Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Vuoden 2017 kukintakauden aloitus on yleisesti ottaen vain muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, mutta viimeaikaiset viileät kelit näyttävät myöhästäneen kukintakautta vielä enemmän.

Tämän vuoden kevät on ollut säiden puolesta vaihteleva. Maaliskuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi, huhtikuu oli hiukan tavanomaista kylmempi ja toukokuun alku oli poikkeuksellisen kylmä. On puhuttu myöhäisestä keväästä, mutta näkyvätkö viimeaikaiset viileät kelit myös kasvien myöhempänä kukinnan aloituksena? Kasvien kukintakauden seurantani ansiosta pystyn antamaan tähän vastauksen.

Kevään 2017 kukintakausi on jo hyvässä menossa. Kukkivia kasvilajeja on tätä kirjoittaessa jo yli 20. Valitsin näistä varhain kukkivista lajeista sellaiset, joille minulla on tarpeeksi hyvät havainnot kukinnan aloituspäivästä. Valitsemilleni lajeille laskin kullekin, kuinka paljon myöhemmin kukinta on alkanut verratuna vuosiin 2015 ja 2016. Laskin näistä sitten keskiarvon, joka kertoo likimäärin, kuinka monta päivää myöhemmin vuoden 2017 kukintakausi on alkanut vuosiin 2015 ja 2016 verrattuna.

Tuloksieni perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi noin 4,5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2016 kukintakausi ja noin 5 päivää myöhemmin kuin vuoden 2015 kukintakausi. Koska kevään eteneminen on ollut vaihtelevaa, laskin lisäksi vuosien väliset erot puolen kuukauden välein. Vuoden 2017 kukintakausi oli maaliskuun loppupuolella vain puoli päivää jäljessä vuoden 2015 kukintakautta. Huhtikuun alkupuolella tämä ero oli noin kolme ja puoli päivää, huhtikuun loppupuolella noin seitsemän päivää ja toukokuun alussa noin 10 päivää. Eli vaikka vuoden 2017 kukintakausi ei ole kokonaisuudessaan kuin muutaman päivän jäljessä vuoden 2015 kukintakautta, niin kukintakausi on selvästi jäänyt jälkeen enemmän, kun kelit ovat viilenneet.

Kukintakauden alku lajeittain

Alla on lista tarkastelussa mukana olleista lajeista ja tiedot niiden kukintakauden aloituksesta. Listassa on ensin lajin nimi, vuoden 2015 kukintakauden aloitus laskettuna päivinä vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen (jotta vuosia voidaan verrata keskenään tarkasti, on poistettava näin karkauspäivän vaikutus), sama vuodelle 2016, sama vuodelle 2017 ja sitten keskimääräinen aloituspäivä sekä suluissa sitä vastaava kalenteripäivä normaalivuotena (eli vuotena, jolloin ei ole karkauspäivää).

  • idänsinililja – 2015: 104, 2016: 100, 2017: 104, KA: 103 (13.4.)
  • isokäenrieska – 2015: -, 2016: 106, 2017: 114, KA: 110 (20.4.)
  • keltavuokko – 2015: -, 2016: 112, 2017: 121, KA: 117 (27.4.)
  • kevätkynsimö – 2015: 114, 2016: 102, 2017: 117, KA: 111 (21.4.), kevätkynsimön vuoden 2015 arvo voi johtua huonosta havainnoinnista
  • kevätlinnunsilmä – 2015: -, 2016: 112, 2017: 119, KA: 116 (26.4.)
  • kevätpiippo – 2015: 108, 2016: 112, 2017: 118, KA: 113 (23.4.)
  • kevättaskuruoho – 2015: 102, 2016: 102, 2017: 105, KA: 103 (13.4.)
  • leskenlehti – 2015: 73, 2016: 74, 2017: 79, KA: 75 (16.3.)
  • mukulaleinikki – 2015: -, 2016: 103, 2017: 107, KA: 105 (15.4.)
  • pikkukäenrieska – 2015: 109, 2016: 114, 2017: 120, KA: 114 (24.4.)
  • pystykiurunkannus – 2015: 100, 2016: 105, 2017: 110, KA: 105 (15.4.)
  • raita – 2015: 103, 2016: 104, 2017: 105, KA: 104 (14.4.)
  • sinivuokko – 2015: 91, 2016: 90, 2017: 86, KA: 89 (30.3.)
  • taikinamarja – 2015: 118, 2016: 128, 2017: 127, KA: 124 (4.5.)
  • vaahtera – 2015: 118, 2016: 124, 2017: 129, KA: 124 (4.5.)
  • valkovuokko – 2015: 97, 2016: 100, 2017: 100, KA: 99 (9.4.)
  • voikukka – 2015: 114, 2016: 112, 2017: 117, KA: 114 (24.4.)

