Lintujen laulukaudet 2016-2017

Olen seurannut lintujen laulukautta pääkaupunkiseudulla niin, että merkitsen kunkin päivän kohdalle, minkä lajien laulua olen havainnut. Tässä seurannassa pyrin merkitsemään pelkästään varsinaisen reviiri- ja soidinlaulun, enkä tavallista kutsu- ja varoitusääntelyä. Kunkin lajin kohdalla täydennän havaintojani niin, että jos lajin laulua on kuulunut yhtenä päivänä, mutta parina seuraavana päivänä en satu sen lajin laulua havaitsemaan ja sitä seuraavana päivänä havaitsen kyseisen lajin laulua taas, niin merkitsen myös ne pari päivää siinä välissä kuulumaan laulukauteen. Useimmiten havaintojen puuttuminen joiltakin päiviltä laulukauden aikana tarkoittaa huonoa havainnointia eikä sitä, että laji ei ole oikeasti laulanut noina päivinä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty, kuinka monella lajilla on ollut laulaukausi menossa kunakin vuodenpäivänä vuosien 2016 (sininen) ja 2017 (punainen) aikana. Kuvan pysty-akselilla on laulavien lajien määrä ja kuvan vaaka-akselilla on vuodenpäivä ilmaistuna päivinä vuoden alusta, jolloin laulukauden ajoitus pitäisi olla verrattavissa muihin vuosiin myös karkausvuosina.

Kuvasta nähdään, että laulukauden huippu oli kumpanakin vuonna karkeasti ottaen vuodenpäivän 150 kohdalla. Normaalina kalenterivuotena tuo tarkoittaa 30. toukokuuta. Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että näiden kahden vuoden aikana lintujen laulukausi pääkaupunkiseudulla huipentui touko-kesäkuun vaihteessa.

Kyseisten kahden vuoden laulukausien eteneminen muistuttaa muutenkin kovasti toisiaan. Tämä on rohkaisevaa seurannan menetelmien kannalta, sillä se todistaa, ettei menetelmä tuota ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia.

Käsittelen alla kummankin laulukauden yksityiskohtia tarkemmin, mutta mainittakoon tässä niistä se, että laulukausien huippu näyttää todella osuvan melko tarkasti samaan ajankohtaan. Tämä on mielenkiintoinen seikka, jota en osaa vielä selittää ja voi se toki olla sattumakin, koska tässä on vasta kaksi vuotta vertailussa. Jätän suosiolla syyn arvelun myöhemmille vuosille, jos sille tulee tarvetta.

Laulukausi 2016

Vuonna 2016 ensimmäinen laulahavaintoni tapahtui 18. tammikuuta. Tämä tuntuu hiukan myöhäiseltä, sillä vuonna 2017 ja nyt jo alkaneella vuoden 2018 laulukaudella ensimmäiset laulut kuuluivat jo joulukuun loppupuolella (siis edellisen vuoden puolella). Mielestäni havainnointini ei tuolloin ollut erityisen huonoa, mutta se on mielestäni silti todennäköisin selitys asialle.

Päälaulukauden (joka alkaa keväällä ja jatkuu loppukesään) viimeinen päivä oli 11.8. Päälaulukauden pituudeksi tuli siten 207 päivää. Syksyn mittaan esiintyi yksittäisiä laulajia silloin tällöin ja lokakuun alkupuolella mustarastas ja viherpeippo järjestivät pienimuotoisen parin viikon jälkilaulukauden.

Laulukauden huippu oli toukokuun loppupuolella. Suurin yhtäaikaisten laulajien määrä oli 26 lajia, joka esiintyi 24, 26 ja 27 toukokuuta sekä 4. kesäkuuta. Näistä ensimmäisen ja viimeisen mukainen keskiarvo olisi 29. toukokuuta (vertailun vuoksi: keskiarvo olisi 150,5. vuodenpäivä). Lajien määrä vaihtelee 24:n ja 26:n laulavan lajin välillä aikavälillä 18.5. – 4.6. Tästä laskettu keskiarvo olisi 26.5. (vuodenpäivä 147,5), joka sattumalta osuu samaan kuin yllämainitut kaksi peräkkäistä 26:n lajin päivää.

Laulukausi 2017

Vuoden 2017 laulukauteen liittyen 28.12.2016 havaittiin yksittäinen laulava talitiainen, mutta seuraavat laulhavainnot tehtiin vasta 13.1.2017. Tässä otetaan tämä jälkimmäinen päivämäärä laulukauden aloituspäiväksi, mutta myös ensiksi mainittu päivämäärä voitaisiin ihan hyvin ottaa aloituspäiväksi.

Päälaulukausi loppui 20.8. ja laulukauden pituudeksi tuli 220. Syksyllä esiintyi edellisvuotta voimakkaampi jälkilaulukausi, joka alkoi 6.9, ja loppui 18.10.

