Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Kirjoitin aiemmin havainnoistani työmatkakävelyn yhteydessä vuoden 2014 keväältä vuoden 2015 keväälle. Vuoden 2014 loppupuolella vaihdoin työnantajani toiseen toimipisteeseen, jonne kuljin myös kävellen ja kirjasin tältä matkalta myös lintuhavaintoja (näiden kahden työmatkan havaintoajat ovat osittain päällekkäiset, koska kävin uuden toimipisteen aikana silloin tällöin havainnoimassa myös vanhan työmatkan).

Ensimmäiset havainnot on tehty 9.12.2014 ja viimeiset 14.4.2015 ja eri havaintoreissuja kertyi 14. Tämän jälkeen muutin Espoossa toiseen paikkaan asumaan, josta havainnot jatkuivat (tästä lisää myöhemmin). Kävelty matka oli noin 4,3 kilometriä. Kuten edellisessä kirjoituksessani, esitän myös tässä vain aamuhavainnot vaikka tein havaintoja joskus myös iltapäivällä (ehkä teen myöhemmin kirjoituksen iltapäivä- ja aamuhavaintojen eroista).

Lintuja havaitsin näillä työmatkoillani keskimäärin 71 kappaletta (pienin havaittu määrä oli yksi ja suurin 214). Keskimäärin yksilöitä havaittiin siis noin 16 per kilometri. Lajien määrä oli keskimäärin 8, eli noin 2 lajia per kilometri. Nämä luvut ovat selvästi pienempiä kuin edellisellä työmatkallani, mutta ero selittyy havaintojen vuodenajalla. Edellisen työmatkan havainnot samalta ajalta antavat itse asiassa pienemmän tuloksen kuin tämän työmatkan havainnot, joten tämä työmatka saattaa mennä linturikkaampien alueiden läpi. Epävarmuudet näissä havainnoissa ovat kuitenkin niin suuret, että mitään varmaa ei näillä tiedoilla voi sanoa. Pitäisi esimerkiksi vertailla säätiloja, vuorokaudenaikoja, auringonnousuaikoja, yms. ennen kuin vertailu olisi mielekäs.

Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä sinisellä ja havaittujen lajien määrä punaisella:

mankkaa_sateri_aamu

Havaintoja kertyi vain vähän muutaman kuukauden ajalta, joten tästä kuvasta ei voi sanoa paljon, mutta kevään tulo siinä näkyy melko selvästi.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Työmatkakävelijän lintuhavaintoja, osa 2

Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä on vähentynyt rajoitusten jälkeen huomattavasti, mutta aineen käyttö on edelleen sallittu kemikaalituotannossa, josta hiilitetrakloridia näyttää pääsevän jonkun verran ilmakehään.

hiilitetracl

Hiilitetrakloridi on otsonikerrosta tuhoava aine, jonka käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987. Sen jälkeen hiilitetrakloridin pitoisuus ilmakehässä onkin vähentynyt huomattavasti.

Montrealin pöytäkirjan rajoitukset eivät koske hiilitetrakloridin käyttöä muiden kemikaalien tuotannossa, joten on olemassa vaara, että hiilitetrakloridia pääsee ilmakehään piilopäästöinä kemikaalien tuotannosta. Tämä mahdollisuus nousee esiin myös hiilitetrakloridin päästöarvioiden ja päästömittausten eroja tarkasteltaessa, sillä eri maiden päästöarvioista saadut arvot poikkeavat mitatuista päästöistä huomattavasti. Hiilitetrakloridilla ei juurikaan ole luonnollisia päästölähteitä, joten on oletettavaa, että arvioiden ja mittausten ero johtuu arvioiden puutteista. Kemikaalituotannon piilopäästöt voisivat olla juuri sellainen puute.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty hiilitetrakloridin päästöjä Euroopassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä hiilitetrakloridin mittauksia ilmakehästä että päästöarvioita. Tutkimuksen tuloksien perusteella Euroopan keskimääräiset hiilitetrakloridipäästöt vuosien 2006 ja 2014 välillä olivat noin 2,2 miljoonaa kilogrammaa vuodessa. Päästöt ovat vähentyneet keskimäärin noin seitsemällä prosentilla vuosittain. Euroopan hiilitetrakloridipäästöt ovat noin neljä prosenttia koko maailman päästöistä.