Yksittäisistä lajeista mielenkiintoisia ovat ainakin kevättaskuruoho, raita ja valkovuokko, jotka näyttävät aloittavan kukintansa joka vuosi melko samaan aikaan keleistä piittaamatta. Myös sinivuokolla, idänsinililjalla ja voikukalla vuotuiset erot kukinnan aloitusajassa ovat pieniä. Näistä voikukan ja ehkä idänsinililjankin ensimmäiseksi keväällä kukkivat yksilöt näkyvät usein rakennuksien lähellä, mikä saattaa selittää vähäisen vaihtelun vuosien välillä kukinnan alkamisessa. Toisista lajeista voisi arvata vähäisen vaihtelun kukinnan aloituksessa johtuvan siitä, että kyseiset lajit ovat sopeutuneet hyvin Suomen ilmastoon ja alkavat kukkia yleisestä säätilasta huolimatta, kunhan päivällä on edes vähän plusasteita ja auringonpaistetta.

Kukintakauden vuotuinen vaihtelu on melko suurta kevätpiipolla, pikkukäenrieskalla, pystykiurunkannuksella ja vaahteralla. Kevätkynsimölläkin vaihtelu näyttää olevan suurta, mutta sen havainnoinnissa voi olla epävarmuuksia, jotka vaikuttavat lukuihin (olisi ehkä pitänyt jättää se pois tästä tarkastelusta, mutta sen poisottaminen ei muuta laskettuja lukuja kovin paljon).

Sinivuokko on seurantani perusteella käyttäytynyt eri tavalla kuin muut lajit, sillä se näyttää aikaistaneen kukintaansa tänä vuonna vuoteen 2015 verrattuna. On mahdollista, että tämä johtuu havainnoinnin epävarmuuksista – sitä täytyy seurata tulevina vuosina.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kuinka myöhässä vuoden 2017 kukintakausi on?

Marjakaudet 2015 ja 2016

Seuratessani kasvien kukintakauden etenemistä olen myös kirjannut ylös havaintoja marjojen esiintymisestä. Tämän vuoden marjakausi on vielä alkamatta, mutta viime vuoden marjakaudesta on vielä rippeet jäljellä, sillä ainakin punakoisosta ja paatsamasta löytyy vielä marjoja. Tässä esitän seurantani tuloksia marjojen esiintymisestä vuosina 2015 ja 2016.

Kirjaan marjoista lajin ja jos marjat ovat raakoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle raakojen marjojen esiintymisen. Vastaavasti jos näen jollain lajilla kypsiä marjoja, kirjaan lajin kohdalle sille päivälle kypsien marjojen esiintymisen. Kypsyys tässä tarkoittaa sitä, että marja näyttää kypsältä. Seurannassani en esimerkiksi maista mustikkaa kypsyysasteen tarkistamiseksi, vaan arvioin tilanteen vain marjan ulkonäön perusteella.

Samalla tavalla kuin kasvien kukintakauden seurannassani, myös marjojen seurannassa lasketaan lajien määrää kypsien ja raakojen marjojen osalta. Jos jonkin lajin kypsiä marjoja on havaittu yhtenä päivänä ja sitten on parin päivän tauko havainnoissa ja sitten taas havaitaan kyseisen lajin kypsiä marjoja, kirjataan kypsien marjojen esiintyminen välissä olleille parille päivälle, koska tiedetään lajilla esiintyneen kypsiä marjoja, vaikka niitä ei havaittu.

Vuonna 2015 seurannassa oli hiukan vähemmän lajeja (15, joista 12:ssa esiintyi parhaimmillaan samaan aikaan kypsiä marjoja) kuin vuoden 2016 seurannassa (19, joista 17 samaan aikaan). Toivon, että tämän vuoden seurantaan saan taas enemmän marjovia lajeja (lajien määrä riippuu siitä, mitkä lajit osuvat ulkoilureissujeni varrelle).