Vuoden 2017 laulukaudella havaittiin enemmän lajeja kuin vuonna 2016. Yhtenä päivänä (17.5.) laulajia esiintyi jopa 29 lajia. Laulukauden huippu vaihteli 27:n ja 29:n lajin välillä 17.5. ja 9.6. välisenä ajanjaksona. Näiden päivien keskiarvo on 28.5. tai vuodenpäivä 148,5, joka vertautuu hyvin edellisen vuoden vastaavalla tavalla määritettyyn huippuun 147,5.

Advertisements
Posted in Linnut. Comments Off on Lintujen laulukaudet 2016-2017

Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot

Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että nopea ilmaston lämpeneminen pienentää lintujen ja nisäkkäiden populaatioita. Vaikutus on suurin nopeimmin lämpenevillä alueilla kuten esimerkiksi arktisella alueella. Ilmaston lämpenemisen nopeus näyttää vaikuttavan lintupopulaatioihin voimakkaammin kuin nisäkäspopulaatioihin.

Eläinpopulaatiot ovat pienentyneet maailmanlaajuisesti viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan on tapahtunut nopea, ihmisen aiheuttama muutos ympäristössä. Muutokseen on liittynyt myös ilmaston lämpeneminen. Yhteys eläinpopulaatioiden vähenemisen ja ympäristön muuttumisen välillä tunnetaan jo hyvin, mutta ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutusta asiaan on tutkittu vähemmän.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty asiaa maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa analysoitiin 987 maalla elävää lintu- ja nisäkäspopulaatiota 481:stä eri lajista. Populaatioista 416 oli lintuja (292 eri lajia 148:lta eri alueelta) ja 571 oli nisäkkäitä (189 eri lajia 303:lta eri alueelta). Populaatioiden suuruuden muutoksia verrattiin niiden asuinalueen ilmaston lämpenemisen nopeuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös joidenkin muiden asioiden (ihmiskunnan maankäyttö, suojelualueella asuminen, eläinlajien paino) vaikutusta eläinpopulaatioihin.

Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpenemisen nopeudella on merkitsevä vaikutus eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Vaikutus näyttää olevan suurempi linnuilla kuin nisäkkäillä. Ihmiskunnan maankäytön muutoksien nopeudella ei näyttäisi olevan merkitsevää vaikutusta eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Lintujen osalta suojelualueella asuvat populaatiot näyttäisivät pienenevän vähemmän kuin muualla asuvat populaatiot. Näyttää myös siltä, että suurien nisäkkäiden populaatiot pienenevät vähemmän kuin pienien nisäkkäiden populaatiot.

Ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutus on kuitenkin kaikista mainituista vaikutuksista selkein. Eläinpopulaatiot pienentyvät eniten alueilla, jossa ilmasto lämpenee nopeasti. Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpeneminen 0,072 celsiusastetta vuodessa pienentää lintujen populaatioita keskimäärin 5,1 prosenttia ja nisäkkäillä 0,079 astetta vuodessa lämpenevä ilmasto pienentää populaatioita keskimäärin 2,0 prosenttia. Mainitut lämpenemisen nopeudet ovat suurempia kuin pessimistisimpien skenaarioiden lämpenemisnopeudet, mutta skenaarioiden tuloksena olevat lämpenemisnopeudet ovat globaaleja keskiarvoja ja onkin odotettavissa, että joillain alueilla mainitun suuruiset lämpenemisnopeudet tulevat toteutumaan. Arktinen alue on esimerkiksi tällainen alue. Pessimistisimmän ilmaston lämpenemisskenaarion (RCP 8.5) toteutuessa lintujen populaatiot pienenisivät vuosittain 3,85-4,65 prosenttia ja nisäkkäiden populaatiot pienenisivät 1,46-1,76 prosenttia.

Yhdeksi mahdolliseksi syyksi lintujen suuremmalle herkkyydelle ilmaston lämpenemisen nopeudelle ehdotetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa muutosta lintujen pesimisen ja ravinnon parhaan saatavuuden ajankohdissa siten, että ne eivät enää tapahdukaan samanaikaisesti. Nisäkkäät ovat paljon joustavampia ravinnon saatavuuden ja lisääntymisen ajoituksien kannalta.

Lähde: Spooner FEB, Pearson RG, Freeman R. Rapid warming is associated with population decline among terrestrial birds and mammals globally. Glob Change Biol. 2018;00:1–11. https://doi.org/10.1111/gcb.14361. [Tutkimusartikkeli]

Posted in Ilmasto, Linnut, Luonto, Nisäkkäät. Comments Off on Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot

Kukintakauden 2017 värit

Olen aiemmin kirjoittanut vuoden 2016 kukintakauden väreistä ja vuoden 2015 kukintakauden väreistä. Katsotaan samoilla menetelmillä vuoden 2017 kukintakautta. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2017 välillä (vuoden 2014 havainnot ovat puutteellisia).

