Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Biotuotetehdas_havainnekuva

Tutustuin Äänekosken biotuotetehtaan esittelysivuihin ja rupesin aprikoimaan tehtaasta syntyviä päästöjä. Biotalouslobbarithan kovasti korostavat, että tehdään “biotuotteita” ja tällä vihjataan pitkäikäisiin hiilivarastoihin. Katsoin siis tehtaan tuotepalettia (tuotteista löytyy esitysmateriaalia) ja minulle heräsi joitakin ajatuksia, jotka olen listannut alle. Mainittakoon kuitenkin ensin, kuten jo melko yleisesti on tiedossa, että metsäbioenergia on tutkimuksien mukaan ilmastopäästöiltään erittäin huono energiavaihtoehto. Erityisesti lyhyellä aikavälillä metsäbioenergia on fossiilisiin verrattava ilmastopäästäjä.

Äänekosken biotuotetehdas

Joitakin lainauksia tehdasta kuvaavasta dokumentista:

Tässä taitaa olla asian pihvi, eli sellun tuotantoa lisätään rajusti:

“Sellun vuosituotanto 1,3 milj. tonnia (nykyisin 0,5)”

Metsää täytyy hakata lisää:

“Puun käyttö 6,5 milj. m³ vuodessa (nykyisin 2,4)”

Seuraavat lainaukset kertovat, että vain yksi biotuotetehdas käyttää yli puolet Suomen metsien “kestävästä lisäyspotentiaalista” (en tiedä, mitä tässä tarkoitetaan “kestävällä”, sillä sanaa on joskus käytetty näissä yhteyksissä kuvaamaan myös taloudellisesti kestävää):

“Biotuotetehdas lisää kuitupuun käyttöä noin 4 milj. m³”
“Lisäys on pääasiassa havukuitupuuta”
“Havukuidun kestävä lisäyspotentiaali 7 milj. m³”

Seuraavat lainaukset kertovat, mihin ollaan menossa:

“Metsäteollisuuden vahvistamat tuotannon lisäykset kasvattavat puunhankintaa noin 10 milj. m3 vuodessa”
“Näiden investointien jälkeen Suomen kestävät hakkuumahdollisuudet ovat täysin käytössä”
“Tuontipuu varmistaa puunhankintaa”

Näiden yhteydessä oleva kuva kertoo, että tämä tilanne olisi totta jo hyvin pian, eli kohta ei enää voisi lisätä hakkuita metsäteollisuuden omien lähteiden mukaan.

“Biotuotetehdas vaikuttaa puunhankintaan koko maassa”
“Puusta jalostetaan kestävästi ja resurssitehokkaasti biomateriaaleja, -kemikaaleja ja -energiaa”

Tässä kuva eri tuotteiden osuuksista biotuotetehtaan biotuotteiden liikevaihdossa:

Lasketaanpa polton osuus: sähkö 48 % + tuotekaasu 18 % + lämpö 7 % + kuori 6 % = 79 prosenttia, eikä tässä edes otettu huomioon sitä, että osa mäntyöljystäkin (15 %) saattaa mennä polttoon. Jos mäntyöljy menisi kokonaisuudessaan polttoon, olisi poltettavien biotuotteiden osuus 94 prosenttia biotuotteiden liikevaihdosta.

Kuvaa-antava lainaus puunkäytön laajuudesta:

“Raakapuu kuljetetaan metsästä tehtaalle rekoilla ja junalla – 240 tukkirekkaa ja 70 junavaunullista päivässä.”

