Urheilija ei ole koskaan terve – eikä varsinkaan ikämiesurheilija

AriFutis

Pelasin aikoinaan jalkapalloa juniorisarjoissa ja sen jälkeen pari kautta aikuisten sarjoissa (3-sarjassa). Innostukseni lopahti ja lopetin “vakavamielisen” jalkapalloilun. Pelasin jonkun vuoden kuitenkin satunnaisesti kylä- ja puulaakisarjoissa. Noin 25-vuotiaana lopetin niidenkin pelaamisen.

Alle 20-vuotiaana olin aloittanut tupakoinnin ja hiukan iäkkäämpänä sen vaikutus tuntui. Kunto oli melko huono, eikä esimerkiksi lenkkeily tuntunut juurikaan nostavan kuntoa. En tosin kovin paljoa sellaista edes yrittänyt, vaan muutuin urheilijanuorukaisesta sohvaperunaksi. Jalkapallon pelaaminen ei pitkään aikaan käynyt edes mielessä.

Lopetin tupakoinnin 40-vuotiaana. En ollut aiemmin edes yrittänyt lopettamista (tai pitänyt tupakkalakkoja), vaikka olin sitä usein ajatellut. Olin kuullut, että on olemassa lääkekuuri tupakan lopettamiseen. Sopivasti minulla oli työpaikalla 40-vuotisterveystarkastus, jossa mainitsin asiasta hoitajalle, joka sitten varasi minulle ajan lääkärille reseptin kirjoitusta varten. Ennen lääkärille menoa lueskelin netistä ihmisten kokemuksia tästä lääkekuurista ja siellä oli tietysti paljon kauhutarinoita sivuvaikutuksista. Toki tiesin, että netistä näkee vain kaikkein huonoimmin sujuneet tapaukset, mutta rupesin kuitenkin miettimään, että jos on etäinenkin riski tuollaisille vaikutuksille, niin miksi ihmeessä minä rupeaisin sellaisia lääkkeitä syömään.

Päätin lopettaa polttamisen itse. Ajattelin, että vähennän ensin polttamisen vain muutamaan päivässä ja lopetan sitten. Seuraavan vuorokauden aikana poltin kolme tupakkaa. Koko ajan teki mieli lisää tupakkaa. Ihmettelin, että miksi rääkkään itseäni näin ja heitin loput tupakat roskikseen. Kävin ostamassa nikotiinipurkkaa varmuuden vuoksi. En kuitenkaan halunnut käyttää sitä, koska ajattelin sillä vain siirtäväni vieroitusoireita myöhemmäksi. Halusin hoitaa homman alta pois kokonaan saman tien.

Ne kolme tupakkaa olivat minulle toistaiseksi viimeiset, enkä myöskään syönyt yhtään nikotiinipurkkaa. Fyysiset vieroitusoireet kestivät kolme viikkoa. Työpaikalla kävin välillä kävelemässä korttelin ympäri sellaisina aikoina, jolloin aiemmin normaalisti lähdin tupakalle. Kolmen viikon jälkeen tupakanpolttohalut vähenivät, vaikka voimakkaitakin haluja tuli vähän väliä sen jälkeenkin. Tätä kesti noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen haluja ei juurikaan ole enää ollut.

Tupakanpolton jälkeen huomasin melkein heti, että kunto lähtee nousemaan liikuntaa harrastaessa. Tämä oli minulle suuri yllätys, koska luulin että kunnon nousemisen alkamiseen menisi hiukan aikaa. Toinen asia, jonka huomasin tupakointiin liittyen, oli se, että aikoinaan tuli aina välillä tarve lähteä “hermosavuille”, mutta tupakoinnin lopettamisen jälkeen tätä tarvetta ei enää ollut. Tupakointi siis ilmeisesti itse aiheutti sen stressin tunteen, joka sai sitten lähtemään tupakalle vaikkei vielä ollut kovaa nikotiinin tarvetta.

En muista miten asiasta innostuin, mutta ostin itselleni jalkapallokengät pari vuotta sitten ja aloin käydä silloin tällöin itsekseni potkimassa palloa. Yhdessä vaiheessa mainostin Facebookissa käyneeni potkimassa palloa. Tähän vanha pelikaverini vastasi, että SV:llä (Sibbo Vargarna, eli Sipoon sudet, nuoruuteni joukkue) on ikämiesporukka, johon voisin tulla pelaamaan.

Ikämiesjalkapalloura

Niinpä päätin lähteä mukaan ikämiesjalkapalloon. Menin ensimmäisiin treeneihin kesällä 2011. Siellä oli nuoruusvuosien peliajoista muutama tuttu pelaaja, joita oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

Treenien lämmittelyvaiheessa sain keskityspallon, jota rupesin laukaisemaan täysillä suoraan ilmasta. Pallo ei kuitenkaan osunut jalkaani kunnolla, vaan osui aivan kengän kärkeen. Tämä aiheutti nilkan venähtämisen hiukan samaan tapaan kuin “linttaan” astuminen. Jatkoin kuitenkin treenejä, koska eihän sitä ensimmäisissä treeneissä lopeteta heti alkuunsa.

