Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

JadeComedo

Ystäväni kääpiösnautserilla on äskettäin todettu kääpiösnautserin comedo-syndrooma. Yritimme tietysti etsiä tietoa asiasta, mutta suomenkielistä tietoa tuntuu löytyvän hyvin vähän. Etsiskelin tietoa englanninkielellä ja ajattelin tässä kertoa löydökseni suomenkielellä, jotta ne olisivat sitten muidenkin luettavissa.

Kyseisen koiran selkään (alaselkään) siis ilmestyi näppylöitä, jotka aristivat ja ilmeisesti myös kutisivat. Eläinlääkäri totesi tilan kääpiösnautserin comedo-syndroomaksi, jonka hoidoksi määrättiin bentsoyyliperoksidia sisältävää shampoota. Lisäksi vaivaan liittyi bakteeri-infektio, johon määrättiin antibioottikuuri. Katsotaanpa mistä tässä vaivassa on kyse ja miten sitä voidaan hoitaa.

Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

Kyseessä on aknen tapainen keratiini– eli sarveisainehäiriö, joka aiheuttaa karvatuppien laajentumista kääpiösnautsereiden selässä. Syndroomaa esiintyy pääasiassa juuri kääpiösnautsereilla perinnöllisenä vaivana. Se alkaa esiintyä yleensä nuorista keski-ikäisiin kääpiösnautsereilla ja on hyvin yleinen (ehkä jopa puolet kääpiösnautsereista kärsii vaivasta).

Vaivan uskotaan aiheutuvan tukkeutuneista rasvarauhasista, jotka tuottavat rasvaa karvatuppeihin karvan ja ihon voitelemiseksi. Syytä ei kuitenkaan tiedetä varmasti, joten varmasti auttavaa hoitoakaan ei vielä ole. Karvatuppien laajeneminen näkyy näppylöinä, jotka saattavat sisältää visvaa. Ne esiintyvät yleensä selässä, mutta niitä on joskus tavattu myös muualta vartalosta.

Vaivan esiintyminen vaihtelee eri koirayksilöillä. Joillakin sitä esiintyy koko ajan ja joillakin se tulee esiin silloin tällöin. Joillakin sitä ei esiinny ikinä. Sen esiintymistiheyttä voidaan vähentää sopivilla hoitomuodoilla. Lisäksi vaiva ei yleensä oikeastaan häiritse koirien päivittäistä elämää millään lailla, elleivät näppylät tulehdu. Vaiva pysyy hoidon avulla hyvin hallinnassa useimmilla koirilla.

Comedo-syndrooman yhteydessä saattaa myös esiintyä bakteeri-infektioita, jotka voivat aiheuttaa rupia, näppylöitä, kutinaa ja karvanlähtöä.

Comedo-syndrooma ei tartu muihin koiriin tai ihmiseen.

Hoitokeinot

Huom! Tässä kerrotaan mahdollisia hoitomenetelmiä, mutta on hyvä aina ensin keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa, ennen kuin aletaan kokeilla hoitoja. Erityisesti silloin, kun näppylät ovat tulehtuneet, on syytä hakeutua eläinlääkärille.

Koska varsinaista parannuskeinoa tähän vaivaan ei ole, hoidot keskittyvät näppylöiden ja tulehduksien vähentämiseen ja niiden esiintymisen ennalta ehkäisyyn. On siis varauduttava siihen, että hyvälläkin hoidolla koiralla saattaa esiintyä näppylöitä silloin tällöin läpi koko elämänsä.

Lievissä tapauksissa ajoittainen hoito ihmisille tarkoitetuilla aknelapuilla (tai mitä “acne pads” tarkoittaakaan suomeksi) tai bentsoyyliperoksidigeelillä voi auttaa.

Taliköhnän (seborrooinen dermatiitti) hoitoon tarkoitetut shampoot (rikki- tai salisyylihappo, tai vaikeissa tapauksissa bentsoyyliperoksidi) voivat auttaa vaikeammissa tapauksissa.

Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää suun kautta otettavaa psoriasiksen hoitoon tarkoitettua lääkitystä.

Yhdellä sivustolla esitettiin viiden kohdan hoito-ohjelma, jonka he väittivät auttaneen heidän koirilla:

1. Kylvettäminen aluksi kaksi kertaa viikossa ja noin parin viikon jälkeen kerran viikossa (vaivan vaikeusasteesta riippuen) mikrobeja hävittävällä shampoolla (englanninkielinen termi tälle oli “antimicrobial cleansing formula shampoo”). Tämä ehkäisee bakteeri-infektioita.