Äänekosken biotuotetehtaan tuotteet

Äänekosken biotuotetehtaaseen tuodaan sisään puuta ja ulos saadaan seuraavia tuotteita (joita olen kommentoinut lyhyesti sekä ilmastopäästöjen että syntyvien hiilivarastojen osalta):

    • kuorituotteet 1 – ”uusia biopolttoaineita kuoresta ja metsähakkeesta”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • kuorituotteet 2 – ”tuotekaasua kuoresta ja lietteestä tehtaan biopolttoaineeksi”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja. Eli vaikka tässä korvataan tehtaan aiemmin käyttämää fossiilista energiaa, niin mennään ojasta allikkoon – ilmaston kannalta muualta tuotu oikeasti vähäpäästöinen energia olisi parempi vaihtoehto.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Tärpätti ja mäntyöljy
      • Päästöt: Osasta mäntyöljyä tehdään polttoainetta. Puumassasta tehdyt nestemäiset polttoaineet ovat ilmaston kannalta pahimpiin kuuluvia. Päästöt pitkälläkin aikavälillä fossiilisia suuremmat.
      • Hiilivarastot: Kaikkea ei polteta suoraan, joten ainakin lyhytaikaisia hiilivarastoja syntyy.
    • Hajukaasut – ”Rikkihappoa ja metanolia hajukaasuista tehtaan omaan käyttöön”
      • Päästöt: Ei ole tiedossa, mitä näillä tehdään, mutta metanolia käytetään myös polttoaineena, joten kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisuus on ainakin olemassa.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Ligniini – ”Uusia biotuotteita ligniinistä”
      • Päästöt: Ei ole selvää, mitä kyseiset tuotteet ovat, mutta ligniinillä on kuulemma hyvä lämpöarvo ja ainakin perinteisesti se kuulemma poltetaan selluteollisuudessa. Suuria päästöjä tiedossa, jos jatketaan polttolinjalla.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Lietteet – ”Biokaasua lietteistä liikenteen polttoaineeksi”
      • Päästöt: riippuu siitä, mitä lietteille on tehty aiemmin. Jos ne ovat kaasuuntuneet ilmakehään, niin sitten tässä on jopa negatiivisten päästöjen mahdollisuus. Muussa tapauksessa päästöt lienevät maakaasuun verrattavia.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Puhdistettu vesi – Ei kommentoitavaa.
    • Sakat ja tuhkat – ”Lannoitteita ja maanrakennusmateriaalia tuhkasta”
      • Päästöt: Lannoitteista pääsee yleensä kasvihuonekaasuja ilmakehään. Pitääkö tuhkaa käsitellä kovasti ennen kuin se käy maanrakennukseen? Käsittelyyn saattaa kulua energiaa, josta syntyy KHK-päästöjä.
      • Hiilivarastot: Lannoitteista varmaan osa jää maaperään. Maanrakennustuhka on myös hiilivarasto siltä osin kun se jää pitkäksi ajaksi maaperään.
    • Bioenergia: sähkö, höyry, kaukolämpö
      • Päästöt: Aluksi fossiilisia suuremmat ja vuosikymmenien päästä saatetaan saada jonkin verran päästövähennyksiä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Glaubersuola
      • Päästöt: Ei varmaankaan mainittavasti kasvihuonekaasupäästöjä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Sellun jatkojalostus 1 – ”Uusia tekstiilikuituja sellusta”
      • Päästöt: ei heti, mutta sitten kun tekstiilit poltetaan, syntyy suuret päästöt.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen. Riippuu siitä, miten kauan tekstiileitä käytetään ja mitä niille tehdään käytön jälkeen.
    • Sellun jatkojalostus 2 – ”Biokomposiitteja sellusta”
      • Päästöt: ei ainakaan heti.
      • Hiilivarastot: tuotteiden käyttöikä taitaa olla melko vaihteleva, eli hiilivarasto olisi osin lyhytikäinen ja osin pitkäikäinen.
    • Sellu
      • Päästöt: ei heti.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen.

Tästä jää sellainen kuva, että päätuotteena on sellu ja sen tuotannosta syntyvät sivuvirrat poltetaan suurimmaksi osaksi. Kovasti hehkutetut pitkäaikaiset biotuotteet näyttävät jäävän pahasti sivurooliin.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Ikirouta-alueilla on tutkittu paljon ikiroudan sulamista ja monia muita siihen liittyviä asioita. Ikirouta-alueen lämpötiloja ei ole vielä tutkittu paljon (mutta kyseiset alueet ovat toki olleet mukana globaaleissa ja muissa vastaavissa lämpötila-analyyseissä). Uudessa tutkimuksessa on keskitytty ikirouta-alueiden lämpötilakehityksen arviointiin vuosien 1901 ja 2014 välillä. Tutkimuksessa käytettiin Climatic Research Unitin lämpötilahavaintoverkostoa sekä ERA Interim ja JRA-55 reanalyysejä (joissa on yhdistetty havainnot ja ilmastomallien simulaatiot).