Treenit sujuivatkin hyvin. Pallotuntuma oli tietysti hiukan kateissa, mutta muuten peli sujui melko hyvin. Jaksoinkin pelata suhteellisen hyvin. Yhdessä pelitilanteessa potkaisin palloa korkealta ilmasta ja liikkeestäni johtuen jouduin jalkaa laskiessani lyomään sen lujaa maahan, jolloin tunsin kipua nilkan takaosassa. Kyseessä oli sama nilkka, joka loukkaantui jo treenien alkuvaiheessa.

Treenien jälkeen minulla oli paikat kipeänä ja esimerkiksi autosta ylös nouseminen oli hyvin vaikeaa. Jo pelkkä jalan nostaminen polkimelta toiselle autoa ajaessa oli niin vaikeaa, että välillä avustin kädellä jalan nostamista. Reisilihaksilla oli ilmeisesti hiukan ongelmia palautumisessa. Olinhan sentään tehnyt lihaksillani jotain sellaista, mitä en ollut tehnyt kymmeniin vuosiin.

En kuitenkaan välittänyt näistä ja menin viikon päästä uudelleen treeneihin. Siellä ensimmäinen spurtti ja tuntui kovaa kipua etureidessä. Treenit loppuivat siihen. Seurasi muutaman viikon tauko ja sitten pääsin takaisin mukaan. Pystyin osallistumaan muutamaan otteluunkin syksyn mittaan. Kesällä mennyt nilkka kuitenkin vaivasi edelleen. Se turposi otteluiden jälkeen ja oli kipeä. Jatkoin kuitenkin jääräpäisesti kunnes kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa se alkoi tuntua niin pahalta, että lopetin kauden siihen.

Hakeuduin lääkäriin ja sieltä sain passituksen fysikaaliseen hoitoon nilkkaspesialistille. Nilkkaa kuntoutettiin loppusyksy. Tammikuussa pääsin mukaan talvitreeneihin. Alkuvuoden treenit menivätkin aika mukavasti, vaikka alkuun piti välillä antaa nilkan toipua treeneistä. Kevään ensimmäiset ottelut lähestyivät.

Toinen kausi

Ennen varsinaista kauden alkua meillä oli harjoitusottelu huhtikuussa. Siinä ottelussa nivuseni alkoivat vaivata. Eipä siinä muu auttanut kuin jäädä kauden alusta sivuun parantelemaan nivusta. Nivusta tutkittiin lääkärissä ja epäiltiin nivustyrää. Minut passitettiin kirurgin juttusille keskustelemaan mahdollisesta leikkauksesta. Kirurgi tutki minua ja totesi, ettei minulla mitään tyrää ole ja epäili kyseessä olevan vain lihasrevähdys, joka kuulemma joskus voi alkaa tulla huomaamatta. Oli vain tyydyttävä odottelemaan vaivan paranemista.

Paraneminen kesti melko kauan. Pääsin vasta kesäkuussa pelaamaan. Pelasin pari ottelua ja olin mukana Aktia-cupissa, joka on Sipoossa kesäkuun puolessavälissä vuosittain järjestettävä harrastelijaturnaus. Turnauksessa sain kylkivamman. Hyppäsin ilmaan tavoitellen palloa päälläni ja joku iski minua kylkeen. En pystynyt pelaamaan tämän jälkeen. Kylki vaivasi pitkään turnauksen jälkeen, mutta en mennyt lääkäriin, koska en uskonut heidän pystyvän tekemään sille mitään. Luulen, että minulla oli kylkiluu poikki ja lisäksi varmaankin joitakin lihaksia revähti kyljessä.

Pääsin takaisin pelaamaan vasta kauden viimeiseen otteluun syyskuun lopussa. Tämän jälkeen osallistuin talvitreeneihin. Seuraava lepotauko tuli joulukuussa, jolloin minulla oli flunssa koko kuukauden. Olin taas mukana treeneissä tammikuun, jonka jälkeen minulla alkoi monta kuukautta kestänyt lievä flunssailu.

Pääsin takaisin treeneihin ennen kauden alkua, mutta heti ensi treeneissä meni reisi, joka luultavasti revähti hiukan. Olisi pitänyt ottaa pitkän tauon jälkeen treenit aluksi rauhallisemmin tai kohottaa ensin lihaskuntoa hiukan ennen treeneihin menoa. Huilasin taas muutaman viikon.

Kolmas kausi

Tulin sitten takaisin pelaamaan. Pelasin kaksi ottelua menestyksellisesti, vaikka pelikunto oli tietysti huono. Onneksi ikämiehissä saa vaihtaa pelaajia niin paljon kuin huvittaa, joten pelasin lyhyttä vaihtoa. Kolmannessa ottelussa sattui sitten taas ikäviä. Olin aloituskokoonpanossa ja olin pelannut vain minuutin tai pari, kun yhdessä tilanteessa muutin juoksusuuntaa, astuin “linttaan” ja ilmaisesti liikesuunnasta johtuen ei pyörähtänytkään nilkka, vaan polvi nitkahti sivusuunnassa ja rusahti.

