Uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä

Alla on käsitelty lyhyesti joitakin uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja viestintään liittyen.

Ilmastonmuutokseen liittyen levitetään paljon väärää tietoa. Uudessa tutkimusartikkelissa kerrotaan keinoja “rokottaa” ihmiset väärän tiedon omaksumista vastaan. Artikkelissa käsitellään esimerkinomaisesti 42 ilmastonmuutoksenkieltäjien yleisesti levittelemää väärää väitettä. [Deconstructing climate misinformation to identify reasoning errors]

Vaikka kivihiilen kulutus on vähentynyt viime aikoina ja joidenkin uusien kivihiilivoimaloiden rakentamissuunnitelmat on hyllytetty, niin silti kaikkien suunnitelmissa olevien kivihiilivoimaloiden rakentaminen ja käyttöönotto vaarantaisi ilmastonmuutoksenhillinnän tavoitteet joissakin maissa ja kahden asteen lämpeneminen olisi jo hyvin lähellä toteutumista. (Yllä oleva kuva on tästä tutkimuksesta.) [Reports of coal’s terminal decline may be exaggerated]

Ilmastonmuokkaus auringon säteilyä vähentämällä vähentäisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta viilentämällä merenpintaa, mikä voimistaisi hiilidioksidin liukenemista mereen. Pintaveden happamoitumiseen vaikutus olisi vähäinen, mutta happamoituminen saattaisi kiihtyä syvässä meressä. [The Effects of Solar Radiation Management on the Carbon Cycle]

Ilmastonmuokkauksella auringon säteilyä vähentämällä olisi myös vaikutuksia ilmastojärjestelmään. Ilmaston lämpenemisen pysähtymisen lisäksi arktisen merijään väheneminen ja merenpinnan nousu pysähtyisi. Lisäksi myrskyjen esiintymistiheys Pohjois-Atlannilla ja helleaallot Euroopassa vähenisivät. Ilmastonmuokkaus auttaisi siis joihinkin asioihin, mutta ei olisi täydellinen ratkaisu. [Regional climate impacts of stabilizing global warming at 1.5 K using solar geoengineering]

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty kasvihuonekaasupäästöjä eri sektoreilta Intiassa. Tutkitut sektorit ovat asuminen, kaupallinen ala, maanviljelys ja kalastus. Tutkimuksen tuloksien perusteella asumisesta aiheutuvat suurimmat päästöt näistä neljästä sektorista. Asumissektorin suurimmat päästölähteet olivat nestekaasu, kerosiini ja polttopuut. Muiden sektorien suurin päästölähde oli dieselöljy. Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet kaikilla sektoreilla. Vuotuinen kasvu on ollut 0,6 % asumissektorilla, 9,11 % kaupallisella alalla, 7,94 % maanviljelyksessä ja 5,26 % kalastuksessa. [Time series GHG emission estimates for residential, commercial, agriculture and fisheries sectors in India]

Toisessa uudessa tutkimuksessa selvitettiin Intian matkustus- ja tavaraliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä, mutta tutkimuksen tiivistelmä ei kerro tuloksista paljoakaan. Se mainitaan, että kyseisen sektorin tiedoissa on paljon aukkoja. [A multi-model assessment of energy and emissions for India’s transportation sector through 2050]

Kun ihmisille annettiin tietoa (tekstinä ja kuvina), jossa korostettiin rannikkotulvia kahdessa suuressa Yhdysvaltalaisessa kaupungissa, niin ihmisten käsitys rannikkotulvien negatiivisista vaikutuksista lisääntyi, huoli altistuneiden alueiden asukkaista lisääntyi ja epäily ilmastonmuutoksesta väheni. [The impact of frames highlighting coastal flooding in the USA on climate change beliefs]

Muita uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä:
Comparisons of decoupling trends of global economic growth and energy consumption between developed and developing countries
– Comparing North-South technology transfer and South-South technology transfer: The technology transfer impact of Ethiopian Wind Farms
Small systems, big targets: Power sector reforms and renewable energy in small systems
– European power markets–A journey towards efficiency
Climate discourse: eluding literacy, justice & inclusion, by evading causation, privilege & diversity
Frequent but Accurate: A Closer Look at Uncertainty and Opinion Divergence in Climate Change Print News
Political orientation and climate concern shape visual attention to climate change
The resilience of Australian wind energy to climate change
Does Arctic governance hold the key to achieving climate policy targets?
Does reduced psychological distance increase climate engagement? On the limits of localizing climate change
Co-producing ‘post-normal’ climate knowledge with communities in northeast Bangladesh
– Source partitioning of methane emissions and its seasonality in the U.S. Midwest
– Estimates and predictions of methane emissions from wastewater in China from 2000 to 2020
– Global environmental costs of China’s thirst for milk
– Is Shale Gas a Good Bridge to Renewables? An Application to Europe
Defining climate change scenario characteristics with a phase space of cumulative primary energy and carbon intensity
– The carbon footprints of secondary industry in China: an input–output subsystem analysis
– Disclosure of climate risk information by the world’s largest companies
– U.S. non-governmental organizations’ cross-sectoral entrepreneurial strategies in energy efficiency