Seuraavassa kuvassa on esitetty vuosien 2015 ja 2016 seurannassa esiintyneet marjovat lajit:

Raakojen marjojen huippu osui vuonna 2015 yhteen päivään, 23.7., ja vuonna 2016 huippu osui välille 19.6.-18.7. Kypsien marjojen huippu osui vuonna 2015 välille 5.8.-19.8. ja vuonna 2016 välille 20.8.-15.9. Nämä kaksi marjakautta olivat siis ainakin tässä mielessä hyvin erilaiset. Vuoden 2016 marjakauden huippu oli aikaisemmassa raakojen marjojen osalta ja myöhemmässä kypsien marjojen osalta. Myöhemmin tulemme näkemään, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi myös alkoi selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näyttää siis siltä, että vuoden 2016 marjakausi kesti pidempään kuin vuonna 2015.

Vuoden 2015 marjakausi

Ahomansikka aloitti vuoden 2015 kypsien marjojen kauden 28.6.2015. Mustikka seurasi perässä muutaman päivän päästä (3.7.). Pisin kypsien marjojen kausi oli punakoisolla, jonka kypsiä marjoja havaittiin 299 päivän pituisen jakson aikana. Puolukalla ja paatsamalla oli myös noin 250 päivän marjakausi. Kaikilla kolmella lajilla osa marjoista pysyi kiinni kasveissa yli talven ja pitkälle kevääseen.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset)]:

ahomansikka (28.6. – 22.8.; 56 päivää)
mustikka (3.7. – 1.12.; 152 päivää)
vadelma (17.7. – 31.8.; 46 päivää)
terttuselja (21.7. – 14.10.; 86 päivää)
lillukka (26.7. – 18.9.; 55 päivää)
tuomi (29.7. – 8.9.; 42 päivää)
juolukka (30.7. – 19.8.; 21 päivää; vähäinen havainnointi)
puolukka (3.8.2015 – 12.4.2016; 254 päivää)
paatsama (4.8.2015 – 12.4.2016; 253 päivää)
punakoiso (4.8.2015 – 28.5.2016; 299 päivää)
sudenmarja (4.8. – 13.10.; 71 päivää; vähäinen havainnointi)
taikinamarja (4.8. – 24.9.; 51 päivää; vähäinen havainnointi)
kalliokielo (29.8. – 1.9.; 4 päivää; vähäinen havainnointi)
kielo (1.9. – 21.12.; 112 päivää)
pihlaja (6.9. – 18.9.; 13 päivää; vähäinen havainnointi koska marjoja erittäin vähän)

Vuoden 2016 marjakausi

Tätä kirjoitettaessa vuoden 2016 marjakausi jatkuu vielä paatsaman ja punakoison osalta. Ahomansikan marjat kypsyivät taas ensimmäisenä – kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 6.6.2015, eli selvästi aiemmin kuin edellisenä vuotena. Mustikan kypsiä marjoja havaittiin ensimmäisen kerran 20.6.. Punakoisolla oli pisin kypsien marjojen kausi, joka tätä kirjoitettaessa jatkuu edelleen. Myös paatsaman marjakausi jatkuu vielä, mutta marjakausi jäänee myöhäisemmän aloituksen takia lyhyemmäksi kuin punakoisolla.

Kypsien marjojen esiintymistiedot eri lajeilla [laji (kypsien marjojen ensimmäinen esiintymispäivä – viimeinen esiintymispäivä; marjakauden pituus; huomautukset):

ahomansikka (6.6. – 19.10.; 136 päivää)
mustikka (20.6. – 23.12.; 187 päivää)
vadelma (3.7. – 15.9. ja 30.9. – 18.10.; 75+19=94 päivää)
terttuselja (3.7. – 6.10.; 96 päivää)
taikinamarja (12.7. – 23.10.; 104 päivää)
punakoiso (16.7.2016 – 5.5.2017; 289 päivää; jatkuu edelleen)
sudenmarja (16.7. – 25.9.; 72 päivää)
lillukka (18.7. – 23.9.; 68 päivää)
puolukka (19.7. – 27.12.; 162 päivää)
punaherukka (20.7. – 22.8.; 34 päivää)
lehtokuusama (23.7. – 25.9.; 65 päivää)
juolukka (25.7. – 18.10.; 86 päivää)
pihlaja (28.7.2016 – 1.1.2017.; 158 päivää)
tuomi (29.7. – 17.9.; 51 päivää)
kalliokielo (8.8. – 19.10.; 73 päivää)
paatsama (9.8.2016 – 5.5.2017; 267 päivää; jatkuu edelleen)
mustakonnanmarja (20.8. – 20.8.; 1 päivä; vähäinen havainnointi)
kielo (26.8. – 27.12.; 124 päivää)
oravanmarja (9.9. – 31.12.; 114 päivää)

