kohdassa?

– On käytännössä varmaa, että troposfääri on lämmennyt maailmanlaajuisesti.

– Sademäärät pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla näyttävät lisääntyneen.

– On erittäin todennäköistä, että kylmien päivien ja öiden määrä on vähentynyt sekä lämpimien päivien ja öiden määrä lisääntynyt maailmanlaajuisesti.

– Meret ovat lämmenneet eniten pinnan lähellä. Meret ovat todennäköisesti lämmenneet myös 700-2000 metrin syvyydessä, mutta 2000-3000 metrin syvyydellä ei todennäköisesti ole havaittu lämpenemistä. Tätä syvemmällä taas on todennäköisesti havaittu lämpenemistä erityisesti Eteläisellä jäämerellä.

– On erittäin todennäköistä, että merien ennestään suolaiset alueet muuttuivat vielä suolaisemmiksi ja vähäsuolaiset vähäsuolaisemmiksi.

– Atlantin merivirroissa (AMOC), mukaan lukien Golf-virta, ei havaittu muutoksia.

– Maapallon jäätiköiden, mukaan lukien Grönlanti ja Etelämanner, massa on pienentynyt.

– Arktisen alueen merijään määrä on vähentynyt. Antarktiksen merijää on lisääntynyt, mutta paljon vähemmässä määrin kuin Arktisen alueen merijään väheneminen.

– Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite on pienentynyt.

– Ikiroudan lämpötilat ovat nousseet useimmilla alueilla.

– Arktinen alue on lämmennyt voimakkaasti.

– Merenpinnan nousunopeus on kiihtynyt. Suurin osa merenpinnan noususta on selitettävissä jäätiköiden sulavesillä ja meriveden lämpölaajenemisella.

– Kasvihuonekaasuista ainakin hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin pitoisuudet ilmakehässä ovat kasvaneet huomattavasti esiteollisesta ajasta. Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt jatkuvat edelleen.

Pohjoisella jäämerellä on havaittu ennennäkemättömän nopeaa meren happamoitumista

Meren happamoituminen etenee ennusteita nopeammin Pohjoisella jäämerellä uuden tutkimuksen mukaan. Nopean happamoitumisen syynä on todennäköisesti merijään nopea väheneminen. Happamoitumisella voi olla vakavia seurauksia Arktisen alueen ekosysteemeille.

ArcticAcid

Meren happamoitumisessa meriveden pH-arvo pienenee, koska aiempaa suurempia määriä hiilidioksidia sitoutuu ilmakehästä mereen. Laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että meriveden happamoituessa kuoren muodostuminen muuttuu vaikeammaksi monilla kalkkikuorisilla eläimillä, kuten esimerkiksi simpukoilla ja koralleilla.

Joukko tutkijoita on havainnut, että merijään vähenemisellä on merkittäviä seurauksia Pohjoisen jäämeren pintavesissä. Merijään vähetessä yhä enemmän meren pinnasta paljastuu ilmakehälle, jonka hiilidioksidi alkaa sitoutua pintaveteen. Ilmakehästä mereen sitoutuva hiilidioksidi on meren happamoitumisen tärkein aiheuttaja.

Tilannetta vaikeuttaa se, että makeasta vedestä muodostuneen merijään sulamisvedet laimentavat meren pintavesiä ja aiheuttavat näin lisää happamoitumista sekä vähentävät kalsiumin ja karbonaatin pitoisuuksia. Kalsium ja karbonaatti ovat aragoniitin rakennusaineita. Aragoniitti ja muut karbonaattimineraalit muodostavat kovan osan kalkkikuoria käyttävien eläinten kuorissa. Kuoren muodostumisen vaikeutuessa myös eläinten selviytyminen vaikeutuu. Tämän jälkeen kalkkikuorisia eläimiä ravintonaan käyttävillä eläimillä on vähemmän ruokaa. Näin koko ekosysteemin toiminta vaarantuu.

Uuden tutkimuksen mukaan meren happamoituminen on nopeasti etenemässä aiemmin merijään peittämille alueille.