Advertisements
Posted in Uncategorized. Comments Off on Uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä

Kasvien kukintakausi 2017

Vuoden 2017 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 13.3.2017
  • Loppu: jatkuu edelleen vuoden 2018 alussa
  • Kesto: ainakin 311 päivää
  • Huippu: 15.7.2017

Olen seurannut kasvien kukintakautta jo neljä vuotta (edellisien vuosien raportit: 2014, 2015 ja 2016). Viime vuonna seuranta jatkui edellisen vuoden tapaan koko pääkaupunkiseudun alueella (oikeastaan vain Espoossa ja Helsingissä – Vantaan alueelta on vuoden mittaan kertynyt vain muutama havainto eikä Kauniaisista taida olla yhtään).

Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2017 seurantaan osui yhteensä 233 eri lajia.

Tämän seurannan perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi 13.3. ensimmäisten kukkivien etelänruttojuurien myötä. Leskenlehti aloitti kukintansa toisena (20.3.) ja sinivuokko kolmantena (27.3.).

Vuoden viimeinen kukkija oli viherjäsenruoho, joka tätä kirjoitettaessa vuoden 2018 ensimmäisinä päivinä jatkaa edelleen kukintakauttaan. Keto-orvokki ja lupiini havaittiin kukassa vielä 4.12.

Kukintakauden huippu oli normaaliin tapaan heinäkuun puolessa välissä. Korkein huippu oli 15.7. jolloin seurannassa olevista lajeista oli kukassa 142. Kukintakauden huippu oli vuonna 2017 melko leveä, sillä vielä 31.7. kukassa oli 140 lajia. Jos tästä mennään vielä pari lajia vähemmäksi, niin kukintakauden huippu olisi ollut 9.7. (138 lajia) – 1.8. (139 lajia). Tämän ajanjakson puoliväli on noin 20.7. Vastaavat arviot viime vuosille ovat 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2017 kukintahuippu näyttää siis olleen hiukan myöhemmin kuin aiempina kolmena vuonna, mutta epävarmuudet tässä arviossa ovat suuria.

Kukintakausi on siis yhä meneillään, mutta edellisen vuosien tapaan voidaan arvioida kukintakauden pituus niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli vuonna 2017 200 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 106 päivää vuonna 2017 ja edellisinä vuosina 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Vuoden 2017 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe kesäkuun loppupuolella. Tällaiset vaiheet johtuvat yleensä havainnoinnin keskeytymisestä lomamatkojen tms. takia, mutta tässä tapauksessa havainnoinnissa ei ole ollut taukoa, vaan tasainen vaihe näyttää todelliselta. On tosin mahdollista, että havainnointi on tuolloin esimerkiksi sattumalta keskittynyt joillekin tietyille alueille niin, että joidenkin toisien alueiden kasvilajisto on jäänyt havainnoimatta melko pitkäksi aikaa ja noilla alueilla kukkimaan alkaneet lajit ovat saattaneet siksi jäädä aluksi huomaamatta. Myös vuonna 2016 esiintyi erikoinen tasainen vaihe, mutta se oli loppukesästä. Jossakin vaiheessa täytyy selvitellä näiden syitä tarkemmin.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2017 viherjäsenruoho (211 päivää), keto-orvokki (208 päivää) ja lupiini (189 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 6 lajia (litulaukka, puna-ailakki, niittyleinikki, siankärsämö, hopeahanhikki ja valkopeippi – näistä tosin hopeahanhikin havaintoihin on laskettu myös muita samannäköisiä lajeja). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat mustakonnanmarjalla (13 päivää), lehtokuusamalla/nuokkutalvikilla (18 päivää) ja vaahteralla (19 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2017_maatyypit

Vuoden 2017 havainnot eivät tuo muutosta siihen, että niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus näyttää myöhäsemmältä kuin luonnontilaisilla mailla, mutta tuoreiden maiden havainnot jäivät verrattain vähäisiksi vuonna 2017 (minkä näkee hyvin kuvasta). Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 27.8.2017 ja tuoreilla mailla 22.7.2017. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen ja käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Tilanne on edelleen sama kuin viime vuonna: “Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?”