Vuosien 2015 ja 2016 marjakausien vertailu

Yksittäisiä lajien marjakausien vertailusta käy ilmi, että vuoden 2016 kypsien marjojen kausi alkoi keskimäärin noin 14 päivää, eli kaksi viikkoa, aiemmin kuin vuonna 2015. Vuoden 2016 kypsien marjojen kausi loppui noin 18 päivää myöhemmin kuin vuonna 2015. Osa näistä eroista voi johtua havainnoinnin puutteellisuudesta, joten tässä vaiheessa on turvallista sanoa ehkä vain se, että vuoden 2016 marjakausi näyttää alkaneen aiemmin ja loppuneen myöhemmin kuin vuonna 2015. Marjakausi näyttää siis kestäneen vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015.

Ehkä mielenkiintoisin asia näitä kahta marjakautta vertailtaessa onkin juuri se, kuinka erilaiset nämä marjakaudet olivat. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kukintakausien vertailussa tulos näyttää olleen melko samanlainen kuin marjakausien vertailussa: vuonna 2016 kukintakausi oli yleisesti ottaen pidempi kuin vuonna 2015. On muistettava, että tässä tarkasteltiin vain marjakauden pituutta – marjakauden runsaudesta tässä seurannassa ei välttämättä saa mitään tietoa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Marjakaudet 2015 ja 2016

Variksen raakuntaa

Kokeilin tehdä Youtube-videon ja tässä sen kokeilun tulos:

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Variksen raakuntaa

Kukintakauden 2016 värit

Kirjoitin aiemmin vuoden 2016 kukintakaudesta ja noin vuosi sitten kirjoitin kukintakauden 2015 väreistä. Katsotaan nyt, miten kukintakauden 2016 värit muuttuivat. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2016 välillä – vuoden 2016 kukintakausi on oikeanpuolimmaisimpana. Eri vuosien kukintakaudet näyttävät näin tarkasteltuna melko samanlaisilta (tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että se lisää luottamusta käytettyyn laskentamenetelmään, eli menetelmä ei selvästikään anna ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia). Vuoden 2014 havainnot olivat melko puuttellisia, joten en puutu vuoden 2014 tilanteeseen tässä sen tarkemmin.

Vuoden 2015 tapaan kukintakauden 2016 yleisimmät värit olivat valkoinen, violetti ja keltainen. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Tästä kuvasta voidaan arvioida eri värien huippuajankohtia, kuten tein vuoden 2015 kukintakaudellekin. Kuten vuonna 2015, myös vuonna 2016 näkyy violettien kukkien myöhempi kukintahuippu kuin muilla väreillä. Vuoden 2015 tilanteesta poiketen valkoisten kukkien kukintahuippu näyttäisi olleen kolmestä yleisimmästä väristä selvästi aikaisin. Tosin vuonna 2015 valkoisten kukkien kukintakausi näytti yleisesti ajoittuvan hiukan aikaisemmaksi, vaikka valkoisten ja keltaisten kukkien huippu osuikin suunnilleen samaan aikaan.

Tarkat huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 4-8.7. keskiarvo 6.7. (vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: 11-14.6. keskiarvo 12.6. (vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.)
  • Keltainen: 11.7. (vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 3-7.6. keskiarvo 5.6. (vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 14-15.6. keskiarvo 14.6. (vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. (vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi (jos jotain halutaan antaa ruskean kukintahuipuksi, niin 4-7.7. on kukassa kaksi ruskeaa lajia, kun muulloin on yksi tai nolla lajia kukassa).

Valkoisten kukkien huippu oli vuonna 2016 selvästi aiemmin kuin vuonna 2015. Näin kävi myös sinisillä ja punaisilla, mutta sekä sinisiä että punaisia lajeja on tässä seurannassa ollut niin vähän, että tulos on hyvin epävarma. On kuitenkin huomattava, että myös violeteillä kukilla huippu oli vuonna 2016 selvästi aikaisemmin kuin vuonna 2015. On hiukan ällistyttävää, että keltaisten kukkien huippu osui kumpanakin vuonna täsmälleen samaan päivään. Keltaisia lukuunottamatta kaikki muut värit kukkivat vuonna 2016 aiemmin kuin vuonna 2015.