Polvea tutkittiin ja tuomio oli se, että eturistiside on poikki ja se on leikattava. Lääkäri totesi, että polvivammat ovat jalkapalloilijoilla yleisin vamma, vaikka olisin itse arvannut nilkkavammoja kyseisen tittelin haltijaksi. Leikkausaika on nyt varattu. Sen verran tuli oppia kantapään (tai tässä tapauksessa polven) kautta, että kun kauden alussa valitsee palloliiton sivuilta vakuutuksia, niin varsinkin ikämiesten kannattaa ottaa laaja vakuutus, sillä suppea vakuutus ei korvaa yksityisillä tehtyjä leikkauksia. Niinpä maksan leikkauksen itse (noin 5000 euroa). Toipuminen kestää niin kauan, että pääsen mukaan seuraavan ensi vuoden alkupuolella.

Tulevat kaudet

Tällaisten vaikeuksien jälkeen voisi tulla mieleen, että pitäisi lopettaa moinen touhu, vai mitä? En varmasti lopeta. On yksinkertaisesti liian hauskaa käydä pelaamassa futista. Kyllä kroppani jossain vaiheessa taas tajuaa olevansa urheilijan kroppa. Lisäksi joukkueeni pelaajat ovat niin mahtavia tyyppejä, että on mahdoton ajatus jäädä pois siitä. Pelasin ensimmäisellä kaudella 5 ottelua, toisella neljä ottelua ja kolmannella kaudella 2 ottelua ja risat. Neljännellä kaudella aion kääntää tämän vähenevän trendin toiseen suuntaan.

Advertisements

Uusia ympäristötutkimuksia

Tässä esitellään lyhyesti joitakin uusia ympäristöaiheisia tutkimuksia.

Vesuvius

Itämeren ravinnekuorma tulevaisuudessa

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty Itämeren ravinnekuorman muutoksia tulevaisuudessa ilmaston ja ihmisten toimien sekä väkimäärän muuttuessa. Kaikissa tutkimuksessa mukana olleissa ilmastoskenaarioissa ravinnekuorma kasvaa seuraavan sadan vuoden aikana. Ravinnekuorman kannalta ihmisten toimien ja väkimäärän muutokset ovat merkittävämpiä kuin ilmaston muuttuminen koko Itämerta tarkasteltaessa. Tässä on kuitenkin eroja alueellisesti siten, että eteläisemmillä alueilla ihmisten toimien ja väkimäärän muutokset ovat tärkeämpiä, kun taas pohjoisemmilla alueilla ilmaston muuttuminen on merkittävämpää ravinnekuormalle. Ravinnekuorma näyttää joka tapauksessa kasvavan, mutta tilannetta voidaan helpottaa sopivilla toimilla.

Hanna Eriksson Hägg, Steve W. Lyon, Teresia Wällstedt, Carl-Magnus Mörth, Björn Claremar, Christoph Humborg, Future Nutrient Load Scenarios for the Baltic Sea Due to Climate and Lifestyle Changes, AMBIO, June 2013, DOI: 10.1007/s13280-013-0416-4. [tiivistelmä]

Helsingin säärintamat

Helsingin yliopiston tutkija Victoria Sinclair on selvitellyt Helsingissä esiintyvien säärintamien ominaisuuksia ja esiintymistiheyttä. Kuuden vuoden aikana havaittiin 855 säärintamaa, joista 332 oli kylmiä rintamia, 236 lämpimiä rintamia ja 287 okkluusiorintamia. Tämä vastaa yhtä rintamaa 2,6 päivässä. Eniten rintamia esiintyi vuodenajoista talvella ja vuorokaudenajoista päivällä.

Havaittujen säärintamien perusteella muodostettiin keskimääräiset säärintamat. Lämpimään rintamaan liittyy muun muassa noin neljän celsiusasteen lämpeneminen ja pitkittynyt, heikko tai keskimääräinen sade. Kylmässä rintamassa sää viilenee noin 4,4 celsiusastetta ja sade on keskimääräistä.

Victoria A. Sinclair, A six-year climatology of fronts affecting Helsinki, Finland and their boundary layer structure, Journal of Applied Meteorology and Climatology 2013, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JAMC-D-12-0318.1. [tiivistelmä]

Brasilian sähköntuotannon lisääntyminen ja ydinvoima

Talouskasvun tukemiseksi Brasiliassa on tarve kasvattaa sähköntuotannon kapasiteettia. Tällä hetkellä Brasiliassa tuotetaan suurin osa sähköstä uusiutuvilla energiamuodoilla minkä odotetaan jatkuvan koko kuluvan vuosisadan ajan. Sähköntuotantoa ei kuitenkaan enää voida kasvattaa vesivoimalla, vaan lisäsähkö on tuotettava lämpövoimalla. Brasiliassa saatavilla olevien lämpövoimaratkaisujen joukossa ydinvoimalla on tärkeitä etuja muihin verrattuna. Brasilian hallitus onkin päättänyt käyttää ydinvoimaa sähköntuotannon kasvattamiseen 8000 megawatilla.

Ydinvoiman käyttö sähköntuotannossa on ollut kiistanalainen asia ja vuoden 2011 onnettomuus Fukushiman ydinvoimalassa on saanut jotkut maat arvioimaan ydinenergiaohjelmansa uudelleen. Uudessa tutkimusartikkelissa esitetään, että ydinvoiman käyttö tuo Brasilialle tärkeitä hyötyjä: energiaturvallisuus paranee, Brasilian sähköntuotanto säilyy yhtenä maailman puhtaimmista, sähköverkon luotettavuus ja turvallisuus paranee sekä käyttökustannukset pienenevät.