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2017

Konvehtirasiat – mikä niistä on terveellisin?

Joulu lähestyy ja meille suklaan ystäville se merkitsee konvehtirasioita. Asian huono puoli on se, että runsas suklaan nauttiminen ei ole terveellistä, vai onko? Päätin tarkastella joulusuklaatuotteiden ravintosisältöä ja esitän tässä löydökseni.

Suklaan yhteydessä ei yleensä voi mainostaa terveellisyyttä, mutta tummalle suklaalle on käsittääkseni saatu joitain tutkimustuloksia, joiden mukaan se voisi olla terveellistäkin. Tässä kuitenkin tarkastelen vain ravintosisällön kertomaa, eli erityisesti sokerin ja tyydyttyneiden rasvojen määrää.

Tuotteet tarkasteluuni olen valinnut foodie.fi:n valikoimista löytyvistä konvehtirasioista. Joulusuklaita on tietysti paljon muitakin konvehtirasioiden lisäksi, mutta päätin rajoittaa tarkasteluni tällä kertaa konvehtirasioihin. Tähän tarkasteluun kuuluvat konvehtirasioiden keskimääräinen ravintosisältö, valmistajien vertailu, tuotteiden tervellisyysarviointi, tuotteen valinnan vaikutus teveellisyyteen ja lopuksi kerrotaan ravintoaineiden (energia, sokerit, tyydyttyneet rasvat, suola) huonoimmat sekä parhaimmat tuotteet.

Konvehtirasioiden keskimääräinen ravintosisältö

Tuotteita tarkastelussa on 41 kappaletta 15:ltä eri valmistajalta (siis sellaisia tuotteita, joilta löytyi ravintosisältötiedot foodie.fi -sivuilta). Tuotteissa on keskimäärin seuraavanlainen ravintosisältö per 100 g:

  • Energia: 536 kcal (pienin 422, suurin 628 kcal)
  • Rasva: 32,4 g (pienin 19, suurin 48,6 g)
  • Tyydyttynyt rasva: 17,3 g (pienin 12, suurin 23 g)
  • Hiilihydraatit: 53,3 g (pienin 35,4, suurin 66 g)
  • Sokeri: 49,7 g (pienin 8,1, suurin 60,2 g)
  • Kuitu: 3,7 g (pienin 1,2, suurin 7,8 g)
  • Proteiini: 5,8 g (pienin 3,2, suurin 9,7 g)
  • Suola: 0,18 g (pienin 0,01, suurin 0,4 g)

Yllä ilmoitetuissa arvoissa kuidun määrä ei todennäköisesti anna aivan todenmukaista kuvaa, sillä kuidun määrä oli ilmoitettu vain harvoissa tuotteissa.

Laskin lisäksi tuotteille tyydyttyneiden rasvojen osuuden koko rasvan määrästä. Se on keskimäärin 55 prosenttia (pienin 35, suurin 69 prosenttia).

Tuotteiden keskimääräinen hinta on 29,53 euroa per kilogramma (halvin on 11,63 euroa / kg ja kallein 59,66 euroa / kg).

Valmistajien vertailu

Valmistajista suurin osa on mukana foodie.fi:n valikoimissa yhdellä tai kahdella tuotteella, mutta seuraavassa kuvassa on esitetty kolmen suuren valmistajan (Fazer, Marabou ja Panda) tuotteiden erot keskimääräiseen ravintosisältöön.

Kuvasta nähdään, että Marabou ja Panda valmistavat keskimäärin selvästi halvempia ja enemmän sokereita sisältäviä tuotteita kuin Fazer. Rasvan määrässä näiden kolmen välillä ei ole suuria eroja, mutta äärimmäisenä oikealla esitetty tyydyttyneiden rasvojen osuus kokonaisrasvasta on selvästi korkeampi Pandan tuotteissa kuin kahden muun tuotteissa (kuten myöhemmin nähdään, vertailun neljä huonointa tuotetta tyydyttyneiden rasvan osuudessa koko rasvan määrästä ovat Pandan valmistamia). Tässä karkeassa tarkastelussa näyttäisi siltä, että Fazerin tuotteet ovat näistä kolmesta keskimäärin vähiten epäterveellisiä ja Pandan tuotteet näyttäisivät olevan keskimäärin epäterveellisimpiä.