“Jopa 20 prosenttia Kanadan altaasta [syvänne Beaufortinmerellä, Kanadan pohjoisrannikolla] on muuttunut syövyttävämmäksi karbonaattimineraaleille ennennäkemättömän lyhyessä ajassa. Missään muualla maapallolla emme ole havainneet näin laaja-alaista ja nopeaa meren happamoitumista”, sanoo Lisa Robbins, joka on tutkimuksen johtava tutkija ja meren happamoitumisprojektin päällikkö U.S. Geological Surveyssä.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna merien pinta happamoituu, koska ihmiskunta on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja meriin sitoutuu aiempaa enemmän hiilidioksidia. Meren happamoitumismallien perusteella Pohjoisella jäämerellä happamoituminen etenee niin nopeasti, että jo ensi vuosikymmenellä aragoniitin ja muiden karbonaattimineraalien pitoisuudet saattavat olla ratkaisevan pieniä. Pohjoisella jäämerellä vähenevä monivuotinen merijää vapauttaa uusia merialueita ilmakehän hiilidioksidin vaikutukselle ja lisäksi jäästä liukeneva makea vesi laimentaa merivettä happamoittaen sitä lisää.

Lähteet:

Unprecedented Rate and Scale of Ocean Acidification Found in the Arctic – U.S. Geological Surveyn tiedote, 11.9.2013

Lisa L. Robbins, Jonathan G. Wynn, John T. Lisle, Kimberly K. Yates, Paul O. Knorr, Robert H. Byrne, Xuewu Liu, Mark C. Patsavas, Kumiko Azetsu-Scott, Taro Takahashi, Baseline Monitoring of the Western Arctic Ocean Estimates 20% of Canadian Basin Surface Waters Are Undersaturated with Respect to Aragonite, PLoS ONE 8(9): e73796, doi:10.1371/journal.pone.0073796. [koko artikkeli]

Palmuöljytuotannon ympäristövaikutuksia Indonesiassa

Palmuöljy-yhtiöt polttavat Indonesiassa valtavia alueita sademetsää ja turvemaita palmunviljelyalueiksi. Palmuöljy-yhtioiden sytyttämistä tulipaloista on seurannut vakavia ilmansaasteongelmia alueella. Metsien hävittämisestä seuraa kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnon monimuotoisuus vaarantuu. Turvemaiden hiilivarastot karkaavat ilmakehään, mikä näkyy palmuöljyn tuotantoalueiden maanpinnan vajoamisena.

IndonSavut

ScienceDaily-verkkosivuston mukaan Indonesiassa palaa metsää ja turvemaita laajalla alueella. Nämä metsäpalot eivät ole syttyneet vahingossa, vaan palmuöljy-yhtiöt ovat sytyttäneet ne tahallaan, jotta saavat valjastettua kyseiset alueet öljypalmujen viljelykseen. Tätä menetelmää maanviljelyksessä on käytetty vuosisatoja, mutta Indonesiassa sellaisten palojen sytyttäminen on nykyään laissa kielletty.

Öljypalmuplantaasien omistajat eivät tästä välitä, vaan jatkavat sademetsien ja turvemaiden polttamista. Laurel Sutherlin, joka on San Fransiscolaisen Rainforest Action Network -ympäristöjärjestön jäsen, lähetti The Huffington Post -verkkosivustolle sähköpostin, jossa hän kuvailee tilannetta näin: “Laajalle levinnyt, laiton sademetsien ja turvemaiden raivaaminen polttamalla palmuöljy-, selluloosa- ja paperiplantaasien laajentamiseksi on valitettavasti vakiintunut vuotuinen rituaali Sumatralla.”

Tämän toiminnan pahin sivuvaikutus on metsäpaloista tuleva savusumu. Savusumun ansiosta alueelta on mitattu hyvin korkeita ilmansaastepitoisuuksia. Toisinaan pitoisuus nousee niin suureksi, että se katsotaan olevan kuolemanriski sairaille ja vanhuksille. Toiminnan muita vaikutuksia ovat kasvihuonekaasupäästöt ja sademetsien hävikki.

Kasvihuonekaasupäästöjä metsien hävittämisestä

Uudessa tutkimuksessa (Ramdani ja Hino, 2013) on selvitetty palmuöljytuotannon maankäyttöä 1990-luvulla, 2000-luvulla ja vuonna 2012 Indonesian Riau-provinssissa, joka on Indonesian suurin palmuöljyn tuotantoalue. Tutkimuksessa analysoitiin Landsat-satelliitin ottamia valokuvia. Kuvien perusteella trooppiset sademetsät kattoivat alueesta 1990-luvulla noin 63 prosenttia, mutta 2000-luvulla metsäkate oli enää noin 37 prosenttia. Vuonna 2012 metsäkate oli kutistunut noin 22 prosenttiin.