Edellisvuosien tapaan valkoinen, violetti ja keltainen näyttävät olevan yleisimmät värit jokseenkin läpi koko kukintakauden. Katsotaan sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Violettikukkaisten lajien kukintahuippu näyttää viimekin vuonna olleen hiukan myöhemmin kuin valko- ja keltakukkaisten lajien kukintahuippu. Tämä vastaa edellisvuosien tilannetta. Viime vuonna valkokukkaisten lajien kukintahuippu oli kolmesta yleisimmästä väristä aikaisin ja aikaisuus näkyi selvemmin kuin vuonna 2016 (vuonna 2015 ero ei ollut ollenkaan niin selvä).

Huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: 15.7.-1.8. keskiarvo 23.7. (vuonna 2016 4-8.7. keskiarvo 6.7. – vuonna 2015 1-17.7, keskiarvo 9.7.)
  • Valkoinen: kaksi huippua: 13.6. ja 9.7. (vuonna 2016 11-14.6. keskiarvo 12.6. – vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.).
  • Keltainen: 16-20.7. keskiarvo 18.7. (vuonna 2016 11.7. – vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 20.6.-4.7. keskiarvo 27.6. (vuonna 2016 3-7.6. keskiarvo 5.6. – vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 21-23.7. keskiarvo 22.7. (vuonna 2016 14-15.6. keskiarvo 14.6. – vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 31.7. (vuonna 2016 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. – vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Vihreiden, sinisten, punaisten ja ruskeiden lajien havaintomäärät ovat niin pienet, että niiden tarkempi tarkastelu ei näytä mielekkäältä.

Valkoisten kukkien tilanne on mielenkiintoinen. On mahdollista, että valkoisilla kukilla on kaksi kukintahuippua. Tämä nähdään vuoden 2017 tuloksesta hyvin selvästi ja myös melko hyvin vuoden 2016 tuloksesta. Kaksi huippua ovat aika hyvin samaan aikaan vuosina 2016 (12-14.6. ja 4.7.) ja 2017 (13.6. ja 9.7.). Vuonna 2015 kahta huippua ei näy, joten asia jää seurattavaksi tulevina vuosina. On mahdollista, että metsälajit (joissa on paljon valkoisia lajeja) jäivät vähemmälle havainnoinnille vuonna 2015.

Keltaisten lajien huippu oli vuonna 2017 noin viikkoa myöhemmin kuin kahtena aiempana vuotena. On kuitenkin huomattava, että vuonna 2016 keltaisten lajien huippu voidaan myös katsoa olleen 23.6.-19.7, jos huipuksi hyväksytään suurimman arvon lisäksi pari lajia vähäisemmät päivät, eli tilanne ei ole aivan selvä siltä osin.

Violettien lajien kohdalla vuoden 2016 huippu näyttää tapahtuneen aiemmin kuin vuosien 2015 ja 2017 huiput. Tämä pitää paikkaansa myös, jos huippu määritellään laajemmin käsittämään huippuarvon ja siitä pari lajia vähemmän. Tilanne ei selkiydy kaikkia kolmea vuotta tarkemmin vertailtaessa violettien lajien osalta. Violettien lajien kukintakauden eteneminen näyttää kovin erilaiselta kaikkina kolmena vuotena. On vain odotettava tulevien vuosien tuloksia lisäselvyyden saamiseksi.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty värien prosentuaalinen esiintyminen (ensin päällekkäisinä palkkeina esitettynä ja sitten kukin väri omana käyränään):

Kuvista nähdään, että vuodet 2016 ja 2017 ovat melko samankaltaiset ja suurimmat erot näiden kahden välillä sijoittuvat vuoden alkuun ja loppuun, jolloin kukkivia lajeja on vähän, mikä lisää satunnaisen vaihtelun osuutta tällaisissa prosentuaalisissa kuvaajissa, koska yhdenkin lajin eriaikainen kukinta tai huono havainnointi näkyy huomattavana muutoksena vähälajisena aikana näissä kuvaajissa, kun taas vastaava tilanne ei näy juurikaan runsaslajisena aikana.

Vuosi 2015 näyttää myös pääpiirteiltään samanlaiselta, mutta siinä on kuitenkin huomattavampia eroja vuosien 2016 ja 2017 tilanteeseen. Tämä johtunee siitä, että vuoden 2015 havainnointi tapahtui pelkästään Espoossa, kun taas seuraavien vuosien havainnointi laajennettiin koskemaan koko pääkaupunkiseutua. Vuoden 2014 havainnointi oli niin vähäistä, ettei sitä kannata käsitellä tässä.