2. Bentsoyyliperoksidia sisältävän lääkeshampoon levittäminen ihottuma-alueelle ja sen pitäminen siinä kymmenen minuuttia ja sitten huuhdellaan hyvin. Jos kymmenen minuuttia tuntuu paljolta, voidaan tehdä niin, että ensin levitetään lääkeshampoo ihottuma-alueelle, sitten pestään koira muualta (ja saadaan näin se kymmenen minuuttia kulumaan) ja lopuksi huuhdellaan lääkeshampoo pois ihottuma-alueelta.

3. Terveellinen ja viljavapaa ruokavalio.

4. Lisää ruokaan omega-3 rasvahappoja (esim. kalaöljyä).

5. Pyyhi ihottumakohtaa etikalla aamuin illoin.

Tässä vielä joitakin muita auttavia ja ennalta ehkäiseviä hoitokeinoja, joiden ihmiset ovat raportoineet auttaneen vaivassa (nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään varmistettuja, joten en voi taata, että ne välttämättä auttavat kaikkien koiria):

– Auringonvalo ihottuma-alueelle vähentää vaivan esiintymistiheyttä.
– Vetyperoksidin laitto näppylöille.
– Karvan pitäminen lyhyenä.
– Maissipitoisen ruokavalion vaihto sellaiseen ruokavalioon, jossa ei ole maissia.

Oma mielipiteeni

En tiedä paljoa koirista enkä eläinlääketieteestä, mutta selatessani tähän vaivaan liittyviä sivustoja olen päätynyt tähän mielipiteeseen: Jos tästä vaivasta ei ole koiralle varsinaista haittaa (ilman infektiota haitta on yleensä vain esteettinen), niin miksi turvautua aikaa ja rahaa vieviin hoitomuotoihin? Eli mielestäni riittää, että yritetään pitää kutinaa ja muita oikeita vaivoja aiheuttavat infektiot kurissa säännöllisellä pesulla mikrobeja karkottavalla shampoolla. Lisäksi täytyy tietysti pitää vaivan esiintymistä silmällä, jotta vaikeampiin tilanteisiin voidaan tarvittaessa reagoida.

Lisätietoa englanninkielellä:

Erityisen perusteellista tietoa löytyy täältä: Schnauzer Bumps aka Schnauzer Comedone Syndrome – myschnauzer.net

Schnauzer Comedo Syndrome – Dermatology for Animals

Schnauzer Bumps – schnauzers-rule.com

Posted in Tiede. Comments Off on Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

Kukkivien kasvilajien laskentaa

2014kasvi

Aloin seurata kukkivien kasvilajien määrää vuoden 2014 alkukesällä. Tein laskentaa työmatkani yhteydessä (Espoossa). Työmatkani kuljin kävellen ja matkaa oli noin neljä kilometriä. Maasto oli omakotitaloaluetta, teollisuusaluetta, tien piennarta ja vähän metsääkin. Ensimmäisen laskennan suoritin 5.6.2014. Pyrin suorittamaan laskennan kerran viikossa tai useammin, mutta joskus laskennan väliin tuli pitempi aika esimerkiksi lomien takia.

Lasketun lajien määrän korjasin jälkikäteen niiden lajien osalta, jotka olin nähnyt aiemmalla laskentakerralla ja jotka olivat jääneet minulta huomaamatta yhdellä laskentakerralla ja jotka havaitsin seuraavalla laskentakerralla. Näiden osalta oli siis tiedossa, että ne olivat olleet kukassa myös sillä laskentakerralla, jolloin en ollut niitä syystä tai toisesta havainnut.

Jätin laskennan ulkopuolelle muun muassa heinäkasvit, koska niiden kukkiminen on ainakin minulle vaikea tunnistaa. Laskennassa oli vuonna 2014 yhä mukana joitain lajeja, jotka olisi ollut paras jättää pois juuri kukkimisen tunnistamisen vaikeuden takia. Tällaisia lajeja ovat ainakin hevonhierakka ja sen sukulaiset aho- ja niittysuolaheinä.

Tulokset

Kuvassa 1 on esitetty vuoden 2014 aikana havaittujen kukkivien kasvilajien määrä. Kukkivien lajien määrä oli korkeimmillaan 86, mikä määrä havaittiin sekä 9.7.2014 että 21.7.2014. Voidaan siis karkeasti arvioida, että kukkivien kasvilajien määrä vuonna 2014 saavutti huippunsa näiden päivämäärien puolessa välissä, eli 15.7.2014. Kaiken kaikkiaan laskennassa havaittiin eri aikoina noin 125 kukkivaa kasvilajia.