Tutkimuksen tuloksien perusteella ikirouta-alueilla tapahtui tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, jonka nopeus oli noin 0,13 celsiusastetta vuosikymmenessä aikavälillä 1901-2014. Vuosien 1979 ja 2014 välillä lämpeneminen nopeutui noin 0,4 asteeseen vuosikymmenessä. Vuosien 1901 ja 2014 välillä talvet lämpenivät eniten, mutta vuosien 1979 ja 2014 välillä syksyt lämpenivät eniten.

Korkeiden leveysasteiden ikirouta-alueet lämpenivät enemmän kuin vuoristojen ikirouta-alueet. Eniten lämpenemistä kokivat ikirouta-alueet Mongoliassa ja seuraavaksi eniten lämpenemistä tapahtui Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Kiinan ikirouta-alueilla.

Ikirouta-alueet lämpenivät 1,7 kertaa maapallon keskimääräistä lämpenemistä nopeammin. Vuosien 1998 ja 2014 välillä, jolloin maapallon keskilämpötilassa oli lämpenemistauko, ikirouta-alueet lämpenivät noin 0,3 astetta per vuosikymmen.

Lähde:

Tutkimusartikkeli: Guo, D., Li, D. and Hua, W. (2017), Quantifying air temperature evolution in the permafrost region from 1901 to 2014. Int. J. Climatol. doi:10.1002/joc.5161. [tiivistelmä]

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Vuoden 2017 kukintakauden aloitus on yleisesti ottaen vain muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, mutta viimeaikaiset viileät kelit näyttävät myöhästäneen kukintakautta vielä enemmän.

Tämän vuoden kevät on ollut säiden puolesta vaihteleva. Maaliskuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi, huhtikuu oli hiukan tavanomaista kylmempi ja toukokuun alku oli poikkeuksellisen kylmä. On puhuttu myöhäisestä keväästä, mutta näkyvätkö viimeaikaiset viileät kelit myös kasvien myöhempänä kukinnan aloituksena? Kasvien kukintakauden seurantani ansiosta pystyn antamaan tähän vastauksen.

Kevään 2017 kukintakausi on jo hyvässä menossa. Kukkivia kasvilajeja on tätä kirjoittaessa jo yli 20. Valitsin näistä varhain kukkivista lajeista sellaiset, joille minulla on tarpeeksi hyvät havainnot kukinnan aloituspäivästä. Valitsemilleni lajeille laskin kullekin, kuinka paljon myöhemmin kukinta on alkanut verratuna vuosiin 2015 ja 2016. Laskin näistä sitten keskiarvon, joka kertoo likimäärin, kuinka monta päivää myöhemmin vuoden 2017 kukintakausi on alkanut vuosiin 2015 ja 2016 verrattuna.

Tuloksieni perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi noin 4,5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2016 kukintakausi ja noin 5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2015 kukintakausi. Koska kevään eteneminen on ollut vaihtelevaa, laskin lisäksi vuosien väliset erot puolen kuukauden välein. Vuoden 2017 kukintakausi oli maaliskuun loppupuolella vain puoli päivää jäljessä vuoden 2015 kukintakautta. Huhtikuun alkupuolella tämä ero oli noin kolme ja puoli päivää, huhtikuun loppupuolella noin seitsemän päivää ja toukokuun alussa noin 10 päivää. Eli vaikka vuoden 2017 kukintakausi ei ole kokonaisuudessaan kuin muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, niin kukintakausi on selvästi jäänyt jälkeen enemmän, kun kelit ovat viilenneet.