Loppuvuoden 2017 suuri vihreä alue, johtuu viherjäsenruohosta, joka oletettavasti havaittiin kukkivana vielä pitkälle vuoden 2018 alkuun. Jälkeenpäin kuitenkin selvisi, ettei se varsinaisesti kuki enää, mutta pienenä kasvina tilannetta oli vaikea nähdä. Viherjäsenruoho on sittemmin poistettu tästä seurannasta, mutta se näkyy vielä näissä kuvissa, eli vuoden 2017 tilanne antaa siltä osin hiukan harhaanjohtavan kuvan.

Vuosien 2016 ja 2017 tilanteesta voidaan alustavasti arvioida yleistä kukintakauden värien etenemistä. Jos unohdetaan kukintakauden aivan alkuvaihe ja loppuvaihe, joissa on vain pari lajia mukana, niin sitten kukintakauden eteneminen on seuraavanlainen:

Keltainen vaihe: alkaa joskus huhtikuun loppupuolella tai toukokuun alussa ja loppuu toukokuun alkupuolella tai puolessavälissä. Keltaiset lajit ovat selvästi yleisimpiä ja valkoinen sekä violetti ovat vähäisemmässä, yhtä suuressa roolissa.

Valkoinen vaihe: alkaa heti keltaisen vaiheen jälkeen ja loppuu kesäkuun puolenvälin tai kesäkuun lopun paikkeilla. Valkoiset lajit ovat selvästi määrääviä ja keltaiset lajit sekä violetit lajit ovat vähäisemmässä roolissa keltaisten esiintyessä hiukan violettejä runsaampana.

Violettikeltainen vaihe: Valkoisen vaiheen jälkeen keltainen ja violetti esiintyvät suunnilleen yhtä runsaina ja valkoiset lajit esiintyvät hieman vähäisempänä. Vaihe alkaa valkoisen vaiheen jälkeen ja loppuu joskus loppuvuodesta. Tämä vaihe saattaa tulevien vuosien lisätietojen myötä jakautua useampaan vaiheeseen.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2017 värit

Uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä

Alla on käsitelty lyhyesti joitakin uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja viestintään liittyen.

Ilmastonmuutokseen liittyen levitetään paljon väärää tietoa. Uudessa tutkimusartikkelissa kerrotaan keinoja “rokottaa” ihmiset väärän tiedon omaksumista vastaan. Artikkelissa käsitellään esimerkinomaisesti 42 ilmastonmuutoksenkieltäjien yleisesti levittelemää väärää väitettä. [Deconstructing climate misinformation to identify reasoning errors]

Vaikka kivihiilen kulutus on vähentynyt viime aikoina ja joidenkin uusien kivihiilivoimaloiden rakentamissuunnitelmat on hyllytetty, niin silti kaikkien suunnitelmissa olevien kivihiilivoimaloiden rakentaminen ja käyttöönotto vaarantaisi ilmastonmuutoksenhillinnän tavoitteet joissakin maissa ja kahden asteen lämpeneminen olisi jo hyvin lähellä toteutumista. (Yllä oleva kuva on tästä tutkimuksesta.) [Reports of coal’s terminal decline may be exaggerated]

Ilmastonmuokkaus auringon säteilyä vähentämällä vähentäisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta viilentämällä merenpintaa, mikä voimistaisi hiilidioksidin liukenemista mereen. Pintaveden happamoitumiseen vaikutus olisi vähäinen, mutta happamoituminen saattaisi kiihtyä syvässä meressä. [The Effects of Solar Radiation Management on the Carbon Cycle]

Ilmastonmuokkauksella auringon säteilyä vähentämällä olisi myös vaikutuksia ilmastojärjestelmään. Ilmaston lämpenemisen pysähtymisen lisäksi arktisen merijään väheneminen ja merenpinnan nousu pysähtyisi. Lisäksi myrskyjen esiintymistiheys Pohjois-Atlannilla ja helleaallot Euroopassa vähenisivät. Ilmastonmuokkaus auttaisi siis joihinkin asioihin, mutta ei olisi täydellinen ratkaisu. [Regional climate impacts of stabilizing global warming at 1.5 K using solar geoengineering]

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty kasvihuonekaasupäästöjä eri sektoreilta Intiassa. Tutkitut sektorit ovat asuminen, kaupallinen ala, maanviljelys ja kalastus. Tutkimuksen tuloksien perusteella asumisesta aiheutuvat suurimmat päästöt näistä neljästä sektorista. Asumissektorin suurimmat päästölähteet olivat nestekaasu, kerosiini ja polttopuut. Muiden sektorien suurin päästölähde oli dieselöljy. Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet kaikilla sektoreilla. Vuotuinen kasvu on ollut 0,6 % asumissektorilla, 9,11 % kaupallisella alalla, 7,94 % maanviljelyksessä ja 5,26 % kalastuksessa. [Time series GHG emission estimates for residential, commercial, agriculture and fisheries sectors in India]

Toisessa uudessa tutkimuksessa selvitettiin Intian matkustus- ja tavaraliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä, mutta tutkimuksen tiivistelmä ei kerro tuloksista paljoakaan. Se mainitaan, että kyseisen sektorin tiedoissa on paljon aukkoja. [A multi-model assessment of energy and emissions for India’s transportation sector through 2050]