Kasvit2014
Kuva 1. Kukkivien kasvilajien määrä vuoden 2014 aikana.

Epävarmuudet

Lajien tunnistus: Joitakin lajeja jäi tunnistamatta, mutta ne pystyttiin silti tunnistamaan eri lajeiksi kuin jo tunnistetut lajit. Joidenkin lajien tunnistus on myös saattanut mennä pieleen, mutta tässäkin tapauksessa kysymyksessä on kuitenkin melko varmasti ollut eri laji kuin oikein tunnistetut lajit. Laskettujen lajien määrä tuskin siis kärsii paljon tunnistusvaikeuksien takia. Poikkeuksena tästä ovat kahden samannäköisen lajin laskeminen samaksi lajiksi. Esimerkiksi ahde- ja nurmikaunokkia ei tunnistettu eri lajeiksi, vaan ne on molemmat laskettu samaan. Myös tähtimöissä ja härkeissä saattaa esiintyä tätä ongelmaa. Laskettu lajimäärä on siksi todennäköisesti mieluummin liian pieni kuin liian suuri.

Havainnoinnin ajoitus: Havainnointia on suoritettu yleensä vähintään kerran viikossa, mutta loma-aikoina on saattanut tulla pidempiä havainnoimattomia jaksoja. Erityisesti heinäkuulle sattunut kesäloma ajoittui juuri kukkeimpaan aikaan, ja silloin oli kahden viikon jakso ilman havaintoja. Tämän takia emme tiedä, kuinka paljon lajeja olisi esiintynyt juuri parhaimpaan aikaan. Emme myöskään tiedä kukkeimman ajan tarkkaa ajankohtaa. Tiedämme vain sen olleen joskus 9.-21.7. välisenä aikana. Joidenkin lajien kohdalla kasvupaikkoja ei tiedetty etukäteen ja niitä ei tajuttu sen takia erityisesti tarkkailla tarpeeksi ajoissa. Tällainen laji on ainakin karvahorsma, joka kasvoi melko etäällä kuljetusta reitistä, eikä sen kukintaa havainnut, ellei tajunnut katsoa juuri oikeaan suuntaan juuri oikeaan aikaan. Karvahorsma luultavasti aloittikin kukintansa huomattavasti aiemmin kuin se tässä laskennassa esiintyy. Yksi epävarmuutta lisäävä seikka on myös se, että joillakin lajeilla kukat tuntuivat olevan kiinni suuren osan päivästä. Pukinparta vaikutti olevan tällainen laji ja ilmeisesti myös punasolmukin jo muutenkin vaikea havaittavuus kärsi tästä myös.

Niitto: Monet kasvit innostuvat kukkimaan uudelleen niitetyillä paikoilla. Vuoden 2014 laskennoissa tätä asiaa ei otettu huomioon kunnolla, mutta jatkossa tämä olisi tarkoitus ottaa huomioon. On etsittävä sopivat keinot asian huomioonottamiseksi. Vähintään olisi merkittävä, kun laji lasketaan niitetyltä paikalta. Tulokset voisi jatkossa esittää sekä niitetyiltä että niittämättömiltä paikoilta laskettuna.

Käytetty reitti: Keskittyminen tietylle reitille rajaa lajien lukumäärää. On siis huomattava, että tässä esitetyt lajimäärät eivät kuvaa kyseisen ajan kaikkia esiintyviä lajeja, vaan pelkästään kyseisen matkan varrella esiintyviä lajeja. Lisäksi joitakin lajeja oli vaikea havainnoida, koska niitä oli vaikea nähdä. Esimerkiksi punasolmukki esiintyi matkan varrella yhdellä nurmikolla, mutta sen havainnointi nurmikolla osoittautui vaikeaksi lajin pienuuden takia (sekä ilmeisesti myös siksi, ettei se pidä kukkiaan jatkuvasti auki). Välillä se havaittiin ja välillä ei. Toinen esimerkki on karvahorsma, jonka tilanne kuvattiin jo yllä. Vuoden 2015 meneillään olevassa laskennassa on luovuttu keskittymisestä yhteen ainoaan reittiin ja lajien kukkimista on seurattu yleisemmin omalla asuinseudulla (joka tällä hetkellä on Espoo).