Euroopassa suurin hiilitetrakloridin päästäjä näyttää olevan Ranska, jonka päästöt olivat noin 26 prosenttia koko Euroopan päästöistä. Seuraavaksi suurin päästäjä on Espanjan ja Portugalin alue (noin 13 prosenttia koko Euroopan päästöistä). Skandinavian päästöt ovat noin viisi prosenttia koko Euroopan päästöistä.

Tutkimuksessa pystyttiin arvioimaan päästöpaikkoja myös tarkemmin. Suurimpia päästölähteitä näyttää sijaitsevan Etelä-Ranskassa, Keski-Englannissa ja Benelux-maissa (Belgia, Hollanti ja Luxemburg). Näillä alueilla sijaitsee myös suurin osa Euroopan orgaanisten kemikaalien tuotannosta.

Lähde
Graziosi, F., Arduini, J., Bonasoni, P., Furlani, F., Giostra, U., Manning, A. J., McCulloch, A., O’Doherty, S., Simmonds, P. G., Reimann, S., Vollmer, M. K., and Maione, M.: Emissions of carbon tetrachloride from Europe, Atmos. Chem. Phys., 16, 12849-12859, doi:10.5194/acp-16-12849-2016, 2016. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Euroopasta edelleen otsonia tuhoavan hiilitetrakloridin päästöjä

Väitteitä vieraslajeista

Olen nähnyt jonkun verran keskusteluita vieraslajeista ja hiukan osallistunutkin niihin. Keskusteluissa näkyy aika usein kommentteja, joiden johdosta haluan painottaa seuraavia asioita:

– Olet saattanut havaita jossain paikassa vieraslajin, joka ei ole levinnyt siellä hallitsemattomasti, vaan on pysynyt aloillaan jo monta vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yksikään vieraslaji ei voi ikinä olla haitaksi missään. Pitää katsoa kokonaisuutta, eikä vain sitä yhtä paikkaa. Vieraslajien on havaittu leviävän sopivissa olosuhteissa. Joskus leviäminen voi olla niin hidasta, ettei sitä havaitse helposti lyhyessä ajassa ja kyllä jotkut lajit voivat pysyä joillakin paikoilla aisoissakin johtuen paikallisista olosuhteista. Kyseiset lajit voivat silti olla ongelmia muualla.

– Olet saattanut havaita jossain paikassa, kun joku hyönteislaji käyttää vieraslajia ravinnoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vieraslajit ovat pelkästään hyväksi Suomen luonnolle. Vieraslajien tiedetään olevan yleisesti ottaen haitallisia paikalliselle luonnolle. Jos yksittäinen laji osaa käyttää vieraslajia hyväksi, kyseinen laji menestyy paremmin kuin muut, ja syntyy vääristynyt, vain harvoja lajeja käsittävä ekosysteemi. Muut lajit kärsivät.

– Olet saattanut nähdä jollain paikalla, kuinka yksittäinen kotoperäisen lajin yksilö kasvaa keskellä vieraslajin esiintymää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yksikään vieraslaji voi valloittaa alueita kotoperäisiltä lajeilta. On myös mahdollista, että vaikka suurin osa lajeista joutuu väistymään vieraslajin tieltä, yksittäinen laji saattaa pystyä kasvamaan paikalla tai ainakin sinnitellä siinä muita kauemmin. Ekosysteemi muuttuu joka tapauksessa köyhemmäksi sillä paikalla.

– Vieraslaji voi olla kaunis ulkomuodoltaan. Se ei kuitenkaan poista lajin haitallisuutta.