Kun ihmisille annettiin tietoa (tekstinä ja kuvina), jossa korostettiin rannikkotulvia kahdessa suuressa Yhdysvaltalaisessa kaupungissa, niin ihmisten käsitys rannikkotulvien negatiivisista vaikutuksista lisääntyi, huoli altistuneiden alueiden asukkaista lisääntyi ja epäily ilmastonmuutoksesta väheni. [The impact of frames highlighting coastal flooding in the USA on climate change beliefs]

Muita uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä:
Comparisons of decoupling trends of global economic growth and energy consumption between developed and developing countries
– Comparing North-South technology transfer and South-South technology transfer: The technology transfer impact of Ethiopian Wind Farms
Small systems, big targets: Power sector reforms and renewable energy in small systems
– European power markets–A journey towards efficiency
Climate discourse: eluding literacy, justice & inclusion, by evading causation, privilege & diversity
Frequent but Accurate: A Closer Look at Uncertainty and Opinion Divergence in Climate Change Print News
Political orientation and climate concern shape visual attention to climate change
The resilience of Australian wind energy to climate change
Does Arctic governance hold the key to achieving climate policy targets?
Does reduced psychological distance increase climate engagement? On the limits of localizing climate change
Co-producing ‘post-normal’ climate knowledge with communities in northeast Bangladesh
– Source partitioning of methane emissions and its seasonality in the U.S. Midwest
– Estimates and predictions of methane emissions from wastewater in China from 2000 to 2020
– Global environmental costs of China’s thirst for milk
– Is Shale Gas a Good Bridge to Renewables? An Application to Europe
Defining climate change scenario characteristics with a phase space of cumulative primary energy and carbon intensity
– The carbon footprints of secondary industry in China: an input–output subsystem analysis
– Disclosure of climate risk information by the world’s largest companies
– U.S. non-governmental organizations’ cross-sectoral entrepreneurial strategies in energy efficiency

Posted in Uncategorized. Comments Off on Uusia tutkimuksia ilmastonmuutoksen hillinnästä ja viestinnästä

Kasvien kukintakausi 2017

Vuoden 2017 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 13.3.2017
  • Loppu: jatkuu edelleen vuoden 2018 alussa
  • Kesto: ainakin 311 päivää
  • Huippu: 15.7.2017

Olen seurannut kasvien kukintakautta jo neljä vuotta (edellisien vuosien raportit: 2014, 2015 ja 2016). Viime vuonna seuranta jatkui edellisen vuoden tapaan koko pääkaupunkiseudun alueella (oikeastaan vain Espoossa ja Helsingissä – Vantaan alueelta on vuoden mittaan kertynyt vain muutama havainto eikä Kauniaisista taida olla yhtään).

Menetelmä on muuten säilynyt jokseenkin samana. Näin kerroin menetelmästä vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Koska kaikilla kukintapaikoilla ei ehdi käymään päivittäin, kirjanpitoa korjataan jälkeenpäin niin, että lajin kukinnan havaintojen väliset päivät merkitään kuuluvaksi kukintakauteen, jos voidaan olla varmoja lajin kukinnasta myös havaintojen välisinä päivinä. Yleensä tästä voidaan olla varmoja, vaikka poikkeuksiakin on erityisesti loppuvuodesta, jolloin jotkut lajit alkavat uuden kukinnan ja sitä ennen lajilla on ollut oikeasti kukkimaton kausi.

Seuranta suoritetaan erikseen luonnontilaisilla mailla ja niitetyillä/käännetyillä mailla. Tämä tehdään siksi, että niitto ja maan kääntäminen muuttavat lajien kukinta-aikoja.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2017 seurantaan osui yhteensä 233 eri lajia.

Tämän seurannan perusteella vuoden 2017 kukintakausi alkoi 13.3. ensimmäisten kukkivien etelänruttojuurien myötä. Leskenlehti aloitti kukintansa toisena (20.3.) ja sinivuokko kolmantena (27.3.).

Vuoden viimeinen kukkija oli viherjäsenruoho, joka tätä kirjoitettaessa vuoden 2018 ensimmäisinä päivinä jatkaa edelleen kukintakauttaan. Keto-orvokki ja lupiini havaittiin kukassa vielä 4.12.

Kukintakauden huippu oli normaaliin tapaan heinäkuun puolessa välissä. Korkein huippu oli 15.7. jolloin seurannassa olevista lajeista oli kukassa 142. Kukintakauden huippu oli vuonna 2017 melko leveä, sillä vielä 31.7. kukassa oli 140 lajia. Jos tästä mennään vielä pari lajia vähemmäksi, niin kukintakauden huippu olisi ollut 9.7. (138 lajia) – 1.8. (139 lajia). Tämän ajanjakson puoliväli on noin 20.7. Vastaavat arviot viime vuosille ovat 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2017 kukintahuippu näyttää siis olleen hiukan myöhemmin kuin aiempina kolmena vuonna, mutta epävarmuudet tässä arviossa ovat suuria.