Ajatuksia laskennasta

Kukkivien kasvien lajimäärän laskeminen saattaa tarjota keinon tutkia ekosysteemin vuodenaikaistoiminnan ajoitusta kasvilajiston osalta. En tiedä, onko tällaista menetelmää käytetty aiemmin tähän tarkoitukseen. Lajien toiminnan ajoitusta seurataan kyllä yleisesti esimerkiksi keväällä, mutta se on epäselvää, onko koko kasvilajiston toimintaa analysoitu samalla tavalla kuin tämän menetelmän avulla on tarkoitus.

Menetelmä on vasta kokeilu- ja kehitysasteella. Tänä vuonna (2015) on jo otettu erilaiset, toivottavasti paremmat, menetelmät käyttöön. Ensimmäiset kokemukset uusista menetelmistä ovat hyviä, mutta ainakin lajien tunnistamista pitää parantaa vielä monien lajien osalta.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukkivien kasvilajien laskentaa

Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu

Alaskan kaakkoisosissa sijaitseva Yakutat-niminen jäätikkö ohenee ja pienenee nopeasti. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäätikön tulevaisuutta yksinkertaisella jäätikkömallilla. Jäätikön jäämassan kehitystä arvioitiin kahdessa eri tapauksessa: 1) nykyilmastolla (2000-2010) ja 2) odotuksien mukaisessa lämpenevässä ilmastossa.

Tutkimuksen tuloksien mukaan Yakutat-jäätikkö katoaa kokonaan kummassakin tutkitussa tapauksessa. Nykyilmaston säilyessä jäätikkö katoaa vuoteen 2110 mennessä ja lämpenevässä ilmastossa jäätikkö katoaa vuoteen 2070 mennessä. Ensimmäiset vuosikymmenet jäätikön oheneminen jatkuu suunnilleen nykyisellä vauhdilla. Myöhemmin, kun jäätikön yläosat ovat ohenneet huomattavasti, oheneminen ja jäämassan menetys kiihtyy. Näin tapahtuu myös nykyilmaston säilyessä. Jäätikön nykyisen sulamisen pysäyttämiseksi ilmaston pitäisi viiletä 1,5 celsiusasteella. Niinpä tutkimuksen tuloksien perusteella Yakutat-jäätikkö tulee todennäköisesti jatkamaan pienenemistään ja katoaa lopulta kokonaan.

Lähde:

Trüssel, Barbara L.; Truffer, Martin; Hock, Regine; Motyka, Roman J.; Huss, Matthias; Zhang, Jing (2015) Runaway thinning of the low-elevation Yakutat Glacier, Alaska, and its sensitivity to climate change, Journal of Glaciology, Volume 61, Number 225, February 2015, pp. 65-75(11), DOI: http://dx.doi.org/10.3189/2015JoG14J125. [TIIVISTELMÄ]

Lisätietoja:

Yakutat Glacier Rapid Retreat, Alaska – From a Glaciers Perspective (Mauri Pelto, 2009)

Retreat of Yakutat Glacier – NASA (Sarah Loff, 2014)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu

Arvoitukselliset hiekkaympyrät

Olin lokakuun 2014 loppupuolella Yyterissä. Kävelin dyyneillä muina miehinä, kun äkkiä huomasin hiekassa kummallisia kuvioita:

Ihmettelin kuvioita ja ensimmäinen ajatukseni oli ottaa yhteyttä UFO-tutkijoihin varsinkin, kun paikalla näkyi myös kummallisia jälkiä, jotka näyttivät kuin joku olento olisi kävellyt hiekassa:

Leikki leikkinä

Kyseiset kuviot ovat, kuten yllä olevista kuvistakin jo on nähtävissä, seurausta hiekalla roikkuvien ruohonkorsien heilumisesta tuulessa. Tässä pari kuvaa, joissa näkyy ruohonkorren paikan vaihtuminen:

Ensinäkemältä näissä ihmetyttää hiukan se, että miten hennot korret voivatkin saada noin selviä jälkiä aikaiseksi. Jäljet ovat paikoitellen melko syviä, kuten näistä kuvista näkyy:

Ajan myötä tuulessa heiluessaan korret siirtävät hiekkaa sivuun jyvä kerrallaan ja niin nämä kuviot syntyvät. Tässä vielä lisää kuvia ilmiöstä:

Kuvioiden tekijä on rantavehnä (Leymus arenarius):

Konsensustutkimuksen vääristelyä

Viime vuonna julkaistiin Skeptical Science -porukoiden tekemä tutkimus “Quantifying the consensus on anthropogenic global warming in the scientific literature”, jossa minä olin myös hiukan mukana. Suurin panokseni oli lukea noin 4000 tieteellisen artikkelin tiivistelmät ja luokitella ne sen mukaan, tukevatko ne ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vai ovatko sitä vastaan.