Ricardo Luis Pereira dos Santos, Luiz Pinguelli Rosa, Maurício Cardoso Arouca, Alan Emanuel Duailibe Ribeiro, The importance of nuclear energy for the expansion of Brazil’s electricity grid, Energy Policy, http://dx.doi.org/10.1016/j.enpol.2013.05.020. [tiivistelmä]

Lyhyesti

Kalalajin kyky tunnistaa petoja heikkenee hiilidioksidipitoisuuden noustessa. [Chivers ja muut, tiivistelmä]

Ilmastonmuutoksen epäilystä ei ole tullut valtavirtailmiötä Saksassa. Ilmastonmuutoksen epäily on yhteydessä vähäiseen ympäristötietämykseen ja vähäiseen riskien tiedostamiseen. [Engels ja muut, tiivistelmä]

Uudessa tutkimuksessa on havaittu Grönlannista otetusta jääkairanäytteestä vuonna 79 tapahtuneen tulivuori Vesuviuksen purkauksesta aiheutunut kerros. [Barbante ja muut, tiivistelmä, koko artikkeli]

Galaktisten kosmisten säteiden muutosten ja alapilvien määrän muutoksien välillä ei ole yhteyttä. [Rawal ja muut, tiivistelmä]

Päivän minimi- ja maksimilämpötilojen erotus on keväällä merkitsevästi yhteydessä miesten itsemurhien määrään uuden Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan. Samanlaista yhteyttä ei löydetty naisilta. [Holopainen ja muut, tiivistelmä]

Hiilidioksidilla oletettua suurempi rooli jääkauden päättymisessä?

Vaivaiskoivu_ilmarako

Tutkijat Ruotsista ja Isosta-Britanniasta (Steinthorsdottir ja muut) ovat selvitelleet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluita viimeisen jäätiköitymisen päättymisen ajalta (ajalta noin 14000-11000 vuotta sitten) Kaakkois-Ruotsista löydettyjen vaivaiskoivun (Betula nana) lehtien fossiilien perusteella. Lehtien ilmarakojen (joiden välityksellä kasvit hengittävät) tiheys vaihtelee ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mukaan, joten menneiden aikojen ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta voidaan arvioida mittaamalla fossiloituneista lehdistä ilmarakojen tiheys.

Tutkimuksen tuloksien perusteella hiilidioksidipitoisuus oli jäätiköitymisen päättymisen aikaan suurempi kuin aiemmin on jääkairanäytteiden perusteella oletettu. Lisäksi näyttää siltä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vaihteli samanaikaisesti ilmaston vaihtelujen kanssa, mutta voimakkaammin kuin jääkairanäytteiden perusteella on arvioitu. Tutkijat ehdottavat tuloksiensa perusteella, että jäätiköitymisen päättymiseen johtavia prosesseja on arvioitava uudelleen, koska hiilidioksidilla on saattanut olla aiemmin luultua suurempi rooli ilmaston muuttumisessa jäätiköitymisvaiheesta nykyiseen lämpimämpään interglasiaaliin (jäätiköitymisten väliseen aikaan).

Lähteet

Margret Steinthorsdottir, Barbara Wohlfarth, Malin E. Kylander, Maarten Blaauw, Paula J. Reimer, Stomatal proxy record of CO2 concentrations from the last termination suggests an important role for CO2 at climate change transitions, Quaternary Science Reviews, Volume 68, 15 May 2013, Pages 43–58, http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2013.02.003. [tiivistelmä]

Tutkimuksia nousevasta merenpinnasta

Tässä käydään lyhyesti läpi muutaman jo jonkin aikaa sitten julkaistun merenpinnan nousuun liittyvän tutkimuksen tuloksia.

merenpinta

Ilmaston lämpenemisen myötä maailman merien keskimääräisen pinnan odotetaan nousevan. Viime vuosikymmeninä merenpinnan onkin havaittu nousevan, mutta milloin merien pinta oikein lähti nousemaan nykytahdilla? Tähän kysymykseen ovat pyrkineet antamaan vastauksen Gehrels ja Woodworth uudessa tutkimuksessaan. Koska merenpinnan suorat mittaukset eivät ulotu tarpeeksi pitkälle menneisyyteen, tutkimuksessa yhdistettiin merenpinnan mittaukset ja merenpinnan tasoa erisuorasti osoittavat proksit. Tutkimuksessa arvioitiin seitsemältä Pohjois-Atlantin, Australian ja Uuden-Seelannin rannikoilla sijaitsevilta paikoilta merenpinnan nousun alkukohta eli se kohta, jolloin merenpinta lähti nousemaan pitkän ajan vaihtelua nopeammin. Tutkimuksen tuloksien mukaan merenpinta lähti nousemaan kaikilla tutkimuksen paikoilla 40 vuoden aikavälillä vuoden 1925 ympärillä. Tutkijat arvelevat, että 1900-luvun alkupuolen merenpinnan nousu johtui pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköiltä, erityisesti Grönlannista ja arktisen alueen pieniltä jäätiköiltä, tulevista sulamisvesistä.