Raportoin vuoden 2015 eri värien kukintahuipuista näin: “Tästä erottuu kaksi ryhmää: vihreä-, valko- ja keltakukkaiset lajit kukkivat yleisesti ottaen aiemmin ja sini-, puna- sekä violettikukkaiset lajit kukkivat myöhemmin.” tällaista jaottelua ei näy vuoden 2016 tilanteessa. Vuoden 2016 tilanteen perusteella jaottelu voisi olla valkoinen-sininen-punainen ja violetti-keltainen-vihreä. Jaottelussa ei kuitenkaan ole järkeä, jos se vaihtelee vuosittain. Jäämme odottelemaan tulevien vuosien tilannetta tässä asiassa.

Katsotaan vielä värien prosentuaalinen esiintyminen, sillä se vasta kertoo, minkä värinen kukintakausi on ollut kullakin hetkellä:

Katsotaan sama myös toisella esitystavalla:

Värien esiintymissuhteet ovat vaihdelleet vuosina 2015 ja 2016 melko samalla tavalla. Eristyisesti valkoisen ja violetin esiintyminen on vaihdellut hyvin samalla tavalla, mutta keltaisen esiintymisessä on hiukan eroja vuosien 2015 ja 2016 välillä. Vuonna 2016 keltainen ja valkoinen vuorottelivat yleisimpänä värinä elokuun alkuun asti, jolloin violetti muuttui yleisimmäksi väriksi. Syyskuun lopulla nämä kolme alkoivat vuorotella yleisimmän värin tittelin haltijana. Vähemmän yleisien värien vertailu ei ole kovin mielekästä, mutta niiden, erityisesti sinisen, esiintyminen näyttää olleen melko samanlainen vuosien 2015 ja 2016 välillä.

Vuonna 2015 havaittiin keltakukkaisten lajien määrän romahdus touko-kesäkuun vaihteessa. Vuoden 2016 tilanteessakin näkyy samantapainen notkahdus, mutta nyt sitä edeltää selvä piikki ja notkahdus kestää huomattavasti lyhyemmän ajan. On edelleen seurattava tulevien vuosien tilannetta ennen kuin voidaan sanoa kyseessä olevan todellinen ilmiö. Keltaisen notkahduksen kanssa samaan aikaan osuu valkoisten vastaava heilahdus ylöspäin, mutta kun tarkastellaan lajimäärien muutoksia (kts. yllä olevista kuvista toinen ylhäältä laskien), niin nähdään todellisen muutoksen olevan nimenomaan keltaisten notkahdus. Se vain jostain syystä näkyy erityisen hyvin valkoisten suhteellisessa osuudessa. Muutos näkyy nimittäin jonkin verran myös muissa väreissä. Tämä on suhteellisten osuuksien määrittämisessä luonnollisesti esiintyvä ominaisuus; aina kun jonkin tekijän prosentuaalinen osuus laskee voimakkaasti, muiden tekijöiden osuus vastaavasti kasvaa.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2016 värit

Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Kasvillisuudesta vapaata paljasta maa-alaa on tullut maapallolle lisää vuosien 2000 ja 2012 välillä noin 94000 neliökilometriä. Tästä muutoksesta selvästi suurin osa (95 %) on ihmiskunnan toiminnan seurausta. Eniten paljas maa-ala lisääntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Paljas maa-ala lisääntyy, tai vastaavasti kasvillisuuden peittämä maa-ala vähenee, muun muassa kaupungistumisen ja luonnonvarojen käytön myötä. Maapallon väestön kasvaessa kaupungit leviävät uusille alueille ja luonnonvaroja tarvitaan yhä enemmän. Siksi ennen kasvillisuuden vallassa ollutta maa-alaa muutetaan paljaaksi maa-alaksi esimerkiksi kaupunkien tai kaivosalueiden muodossa.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet kuinka paljon paljaan maan määrä on muuttunut vuosien 2000 ja 2012 välillä. Tutkimuksessaan he käyttivät Landsat-satelliitin maapallon pinnasta ottamia kuvia.

Tutkimuksen tuloksien perusteella paljaan maan määrä on lisääntynyt 93896 neliökilometrillä (arvion epävarmuus on ± 9317 neliökilometriä). Maapallolta on siis hiukan yli kymmenen vuoden kuluessa muuttunut noin Unkarin kokoinen maa-ala kasvillisuutta paljaaksi maaksi. Ihmiskunnan toiminnan arvioidaan aiheuttaneen 95 prosenttia muutoksesta. Ihmiskunnan paljaaksi muuttamasta maa-alasta 39 prosenttia johtui liike- ja asuinrakentamisesta, 23 prosenttia luonnonvarojen hyödyntämisestä, 21 prosenttia infrastruktuurin kehittämisestä (tiet, rautatiet, yms.), 11 prosenttia muutoksen alla olevasta maa-alasta (esim. avohakkuut) ja yksi prosentti uusista kasvihuoneista.

Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella tapahtui lähes puolet havaitusta paljaan maan lisääntymisestä. Yksittäisistä maista Kiinan vaikutus oli suurin, sillä 35 prosenttia koko maapallon paljaan maan lisääntymisestä tapahtui Kiinan alueella. Yhdysvallat sai kyseenalaisen kunnian olla toisena tässä vertailussa 17 prosentilla.

Lähteet:

Qing Ying, Matthew C. Hansen, Peter V. Potapov, Alexandra Tyukavina, Lei Wang, Stephen V. Stehman, Rebecca Moore, Matthew Hancher (2017), Global bare ground gain from 2000 to 2012 using Landsat imagery, Remote Sensing of Environment, Volume 194, 1 June 2017, Pages 161–176, doi:10.1016/j.rse.2017.03.022. [tiivistelmä]

Paljaan maan muutoksien datasivu (US Geological Survey, USGS)

Posted in Ympäristö. Comments Off on Kasvillisuudesta vapaan paljaan maan määrä on lisääntynyt maapallolla

Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Julkisuudessa on ollut keskustelua WWF:n uudesta lihaoppaasta. Päätin katsoa, mitä oppaassa kerrotaan. Minulle oppaasta heräsi lähinnä kysymyksiä, joita käsittelen tässä kirjoituksessa.

Kun WWF:n lihaoppaan lataa, se näyttää tältä (esimerkkinä naudan kohta oppaassa):

Tässä minua hiukan kummastuttaa se, että miksi eri ympäristövaikutusten arviointipallot on esitetty sumennettuna? Sumennuksen takia minun oli vaikea nähdä eri värejä, kun katsoin kuvaa läppärilläni.

Arviointialueen alla on teksti, jossa on kerrottu muun muassa näin:

Naudalla on selkeästi suurimmat haitalliset ilmastovaikutukset ja vesistöjä rehevöittävät päästöt. Punainen ”vältä”-merkintä kertoo, millä tuotteilla on suurimmat haitalliset ympäristövaikutukset.

Tämän perusteella on siis oletettavaa, että kun katsomme ilmaston ja rehevöitymisen yksityiskohtia, niin ylhäältä alaspäin ne muuttuvat ympäristölle suotuisammiksi, koska vasemmalla olevassa kokonaisarviossa ylimpänä on kaksi huonointa merkattu punaisella ja “vältä”-maininnalla, siitä kaksi alempaa keltaisella ja kaikkein alimmaiset vihreällä. Aivan oikealla olevista nuolista klikkaamalla tilanne selkiytyy; arviointipallojen sumuisuus häviää ja lisää tekstiä tulee esiin. Voimme siis tarkistaa tilanteen ilmaston ja rehevöitymisen osalta, jotka oli haluttu korostaa tekstissä. Klikataanpa siis kaikki kohdat auki ja tarkastetaan tilanne. Katsotaan ensin arviointipallot. Olen koonnut niiden värit alla olevaan kuvaan:

Huomaamme yllättäen, että eri kategorioissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutus onkin arvioitu samansuuruiseksi, vaikka ensin näkynyt teksti vihjasi muuta. Ehkä niiden tarkat arviot kuitenkin tukevat tuota vihjattua käsitystä. Etsin tarkkoja arvioita oppaasta turhaan. Tarkennusteksteistä (erillisellä sivulla) löytyy vain raja-arvot erilaisille palloille. No, ei voi mitään. Tästä kohdasta herää siis kysymys: miksi ensin näkyvässä tekstissä on korostettu naudan ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksia, vaikka ne on arvioitu eri kategorioissa samansuuruisiksi?

Katsotaan seuraavaksi nuolien klikkaamisesta paljastuvia lisätekstejä. Lisäteksteissä kerrotaan tarkemmin kunkin kategorian ympäristövaikutuksista. Huomasin teksteistäkin yhden ihmettelyä herättävän piirteen. Osassa kategorioista on mainittu haitalliset ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset näin:

Naudanlihan tuotannolla on aina suuret ilmastovaikutukset. Lisäksi tuotanto aiheuttaa paljon vesistöjä rehevöittäviä päästöjä.