Kukintakausi on siis yhä meneillään, mutta edellisen vuosien tapaan voidaan arvioida kukintakauden pituus niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa. Näin arvioitu kukintakauden kesto oli vuonna 2017 200 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 106 päivää vuonna 2017 ja edellisinä vuosina 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Vuoden 2017 kukintakauteen kuuluu mielenkiintoinen tasainen vaihe kesäkuun loppupuolella. Tällaiset vaiheet johtuvat yleensä havainnoinnin keskeytymisestä lomamatkojen tms. takia, mutta tässä tapauksessa havainnoinnissa ei ole ollut taukoa, vaan tasainen vaihe näyttää todelliselta. On tosin mahdollista, että havainnointi on tuolloin esimerkiksi sattumalta keskittynyt joillekin tietyille alueille niin, että joidenkin toisien alueiden kasvilajisto on jäänyt havainnoimatta melko pitkäksi aikaa ja noilla alueilla kukkimaan alkaneet lajit ovat saattaneet siksi jäädä aluksi huomaamatta. Myös vuonna 2016 esiintyi erikoinen tasainen vaihe, mutta se oli loppukesästä. Jossakin vaiheessa täytyy selvitellä näiden syitä tarkemmin.

Yksittäisistä lajeista pisimpään kukkivat vuonna 2017 viherjäsenruoho (211 päivää), keto-orvokki (208 päivää) ja lupiini (189 päivää). Näiden lisäksi vähintään 150 päivän kukintakauteen ylsi 6 lajia (litulaukka, puna-ailakki, niittyleinikki, siankärsämö, hopeahanhikki ja valkopeippi – näistä tosin hopeahanhikin havaintoihin on laskettu myös muita samannäköisiä lajeja). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhimmät kukintakaudet olivat mustakonnanmarjalla (13 päivää), lehtokuusamalla/nuokkutalvikilla (18 päivää) ja vaahteralla (19 päivää).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (ruskea) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (musta) mailta:

2017_maatyypit

Vuoden 2017 havainnot eivät tuo muutosta siihen, että niitetyillä mailla kukintakausi näyttää olevan selvästi myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin ainakin kukintakauden aloitus näyttää myöhäsemmältä kuin luonnontilaisilla mailla, mutta tuoreiden maiden havainnot jäivät verrattain vähäisiksi vuonna 2017 (minkä näkee hyvin kuvasta). Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli 27.8.2017 ja tuoreilla mailla 22.7.2017. Tuoreiden maiden näennäinen myöhäisyys vuoden 2015 seurannassa selittyy huonolla havainnoinnilla, sillä vuonna 2015 vasta siirryttiin tähän luonnontilaisten/niitettyjen/tuoreiden maiden jaotteluun, eikä seuranta ollut vielä erityisen tarkkaa niitettyjen ja käännettyjen maiden osalta.

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Olen jaotellut lajit niiden alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen. Tulokset on esitetty seuraavassa kuvassa:

Tilanne on edelleen sama kuin viime vuonna: “Kuvassa vihreällä esitetyt luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin punaisella esitetyt ihmisen tuomat lajit. Ihmisen tuomat lajit on lisäksi jaettu muinaistulokkaisiin (sininen) ja nykyisiin vieraslajeihin (musta). Näissä ei ole selvää eroa kukinnan ajankohdan suhteen, mutta kukintakauden muoto kuvaajassa on hiukan erilainen. Voisiko kuvassa näkyä merkkejä siitä, että muinaistulokkaat ovat sopeutumassa Suomen olosuhteisiin?”

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2017

Konvehtirasiat – mikä niistä on terveellisin?

Joulu lähestyy ja meille suklaan ystäville se merkitsee konvehtirasioita. Asian huono puoli on se, että runsas suklaan nauttiminen ei ole terveellistä, vai onko? Päätin tarkastella joulusuklaatuotteiden ravintosisältöä ja esitän tässä löydökseni.

Suklaan yhteydessä ei yleensä voi mainostaa terveellisyyttä, mutta tummalle suklaalle on käsittääkseni saatu joitain tutkimustuloksia, joiden mukaan se voisi olla terveellistäkin. Tässä kuitenkin tarkastelen vain ravintosisällön kertomaa, eli erityisesti sokerin ja tyydyttyneiden rasvojen määrää.