Tuotteiden terveellisyysarviointi

Konvehtirasioissa, kuten monissa muissakin tuotteissa, ainakin minulle kaksi ravintosisällön arvoa ovat tärkeitä; sokereiden määrä ja tyydyttyneiden rasvojen määrä. Tein konvehtirasioista kuvaajan, jossa on X-akselilla tyydyttyneet rasvojen määrä ja Y-akselilla sokereiden määrä:

Tässä kuvaajassa mahdollisimman terveellinen tuote olisi vasemmassa alanurkassa ja mahdollisimman epäterveellinen tuote oikeassa ylänurkassa. Konvehtirasiat ovat keskittyneet lähemmäs oikeaa ylänurkkaa kuin vasenta alanurkkaa, mikä ei ole kovin suuri yllätys.

Jotkut asiat kuvaajassa ovat mainitsemisen arvoisia. Ensinnäkin sokereiden määrässä yksi tuote erottuu muista (musta piste oikeassa alanurkassa) ja se on vertailun ainoa sokeriton tuote (huomatkaa kuitenkin, että “sokerittomassakin” tuotteessa on silti vähän sokereita), joka on Cavalierin sokeriton konvehtirasia. Tyydyttyneissä rasvoissa Fazerin Present on hiukan muita parempi. Jos tarkastellaan sokereita ja tyydyttyneitä rasvoja yhdessä, niin silloin paras vähiten epäterveellinen konvehtirasia voisi olla Fazerin Wiener nougat, jossa on kolmanneksi vähiten sokereita (39 g / 100 g) ja tyydyttyneissä rasvoissa se on jaetulla kolmannella sijalla (15 g / 100 g).

Miten paljon tuotteiden valinnoilla voi vaikuttaa terveellisyyteen?

Jos valitaan tyypillinen konvehtirasia ja mahdollisimman hyvä konvehtirasia eri ravintosisältöarvoissa, niin miten paljon se vaikuttaa? Onko mitään väliä, minkä konvehtirasian valitsee?

Yksi omista suosikeistani on Maraboun Paradis, jossa on sokereita 55 g / 100 g ja tyydyttyneitä rasvoja 17 g / 100 g. Jos valitsisinkin sen tilalle jonkin vähemmän epäterveellisen vaihtoehdon, niin sokereissa olisi mahdollista päästä hyvinkin suureen parannukseen, jos valitsisin sokerittoman vaihtoehdon. Silloin saisin 47 grammaa vähemmän sokereita jokaista sataa grammaa kohti. Jos en tykkäisi sokerittomasta vaihtoehdosta, niin toisen sokeria sisältävän vaihtoehdon valintakin voisi vähentää sokereita melkein kahdellakymmenellä grammalla.

Tyydyttyneissä rasvoissa mahdollinen vähennys on pienempi. Enimmillään vähennys voisi olla viisi grammaa per sata grammaa. Jos haluaisin sekä tyydyttyneiden rasvojen että sokereiden vähennystä, niin voisin valita Wiener nougat -rasian Paradisin sijasta. Sokerit vähenisivät 16 grammaa ja tyydyttyneet rasvat 2 grammaa. Toisaalta Wiener nougat sisältää energiaa enemmän kuin Paradis, joten laihduttamisen kannalta Wiener nougat olisi huonompi vaihtoehto.

Tuotteiden valinnalla voi siis vaikuttaa jonkin verran. Varsinkin sokerien määrässä on paljon valinnan varaa.

Parhaimmat ja huonoimmat – Energia

Ihminen tarvitsee energiaa toimiakseen ja periaatteessa olisi hyvä, jos tuotteessa olisi mahdollisimman paljon energiaa, mutta koska suomalaiset saavat keskimäärin liian paljon energiaa syömisistään, niin tässä vähäinen energian määrä on katsottu paremmaksi kuin suuri energian määrä. Jos osaat kontrolloida syömisesi määrää, niin silloin voit katsoa alla listatut parhaat tuotteet huonoimmiksi ja huonoimmat tuotteet parhaimmiksi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Mon Chéri 157,5g (422 kcal)
  • Fazer Present 260g (457 kcal)
  • Karl Fazer Moments 400g (490 kcal)

Huonoimmat kolme tuotetta:

  • Raffaello 150g kookoserikoisuus (628 kcal)
  • Ferrero Rocher 200g (603 kcal)
  • Raffaello 260g kookoserikoisuus (600 kcal)

Parhaimmat ja huonoimmat – Tyydyttynyt rasva

Tyydyttyneiden rasvojen osalta vähäinen määrä on melko yksiselitteisesti parempi kuin suuri määrä.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Fazer Present 260g (12 g)
  • Lindt Mini Pralines 100g mix / Marabou 158g Premium Petit Nougat (14 g)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Delafaille 200g (23 g)
  • Marabou 158g Premium Petit Dark / Leader Raw Choco 200g / GuyLian 305g Les Exclusives (21 g)

Parhaimmat ja huonoimmat – Tyydyttyneen rasvan osuus koko rasvasta

Mitä pienempi osuus koko rasvasta on tyydyttyneitä rasvoja, sitä parempi.