Kukintakauden alku lajeittain

Alla on lista tarkastelussa mukana olleista lajeista ja tiedot niiden kukintakauden aloituksesta. Listassa on ensin lajin nimi, vuoden 2015 kukintakauden aloitus laskettuna päivinä vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen (jotta vuosia voidaan verrata keskenään tarkasti, on poistettava näin karkauspäivän vaikutus), sama vuodelle 2016, sama vuodelle 2017 ja sitten keskimääräinen aloituspäivä sekä suluissa sitä vastaava kalenteripäivä normaalivuotena (eli vuotena, jolloin ei ole karkauspäivää).

  • idänsinililja – 2015: 104, 2016: 100, 2017: 104, KA: 103 (13.4.)
  • isokäenrieska – 2015: -, 2016: 106, 2017: 114, KA: 110 (20.4.)
  • keltavuokko – 2015: -, 2016: 112, 2017: 121, KA: 117 (27.4.)
  • kevätkynsimö – 2015: 114, 2016: 102, 2017: 117, KA: 111 (21.4.), kevätkynsimön vuoden 2015 arvo voi johtua huonosta havainnoinnista
  • kevätlinnunsilmä – 2015: -, 2016: 112, 2017: 119, KA: 116 (26.4.)
  • kevätpiippo – 2015: 108, 2016: 112, 2017: 118, KA: 113 (23.4.)
  • kevättaskuruoho – 2015: 102, 2016: 102, 2017: 105, KA: 103 (13.4.)
  • leskenlehti – 2015: 73, 2016: 74, 2017: 79, KA: 75 (16.3.)
  • mukulaleinikki – 2015: -, 2016: 103, 2017: 107, KA: 105 (15.4.)
  • pikkukäenrieska – 2015: 109, 2016: 114, 2017: 120, KA: 114 (24.4.)
  • pystykiurunkannus – 2015: 100, 2016: 105, 2017: 110, KA: 105 (15.4.)
  • raita – 2015: 103, 2016: 104, 2017: 105, KA: 104 (14.4.)
  • sinivuokko – 2015: 91, 2016: 90, 2017: 86, KA: 89 (30.3.)
  • taikinamarja – 2015: 118, 2016: 128, 2017: 127, KA: 124 (4.5.)
  • vaahtera – 2015: 118, 2016: 124, 2017: 129, KA: 124 (4.5.)
  • valkovuokko – 2015: 97, 2016: 100, 2017: 100, KA: 99 (9.4.)
  • voikukka – 2015: 114, 2016: 112, 2017: 117, KA: 114 (24.4.)

Yksittäisistä lajeista mielenkiintoisia ovat ainakin kevättaskuruoho, raita ja valkovuokko, jotka näyttävät aloittavan kukintansa joka vuosi melko samaan aikaan keleistä piittaamatta. Myös sinivuokolla, idänsinililjalla ja voikukalla vuotuiset erot kukinnan aloitusajassa ovat pieniä. Näistä voikukan ja ehkä idänsinililjankin ensimmäiseksi keväällä kukkivat yksilöt näkyvät usein rakennuksien lähellä, mikä saattaa selittää vähäisen vaihtelun vuosien välillä kukinnan alkamisessa. Toisista lajeista voisi arvata vähäisen vaihtelun kukinnan aloituksessa johtuvan siitä, että kyseiset lajit ovat sopeutuneet hyvin Suomen ilmastoon ja alkavat kukkia yleisestä säätilasta huolimatta, kunhan päivällä on edes vähän plusasteita ja auringonpaistetta.

Kukintakauden vuotuinen vaihtelu on melko suurta kevätpiipolla, pikkukäenrieskalla, pystykiurunkannuksella ja vaahteralla. Kevätkynsimölläkin vaihtelu näyttää olevan suurta, mutta sen havainnoinnissa voi olla epävarmuuksia, jotka vaikuttavat lukuihin (olisi ehkä pitänyt jättää se pois tästä tarkastelusta, mutta sen poisottaminen ei muuta laskettuja lukuja kovin paljon).