– Lupiineja löytyy myös muualta kuin teiden varsilta. Ylläoleva kuva on otettu pellolta. Lisäksi teiden varret eivät olisi rumia ilman lupiineja. Siellä vain kasvaisi kotimaisia kukkakasveja. Toisaalta lupiinin valloittamat alueet ovat lupiinien kukinnan jälkeen mustanpuhuvia, rumia rankaviidakkoja. Samaan aikaan vieressä saattaa olla täydessä kukassa alue, jota lupiini ei ole vielä valloittanut.

Posted in Luonto, Ympäristö. Comments Off on Väitteitä vieraslajeista

Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Pew Research Centerin tekemän kyselytutkimuksen mukaan 66 prosenttia Eurooppalaisista kokee ilmastonmuutoksen suurena uhkana. Seitsemän maan tuloksia verrattiin vuoden 2013 tilanteeseen ja kuudessa maassa huoli ilmastonmuutoksesta oli lisääntynyt.

Tänä vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa kysyttiin kymmenen Euroopan maan kansalaisilta, minkälaisten asioiden he kokevat uhkaavan maataan. Kyselyn tuloksissa merkittäväksi uhkatekijäksi valittiin useimmin ISIS, joka sai eniten vakavan uhkan mainintoja yhdeksässä maassa tutkituista kymmenestä. Keskimäärin 76 prosenttia eurooppalaisista kokee ISISin vakavana uhkana. Ilmastonmuutos sai toiseksi eniten vakavan uhkan mainintoja. Kolmantena oli talouden maailmanlaajuinen epävakaus. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat muiden maiden tekemät kyberhyökkäykset, Irakin ja Syyrian pakolaisten suuri määrä, kireät välit Venäjän kanssa, Kiinan nousu maailmanmahdiksi sekä Yhdysvaltojen valta ja vaikutus.

Ilmastonmuutoksen kokee vakavaksi uhaksi 66 prosenttia eurooppalaisista. Pienenä uhkana ilmastonmuutosta pitää 27 prosenttia ja vain kuusi prosenttia kokee, ettei ilmastonmuutos ole uhka ollenkaan.

Vuodelta 2013 löytyy vertailumateriaalia seitsemästä kyselyssä mukana olleesta maasta. Näiden maiden vertailusta vuosien 2013 ja 2016 välillä käy ilmi, että kuudessa maassa seitsemästä huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt merkitsevästi. Suurin lisäys on tapahtunut Espanjassa, jossa huoli ilmastonmuutoksesta kasvoi 64 prosentista 89 prosenttiin. Muut viisi maata, joissa huoli lisääntyi, ovat Ranska (54 % -> 73 %), Italia (64 % -> 72 %), Saksa (56 % -> 65 %), Iso-Britannia (48 % -> 58 %) ja Puola (45 % -> 54 %).

Kuudessa maassa havaittiin, että poliittisesti vasemmalle suuntautuneet ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen helpommin uhkana kuin poliittisesti oikealle suuntautuneet. Esimerkiksi Hollannissa 70 prosenttia vasemmiston kannattajista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana, mutta vain 45 prosenttia oikeiston kannattajista kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi. Italiassa on muihin maihin verrattuna nurinkurinen tilanne tässä suhteessa, koska siellä oikeisto (78 %) kokee ilmastonmuutoksen suuremmaksi uhkaksi kuin vasemmisto (64 %). Kreikassa, Puolassa ja Unkarissa vasemmistosta ja oikeistosta suunnilleen yhtä suuri osuus kokee ilmastonmuutoksen uhkan vakavaksi. Huomattavaa on myös se, että Hollantia lukuun ottamatta kaikkien maiden oikeiston kannattajista yli 50 prosenttia kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi.

Lähde:

Europeans Face the World Divided – 1. Europeans see ISIS, climate change as most serious threats (Pew Research Center, 13.6.2016)
http://www.pewglobal.org/2016/06/13/europeans-see-isis-climate-change-as-most-serious-threats/

Posted in Ilmasto. Comments Off on Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016

Tämä kirjoitus jäi roikkumaan tekeillä olevien kirjoitusteni pinoon. Julkaisen siihen mennessä valmiiksi saamani tekstin, koska ovathan nämä tutkimukset vieläkin melko tuoreita.