Metsien ja turvemaiden muokkauksen arvioitiin aiheuttaneen vuosittain noin 26,6 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt 1990- ja 2000-lukujen välillä. Sademetsien kaatamisen osuus päästöistä arvioitiin olleen noin 59 prosenttia ja turvemaiden muokkauksen noin 41 prosenttia. Tilanne muuttui 2000-luvun ja vuoden 2012 välillä. Tuolloin hiilidioksidipäästöjen arvioitiin olleen noin 5,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa, josta sademetsien osuus oli noin 28 prosenttia ja turvemaiden noin 70 prosenttia.

Tuloksien perusteella näyttää siltä, että alueen palmuöljytuotanto lisääntyi voimakkaasti 1990- ja 2000-lukujen välillä. Tuolloin hiilidioksidipäästöt johtuivat pääasiassa sademetsien ja turvemaiden hävittämisestä palmuöljytuotannon tieltä. Tilanteen muuttuminen 2000-luvun ja vuoden 2012 välillä saattaa johtua siitä, että sademetsien hävittämiskielto astui voimaan.

Luonnon monimuotoisuus uhattuna

Tutkijaryhmä David Wilcoven johdolla on selvitellyt sitä, miten luonnon monimuotoisuudelle käy Kaakkois-Aasiassa, kun sademetsät valjastetaan palmuöljytuotantoon. Heidän mukaansa Kaakkois-Aasiassa sademetsien hävikki on suurinta koko trooppisella vyöhykkeellä. Sademetsien muuttaminen palmuöljyn tuotantoalueeksi näyttää aiheuttavan paljon suuremman vahingon luonnon monimuotoisuudelle kuin tukkipuiden tuotanto riippumatta siitä, miten raskaasti alueita verotetaan tukkipuilla. Lisäksi metsäpalojen lisääntyminen aiheuttaa lisävahinkoa luonnon monimuotoisuudelle. Tutkimuksessa ei löydetty todisteita sille, että palmuöljyä tai kumia voitaisiin tuottaa niin, että metsälajisto säilyisi alueella.

Trooppisten turvemaiden hiilivarastot

Kaakkois-Aasian trooppiset turvemaat kattavat noin 440 000 neliökilometriä, joka on noin 11 prosenttia maailman turvemaiden pinta-alasta. Kaakkois-Aasian turvemaihin varastoitunut hiili käsittää noin 77 prosenttia trooppisen alueen turvemaiden hiilivarastoista ja noin 17-19 prosenttia koko maailman turvemaiden hiilivarastoista.

Viime vuosikymmeninä Kaakkois-Aasian turvemaita on alettu hyödyntää voimakkaasti maanviljelyssä sekä erityisesti palmuöljyn tuotannossa. Turvemaita on muokattu polttamalla, metsien kaadolla ja ojittamalla. Ojittamisen myötä maaperään sitoutunutta hiiltä saattaa alkaa päästä ilmakehään ja turvemaan pinta saattaa alkaa vajota.

Zhou ja muut ovat mitanneet Indonesian Sumatran turvemaille tehtyjen palmuöljytuotantoalueiden pinnan korkeutta vuosien 2007 ja 2011 välillä. Heidän tutkimuksessaan selvisi, että maanpinta yleisesti laski vaihtelevalla nopeudella. Maanpinnan vajoaminen saattoi olla jopa viisi senttimetriä vuodessa. Suurin havaittu maanpinnan vajoaminen oli 15 senttimetriä.

Lähteet

Illegal Fires Set in Indonesia Cause Smog Problem: Fires Clear Land for Palm Oil Companies – ScienceDaily

Ramdani F, Hino M (2013) Land Use Changes and GHG Emissions from Tropical Forest Conversion by Oil Palm Plantations in Riau Province, Indonesia. PLoS ONE 8(7): e70323. doi:10.1371/journal.pone.0070323. [tiivistelmä, koko artikkeli]

David S. Wilcove, Xingli Giam, David P. Edwards, Brendan Fisher, Lian Pin Koh, Navjot’s nightmare revisited: logging, agriculture, and biodiversity in Southeast Asia, Trends in Ecology & Evolution, Volume 28, Issue 9, September 2013, Pages 531–540, http://dx.doi.org/10.1016/j.tree.2013.04.005. [tiivistelmä]

Zhou, Zhiwei; Waldron, Susan; Li, Zhenhong; Quantifying changes in land-surface height in bioenergy palm oil plantations (Sumatra) using InSAR time series, EGU General Assembly 2013, held 7-12 April, 2013 in Vienna, Austria, p.13128. [tiivistelmä]