Sinivuokko on seurantani perusteella käyttäytynyt eri tavalla kuin muut lajit, sillä se näyttää aikaistaneen kukintaansa tänä vuonna vuoteen 2015 verrattuna. On mahdollista, että tämä johtuu havainnoinnin epävarmuuksista – sitä täytyy seurata tulevina vuosina.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Marjakaudet 2015 ja 2016

Seuratessani kasvien kukintakauden etenemistä olen myös kirjannut ylös havaintoja marjojen esiintymisestä. Tämän vuoden marjakausi on vielä alkamatta, mutta viime vuoden marjakaudesta on vielä rippeet jäljellä, sillä ainakin punakoisosta ja paatsamasta löytyy vielä marjoja. Tässä esitän seurantani tuloksia marjojen esiintymisestä vuosina 2015 ja 2016.

Kirjaan marjoista lajin ja jos marjat ovat raakoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle raakojen marjojen esiintymisen. Vastaavasti jos näen jollain lajilla kypsiä marjoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle kypsien marjojen esiintymisen. Kypsyys tässä tarkoittaa sitä, että marja näyttää kypsältä. Seurannassani en esimerkiksi maista mustikkaa kypsyysasteen tarkistamiseksi, vaan arvioin tilanteen vain marjan ulkonäön perusteella.

Samalla tavalla kuin kasvien kukintakauden seurannassani, myös marjojen seurannassa lasketaan lajien määrää kypsien ja raakojen marjojen osalta. Jos jonkin lajin kypsiä marjoja on havaittu yhtenä päivänä ja sitten on parin päivän tauko havainnoissa ja sitten taas havaitaan kyseisen lajin kypsiä marjoja, kirjataan kypsien marjojen esiintyminen välissä olleille parille päivälle, koska tiedetään lajilla esiintyneen kypsiä marjoja, vaikka niitä ei havaittu.

Vuonna 2015 seurannassa oli hiukan vähemmän lajeja (15, joista 12:ssa esiintyi parhaimmillaan samaan aikaan kypsiä marjoja) kuin vuoden 2016 seurannassa (19, joista 17 samaan aikaan). Toivon, että tämän vuoden seurantaan saan taas enemmän marjovia lajeja (lajien määrä riippuu siitä, mitkä lajit osuvat ulkoilureissujeni varrelle).

Seuraavassa kuvassa on esitetty vuosien 2015 ja 2016 seurannassa esiintyneet marjovat lajit:

Raakojen marjojen huippu osui vuonna 2015 yhteen päivään, 23.7., ja vuonna 2016 huippu osui välille 19.6.-18.7. Kypsien marjojen huippu osui vuonna 2015 välille 5.8.-19.8. ja vuonna 2016 välille 20.8.-15.9. Nämä kaksi marjakautta olivat siis ainakin tässä mielessä hyvin erilaiset. Vuoden 2016 marjakauden huippu oli aikaisemmassa raakojen marjojen osalta ja myöhemmässä kypsien marjojen osalta. Myöhemmin tulemme näkemään, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi myös alkoi selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näyttää siis siltä, että vuoden 2016 marjakausi kesti pidempään kuin vuonna 2015.

Vuoden 2015 marjakausi

Ahomansikka aloitti vuoden 2015 kypsien marjojen kauden 28.6.2015. Mustikka seurasi perässä muutaman päivän päästä (3.7.). Pisin kypsien marjojen kausi oli punakoisolla, jonka kypsiä marjoja havaittiin 299 päivän pituisen jakson aikana. Puolukalla ja paatsamalla oli myös noin 250 päivän marjakausi. Kaikilla kolmella lajilla osa marjoista pysyi kiinni kasveissa yli talven ja pitkälle kevääseen.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset)]:

ahomansikka (28.6. – 22.8.; 56 päivää)
mustikka (3.7. – 1.12.; 152 päivää)
vadelma (17.7. – 31.8.; 46 päivää)
terttuselja (21.7. – 14.10.; 86 päivää)
lillukka (26.7. – 18.9.; 55 päivää)
tuomi (29.7. – 8.9.; 42 päivää)
juolukka (30.7. – 19.8.; 21 päivää; vähäinen havainnointi)
puolukka (3.8.2015 – 12.4.2016; 254 päivää)
paatsama (4.8.2015 – 12.4.2016; 253 päivää)
punakoiso (4.8.2015 – 28.5.2016; 299 päivää)
sudenmarja (4.8. – 13.10.; 71 päivää; vähäinen havainnointi)
taikinamarja (4.8. – 24.9.; 51 päivää; vähäinen havainnointi)
kalliokielo (29.8. – 1.9.; 4 päivää; vähäinen havainnointi)
kielo (1.9. – 21.12.; 112 päivää)
pihlaja (6.9. – 18.9.; 13 päivää; vähäinen havainnointi koska marjoja erittäin vähän)