Stratosfääri on viilentynyt maailmanlaajuisesti vuosien 1979 ja 2014 välisenä aikana. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty eri tekijöiden vaikutusta stratosfäärin lämpötilaan. Osoittautuu, että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on aiheuttanut suurimman osan stratosfäärin viilenemisestä. Kasvihuonekaasujen vaikutus on ollut viilentävä koko mittaushistorian ajan. Otsonia vähentävien aineiden käyttö vähensi stratosfäärin otsonipitoisuutta ja viilensi siten stratosfääriä 1990-luvulla saakka. Sitten otsonia vähentävien aineiden käyttöä rajoitettiin ja niiden vaikutus stratosfäärin lämpenemiseen väheni. Sekä tulivuorten purkaukset että aurinkon aktiivisuussykli näkyvät stratosfäärin lämpötilassa hetkittäin, mutta niillä ei ole merkitsevää roolia stratosfäärin pidemmän ajan lämpötilakehityksessä. (Isolating the roles of different forcing agents in global stratospheric temperature changes using model integrations with incrementally added single forcings)

Grönlannin keski- ja pohjoisosissa on havaittu jäätikön sulavan pohjasta alkaen. Tämän on katsottu johtuvan poikkeuksellisesta geotermisestä lämmöstä. Uuden tutkimuksen mukaan tämä geoterminen lämpö on peräisin siitä, kun Grönlannin mannerlaatta liikkui kymmeniä miljoonia vuosia sitten maapallon vaipassa olleen kuuman kohdan yli. Tämä kuuma kohta on nykyään Islannin alla ja aiheuttaa Islannin vulkaaniset ilmiöt. (Melting at the base of the Greenland ice sheet explained by Iceland hotspot history)

Etelämantereen jäätikön jäämassa vähenee reunoilta jään sulaessa ja murtuessa irti. Jäämassa lisääntyy jäätikön sisäosien päälle satavan lumen ansiosta. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäämassan lisääntymisen vaihtelun ja lämpötilan vaihtelun välistä yhteyttä viimeisen 31 000 vuoden aikana. Tutkimuksen tuloksien perusteella lämpötila ja jäämassan lisääntyminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa hyvin pitkän ajan tarkastelussa. Yhteyden voimakkuus kuitenkin näyttää vaihtelevan lyhyemmän ajan tarkastelussa eri tavalla kuin ilmastomallien simulaatioissa. Tutkijoiden mielestä tämä aiheuttaa sen, että ilmastomallien antamiin ennusteisiin Etelämantereen jäämassan kehittymisestä tulisi suhtautua varovaisesti. (Variable relationship between accumulation and temperature in West Antarctica for the past 31,000 years)

Tundran ikiroudan sulaminen aiheuttaa muutoksia pinnan energiataseeseen. (Tundra permafrost thaw causes significant shifts in energy partitioning)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016

Minkälaisia lintuhavaintoja tavallinen työmatkakävelijä tekee?

Minulla oli tapana kulkea muutaman kilometrin työmatkani Espoossa kävellen, kunnes muutin kauemmas työpaikastani. Vuonna 2014 aloin tehdä järjestelmällisiä lintuhavaintoja työmatkallani. Laskin sekä havaitut lintulajit että niiden yksilömäärän. Tämä on melko samanlaista havainnointia kuin ns. linjalaskennoissa tehdään. Esitän tässä tuloksia havainnoinnistani.

Ensimmäinen havaintopäivä oli 28.3.2014 ja viimeinen 10.4.2015. Matka oli aluksi noin 3,9 kilometriä, mutta se lyheni 3,7 kilometriin 1.8.2014 (toimipisteeni siirryttyä toiseen taloon). Tässä on esitetty vain aamujen havainnot, vaikka tein havaintoja joskus iltapäivälläkin.