Menneiden aikojen merenpinnan rekonstruktiot ovat kuitenkin melko epävarmoja ja niiden parantamiseksi tehdään jatkuvasti kehitystyötä. Uudessa tutkimuksessa Hamlington ja muut ovat käyttäneet merenpinnan lämpötilan mittauksia tukemaan merenpinnan tason mittauksia ja näin ovat saaneet aikaan aiempia paremman rekonstruktion merenpinnasta vuodesta 1900 nykypäivään. Uutta menetelmää testattiin Tyynenmeren mittauksilla ja merenpinnan lämpötiloilla parannettu rekonstruktio antoi tarkemman tuloksen kuin pelkkiä merenpinnan tason mittauksia käyttävä tutkimus.

Menneiden aikojen merenpinnan muutoksista voidaan myös saada viitteitä siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua. Wolf Berger, Kalifornialaisen Scripps-insituutin tutkija, on selvitellyt merenpohjan näytteiden perusteella, miten nopeita merenpinnan muutokset ovat olleet menneisyydessä. Tutkimuksen tuloksien perusteella nopeiden merenpinnan nousujen aikana tyypillinen nousutahti on ollut noin 1,2 metriä vuosisadassa. Yli viisi metriä vuosisadassa nouseva merenpinta näyttää olevan hyvin poikkeava tilanne. On kuitenkin huomattava, että tutkimuksen ajallinen erottelukyky on tuhansia vuosia, joten satojen vuosien aikaskaalalla tapahtuvia hyvin nopeita muutoksia ei tämän tutkimuksen perusteella voida sulkea pois laskuista.

Yleisesti ottaen menneet merenpinnan muutokset näyttävät Bergerin tutkimuksen mukaan ajoituksensa osalta seuraavan maapallon ratamuutoksien jaksoja (eli Milankovichin jaksoja) viimeisen 400 000 vuoden aikana, mutta sitä ennen joinakin ajanjaksoina ratamuutoksien vaikutus näyttää olleen pieni.

Tutkimuksen tuloksissa näkyy myös se, että kun merenpinta on lähtenyt nousemaan, se on jatkanut nousuaan tuhansien vuosien ajan. Tämä viittaa siihen, että koska merenpintaa säätelee voimakkaasti napajäätiköiden sulaminen ja jäätyminen, niin merenpinnan nousu saattaa aiheuttaa jäätiköiden lisäsulamista ja siten nostaa merenpintaa lisää. Joskus ehdotettu merenpinnan päinvastainen vaikutus (jossa merenpinnan nousu lisäisi jäätiköitymistä) näyttää tämän tutkimuksen perusteella hyvin poikkeukselliselta tilanteelta.

Lähteet:

Wolf Berger, Milankovitch tuning of deep-sea records: Implications for maximum rates of change of sea level, Global and Planetary Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloplacha.2012.10.013. [tiivistelmä]

W. Roland Gehrels, Philip L. Woodworth, When did modern rates of sea-level rise start?, Global and Planetary Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloplacha.2012.10.020. [tiivistelmä]

Hamlington, B. D., R. R. Leben, and K.-Y. Kim (2012), Improving sea level reconstructions using non-sea level measurements, J. Geophys. Res., 117, C10025, doi:10.1029/2012JC008277. [tiivistelmä]

Uusi tutkimus pandojen geneettisen vaihtelun tilanteesta

Uuden tutkimuksen mukaan pandojen kanta on toistaiseksi pystynyt säilyttämään geneettisen vaihtelunsa kannan nopeasta vähenemisestä huolimatta. On kuitenkin todennäköistä, että geneettinen vaihtelu alkaa vähetä, ellei toimiin ryhdytä pandakannan kasvattamiseksi.

Isopanda (Ailuropoda melanoleuca) eli panda oli lähellä sukupuuttoa 1980-luvulla. Tämän aiheutti yhdistelmä eri tekijöistä, joita olivat metsien kaataminen, bambun voimakas häviäminen sen tärkeimmiltä elinalueilta, salametsästys sekä eläinyksilöiden kiinniotto eläintarhoja varten. Tämä kaikki aiheutti yli 1000 pandan kuoleman 1950-luvulta lähtien.

Pandakannan nopean vähenemisen on ajateltu uhkaavan vakavasti kannan elinvoimaisuutta. Uudessa tutkimuksessa asiaa on selvitetty pandayksilöiden genotyyppejä tutkimalla. Tutkimuksessa havaittiin, että pandojen kannan nopea väheneminen ei ole vielä merkittävästi vähentänyt kannan geneettistä vaihtelua. Myöskään kahden nopeiten vähentyneen paikallisen kannan (Minshanin ja Qionglain kannat) geneettinen vaihtelu ei ollut vähentynyt merkittävästi.

Tulokset ovat ristiriidassa aikaisempien oletuksien kanssa. Tämä saattaa johtua siitä, että vielä ei ole kulunut tarpeeksi aikaa kannan vähenemisestä (enimmillään 10 pandasukupolvea), jotta geneettinen vaihtelu olisi ehtinyt vähentyä. On myös mahdollista, että aiemmissa tutkimuksissa on aliarvioitu pandakannan kokoa nopean vähenemisen aikana.