Kummallista kyllä, vaikka kaikki kategoriat on arvioitu samanarvoisiksi ilmasto- ja rehevöitymisvaikutusten osalta, niin silti ylläoleva maininta niistä on laitettu vain kategorioihin Muut EU-maat, Ruotsi ja Suomi. Maininta puuttuu kategorioista Luomu, Luonnonlaidunliha ja Etelä-Amerikka.

Tarkistin asian muiden tuotteiden kohdalta. Kaikissa tuotteissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset ovat eri kategorioissa samat. Lisäteksteissä ne mainitaan joidenkin kategorioiden kohdalla silloin kun vaikutus on arvioitu joko keltaiseksi tai punaiseksi. Luomun huono vaikutus ilmastoon tai rehevöitymiseen on jätetty mainitsematta kaikkien tuotteiden kohdalla, vaikka saman tuotteen kohdalla se olisikin mainittu joissain muissa kategorioissa. Tässä yhteenveto eri tuotteista, joille lisäteksteissä on joissain kategorioissa mainittu huonosta vaikutuksesta:

  • Nauta: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Etelä-Amerikka, Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Sika: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Suomi – ilman soijaa tai vastuullisella soijalla, Luomu
  • Lammas: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Uusi-Seelanti, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Juusto: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Muut EU-maat, Luomu

On siis pakko kysyä: miksi huonot ilmastovaikutukset on mainittu joidenkin tuotteiden kohdalla vain osassa kategorioita, vaikka kyseinen huono vaikutus koskee tuotteen kaikkia kategorioita?

Emme myöskään voi välttyä kysymästä: miksi Luomun huonot ilmastovaikutukset on jätetty järjestelmällisesti mainitsematta?

Etsin oppaasta myös tietoa, mistä tietolähteistä arviot on koottu, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli ainoa minkä löysin erilliseltä sivulta:

WWF:n Lihaoppaan lähteet

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös WWF:n Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä.

WWF:n Lihaopas pohjaa erityisesti aiheesta tehtyyn tutkimukseen: Röös E, Ekelund L, Tjärnemo, H (2013) Communicating the Environmental Impact of Meat Production: Challenges in the Development of a Swedish Meat Guide. Journal of Cleaner Production.

Eli ainoastaan yksi lähteistä on mainittu, joten on kysyttävä: Miksi muita lähteitä ei anneta?

Pikaisella tarkastelulla löysin siis heti monta kummallisuutta tästä oppaasta. Lähteiden ja tarkkojen numeroarvojen puuttumisen takia oppaan tietojen tarkempi tarkastaminen on työlästä. Esitystapakin oli harhaanjohtava.

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Ensihavaintoja WWF:n lihaoppaasta

Kasvien kukintakausi 2016

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla kesti 266 päivää (14.3.-5.12.). Kukintakauden huippu osui heinäkuun puolenvälin paikkeille (16.7.).

2016_lajit

Kahtena edellisenä vuotena olen seurannut kasvien kukintakautta Espoossa. Tänä vuonna laajensin seurantaa niin, että otan mukaan myös Helsingissä ja Vantaalla havaitsemiani lajeja, eli nyt kyseessä on pääkaupunkiseudun kasvilajien kukintakauden seuranta. Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä viime vuoden kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2016 seurantaan osui yhteensä 235 eri lajia. Havaintoja tehtiin 218 eri päivänä.

Vuoden 2016 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla alkoi tämän seurannan mukaan 14.3. leskenlehden kukinnalla. Toisena kukinnan aloitti etelänruttojuuri (15.3.) ja kolmantena sinivuokko (30.3.). Nämä päivämäärät siis viittaavat vain siihen, miten minä olen asioita havainnut. Lajit ovat saattaneet olla kukassa jossain jo aiemminkin. Esimerkiksi näsiän tiedetään olevan varhainen kukkija, mutta minun kohdalleni se osui vasta 12.4.

Vuoden viimeinen kukkija oli keto-orvokki, joka lopetti kukintansa 5.12.2015. Toiseksi viimeinen kukkija oli valkopeippi (viimeinen kukinta havaittiin 26.11.) ja seuraavaksi viimeisiä olivat litulaukka, otavalvatti ja tahmavillakko, jotka havaittiin kukkimassa vielä 23.11.