Vuoden 2016 marjakausi

Tätä kirjoitettaessa vuoden 2016 marjakausi jatkuu vielä paatsaman ja punakoison osalta. Ahomansikan marjat kypsyivät taas ensimmäisenä – kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 6.6.2015, eli selvästi aiemmin kuin edellisenä vuotena. Mustikan kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 20.6.. Punakoisolla oli pisin kypsien marjojen kausi, joka tätä kirjoitettaessa jatkuu edelleen. Myös paatsaman marjakausi jatkuu vielä, mutta marjakausi jäänee myöhäisemmän aloituksen takia lyhyemmäksi kuin punakoisolla.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset):

ahomansikka (6.6. – 19.10.; 136 päivää)
mustikka (20.6. – 23.12.; 187 päivää)
vadelma (3.7. – 15.9. ja 30.9. – 18.10.; 75+19=94 päivää)
terttuselja (3.7. – 6.10.; 96 päivää)
taikinamarja (12.7. – 23.10.; 104 päivää)
punakoiso (16.7.2016 – 5.5.2017; 289 päivää; jatkuu edelleen)
sudenmarja (16.7. – 25.9.; 72 päivää)
lillukka (18.7. – 23.9.; 68 päivää)
puolukka (19.7. – 27.12.; 162 päivää)
punaherukka (20.7. – 22.8.; 34 päivää)
lehtokuusama (23.7. – 25.9.; 65 päivää)
juolukka (25.7. – 18.10.; 86 päivää)
pihlaja (28.7.2016 – 1.1.2017.; 158 päivää)
tuomi (29.7. – 17.9.; 51 päivää)
kalliokielo (8.8. – 19.10.; 73 päivää)
paatsama (9.8.2016 – 5.5.2017; 267 päivää; jatkuu edelleen)
mustakonnanmarja (20.8. – 20.8.; 1 päivä; vähäinen havainnointi)
kielo (26.8. – 27.12.; 124 päivää)
oravanmarja (9.9. – 31.12.; 114 päivää)

Vuosien 2015 ja 2016 marjakausien vertailu

Yksittäisiä lajien marjakausien vertailusta käy ilmi, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi alkoi keskimäärin noin 14 päivää, eli kaksi viikkoa, aiemmin kuin vuonna 2015. Vuoden 2016 kypsien marjojen kausi loppui noin 18 päivää myöhemmin kuin vuonna 2015. Osa näistä eroista voi johtua havainnoinnin puutteellisuudesta, joten tässä vaiheessa on turvallista sanoa ehkä vain se, että vuoden 2016 marjakausi näyttää alkaneen aiemmin ja loppuneen myöhemmin kuin vuonna 2015. Marjakausi näyttää siis kestäneen vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015.

Ehkä mielenkiintoisin asia näitä kahta marjakautta vertailtaessa onkin juuri se, kuinka erilaiset nämä marjakaudet olivat. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kukintakausien vertailussa tulos näyttää olleen melko samanlainen kuin marjakausien vertailussa: vuonna 2016 kukintakausi oli yleisesti ottaen pidempi kuin vuonna 2015. On muistettava, että tässä tarkasteltiin vain marjakauden pituutta – marjakauden runsaudesta tässä seurannassa ei välttämättä saa mitään tietoa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Marjakaudet 2015 ja 2016

Variksen raakuntaa

Kokeilin tehdä Youtube-videon ja tässä sen kokeilun tulos:

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Variksen raakuntaa

Kukintakauden 2016 värit

Kirjoitin aiemmin vuoden 2016 kukintakaudesta ja noin vuosi sitten kirjoitin kukintakauden 2015 väreistä. Katsotaan nyt, miten kukintakauden 2016 värit muuttuivat. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2016 välillä – vuoden 2016 kukintakausi on oikeanpuolimmaisimpana. Eri vuosien kukintakaudet näyttävät näin tarkasteltuna melko samanlaisilta (tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että se lisää luottamusta käytettyyn laskentamenetelmään, eli menetelmä ei selvästikään anna ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia). Vuoden 2014 havainnot olivat melko puuttellisia, joten en puutu vuoden 2014 tilanteeseen tässä sen tarkemmin.

Vuoden 2015 tapaan kukintakauden 2016 yleisimmät värit olivat valkoinen, violetti ja keltainen. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Tästä kuvasta voidaan arvioida eri värien huippuajankohtia, kuten tein vuoden 2015 kukintakaudellekin. Kuten vuonna 2015, myös vuonna 2016 näkyy violettien kukkien myöhempi kukintahuippu kuin muilla väreillä. Vuoden 2015 tilanteesta poiketen valkoisten kukkien kukintahuippu näyttäisi olleen kolmestä yleisimmästä väristä selvästi aikaisin. Tosin vuonna 2015 valkoisten kukkien kukintakausi näytti yleisesti ajoittuvan hiukan aikaisemmaksi, vaikka valkoisten ja keltaisten kukkien huippu osuikin suunnilleen samaan aikaan.

Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 4-8.7. keskiarvo 6.7. (vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: 11-14.6. keskiarvo 12.6. (vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.)
  • Keltainen: 11.7. (vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 3-7.6. keskiarvo 5.6. (vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 14-15.6. keskiarvo 14.6. (vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. (vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi (jos jotain halutaan antaa ruskean kukintahuipuksi, niin 4-7.7. on kukassa kaksi ruskeaa lajia, kun muulloin on yksi tai nolla lajia kukassa).

Valkoisten kukkien huippu oli vuonna 2016 selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näin kävi myös sinisillä ja punaisilla, mutta sekä sinisiä että punaisia lajeja on tässä seurannassa ollut niin vähän, että tulos on hyvin epävarma. On kuitenkin huomattava, että myös violeteillä kukilla huippu oli vuonna 2016 selvästi aikaisemmin kuin vuonna 2015. On hiukan ällistyttävää, että keltaisten kukkien huippu osui kumpanakin vuonna täsmälleen samaan päivään. Keltaisia lukuunottamatta kaikki muut värit kukkivat vuonna 2016 aiemmin kuin vuonna 2015.

Raportoin vuoden 2015 eri värien kukintahuipuista näin: “Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin.” tällaista jaottelua ei näy vuoden 2016 tilanteessa. Vuoden 2016 tilanteen perusteella jaottelu voisi olla valkoinen-sininen-punainen ja violetti-keltainen-vihreä. Jaottelussa ei kuitenkaan ole järkeä, jos se vaihtelee vuosittain. Jäämme odottelemaan tulevien vuosien tilannetta tässä asiassa.

Katsotaan vielä värien prosentuaalinen esiintyminen, sillä se vasta kertoo, minkä värinen kukintakausi on ollut kullakin hetkellä:

Katsotaan sama myös toisella esitystavalla:

Värien esiintymissuhteet ovat vaihdelleet vuosina 2015 ja 2016 melko samalla tavalla. Eristyisesti valkoisen ja violetin esiintyminen on vaihdellut hyvin samalla tavalla, mutta keltaisen esiintymisessä on hiukan eroja vuosien 2015 ja 2016 välillä. Vuonna 2016 keltainen ja valkoinen vuorottelivat yleisimpänä värinä elokuun alkuun asti, jolloin violetti muuttui yleisimmäksi väriksi. Syyskuun lopulla nämä kolme alkoivat vuorotella yleisimmän värin tittelin haltijana. Vähemmän yleisien värien vertailu ei ole kovin mielekästä, mutta niiden, erityisesti sinisen, esiintyminen näyttää olleen melko samanlainen vuosien 2015 ja 2016 välillä.