Tutkimuksen tiivistelmässä kuitenkin varoitetaan, että jos elinympäristöjen pirstaloituminen jatkuu ja pandojen siirtyminen uusille alueille pysyy vähäisenä, niin on odotettavissa kannan geneettisen vaihtelun vähenevän. Tutkimuksen tuloksissa näkyy, että pandakanta on toistaiseksi pystynyt vastustamaan ympäristöuhkien tuomia uhkia. Pandakannan säilyttämiseksi tarvitaan silti toimia, kuten pirstaloituneiden elinympäristöjen eheyttämistä ja menetettyjen elinympäristöjen saattamista uudelleen elinkelpoiseksi pandoille. Toimiin olisi ryhdyttävä heti, jotta kannan geneettinen vaihtelu saadaan säilytettyä.

Lähde:

Lifeng Zhu, Yibo Hu, Dunwu Qi, Hua Wu, Xiangjiang Zhan, Zhejun Zhang, Michael Bruford, Jinliang Wang, Xuyu Yang, Xiaodong Gu, Lei Zhang, Baowei Zhang, Shanning Zhang, and Fuwen Wei, “Genetic consequences of historical anthropogenic and ecological events on giant pandas”, Ecology, 2013, http://dx.doi.org/10.1890/12-1451.1. [tiivstelmä]

Kukat, neonikotinoidit ja mehiläiset

Uudessa tutkimuksessa (van der Sluijs ja muut) on tehty yhteenveto tutkimustiedosta neonikotinoidien vaikutuksesta mehiläisten maailmanlaajuiseen vähenemiseen. Tutkimuksen mukaan neonikotinoidit ovat mehiläisille voimakas hermomyrkky, jolla on monia mehiläisten toimintaa heikentäviä vaikutuksia sekä suoria kuolettavia vaikutuksia. Tutkijat suosittelevat, että neonikotinoidien tilasta on siirryttävä kiireellisesti käyttämään muita, pölyttäjähyönteisille vaarattomia hyönteismyrkkyjä.

Kuva: Ari Jokimäki

Hyönteismyrkkyjen joukkoon ilmestyi uusi neonikotinoideiksi kutsuttu myrkkyryhmä 1990-luvulla. Kahden vuosikymmenen aikana neonikotinoideista on tullut laajimmin käytetty hyönteismyrkkyjen ryhmä. Maailmanlaajuisesti noin 25 prosenttia käytetyistä hyönteismyrkyistä on neonikotinoideja ja niiden käyttö lisääntyy edelleen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa neonikotinoidit otettiin laajasti käyttöön vuonna 2004.

Kasveihin neonikotinoidit kulkeutuvat pääasiassa juurien kautta. Ne leviävät kaikkialle kasviin antaen hyvän suojan hyönteisiä vastaan. Neonikotinoidit muistuttavat hyönteisten hermoston välittäjäaineita, joten nikotinoidit ovat kasveja syöville hyönteisille nopeasti tappava hermomyrkky. Selkärankaisilla, kuten ihmisellä, hermosto on sen verran erilainen, etteivät nikotinoidit vaikuta niin voimakkaasti. Siksi nikotinoidit ovat myrkkyä vain hyönteisille.

Yksi käytössä oleva tapa suojata kasveja neonikotinoidilla on päällystää siemenet neonikotinoidilla. Tällä tavoin vain pieni osa neonikotinoidista kulkeutuu kasviin antamaan suojaa hyönteisiä vastaan ja valtaosa myrkystä jää saastuttamaan ympäristöä. Paikoissa, joissa asiaa on seurattu tarpeeksi pitkään, onkin raportoitu korkeita neonikotinoidipitoisuuksia pintavesistä. Neonikotinoidit myös säilyvät luonnossa pitkään.

Pölyttäjähyönteisistä mehiläiset ovat kaikkein tärkeimpiä. Eri mehiläislajeja on tunnistettu yli 25000. Mehiläistarhoissa käytetty laji on tarhamehiläinen (Apis mellifera). Mehiläiset tekevät ihmiskunnalle tärkeän palveluksen pölyttäessään kasveja. Mehiläiset ovat avainasemassa luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja maailman ruokatuotannossa. Maailman ruokakasvilajeista 87 ovat riippuvaisia eläinpölytyksestä. Tämä vastaa 35 prosenttia maailman ruokatuotannon määrästä.