Tutkimuksen tuloksien mukaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevia artikkeleita (yllä olevan kuvan likimäärin nollassa pysyttelevä punainen viiva) on vain vähän verrattuna ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviin artikkeleihin (vihreä viiva). Tämä oli tietysti kova pala ilmastonmuutoksenkieltäjille, joilla muutenkin oli jo kauan ollut meneillään Skeptical Sciencen mustamaalauskampanja. Ilmastonmuutoksenkieltäjille tyypillisesti tutkimuksesta keksittiin kaikenlaisia paikkaansapitämättömiä väitteitä. Korjaan tässä lyhyesti yhden tällaisen väitteen.

Tutkimuksesta esitettiin perätön väite, että tuloksien mukaan vain 65 artikkelia kaikista 12465:stä artikkelista tuki ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, kun taas 78 oli ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan. Väitteen mukaan 12322 artikkelia ei muka ottanut asiaan kantaa.

Kyseisessä väitteessä tärkein pielessä oleva asia on se, että siinä on otettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevista artikkeleista vain pieni osuus, kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevista artikkeleista on otettu mukaan kaikki.

Tutkimuksessa tieteelliset artikkelit luokiteltiin seitsemään eri luokkaan; 1) ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta eksplisiittisesti tukevat ja kvantifioivat (eli määrittelevät ihmiskunnan osuuden suuruuden viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä), 2) eksplisiittisesti tukevat, mutta eivät kvantifioi, 3) implisiittisesti tukevat, 4) neutraalit, 5) implisiittisesti vastaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, 6) eksplisiittisesti vastaan sekä 7) eksplisiittisesti vastaan ja kvantifioivat. Seuraavassa taulukossa on esitetty tutkimuksessa saadut artikkelien määrät eri luokkiin:

Luokka Artikkelien määrä
1 64
2 922
3 2910
4 7970
5 54
6 15
7 9

Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevat artikkelit ovat siis luokissa 1-3 ja vastaan olevat artikkelit ovat luokissa 5-7. Luokkien 1-3 yhteenlaskettu määrä on 3896 ja luokkien 5-7 yhteenlaskettu määrä on 78. Tästä huomaamme, että ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteessä on laskettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviksi vain luokan 1 artikkelit (tosin luokan 1 määräksi on jostain syystä saatu 65), kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan oleviin artikkeleihin on laskettu kaikki luokkien 5-7 artikkelit. Oikeampi vertailu olisi ollut luokkien 1 ja 7 määrien vertailu tai luokkien 1-3 ja 5-7 määrien vertailu.

Toinen väitteessä pieleen menevä asia on luokiteltujen artikkelien kokonaismäärä. Sen väitetään olevan 12465, vaikka se on todellisuudessa 11944. Artikkeleita etsittiin Web of Science -tietokannasta tietyin hakusanoin ja 12465 oli hakujen tuloksena oleva artikkelimäärä. Artikkeleiden joukossa oli kuitenkin sellaisia, joista puuttui tiivistelmä (luokittelu tehtiin tiivistelmään perustuen), tai jotka eivät olleet vertaisarvioituja, tai joilla ei ollut mitään tekemistä ilmaston kanssa. Kun nämä poistettiin, jäljelle jäävä määrä oli 11944.

Kolmas pieleen mennyt asia (näissä ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteissä on yllättävän usein melkein kaikki kuviteltavissa olevat asiat pielessä) väitteessä on se, että 12322 artikkelista väitettiin, etteivät ne ota asiaan kantaa. Kuten yllä nähtiin, tähän lukumäärään laskettiin luokkien 2-4 artikkelit. Luokan 2 artikkelit kuitenkin ottavat asiaan kantaa (ne vain eivät kvantifioi sitä), joten tämäkin osa väitteestä on täysin perätön.