Tuotteet tarkasteluuni olen valinnut foodie.fi:n valikoimista löytyvistä konvehtirasioista. Joulusuklaita on tietysti paljon muitakin konvehtirasioiden lisäksi, mutta päätin rajoittaa tarkasteluni tällä kertaa konvehtirasioihin. Tähän tarkasteluun kuuluvat konvehtirasioiden keskimääräinen ravintosisältö, valmistajien vertailu, tuotteiden tervellisyysarviointi, tuotteen valinnan vaikutus teveellisyyteen ja lopuksi kerrotaan ravintoaineiden (energia, sokerit, tyydyttyneet rasvat, suola) huonoimmat sekä parhaimmat tuotteet.

Konvehtirasioiden keskimääräinen ravintosisältö

Tuotteita tarkastelussa on 41 kappaletta 15:ltä eri valmistajalta (siis sellaisia tuotteita, joilta löytyi ravintosisältötiedot foodie.fi -sivuilta). Tuotteissa on keskimäärin seuraavanlainen ravintosisältö per 100 g:

  • Energia: 536 kcal (pienin 422, suurin 628 kcal)
  • Rasva: 32,4 g (pienin 19, suurin 48,6 g)
  • Tyydyttynyt rasva: 17,3 g (pienin 12, suurin 23 g)
  • Hiilihydraatit: 53,3 g (pienin 35,4, suurin 66 g)
  • Sokeri: 49,7 g (pienin 8,1, suurin 60,2 g)
  • Kuitu: 3,7 g (pienin 1,2, suurin 7,8 g)
  • Proteiini: 5,8 g (pienin 3,2, suurin 9,7 g)
  • Suola: 0,18 g (pienin 0,01, suurin 0,4 g)

Yllä ilmoitetuissa arvoissa kuidun määrä ei todennäköisesti anna aivan todenmukaista kuvaa, sillä kuidun määrä oli ilmoitettu vain harvoissa tuotteissa.

Laskin lisäksi tuotteille tyydyttyneiden rasvojen osuuden koko rasvan määrästä. Se on keskimäärin 55 prosenttia (pienin 35, suurin 69 prosenttia).

Tuotteiden keskimääräinen hinta on 29,53 euroa per kilogramma (halvin on 11,63 euroa / kg ja kallein 59,66 euroa / kg).

Valmistajien vertailu

Valmistajista suurin osa on mukana foodie.fi:n valikoimissa yhdellä tai kahdella tuotteella, mutta seuraavassa kuvassa on esitetty kolmen suuren valmistajan (Fazer, Marabou ja Panda) tuotteiden erot keskimääräiseen ravintosisältöön.

Kuvasta nähdään, että Marabou ja Panda valmistavat keskimäärin selvästi halvempia ja enemmän sokereita sisältäviä tuotteita kuin Fazer. Rasvan määrässä näiden kolmen välillä ei ole suuria eroja, mutta äärimmäisenä oikealla esitetty tyydyttyneiden rasvojen osuus kokonaisrasvasta on selvästi korkeampi Pandan tuotteissa kuin kahden muun tuotteissa (kuten myöhemmin nähdään, vertailun neljä huonointa tuotetta tyydyttyneiden rasvan osuudessa koko rasvan määrästä ovat Pandan valmistamia). Tässä karkeassa tarkastelussa näyttäisi siltä, että Fazerin tuotteet ovat näistä kolmesta keskimäärin vähiten epäterveellisiä ja Pandan tuotteet näyttäisivät olevan keskimäärin epäterveellisimpiä.

Tuotteiden terveellisyysarviointi

Konvehtirasioissa, kuten monissa muissakin tuotteissa, ainakin minulle kaksi ravintosisällön arvoa ovat tärkeitä; sokereiden määrä ja tyydyttyneiden rasvojen määrä. Tein konvehtirasioista kuvaajan, jossa on X-akselilla tyydyttyneet rasvojen määrä ja Y-akselilla sokereiden määrä:

Tässä kuvaajassa mahdollisimman terveellinen tuote olisi vasemmassa alanurkassa ja mahdollisimman epäterveellinen tuote oikeassa ylänurkassa. Konvehtirasiat ovat keskittyneet lähemmäs oikeaa ylänurkkaa kuin vasenta alanurkkaa, mikä ei ole kovin suuri yllätys.

Jotkut asiat kuvaajassa ovat mainitsemisen arvoisia. Ensinnäkin sokereiden määrässä yksi tuote erottuu muista (musta piste oikeassa alanurkassa) ja se on vertailun ainoa sokeriton tuote (huomatkaa kuitenkin, että “sokerittomassakin” tuotteessa on silti vähän sokereita), joka on Cavalierin sokeriton konvehtirasia. Tyydyttyneissä rasvoissa Fazerin Present on hiukan muita parempi. Jos tarkastellaan sokereita ja tyydyttyneitä rasvoja yhdessä, niin silloin paras vähiten epäterveellinen konvehtirasia voisi olla Fazerin Wiener nougat, jossa on kolmanneksi vähiten sokereita (39 g / 100 g) ja tyydyttyneissä rasvoissa se on jaetulla kolmannella sijalla (15 g / 100 g).