Eri puolilta maailmaa on raportoitu villien mehiläiskantojen pitkäaikaisesta vähenemisestä. Viime vuosikymmeninä myös tarhamehiläisillä on alkanut esiintyä ongelmia ja yhdyskuntien menetyksiä. Talvenaikaiset koko yhdyskunnan kuolemat ovat lisääntyneet. Neinikotinoidien käyttöönoton jälkeen mehiläistarhojen hoitajat ovat raportoineet monenlaisita häiriöistä ja kummallisuuksista: mehiläiset eivät palaa pesälle, mehiläiset ovat sekavia, mehiläiset ovat kerääntyneet lähekkäin maahan pieniksi ryhmiksi, epänormaalia ruuanetsimiskäytöstä, suuria mehiläiskatoja keväällä, kuningattaren menetyksiä, lisääntynyttä herkkyyttä taudeille ja yhdyskuntien katoamisia. Kaikille näille on neonikotinoidien lisäksi muita mahdollisia syitä, mikä vaikeuttaa syyn selvittämistä. Monissa tapauksissa on myös mahdollista, että häiriöiden takana on monien tekijöiden yhteisvaikutus. Esimerkiksi on havaittu yhdyskuntien kuolleen talvella joihinkin virustauteihin vaikka kyseiset virukset ovat läsnä mehiläisyhdyskunnissa ympäri vuoden ja myös terveissä yhdyskunnissa. Joku tekijä on siis saanut mehiläiset herkistymään kyseisille taudeille. Viimeaikaisissa tutkimuksissa neonikotinoidit ovat näyttäytyneet yhä tärkeämpinä tekijöinä mehiläisten vaikeuksille.

Neonikotinoidit kulkeutuvat kasveissa joka paikkaan, joten niitä on myös medessä ja siitepölyssä. Neonikotinoidit kulkeutuvat pellon läheisiin luonnonkasveihin sekä vesistöjen kautta myös kauemmas luonnollisiin ympäristöihin. Niinpä mehiläiset altistuvat neonikotinoideille jatkuvasti vaikkakin pieninä pitoisuuksina.

Mehiläinen voi altistua neonikotinoideille ruuansulatusjärjestelmän, kosketuksen ja hengityselimien kautta. Altistuminen voi tapahtua muun muassa syömällä neonikotinoideja sisältävää materiaalia, olemalla kontaktissa pesässä neonikotinoideja sisältävään materiaaliin (kuten mehiläisvahaan), olemalla suorassa kontaktissa myrkkyruiskutuksiin, olemalla kontaktissa neonikotinoideja sisältäviin kasveihin tai maa-ainekseen tai veteen ja hengittämällä saastunutta ilmaa. Paras altistumiskeino on kuitenkin neonikotinoideja sisältävän ruuan (meden, veden, siitepölyn, hunajan, jne.) syöminen. Mehiläisten käyttämistä ruuanlähteistä on mitattu korkeita neonikotinoidipitoisuuksia.

Neonikotinoidit ovat hyvin myrkyllisiä tarhamehiläisille sekä muille tähän mennessä testatuille mehiläislajeille, kuten esimerkiksi joillekin kimalaislajeille. Mehiläisten massakuolemia on raportoitu keväällä neonikotinoideilla käsiteltyjen maissinsiementen kylvön aikaan. Tämän on katsottu johtuneen mehiläisten lentämisestä kylvön aiheuttaman pölypilven läpi. Tämän takia esimerkiksi Euroopassa on tiukennettu siementen kylvämiseen liittyviä säännöksiä, mutta siementen kylvämisestä aiheutuva pölypilvi on silti edelleen myrkyllinen mehiläisille. Lisäksi myrkyllisiä pölyhiukkasia kulkeutuu mehiläisten mukana pesiin.

Pikkuhiljaa ajan kuluessa tapahtuvan jatkuvan altistumisen katsotaan myös olevan tappava mehiläisille, mutta sitä on vaikeampi tutkia ja osoittaa todeksi. Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että pidempiaikainen altistuminen voimistaa neonikotinoidien myrkyllisyyttä. Pitempiaikainen altistuminen pienille pitoisuuksille voi siis olla yhtä tappava kuin lyhytaikainen altistuminen suurille pitoisuuksille. Tämä on testeissä havaittu kimalaisilla.

Neonikotinoidit voivat aiheuttaa myös vaikutuksia, jotka eivät ole suoraan kuolettavia. Neonikotinoidit saattavat vaikuttaa mehiläisen käyttäytymiseen tai ruumiintoimintoihin (kuten esimerkiksi immuunijärjestelmään). Tällaiset vaikutukset eivät aiheuta kuolemaa suoraan, mutta voivat olla tappavia pitemmän ajan kuluessa ja saattavat altistaa yksilön tai koko pesän muille vaikutuksille, kuten taudeille. Neonikotinoidien on havaittu vaikuttaneen muun muassa mehiläisten hermostoon, toukkavaiheen kehitykseen, elinikään, hedelmällisyyteen, syntyvien naaraiden ja koiraiden määrän suhteeseen, liikkumiskykyyn, suunnistuskykyyn, syömiskäyttäytymiseen ja oppimiseen. Tällaisten vaikutusten läsnäollessa koko yhdyskunnan toiminta vaarantuu, koska mehiläiset toimivat yhteistyössä keskenään, jolloin yksilöiden ongelmat vaikuttavat yhdyskunnan toimintakykyyn. Neonikoitinoidien on myös havaittu altistavan mehiläisiä muille vaikutuksille, kuten loisille.