Lintuyksilöitä havaitsin keskimäärin 113 per reissu. Tämä on noin 30 havaittua lintuyksilöä per kilometri. Lajeja havaitsin keskimäärin 13 per reissu, joka on 3,3 per kilometri. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä lintuyksilöitä havaittiin noin 7700. Havaintoreissuja tehtiin 68, joilla käveltyjä kilometrejä kertyi noin 260. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä eri reissuilla:

Kuvasta nähdään, että kesällä on odotetusti yleisesti enemmän lintuyksilöitä havaittavissa kuin talvella. Suurimmat yksilömäärät ovat esiintyneet syksyllä, vaikka yleisesti syksyllä on havaittu vähemmän lintuja kuin kesällä. Suurin yksilömäärä (383) esiintyi 4.9.2014, mikä johtui havaituista valkoposkihanhiparvista, joiden yksilömääräksi arvioitiin 250. Toiseksi suurin yksilömäärä (261) havaittiin 24.11.2014, mikä johtuu tuolloin havaituista tunnistamattomien lintujen parvista, joissa oli yli 200 yksilöä.

Eniten havaintoja tehtiin seuraavista lajeista: räkättirastas (732 havaintoa), talitiainen (469), varpunen (390), tervapääsky (388), västäräkki (346), varis (305), valkoposkihanhi (298), kalalokki (297), sinitiainen (245), kesykyyhky (237), mustarastas (186), sepelkyyhky (177), peippo (176), harakka (170), kottarainen (136) ja viherpeippo (124). Eri lajeja havainnoinnin aikana saatiin tunnistettua 40. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lajien määrä eri reissuilla:

Havaittujen lajien määrässä näkyy melko selvästi vuodenaikojen vaihtelu. Suurimmillaan yhdellä reissulla havaittu lajimäärä on ollut 25, joka havaittiin 21.5.2014, 4.6.2014 ja 9.6.2014. Lajien määrällä arvioituna vuoden 2014 lintuhuippu osui siis touko-kesäkuun vaihteen tienoille.

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erityyppisten havaintojen (näköhavainto/äänihavainto/lauluhavainto) osuus kaikista havainnoista vaihtelee eri aikoina:

Lauluhavaintoja tehdään lähes pelkästään keväällä ja alkukesästä, mutta niiden osuus kaikista havainnoista pysyy kaikkina aikoina melko pienenä, alle 20 prosentissa. Lauluhavaintojen pieni osuus selittyy melko varmasti maastolla, joka tässä tapauksessa on pientaloalueita, liikerakennusalueita ja moottoritien lähialueita. Jos havainnointi olisi tapahtunut metsässä, lauluhavaintojen osuus kaikista havainnoista olisi todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi ja vastaavasti näköhavaintojen osuus pienempi. Yllä olevassa kuvassa näyttäisi siltä, että näköhavaintojen (musta käyrä) osuus olisi hallitseva verrattuna äänihavaintoihin (sininen käyrä esittää sekä laulu-että muut äänihavainnot). Seuraavassa kuvassa on verrattu ääni- ja näköhavaintoja tarkemmin:


Kuvassa näkyy Y-akselilla, kuinka monta kertaa enemmän äänihavaintoja on tehty näköhavaintoihin verrattuna. Jos arvopiste on alle yhden (kuvan harmaa alue), näköhavaintoja on silloin tehty enemmän ja jos yli yhden, niin äänihavaintoja on tehty enemmän. Kuvasta on nähtävissä se, että kyseisellä reitillä tehtiin näköhavaintoja melko järjestelmällisesti enemmän kaikkina muina aikoina paitsi syksyllä lokakuun alkupuolelta joulukuun loppupuolelle, jolloin useina aamuina tehtiin äänihavaintoja selvästi enemmän. Kuvassa ei näy muutaman aamun (20.10., 23.10., 17.11., 26.11., 27.11. ja 9.12.) tulosta, jolloin tehtiin pelkkiä äänihavaintoja. Syksyinen näköhavaintojen väheneminen liittyy ensisijaisesti valon vähenemiseen. Aurinko nousee myöhemmin kuin kesällä, mutta työhönmenoaika pysyy samana.