Parhaat neljä tuotetta:

  • Wiener nougat 210 g (34,9 %)
  • Mozart 200 g (43,5 %)
  • Lindt Mini Pralines 100g mix / Marabou 158g Premium Petit Nougat (45,2 %)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Panda Desserts 218g (69 %)
  • Panda Minttu Klassikkokonvehdit 145g / Panda Klassikko Suklaakonvehteja 150g / Panda Juhlapöydän konvehteja 300g (64 %)

Parhaimmat ja huonoimmat – Sokerit

Pienempi sokeripitoisuus on parempi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Cavalier 125g sokeriton (8,1 g)
  • Leader Raw Choco 200g (36 g)
  • Wiener nougat 210 g (39 g)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Sorini 72g For You Sydänrasia (60,2 g)
  • Fazer Present 260g / Marabou 400g Symphony / Marabou 190g Symphonietta (58 g)

Parhaimmat ja huonoimmat – Suola

Pienempi suolapitoisuus on parempi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Wiener nougat 210 g (0,01 g)
  • Mirabell Mozart 200g kuula (0,05 g)
  • Sorini 72g For You Sydänrasia (0,1 g)

Huonoimmat kolme tuotetta:

  • Lindt Mini Pralines 100g mix (0,4 g)
  • Marabou 400g Symphony (0,35 g)
  • Panda Minttu Klassikkokonvehdit 145g (0,35 g)

Äänimaisema: maininkeja Yyterin rannalla

Tässä uusi videoni:

Posted in Luonto. Comments Off on Äänimaisema: maininkeja Yyterin rannalla

Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Biotuotetehdas_havainnekuva

Tutustuin Äänekosken biotuotetehtaan esittelysivuihin ja rupesin aprikoimaan tehtaasta syntyviä päästöjä. Biotalouslobbarithan kovasti korostavat, että tehdään “biotuotteita” ja tällä vihjataan pitkäikäisiin hiilivarastoihin. Katsoin siis tehtaan tuotepalettia (tuotteista löytyy esitysmateriaalia) ja minulle heräsi joitakin ajatuksia, jotka olen listannut alle. Mainittakoon kuitenkin ensin, kuten jo melko yleisesti on tiedossa, että metsäbioenergia on tutkimuksien mukaan ilmastopäästöiltään erittäin huono energiavaihtoehto. Erityisesti lyhyellä aikavälillä metsäbioenergia on fossiilisiin verrattava ilmastopäästäjä.

Äänekosken biotuotetehdas

Joitakin lainauksia tehdasta kuvaavasta dokumentista:

Tässä taitaa olla asian pihvi, eli sellun tuotantoa lisätään rajusti:

“Sellun vuosituotanto 1,3 milj. tonnia (nykyisin 0,5)”

Metsää täytyy hakata lisää:

“Puun käyttö 6,5 milj. m³ vuodessa (nykyisin 2,4)”

Seuraavat lainaukset kertovat, että vain yksi biotuotetehdas käyttää yli puolet Suomen metsien “kestävästä lisäyspotentiaalista” (en tiedä, mitä tässä tarkoitetaan “kestävällä”, sillä sanaa on joskus käytetty näissä yhteyksissä kuvaamaan myös taloudellisesti kestävää):

“Biotuotetehdas lisää kuitupuun käyttöä noin 4 milj. m³”
“Lisäys on pääasiassa havukuitupuuta”
“Havukuidun kestävä lisäyspotentiaali 7 milj. m³”

Seuraavat lainaukset kertovat, mihin ollaan menossa:

“Metsäteollisuuden vahvistamat tuotannon lisäykset kasvattavat puunhankintaa noin 10 milj. m3 vuodessa”
“Näiden investointien jälkeen Suomen kestävät hakkuumahdollisuudet ovat täysin käytössä”
“Tuontipuu varmistaa puunhankintaa”

Näiden yhteydessä oleva kuva kertoo, että tämä tilanne olisi totta jo hyvin pian, eli kohta ei enää voisi lisätä hakkuita metsäteollisuuden omien lähteiden mukaan.

“Biotuotetehdas vaikuttaa puunhankintaan koko maassa”
“Puusta jalostetaan kestävästi ja resurssitehokkaasti biomateriaaleja, -kemikaaleja ja -energiaa”

Tässä kuva eri tuotteiden osuuksista biotuotetehtaan biotuotteiden liikevaihdossa:

Lasketaanpa polton osuus: sähkö 48 % + tuotekaasu 18 % + lämpö 7 % + kuori 6 % = 79 prosenttia, eikä tässä edes otettu huomioon sitä, että osa mäntyöljystäkin (15 %) saattaa mennä polttoon. Jos mäntyöljy menisi kokonaisuudessaan polttoon, olisi poltettavien biotuotteiden osuus 94 prosenttia biotuotteiden liikevaihdosta.