Kyseisestä tutkimuksesta on esitetty paljon muitakin hölmöjä väitteitä, mutta riittäköön tässä tämän yhden väitteen käsittely. Tätä ja muita vastaavia väitteitä on levitelty myös Suomessa kritiikittömästi.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Konsensustutkimuksen vääristelyä

Arvio yhden koivuyksilön siementen määrästä vuonna 2014

Kesällä monet huomaavat koivun tuottavan valtavan määrän siemeniä. Siemeniä sataa joka paikkaan ja ne kerääntyvät kasoiksi sinne tänne. Meilläkin harjataan takapihan terassi joka päivä koivun pahimman siemennyksen aikaan. Esimerkkinä tästä, vuonna 2012 MTV uutisoi ennätyksellisestä koivun siemenmäärästä. Vuonna 2014 tilanne on näyttänyt samalta ainakin Espoossa, joten jää nähtäväksi, onko tänä vuonna ollut taas ennätyskesä tässä mielessä. Ainakin siitepölyn määrässä tehtiin uusi Helsingin ennätys tänä vuonna.

Paljonko koivu oikeastaan tuottaa siemeniä? Tämän kesän mökkireissulla ajattelin tarkistaa asian, kun näin rantakoivun siemennorkot. Kyseessä oli noin 6-7 metriä korkea hieskoivu (Betula pubescens) pienen järven rannalla Parikkalassa.

Hieskoivu

Otin koivusta norkon ja aloin laskea sen siementen määrää. Huomasin heti, että se, mikä yleisesti mielletään koivun siemeneksi (kuten esimerkiksi tässä Aamulehden kuvakisassa), ei olekaan siemen, vaan vain norkossa oleva tukirakenne varsinaisia siemeniä varten. Kävyissä vastaavia tukirakenteen osia sanotaan suomuiksi, mutta en tiedä, mikä tämän koivun norkon osan virallinen nimi on. Allaolevassa kuvassa keskellä ylhäällä on vierekkäin siemen ja tukirakenteen osa. Kuvassa vasemmalla puolella on laskennan kohteena oleva norkko ja oikealla norkko purettuna laskentaa varten.

Laskemisen yhteydessä oli oltava tarkkana, sillä suoritin laskentaa pihaterassilla, jossa silloin tällöin kävi lievä tuulenvire. Välillä tuulenvire oli niin voimakas, että siemeniä oli suojeltava tuulelta. Onnistuin mielestäni kuitenkin hyvin, enkä havainnut yhdenkään siemenen karkaavan tuulen mukana.

Tässä näytenorkossa oli 376 siementä ja 133 tukirakenteen osaa (niitä, joita yleensä luullaan koivun siemeniksi). Näiden suhde on 2,83. Norkon siemeniä ja tukiosia purkaessa ja laskiessa huomasin, että jokaista tukiosaa kohden oli kolme siementä. Laskennan lopputulos tukee tätä havaintoa likimäärin, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi lopputuloksen suhdeluku ei ole lähempänä kolmea. Onko kyseessä laskuvirhe vai onko norkon joissakin osissa vähemmän kuin kolme siementä jokaista tukiosaa kohden?

Tässä vaiheessa olin siis vasta saanut selville yhden norkon siemenmäärän. Seuraavaksi laskin kyseisen koivun parin alimman oksan norkkomäärän. Alimmassa oksassa oli 22 norkkoa ja toiseksi alimmassa 125 norkkoa. Näiden keskiarvoksi saadaan: (22 + 125) / 2 = 75. Toiseksi alin oksa näytti olevan kyseisen koivun oksistä norkkomäärältään suurin (silmämääräisen arvion perusteella) ja alin oksa ei välttämättä ollut norkkomäärältään pienin, joten päädyin arvioimaan oksakohtaisen norkkomäärän pienemmäksi kuin kahden lasketun oksan keskiarvon. Valitsin oksakohtaiseksi norkkomääräksi 50.

Seuraavaksi arvioin koivun oksamäärän silmämääräisesti. Sain tulokseksi noin 50 oksaa. Tämän seurauksena minulla oli tarpeeksi tietoa arvioida kyseisen koivun siemenmäärä tänä vuonna (2014). Siemenmäärä on 50 x 50 x 376 = 940 000 siementä, eli voidaan sanoa, että likiarvona siemenmäärä on yksi miljoona.

Yritin etsiä tietoa muista samanlaisista arvioista, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden:

“Kuuden vuoden aikana paras puu on tuottanut 12 miljoona siementä, eli kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen huonointa puuta yhteensä.” (Koivun sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon – Metla)

Minun arvioni näyttäisi sopivan tuohon melko hyvin. On kuitenkin muistettava, että arvioni on hyvin karkea ja sisältää useita epävarmuutta lisääviä oletuksia.

Muuttiko ihmiskunta ilmastoa jo esiteollisena aikana?