Vertaillaan vielä muutaman yksittäisen lajin äänihavaintojen ja näköhavaintojen määriä sekä lajin keskimääräistä pituutta:

Yleisesti ottaen pienet linnut havaitaan helpommin ääntelystään ja suuremmat linnut havaitaan helpommin silmin. Tästä säännöstä eniten poikkeaa suhteellisen pienikokoinen tervapääsky, josta kuitenkin tehdään selvästi enemmän näköhavaintoja kuin äänihavaintoja. Erityisen hiljainen lintu on kesykyyhky, josta ei tehty yhtään äänihavaintoa, vaikka lajia havaittiin usein. Kokoonsa nähden mustarastas ääntelee paljon ja västäräkistä taas tehdään enemmän näköhavaintoja kuin muista samankokoisista linnuista.

Mainittakoon vielä lopuksi, että epävarmuutta näihin tuloksiin aiheutuu erityisesti lintulajien tunnistuksen onnistumisesta. Tunnen suurimman osan Suomen tavallisimmista lintulajeista ja niiden tunnusomaisimman ääntelyn, mutta aina tulee havaintoja, joissa laji jää tunnistamatta. Havaittava lintuyksilö saattaa olla liian kaukana tunnistettavaksi tai se vilahtaa silmien ohi liian nopeasti. Äänihavainto saattaa olla liian hiljainen ja nopea tunnistettavaksi. Joskus taas hyväkin havainto jää tunnistamatta havaitsijan tunnistustaitojen ja tiedon vajavaisuudesta johtuen. Näissä havainnoissa noin 32 prosenttia jäi tunnistamatta lajilleen. Suurin osa tunnistamattomista havainnoista on kokonaan tunnistamatta jääneitä lintuyksilöitä. Tunnistamattomista suuren osuuden muodostavat myös lajilleen tunnistamatta jääneet lokit ja tiaiset.

Ilmastonmuutoksen hillinnän edistysaskeleiden korostaminen on huono viestintästrategia

Uusien tutkimustuloksien valossa näyttää siltä, että viestit ilmastonmuutoksen hillinnän hyvästä edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta.

posViesti

Ilmastonmuutoksen hillintä etenee ja aina silloin tällöin saadaan hyviä uutisia, kuten esimerkiksi se, että hiilipäästöt eivät kasvaneet vuonna 2014. Näitä hyviä uutisia kerrotaan innokkaasti eteenpäin eri viestintävälineissä. Ilmeisesti ajatellaan, että tieto edistymisestä antaa ihmisille toivoa ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta ja siten motivoi heitä toimintaan ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Mutta onko näin?

Australialaisen Queenslandin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen edistymisestä kertovan viestinnän tehokkuutta motivoida ihmisiä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Tutkimuksen ensimmäisen osan tulosten perusteella negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta. Toisin sanoen synkkäsävyinen viestintä ilmastonmuutoksen lohduttomuudesta saa ihmiset tuntemaan halua taistella ilmastonmuutosta vastaan. Toivontunteilla ei ollut läheskään niin voimakasta yhteyttä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen toisessa osassa ihmisille annettiin optimistinen, pessimistinen tai neutraali viesti ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta. Optimistinen viesti sai ihmiset kokemaan ilmastonmuutoksen pienemmäksi riskiksi itselleen kuin pessimistinen viesti. Myös hädäntunne väheni optimistisesta viestistä.

Optimistinen viesti siis vähensi ihmisten negatiivisia tunteita. Koska negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä haluun hillitä ilmastonmuutosta, niin optimistiset viestit ilmastonmuutoksen hillinnän edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta. Vaikka viimeaikaiset edistysaskeleet hiilipäästöjen vähentämisessä ovat tervetulleita, edistysaskeleiden korostaminen ei tämän tuloksien valossa näytä olevan menestyksellinen viestintästrategia.

Lähde:

Matthew J. Hornsey, Kelly S. Fielding, A cautionary note about messages of hope: Focusing on progress in reducing carbon emissions weakens mitigation motivation, Global Environmental Change, Volume 39, July 2016, Pages 26–34, doi:10.1016/j.gloenvcha.2016.04.003.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ilmastonmuutoksen hillinnän edistysaskeleiden korostaminen on huono viestintästrategia