Kukintakauden huippu oli heinäkuussa. Suurin päiväkohtainen lajimäärä oli 141, joka havaittiin 16.7. Jo ennen tätä oli lähes saman verran lajeja kukassa, sillä 11.7. niitä oli 140 ja jo 4.7. niitä oli 139. Huipun jälkeenkin oli 140 lajia kukassa vielä 19.7. Voidaan siis ajatella, että kukinnan huippu osui 4-19.7. välille. Tuon ajankohdan puoliväli osuu 12.7. kohdalle. Vastaava arvio viime vuodelle oli 14.7.2015 ja sitä edelliselle vuodelle se oli 15.7.2014. Nämä kaikki huippuarviot ovat hyvin lähellä toisiaan, joten on mahdollista, että vuoden kukintahuippu osuu melko tarkalleen samaan päivään joka vuosi säistä riippumatta. Tämä on kuitenkin vielä hyvin epävarmaa.

Kukintakausi kesti kaikkiaan 266 päivää ensimmäisen lajin kukinnasta viimeisen lajin kukinnan loppumiseen (vuonna 2015 se oli 289 päivää). Viime vuoden tapaan arvioin myös kukintakauden pituuden niin, että vähintään 10 lajia (eli 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli 203 päivää (vuonna 2015 se oli 207 päivää). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 124 päivää vuonna 2016 (vuonna 2015 se oli 100 päivää). Kukintakausi kesti vuonna 2015 pidempään kuin 2015 kun kauden pituutta arvioidaan vähäisellä lajimäärällä, mutta suuremmalla lajimäärällä vuoden 2016 kukintakausi kesti pidempään. Tämä tarkoittaa sitä, että kesän kukkein aika kesti vuonna 2016 pidempään kuin vuonna 2015, vaikka vuonna 2015 muutamat lajit kukkivatkin pidempään kuin vuonna 2016. Tämä näkyy selvästi seuraavassa kuvassa, jossa on vertailtu eri vuosien kukintakausia:

2016_vuosivertailu

Vuoden 2016 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe, joka alkaa suunnilleen vuoden 2016 elokuun puolestavälistä ja kestää syyskuun alkuun. Tämä ei johdu havainnoinnin erityisestä huonoudesta, vaan kyseessä näyttäisi olevan todellinen ilmiö. Syytä sille en vielä tiedä.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2016 keto-orvokki (210 päivää) ja valkopeippi (203 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 18 lajia (alsikeapila, heinätähtimö, neidonkieli, puistolemmikki, siankärsämö, hiirenvirna, huopakeltano, paimenmatara, puna-apila, hopeahanhikki, sarjakeltano, voikukka, aitovirna, lupiini, litulaukka, poimulehti, mäkitervakko ja ahomansikka). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat lehtokuusamalla (12 päivää) ja vaahteralla (14 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2016_maatyypit

Niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus on myöhäsempi kuin luonnontilaisilla mailla. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 1.9.2016 ja tuoreilla mailla 19.7.2016. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen jä käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?

Kukintakauden seurannasta

Nyt kun kukintakauden seurannassa alkaa olla useampia vuosia, niin tulokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Jatkossa tulee olemään jännää seurata, miten kukintakaudet vaihtelevat eri vuosina ja miten ne riippuvat eri tekijöistä, kuten säästä.

Toivon saavani muita kasvien havainnoijia mukaan tähän seurantaan, sillä seuranta kärsii aina, jos olen estynyt havainnoimaan joinakin päivinä (esimerkiksi matkoillaolon takia). Olisi myös mielenkiintoista saada samanlainen seuranta käyntiin Suomen muilla paikoilla. Varsinkin pohjois-etelä vertailu olisi mielenkiintoinen. Olen aloittelemassa Facebook-sivua tätä ja muuta luonnon seurantaa varten., mutta sitä odotellessa toivon asiasta kiinnostuneiden ottavan yhteyttä (voit jättää viestin tämän kirjoituksen alle tai sähköpostilla – sähköpostiosoite löytyy esittely-sivulta). Havainnointiin ei tarvitse panostaa yhtään sen enempää kuin haluaa. Jokainen havainnoitu kukkiva kasvilaji auttaa. Havainnon ilmoittamisessa olisi hyvä antaa päivämäärä, paikkakunta, kasvupaikan tyyppi (luonnonvarainen/niitetty/tuore/ei tiedossa) ja siellä kukkivat lajit. Minua kiinnostavat myös vanhemmat havainnot, eli vaikkapa vuoden 2015 ja 2016 kukintahavaintoja otan myös mielelläni vastaan.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2016