Kuvaa-antava lainaus puunkäytön laajuudesta:

“Raakapuu kuljetetaan metsästä tehtaalle rekoilla ja junalla – 240 tukkirekkaa ja 70 junavaunullista päivässä.”

Äänekosken biotuotetehtaan tuotteet

Äänekosken biotuotetehtaaseen tuodaan sisään puuta ja ulos saadaan seuraavia tuotteita (joita olen kommentoinut lyhyesti sekä ilmastopäästöjen että syntyvien hiilivarastojen osalta):

    • kuorituotteet 1 – ”uusia biopolttoaineita kuoresta ja metsähakkeesta”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • kuorituotteet 2 – ”tuotekaasua kuoresta ja lietteestä tehtaan biopolttoaineeksi”
      • Päästöt: lyhyellä aikavälillä yhtä suuret päästöt kuin fossiilisista ja jatkossakin päästövähennys vain joitakin kymmeniä prosentteja. Eli vaikka tässä korvataan tehtaan aiemmin käyttämää fossiilista energiaa, niin mennään ojasta allikkoon – ilmaston kannalta muualta tuotu oikeasti vähäpäästöinen energia olisi parempi vaihtoehto.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Tärpätti ja mäntyöljy
      • Päästöt: Osasta mäntyöljyä tehdään polttoainetta. Puumassasta tehdyt nestemäiset polttoaineet ovat ilmaston kannalta pahimpiin kuuluvia. Päästöt pitkälläkin aikavälillä fossiilisia suuremmat.
      • Hiilivarastot: Kaikkea ei polteta suoraan, joten ainakin lyhytaikaisia hiilivarastoja syntyy.
    • Hajukaasut – ”Rikkihappoa ja metanolia hajukaasuista tehtaan omaan käyttöön”
      • Päästöt: Ei ole tiedossa, mitä näillä tehdään, mutta metanolia käytetään myös polttoaineena, joten kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisuus on ainakin olemassa.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Ligniini – ”Uusia biotuotteita ligniinistä”
      • Päästöt: Ei ole selvää, mitä kyseiset tuotteet ovat, mutta ligniinillä on kuulemma hyvä lämpöarvo ja ainakin perinteisesti se kuulemma poltetaan selluteollisuudessa. Suuria päästöjä tiedossa, jos jatketaan polttolinjalla.
      • Hiilivarastot: Ei ole tiedossa.
    • Lietteet – ”Biokaasua lietteistä liikenteen polttoaineeksi”
      • Päästöt: riippuu siitä, mitä lietteille on tehty aiemmin. Jos ne ovat kaasuuntuneet ilmakehään, niin sitten tässä on jopa negatiivisten päästöjen mahdollisuus. Muussa tapauksessa päästöt lienevät maakaasuun verrattavia.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Puhdistettu vesi – Ei kommentoitavaa.
    • Sakat ja tuhkat – ”Lannoitteita ja maanrakennusmateriaalia tuhkasta”
      • Päästöt: Lannoitteista pääsee yleensä kasvihuonekaasuja ilmakehään. Pitääkö tuhkaa käsitellä kovasti ennen kuin se käy maanrakennukseen? Käsittelyyn saattaa kulua energiaa, josta syntyy KHK-päästöjä.
      • Hiilivarastot: Lannoitteista varmaan osa jää maaperään. Maanrakennustuhka on myös hiilivarasto siltä osin kun se jää pitkäksi ajaksi maaperään.
    • Bioenergia: sähkö, höyry, kaukolämpö
      • Päästöt: Aluksi fossiilisia suuremmat ja vuosikymmenien päästä saatetaan saada jonkin verran päästövähennyksiä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Glaubersuola
      • Päästöt: Ei varmaankaan mainittavasti kasvihuonekaasupäästöjä.
      • Hiilivarastot: ei hiilivarastoja.
    • Sellun jatkojalostus 1 – ”Uusia tekstiilikuituja sellusta”
      • Päästöt: ei heti, mutta sitten kun tekstiilit poltetaan, syntyy suuret päästöt.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen. Riippuu siitä, miten kauan tekstiileitä käytetään ja mitä niille tehdään käytön jälkeen.
    • Sellun jatkojalostus 2 – ”Biokomposiitteja sellusta”
      • Päästöt: ei ainakaan heti.
      • Hiilivarastot: tuotteiden käyttöikä taitaa olla melko vaihteleva, eli hiilivarasto olisi osin lyhytikäinen ja osin pitkäikäinen.
    • Sellu
      • Päästöt: ei heti.
      • Hiilivarastot: osin lyhytaikainen, osin pitkäaikainen.