Tutkimusten mukaan neonikotinoideilla näyttäisi siis olevan vakavia vaikutuksia mehiläisille. Siitä huolimatta neonikotinoidien vaikutuksia on yritetty kieltää, mikä ei ole kovin yllättävää, sillä tutkimustiedon kieltäminen on läsnä lähes kaikissa ympäristöön liittyvissä kysymyksissä taloudellisten intressien ajaessa tärkeydessä luonnon hyvinvoinnin edelle. Tiede on luonteeltaan sellaista, että aina löytyy tutkimuksia, joiden tulos on erilainen kuin muiden tutkimuksien tulokset. Tässäkin tapauksessa vedottiin joihinkin tutkimuksiin, joissa vaikutusta ei ollut nähty. Kun vaikutuksen osoittaminen on vaikeaa, silloin on aina löydettävissä tutkimuksia, joissa vaikutuksia ei ole nähty. Kun asiaa tarkastellaan laajemmin, kuten tässä uudessa van der Sluijsin ja kumppanien tutkimuksessa tehtiin, neonikotinoidien ja mehiläisten ongelmien välinen yhteys on melko selvä.

EU joka tapauksessa kielsi neonikotinoidien käytön unionin alueella. Suomi ei maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen aiemmista puheista huolimatta vastustanut päätöstä, muttei myöskään äänestänyt kiellon puolesta.

Lähde:

Jeroen P van der Sluijs, Noa Simon-Delso, Dave Goulson, Laura Maxim, Jean-Marc Bonmatin, Luc P Belzunces, “Neonicotinoids, bee disorders and the sustainability of pollinator services”, Current Opinion in Environmental Sustainability, 2013, http://dx.doi.org/10.1016/j.cosust.2013.05.007. [koko artikkeli on vapaasti luettavissa]

Arskan ympäristö

Tämän uuden blogini nimeksi valitsin Arskan ympäristö, koska “ympäristö” sanana kuvaa kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu. Voin siis tämän nimen alla kirjoitella mistä tahansa aiheesta. Toisaalta vakavampihenkisissä, yhteiskunnallisissa aiheissa minua kiinnostavat lähinnä ympäristökysymykset.

Mitä Arskan ympäristöön sitten kuuluu? Ympäristöni jakautuu työelämän ja vapaa-ajan ympäristöihin. Työelämästä en viitsi täällä jauhaa, joten kirjoituksien aiheet täällä kohdistuvat harrastuksiini ja kiinnostukseni kohteisiin. Näitä ovat:

– Ilmastotiede. Ilmastotieteestä olenkin jo blogannut paljon. Olen yksi kirjoittajista blogissa Ilmastotieto. Juttujani on myös julkaistu CO2-raportissa. Englanninkielellä julkaisen omassa AGW Observer -blogissani, sekä maailmanlaajuisesti hyvin suositussa Skeptical Science -blogissa.

– Tähtitiede. Tästäkin aiheesta minulla on oma englanninkielinen blogi, Anomalous Redshift Investigator. Tähtitieteessä teen myös hiukan tutkimusta ja olen julkaissut yhden tutkimuksen tältä alalta.

– Luonto. Olen joskus ajatellut, mikä minun luontoon liittyvä harrastukseni voisi olla nimeltään ja päädyin nimeen “Suomen makroskooppiset eliölajit”. Tähän tietysti tulee muutos heti, kun hommaan mikroskoopin.

– Musiikki. Olen raskasta rokkia soittavan harrastebändin kitaristi. Kuuntelen myös muiden bändien tuotoksia.

– Jalkapallo. Pelaan ikämiesjalkapalloa SV Oldtimers -joukkueessa. Pelaamme 40- ja 45- vuotiaiden sarjoissa.

– Muut kiinnostuksen kohteet ovat mitä milloinkin.

Lisäksi mainittakoon se, että kirjoitteluni ilmastotieteeseen liittyen ovat Ilmastotieto-blogissa olleet hyvin faktapitoisia, mutta tässä omassa blogissani saatan joskus julkaista myös mielipidekirjoituksia. Yritän tosin ilmaista selvästi, milloin kirjoitan mielipiteitä ja milloin faktaa.

Mielipiteeni ovat tosin usein melko vankasti faktoihin perustuvia. Lähestymistapani tieteellisiin aiheisiin on nimittäin sellainen, että otan asioista selvää ennen mielipiteeni muodostamista. Minulla on oikeastaan sellainen perusfilosofia, etten usko mihinkään ennen kuin olen nähnyt asian itse. Tämä ei tietysti ole aina mahdollista, joten joskus saatan uskoa jollain tasolla teoreettiseen tietoon, jos se tuntuu järkevältä. Yleensä pyrin kuitenkin nojaamaan havaintotietoihin teorioiden sijasta. Tähän aiheeseen liittyen yksi tavanomaisesta poikkeava ominaisuus minulla on se, että hankin tietoni suoraan tieteellisistä julkaisuista, enkä juurikaan hanki tietoa tavallisesta mediasta.

No, tämä nyt eksyi hiukan liikaa filosofoinnin puolelle, joten jätetään asia toistaiseksi tähän. Tervetuloa seuraamaan blogiani. En kuitenkaan lupaa minkäänlaista julkaisutaajuutta. Kirjoitan silloin, kun on jotain sanottavaa jostain. Tätä kirjoittaessa blogin ulkoasu on vielä aika karu, mutta kaunistelen sitä pikkuhiljaa. Lisään myös esittelysivun sekä muita toimintoja sivupalkkeihin lähiaikoina.