Joidenkin tutkimuksien mukaan ihmiskunta on saattanut muuttaa maapallon ilmastoa jo tuhansia vuosia sitten. Metsien raivaus ihmiskunnan käyttöön on saattanut aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat lämmittäneet ilmastoa jopa 7000 vuotta sitten. Esiteollista lämpenemistä on saattanut tapahtua jopa yhtä paljon kuin viime vuosisadan aikana.

esiteollinen

Tieteellisessä kirjallisuudessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että viime vuosikymmenien ilmaston lämpeneminen on ollut ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttama. Monien tutkimuksien tuloksissa myös 1900-luvun alun lämpenemisjakso oli osittain ihmiskunnan aiheuttama. Tätä aiempien ilmastonmuutosten on usein oletettu aiheutuneen luonnollisista syistä. On kuitenkin olemassa tutkimuksia, joiden mukaan ihmiskunta on saattanut vaikuttaa ilmastoon jo esiteollisena aikana.

Kammen ja Marino (1993) arvioivat ihmiskunnan vaikutusta ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuteen. Heidän mukaansa kotitalouksien, pienteollisuuden ja maanviljelyn vaikutus oli merkittävä. He arvioivat, että vuonna 1800 ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt olivat noin miljardi tonnia hiiltä per vuosi ja metaanipäästöt olivat jopa kymmenentuhatta miljardia tonnia hiiltä per vuosi. Ilmakehän metaanipitoisuutta tutkineet Ruddiman ja Thomson (2001) tulivat siihen tulokseen, että esiteollisen ajan lopun metaanipitoisuudesta (noin 725 ppb, eli tilavuuden miljardisosaa) jopa 25 prosenttia saattoi tulla ihmiskunnan päästöistä. Heidän mukaansa ihmiskunta alkoi vaikuttaa metaanipitoisuuteen jo 5000 vuotta sitten. Ruddiman (2003) ehdotti lisäksi, että ihmiskunnan vaikutus näkyi tuhansia vuosia sitten myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa.

Olofsson ja Hickler (2008) tekivät simulaatioita ihmiskunnan maankäytön vaikutuksesta esiteollisen ajan hiilenkiertoon. Heidän tuloksiensa mukaan ihmiskunnan maankäyttö kyllä vaikutti hiilenkiertoon, mutta vaikutus ei ollut tarpeeksi suuri aiheuttaakseen huomattavia muutoksia ilmastoon. Kaplan ja muut (2009) saivat kuitenkin toisenlaisia tuloksia. Heidän mukaansa ihmiskunta oli hävittänyt paljon metsiä jo noin 3000 vuotta sitten, ja ihmiskunnan merkitystä tuon ajan ilmastoon oli saatettu aliarvioida aiemmissa tutkimuksissa. Reick ja muut (2010) arvioivat ihmiskunnan maankäytön vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Heidän tuloksiensa perusteella ihmiskunnan vaikutus näkyy hiilidioksidipitoisuudessa vuodesta 1750 lähtien ja vaikutus on olemassa jo aiemminkin, mutta ennen vuotta 1750 muut hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttavat tekijät vaikeuttavat ihmiskunnan vaikutuksen havaitsemista.

Dearing ja muut (2008) tutkivat eri kasvilajien siitepölyn esiintymistä Kiinassa sijaitsevasta järvestä otetussa sedimenttinäytteessä. Heidän mukaansa ihmiskunnan vaikutus tuli hallitsevaksi noin 5000 vuotta sitten. Doughty ja muut (2010) selvittivät koivuvaltaisten metsien nopeaa lisääntymistä Siperiassa ja Beringiassa noin 14000 vuotta sitten. He arvelivat, että koivun lisääntyminen liittyi tuolloin tapahtuneeseen mammuttien sukupuuttoon. Koivuvaltaisten metsien lisääntyminen olisi voinut lämmittää Siperian ja Beringian ilmastoa noin 0,2 celsiusastetta keskimäärin ja paikallisesti vaikutus olisi voinut olla jopa celsiusasteen luokkaa. Siten ihmiskunta saattoi vaikuttaa ilmastoon jo tuolloin, jos ihmiskunta oli osasyynä mammuttien sukupuuttoon. Oglesbyn ja muiden (2010) tuloksien perusteella Mayat saattoivat jouduttaa omaa tuhoaan kaatamalla metsiä, mikä olisi aiheuttanut kuivuutta. Tätä tukevia tuloksia esittivät myös Cook ja muut (2012).