Tästä jää sellainen kuva, että päätuotteena on sellu ja sen tuotannosta syntyvät sivuvirrat poltetaan suurimmaksi osaksi. Kovasti hehkutetut pitkäaikaiset biotuotteet näyttävät jäävän pahasti sivurooliin.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Biotuotetehtaan tuotteet: tehdään sellua ja poltetaan jämät

Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Ikirouta-alueilla on tutkittu paljon ikiroudan sulamista ja monia muita siihen liittyviä asioita. Ikirouta-alueen lämpötiloja ei ole vielä tutkittu paljon (mutta kyseiset alueet ovat toki olleet mukana globaaleissa ja muissa vastaavissa lämpötila-analyyseissä). Uudessa tutkimuksessa on keskitytty ikirouta-alueiden lämpötilakehityksen arviointiin vuosien 1901 ja 2014 välillä. Tutkimuksessa käytettiin Climatic Research Unitin lämpötilahavaintoverkostoa sekä ERA Interim ja JRA-55 reanalyysejä (joissa on yhdistetty havainnot ja ilmastomallien simulaatiot).

Tutkimuksen tuloksien perusteella ikirouta-alueilla tapahtui tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, jonka nopeus oli noin 0,13 celsiusastetta vuosikymmenessä aikavälillä 1901-2014. Vuosien 1979 ja 2014 välillä lämpeneminen nopeutui noin 0,4 asteeseen vuosikymmenessä. Vuosien 1901 ja 2014 välillä talvet lämpenivät eniten, mutta vuosien 1979 ja 2014 välillä syksyt lämpenivät eniten.

Korkeiden leveysasteiden ikirouta-alueet lämpenivät enemmän kuin vuoristojen ikirouta-alueet. Eniten lämpenemistä kokivat ikirouta-alueet Mongoliassa ja seuraavaksi eniten lämpenemistä tapahtui Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Kiinan ikirouta-alueilla.

Ikirouta-alueet lämpenivät 1,7 kertaa maapallon keskimääräistä lämpenemistä nopeammin. Vuosien 1998 ja 2014 välillä, jolloin maapallon keskilämpötilassa oli lämpenemistauko, ikirouta-alueet lämpenivät noin 0,3 astetta per vuosikymmen.

Lähde:

Tutkimusartikkeli: Guo, D., Li, D. and Hua, W. (2017), Quantifying air temperature evolution in the permafrost region from 1901 to 2014. Int. J. Climatol. doi:10.1002/joc.5161. [tiivistelmä]

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ikirouta-alueilla voimakasta lämpenemistä

Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Vuoden 2017 kukintakauden aloitus on yleisesti ottaen vain muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, mutta viimeaikaiset viileät kelit näyttävät myöhästäneen kukintakautta vielä enemmän.

Tämän vuoden kevät on ollut säiden puolesta vaihteleva. Maaliskuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi, huhtikuu oli hiukan tavanomaista kylmempi ja toukokuun alku oli poikkeuksellisen kylmä. On puhuttu myöhäisestä keväästä, mutta näkyvätkö viimeaikaiset viileät kelit myös kasvien myöhempänä kukinnan aloituksena? Kasvien kukintakauden seurantani ansiosta pystyn antamaan tähän vastauksen.

Kevään 2017 kukintakausi on jo hyvässä menossa. Kukkivia kasvilajeja on tätä kirjoittaessa jo yli 20. Valitsin näistä varhain kukkivista lajeista sellaiset, joille minulla on tarpeeksi hyvät havainnot kukinnan aloituspäivästä. Valitsemilleni lajeille laskin kullekin, kuinka paljon myöhemmin kukinta on alkanut verratuna vuosiin 2015 ja 2016. Laskin näistä sitten keskiarvon, joka kertoo likimäärin, kuinka monta päivää myöhemmin vuoden 2017 kukintakausi on alkanut vuosiin 2015 ja 2016 verrattuna.

Tuloksieni perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi noin 4,5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2016 kukintakausi ja noin 5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2015 kukintakausi. Koska kevään eteneminen on ollut vaihtelevaa, laskin lisäksi vuosien väliset erot puolen kuukauden välein. Vuoden 2017 kukintakausi oli maaliskuun loppupuolella vain puoli päivää jäljessä vuoden 2015 kukintakautta. Huhtikuun alkupuolella tämä ero oli noin kolme ja puoli päivää, huhtikuun loppupuolella noin seitsemän päivää ja toukokuun alussa noin 10 päivää. Eli vaikka vuoden 2017 kukintakausi ei ole kokonaisuudessaan kuin muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, niin kukintakausi on selvästi jäänyt jälkeen enemmän, kun kelit ovat viilenneet.

Kukintakauden alku lajeittain

Alla on lista tarkastelussa mukana olleista lajeista ja tiedot niiden kukintakauden aloituksesta. Listassa on ensin lajin nimi, vuoden 2015 kukintakauden aloitus laskettuna päivinä vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen (jotta vuosia voidaan verrata keskenään tarkasti, on poistettava näin karkauspäivän vaikutus), sama vuodelle 2016, sama vuodelle 2017 ja sitten keskimääräinen aloituspäivä sekä suluissa sitä vastaava kalenteripäivä normaalivuotena (eli vuotena, jolloin ei ole karkauspäivää).

  • idänsinililja – 2015: 104, 2016: 100, 2017: 104, KA: 103 (13.4.)
  • isokäenrieska – 2015: -, 2016: 106, 2017: 114, KA: 110 (20.4.)
  • keltavuokko – 2015: -, 2016: 112, 2017: 121, KA: 117 (27.4.)
  • kevätkynsimö – 2015: 114, 2016: 102, 2017: 117, KA: 111 (21.4.), kevätkynsimön vuoden 2015 arvo voi johtua huonosta havainnoinnista
  • kevätlinnunsilmä – 2015: -, 2016: 112, 2017: 119, KA: 116 (26.4.)
  • kevätpiippo – 2015: 108, 2016: 112, 2017: 118, KA: 113 (23.4.)
  • kevättaskuruoho – 2015: 102, 2016: 102, 2017: 105, KA: 103 (13.4.)
  • leskenlehti – 2015: 73, 2016: 74, 2017: 79, KA: 75 (16.3.)
  • mukulaleinikki – 2015: -, 2016: 103, 2017: 107, KA: 105 (15.4.)
  • pikkukäenrieska – 2015: 109, 2016: 114, 2017: 120, KA: 114 (24.4.)
  • pystykiurunkannus – 2015: 100, 2016: 105, 2017: 110, KA: 105 (15.4.)
  • raita – 2015: 103, 2016: 104, 2017: 105, KA: 104 (14.4.)
  • sinivuokko – 2015: 91, 2016: 90, 2017: 86, KA: 89 (30.3.)
  • taikinamarja – 2015: 118, 2016: 128, 2017: 127, KA: 124 (4.5.)
  • vaahtera – 2015: 118, 2016: 124, 2017: 129, KA: 124 (4.5.)
  • valkovuokko – 2015: 97, 2016: 100, 2017: 100, KA: 99 (9.4.)
  • voikukka – 2015: 114, 2016: 112, 2017: 117, KA: 114 (24.4.)

Yksittäisistä lajeista mielenkiintoisia ovat ainakin kevättaskuruoho, raita ja valkovuokko, jotka näyttävät aloittavan kukintansa joka vuosi melko samaan aikaan keleistä piittaamatta. Myös sinivuokolla, idänsinililjalla ja voikukalla vuotuiset erot kukinnan aloitusajassa ovat pieniä. Näistä voikukan ja ehkä idänsinililjankin ensimmäiseksi keväällä kukkivat yksilöt näkyvät usein rakennuksien lähellä, mikä saattaa selittää vähäisen vaihtelun vuosien välillä kukinnan alkamisessa. Toisista lajeista voisi arvata vähäisen vaihtelun kukinnan aloituksessa johtuvan siitä, että kyseiset lajit ovat sopeutuneet hyvin Suomen ilmastoon ja alkavat kukkia yleisestä säätilasta huolimatta, kunhan päivällä on edes vähän plusasteita ja auringonpaistetta.

Kukintakauden vuotuinen vaihtelu on melko suurta kevätpiipolla, pikkukäenrieskalla, pystykiurunkannuksella ja vaahteralla. Kevätkynsimölläkin vaihtelu näyttää olevan suurta, mutta sen havainnoinnissa voi olla epävarmuuksia, jotka vaikuttavat lukuihin (olisi ehkä pitänyt jättää se pois tästä tarkastelusta, mutta sen poisottaminen ei muuta laskettuja lukuja kovin paljon).

Sinivuokko on seurantani perusteella käyttäytynyt eri tavalla kuin muut lajit, sillä se näyttää aikaistaneen kukintaansa tänä vuonna vuoteen 2015 verrattuna. On mahdollista, että tämä johtuu havainnoinnin epävarmuuksista – sitä täytyy seurata tulevina vuosina.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?