Vuonna 2015 havaittiin keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa. Vuoden 2016 tilanteessakin näkyy samantapainen notkahdus, mutta nyt sitä edeltää selvä piikki ja notkahdus kestää huomattavasti lyhyemmän ajan. On edelleen seurattava tulevien vuosien tilannetta ennen kuin voidaan sanoa kyseessä olevan todellinen ilmiö. Keltaisen notkahduksen kanssa samaan aikaan osuu valkoisten vastaava heilahdus ylöspäin, mutta kun tarkastellaan lajimäärien muutoksia (kts. yllä olevista kuvista toinen ylhäältä laskien), niin nähdään todellisen muutoksen olevan nimenomaan keltaisten notkahdus. Se vain jostain syystä näkyy erityisen hyvin valkoisten suhteellisessa osuudessa. Muutos näkyy nimittäin jonkin verran myös muissa väreissä. Tämä on suhteellisten osuuksien määrittämisessä luonnollisesti esiintyvä ominaisuus; aina kun jonkin tekijän prosentuaalinen osuus laskee voimakkaasti, muiden tekijöiden osuus vastaavasti kasvaa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2016 värit

Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Kasvillisuudesta vapaata paljasta maa-alaa on tullut maapallolle lisää vuosien 2000 ja 2012 välillä noin 94000 neliökilometriä. Tästä muutoksesta selvästi suurin osa (95 %) on ihmiskunnan toiminnan seurausta. Eniten paljas maa-ala lisääntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Paljas maa-ala lisääntyy, tai vastaavasti kasvillisuuden peittämä maa-ala vähenee, muun muassa kaupungistumisen ja luonnonvarojen käytön myötä. Maapallon väestön kasvaessa kaupungit leviävät uusille alueille ja luonnonvaroja tarvitaan yhä enemmän. Siksi ennen kasvillisuuden vallassa ollutta maa-alaa muutetaan paljaaksi maa-alaksi esimerkiksi kaupunkien tai kaivosalueiden muodossa.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet kuinka paljon paljaan maan määrä on muuttunut vuosien 2000 ja 2012 välillä. Tutkimuksessaan he käyttivät Landsat-satelliitin maapallon pinnasta ottamia kuvia.

Tutkimuksen tuloksien perusteella paljaan maan määrä on lisääntynyt 93896 neliökilometrillä (arvion epävarmuus on ± 9317 neliökilometriä). Maapallolta on siis hiukan yli kymmenen vuoden kuluessa muuttunut noin Unkarin kokoinen maa-ala kasvillisuutta paljaaksi maaksi. Ihmiskunnan toiminnan arvioidaan aiheuttaneen 95 prosenttia muutoksesta. Ihmiskunnan paljaaksi muuttamasta maa-alasta 39 prosenttia johtui liike- ja asuinrakentamisesta, 23 prosenttia luonnonvarojen hyödyntämisestä, 21 prosenttia infrastruktuurin kehittämisestä (tiet, rautatiet, yms.), 11 prosenttia muutoksen alla olevasta maa-alasta (esim. avohakkuut) ja yksi prosentti uusista kasvihuoneista.

Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella tapahtui lähes puolet havaitusta paljaan maan lisääntymisestä. Yksittäisistä maista Kiinan vaikutus oli suurin, sillä 35 prosenttia koko maapallon paljaan maan lisääntymisestä tapahtui Kiinan alueella. Yhdysvallat sai kyseenalaisen kunnian olla toisena tässä vertailussa 17 prosentilla.

Lähteet:

Qing Ying, Matthew C. Hansen, Peter V. Potapov, Alexandra Tyukavina, Lei Wang, Stephen V. Stehman, Rebecca Moore, Matthew Hancher (2017), Global bare ground gain from 2000 to 2012 using Landsat imagery, Remote Sensing of Environment, Volume 194, 1 June 2017, Pages 161–176, doi:10.1016/j.rse.2017.03.022. [tiivistelmä]

Paljaan maan muutoksien datasivu (US Geological Survey, USGS)

Posted in Ympäristö. Comments Off on Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla