Miksi sireenieläimet katosivat Euroopasta?

SireeniEuro

Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikoilla eli sireenieläimiä (nisäkkäiden lahko, johon kuuluu merilehmät ja manaatit) eoseenin (epookki 56-33,9 miljoonaa vuotta sitten) ajoista plioseenin (epookki 5,3-2,6 miljoonaa vuotta sitten) loppuun saakka. Sireenieläimet ovat merinisäkkäistä ainoita kasvissyöjiä. Sireenieläinten läsnäolosta Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikkovesissä todistaa melkein 400 löydettyä fossiilia.

Uudessa tutkimuksessa Prista ja muut ovat selvitelleet sitä, miksi sireenieläimet katosivat Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikoilta alle kolme miljoonaa vuotta sitten. Tutkimuksessa tarkasteltiin ruoanlähteiden tilannetta sekä ilmasto-olojen kehittymistä sireenieläinten vielä esiintyessä kyseisellä alueella.

Riippuvuus meriruohosta muiden ekologisten tarpeidensa kera rajoittivat sireenieläinten kykyä sopeutua kenotsooisen maailmankauden (alkoi 66 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen) aikana tapahtuneisiin ilmastonmuutoksiin. Sireenieläinten katoaminen liittyy ensisijaisesti ruoan saatavuuden vaikeutumiseen, mikä johti sireenieläinten pakoon alueelta.

Katoaminen tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensin sireenieläimet katosivat Euroopan Atlantin rannikoilta. Tämä johtui maapallon ilmaston viilenemisestä ja meriruohoniittyjen pirstaloitumisesta. Nämä vähensivät sireenieläinten elinalueita ja ruoanlähteitä huomattavasti. Viimeiseksi sireenieläimet katosivat Välimereltä. Tämän katsotaan johtuvan siitä, että tuolloin pohjoista pallonpuoliskoa alkoivat piinamaan ajoittaiset jäätiköitymiset maapallon viilennyttyä tarpeeksi.

Yksi positiivinen puoli ilmaston nykyisessä lämpenemisessä voikin olla se, että pääsemme Euroopan rannikoilla taas ihailemaan sireenieläimiä. Tämä tosin riippuu ainakin siitä, että selviävätkö ne meneillään olevasta valtavan nopeasta ilmaston muuttumisesta.

Lähde:

Gonçalo Prista, Mário Estevens, Rui Agostinho, Mário Cachão, The disappearance of the European/North African Sirenia (Mammalia), Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, http://dx.doi.org/10.1016/j.palaeo.2013.07.013. [tiivistelmä]

Uusia ympäristötutkimuksia 2

Tässä esitellään lyhyesti joitakin uusia ympäristöaiheisia tutkimuksia.

Koululaiset tutkivat muovijätettä Chilen rannoilla

Pienikokoisen muovijätteen kertyminen on ongelma maailman merillä ja rannikoilla. Kaakkoisen Tyynenmeren rannoilta on toistaiseksi raportoitu muovijätteen määrää vain vähän. Hidalgo-Ruz ja Thiel kertovat uudessa tutkimusraportissaan projektista, jossa Chilen koululaiset kävivät rannoilla arvioimassa muovijätteen esiintymisalueita ja määrää. Tutkimusprojektissa oli mukana 39 koulua ja melkein 1000 oppilasta Chilen manneralueelta ja Pääsiäissaarilta.

ChileMuovi

Oppilaiden keräämät tiedot tarkastettiin uudelleenlaskemalla laboratorioon tuodut näytteet. Oppilaat kykenivät selvästi seuraamaan annettuja ohjeita ja oppilaiden keräämä data osoittautui luotettavaksi.

Manner-Chilen rannikolla muovijätettä löytyi keskimäärin 27 pientä muovinpalasta per neliömetri. Pääsiäissaarilta löytyi muovijätettä huomattavasti enemmän, yli 800 kappaletta per neliömetri. Manner-Chilen rannikoilta löytyvä muovijäte on yhdistettävissä rannikkokaupunkeihin ja niiden taloudelliseen toimintaan. Pääsiäissaarilta löydetty korkea muovijätepitoisuus on selitettävissä eteläisen Tyynenmeren pintaveden pyörremäisen virtauksen mukana kulkeutuvan muovijätteen rantautumisella saarille. Tutkimuksessa saatiin lisätodisteita muovin kerääntymisestä Tyynenmeren pyörrevirtaukseen, johon on aiemmin uutisoitu kerääntyneen valtavan muovijätelautan.

Eristyneet saariekosysteemit ja merenpinnan nousu

Maailman luonnon monimuotoisuudesta 20 prosenttia elää eristyksissä 180000 saarella. Merenpinnan nousun maailmanlaajuisia vaikutuksia eristyneisiin ekosysteemeihin ei kuitenkaan ole vielä tutkittu, vaikka ilmastonmuutos on saanut paljon huomiota osakseen. Bellard ja muut ovat selvitelleet merenpinnan nousun vaikutuksia kymmeneen monimuotoisuuden kannalta tärkeään saaristoon. Näihin kuuluvat Karibia, Japani, Filippiinit, Itä-Melaneesia, Polynesia-Mikronesia, Sunda, Wallacea, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Intian valtameren saaret. Yhteensä tutkituilla alueilla on 4447 saarta.

Saarista 6-19 prosenttia jäisi kokonaan veden alle merenpinnan noustessa 1-6 metriä. Suurimmat elinalueiden menetykset koettaisiin Karibialla, Filippiineillä ja Sundassa. Tämä uhkaisi noin 300 endeemisen lajin olemassaoloa. Nykyisten merenpinnan nousun arvioiden mukaan suurta osaa matalien saarien ekosysteemeistä uhkaa jääminen veden alle, mikä johtaisi merkittävään elinympäristön hävikkiin maailmanlaajuisesti.

Kiinan luonnonkatastrofit

Kiinassa tapahtuu paljon luonnonkatastrofeja. Chen ja muut tarkastelivat Kiinassa esiintyneitä luonnonkatastrofeja vuosien 1900 ja 2011 välillä. Merkittävimmät katastrofityypit olivat kuivuus, maanjäristys, tautiepidemia, äärilämpötila, tulva, mutavyöry ja myrsky. Luonnonkatastrofien esiintminen sekä niistä aiheutuvat taloudelliset tappiot lisääntyivät tutkitulla aikavälillä. Toisaalta katastrofien auheuttamien kuolemantapausten määrä väheni merkitsevästi. Tämä ilmeisesti liittyy taloudelliseen hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Nepalilaisten asenteet tiikereitä kohtaan

Villieläinten hyökkäykset ihmisiä kohtaan ovat omiaan vähentämään ihmisten halukkuutta suojella eläinlajeja. Carter ja muut ovat selvitelleet Nepalilaisten suhtautumista tiikereihin. Tutkimuksen tuloksien perusteella kielteisimmin tiikereihin suhtautuvat huonosti koulutetut, etnisten vähemmistöryhmien jäsenet sekä tiikerien hyökkäyksiä todistaneet ihmiset.

Ruotsin järvien happamuus

Vuosikymmeniä jatkunut happolaskeuma on happamoittanut Ruotsin järviä. Moldan ja muut ovat käyttäneet havaintodataa 3000 järvestä ohjaamaan tietokonemallin simulaatioita järvien menneestä ja tulevasta happamoitumisesta. Tutkimuksen tuloksien mukaan 1920-luvulta alkaen yhä useampi Ruotsin järvistä on muuttunut happamammaksi kuin normaali luonnollinen happamuuden vaihtelu. Happamoitumisen huippu oli noin vuonna 1985. Sen jälkeen monet järvet ovat toipuneet happolaskeuman vähennyttyä.

Vuoteen 2030 mennessä on odotettavissa lisää toipumista happamoitumisesta, jos Euroopassa sovitut rajoitukset rikki- ja typpipäästöille toteutuvat. Toisaalta valuma-alueiden, joissa on vajausta maaperän eliöille hyödyllisistä kationeista, lisääntyy hieman. Ruotsin järvien tulevaan happamoitumistilanteeseen saattavat vaikuttaa ilmastonmuutos sekä metsätalous.

Etelämantereen napajäätikkö elinympäristönä

Lämpötila pakkasen puolella, äärimmäinen kuivuus ja voimakas auringon säteily tekevät Etelämantereen napajäätikön pinnasta yhden maapallon karuimmista elinympäristöistä. Etelämantereen itäosissa tehdyn uuden tutkimuksen mukaan heti pinnan alla niin sanotun sinisen jään (kirkasta jäätä) alueilla vallitsevat mikrobien lisääntymiselle suotuisat olosuhteet. Jäätikön alasta noin kaksi prosenttia on sinistä jäätä.

Läpinäkyvä jää, jonka pinnan tuuli on hionut sileaksi, päästää auringonvaloa jään pinnan alle. Auringon valo sulattaa jäätä luoden pinnan alle kasvihuonemaisen ympäristön jopa metrin syvyyteen asti. Sulaminen on voimakkainta jäässä olevien tummien hiukkasten ympärillä, missä myös mikrobien toiminta on vilkkainta. Havaitusta yhteyttämistoiminnasta vastaavat luultavasti suurimmaksi osaksi sinilevät ja viherlevät. Sinisen jään alueet näyttävät siis olevan elämän keitaita Etelämantereen muuten niin karussa ympäristössä.

Lähteet

Céline Bellard, Camille Leclerc, Franck Courchamp, Impact of sea level rise on the 10 insular biodiversity hotspots, Global Ecology and Biogeography, DOI: 10.1111/geb.12093. [tiivistelmä]

Neil H. Carter, Shawn J. Riley, Ashton Shortridge, Binoj K. Shrestha, Jianguo Liu, Spatial Assessment of Attitudes Toward Tigers in Nepal, AMBIO, July 2013, DOI: 10.1007/s13280-013-0421-7. [tiivistelmä]

Sha Chen, Zhongkui Luo, Xubin Pan, Natural disasters in China: 1900–2011, Natural Hazards, July 2013, DOI: 10.1007/s11069-013-0765-0. [tiivistelmä]

Valeria Hidalgo-Ruz, Martin Thiel, Distribution and abundance of small plastic debris on beaches in the SE Pacific (Chile): A study supported by a citizen science project, Marine Environmental Research, Volumes 87–88, June–July 2013, Pages 12–18, http://dx.doi.org/10.1016/j.marenvres.2013.02.015. [tiivistelmä]

Hodson, Andy; Paterson, Harriet; Westwood, Karen; Cameron, Karen; Laybourn-Parry, Johanna, A blue-ice ecosystem on the margins of the East Antarctic ice sheet, Journal of Glaciology, Volume 59, Number 214, April 2013 , pp. 255-268(14), DOI: http://dx.doi.org/10.3189/2013JoG12J052. [tiivistelmä]

Filip Moldan, Bernard J. Cosby, Richard F. Wright, Modeling Past and Future Acidification of Swedish Lakes, AMBIO, September 2013, Volume 42, Issue 5, pp 577-586, DOI: 10.1007/s13280-012-0360-8. [tiivistelmä]