Uudessa katsausartikkelissa Ruddiman ja muut (2014) raportoivat, että ilmastomallien simulaatioissa ihmiskunnan nostamat hiilidioksidin ja metaanin pitoisuudet ovat saattaneet lämmittää ilmastoa 0,9 – 1,5 celsiusastetta esiteollisella ajalla. Maankäytön muutokset ovat kuitenkin saattaneet aiheuttaa muutoksen maapallon heijastuskykyyn niin, että siitä aiheutuu noin 0,2-0,3 celsiusasteen viilentävä vaikutus. Siten ihmiskunnan kokonaisvaikutus olisi voinut lämmittää maapallon ilmastoa 0,7-1,2 celsiusastetta. Viimeisen 150 vuoden aikana maapallon ilmasto on lämmennyt noin 0,85 celsiusastetta, joten ihmiskunnan esiteollisella ajalla aiheuttanut lämpeneminen olisi saattanut olla jopa suurempi kuin nykyinen lämpeneminen. Näin ihmiskunnan kokonaisvaikutus lämpötilaan voisi olla kaksi tai enemmän kertaa suurempi kuin nykyään on oletettu.

Lähteet:

Cook, B. I., K. J. Anchukaitis, J. O. Kaplan, M. J. Puma, M. Kelley, and D. Gueyffier (2012), Pre-Columbian deforestation as an amplifier of drought in Mesoamerica, Geophys. Res. Lett., 39, L16706, doi:10.1029/2012GL052565. [tiivistelmä]

J. A. Dearing, R. T. Jones, J. Shen, X. Yang, J. F. Boyle, G. C. Foster, D. S. Crook, M. J. D. Elvin, 2008, Using multiple archives to understand past and present climate–human–environment interactions: the lake Erhai catchment, Yunnan Province, China, Journal of Paleolimnology
July 2008, Volume 40, Issue 1, pp 3-31, DOI: 10.1007/s10933-007-9182-2.
[tiivistelmä]

Christopher E. Doughty, Adam Wolf and Christopher B. Field, 2010, Biophysical feedbacks between the Pleistocene megafauna extinction and climate: The first human-induced global warming? Geophysical Research Letters, Volume 37, Issue 15, August 2010, DOI: 10.1029/2010GL043985. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Daniel M. Kammen, Bruno D. Marino, 1993, On the origin and magnitude of pre-industrial anthropogenic CO2 and CH4 emissions, Chemosphere, Volume 26, Issues 1–4, January–February 1993, Pages 69–86, http://dx.doi.org/10.1016/0045-6535(93)90413-Y. [tiivistelmä]

Jed O. Kaplan, Kristen M. Krumhardt, Niklaus Zimmermann, 2009, The prehistoric and preindustrial deforestation of Europe, Quaternary Science Reviews, Volume 28, Issues 27–28, December 2009, Pages 3016–3034, http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2009.09.028. [tiivistelmä]

Oglesby, R. J., T. L. Sever, W. Saturno, D. J. Erickson III, and J. Srikishen (2010), Collapse of the Maya: Could deforestation have contributed?, J. Geophys. Res., 115, D12106, doi: 10.1029/2009JD011942. [tiivistelmä]

Jörgen Olofsson, Thomas Hickler, 2008, Effects of human land-use on the global carbon cycle during the last 6,000 years, Vegetation History and Archaeobotany, September 2008, Volume 17, Issue 5, pp 605-615, DOI: 10.1007/s00334-007-0126-6. [tiivistelmä]

Christian H. Reick, Thomas Raddatz, Julia Pongratz and Martin Claussen, 2010, Contribution of anthropogenic land cover change emissions to pre-industrial atmospheric CO2, Tellus B, Volume 62, Issue 5, pages 329–336, November 2010, DOI: 10.1111/j.1600-0889.2010.00479.x. [tiivistelmä, koko artikkeli]

William F. Ruddiman, Jonathan S. Thomson, 2001, The case for human causes of increased atmospheric CH4 over the last 5000 years, Quaternary Science Reviews, Volume 20, Issue 18, December 2001, Pages 1769–1777, http://dx.doi.org/10.1016/S0277-3791(01)00067-1. [tiivistelmä]

William F. Ruddiman, 2003, The Anthropogenic Greenhouse Era Began Thousands of Years Ago, Climatic Change, December 2003, Volume 61, Issue 3, pp 261-293, DOI: 10.1023/B:CLIM.0000004577.17928.fa. [tiivistelmä]

William Ruddiman, Steve Vavrus, John Kutzbach, Feng He, Does pre-industrial warming double the anthropogenic total? The Anthropocene Review April 3, 2014, doi: 10.1177/2053019614529263. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.