Miten paljon tuotteiden valinnoilla voi vaikuttaa terveellisyyteen?

Jos valitaan tyypillinen konvehtirasia ja mahdollisimman hyvä konvehtirasia eri ravintosisältöarvoissa, niin miten paljon se vaikuttaa? Onko mitään väliä, minkä konvehtirasian valitsee?

Yksi omista suosikeistani on Maraboun Paradis, jossa on sokereita 55 g / 100 g ja tyydyttyneitä rasvoja 17 g / 100 g. Jos valitsisinkin sen tilalle jonkin vähemmän epäterveellisen vaihtoehdon, niin sokereissa olisi mahdollista päästä hyvinkin suureen parannukseen, jos valitsisin sokerittoman vaihtoehdon. Silloin saisin 47 grammaa vähemmän sokereita jokaista sataa grammaa kohti. Jos en tykkäisi sokerittomasta vaihtoehdosta, niin toisen sokeria sisältävän vaihtoehdon valintakin voisi vähentää sokereita melkein kahdellakymmenellä grammalla.

Tyydyttyneissä rasvoissa mahdollinen vähennys on pienempi. Enimmillään vähennys voisi olla viisi grammaa per sata grammaa. Jos haluaisin sekä tyydyttyneiden rasvojen että sokereiden vähennystä, niin voisin valita Wiener nougat -rasian Paradisin sijasta. Sokerit vähenisivät 16 grammaa ja tyydyttyneet rasvat 2 grammaa. Toisaalta Wiener nougat sisältää energiaa enemmän kuin Paradis, joten laihduttamisen kannalta Wiener nougat olisi huonompi vaihtoehto.

Tuotteiden valinnalla voi siis vaikuttaa jonkin verran. Varsinkin sokerien määrässä on paljon valinnan varaa.

Parhaimmat ja huonoimmat – Energia

Ihminen tarvitsee energiaa toimiakseen ja periaatteessa olisi hyvä, jos tuotteessa olisi mahdollisimman paljon energiaa, mutta koska suomalaiset saavat keskimäärin liian paljon energiaa syömisistään, niin tässä vähäinen energian määrä on katsottu paremmaksi kuin suuri energian määrä. Jos osaat kontrolloida syömisesi määrää, niin silloin voit katsoa alla listatut parhaat tuotteet huonoimmiksi ja huonoimmat tuotteet parhaimmiksi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Mon Chéri 157,5g (422 kcal)
  • Fazer Present 260g (457 kcal)
  • Karl Fazer Moments 400g (490 kcal)

Huonoimmat kolme tuotetta:

  • Raffaello 150g kookoserikoisuus (628 kcal)
  • Ferrero Rocher 200g (603 kcal)
  • Raffaello 260g kookoserikoisuus (600 kcal)

Parhaimmat ja huonoimmat – Tyydyttynyt rasva

Tyydyttyneiden rasvojen osalta vähäinen määrä on melko yksiselitteisesti parempi kuin suuri määrä.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Fazer Present 260g (12 g)
  • Lindt Mini Pralines 100g mix / Marabou 158g Premium Petit Nougat (14 g)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Delafaille 200g (23 g)
  • Marabou 158g Premium Petit Dark / Leader Raw Choco 200g / GuyLian 305g Les Exclusives (21 g)

Parhaimmat ja huonoimmat – Tyydyttyneen rasvan osuus koko rasvasta

Mitä pienempi osuus koko rasvasta on tyydyttyneitä rasvoja, sitä parempi.

Parhaat neljä tuotetta:

  • Wiener nougat 210 g (34,9 %)
  • Mozart 200 g (43,5 %)
  • Lindt Mini Pralines 100g mix / Marabou 158g Premium Petit Nougat (45,2 %)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Panda Desserts 218g (69 %)
  • Panda Minttu Klassikkokonvehdit 145g / Panda Klassikko Suklaakonvehteja 150g / Panda Juhlapöydän konvehteja 300g (64 %)

Parhaimmat ja huonoimmat – Sokerit

Pienempi sokeripitoisuus on parempi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Cavalier 125g sokeriton (8,1 g)
  • Leader Raw Choco 200g (36 g)
  • Wiener nougat 210 g (39 g)

Huonoimmat neljä tuotetta:

  • Sorini 72g For You Sydänrasia (60,2 g)
  • Fazer Present 260g / Marabou 400g Symphony / Marabou 190g Symphonietta (58 g)

Parhaimmat ja huonoimmat – Suola

Pienempi suolapitoisuus on parempi.

Parhaat kolme tuotetta:

  • Wiener nougat 210 g (0,01 g)
  • Mirabell Mozart 200g kuula (0,05 g)
  • Sorini 72g For You Sydänrasia (0,1 g)

Huonoimmat kolme tuotetta:

  • Lindt Mini Pralines 100g mix (0,4 g)
  • Marabou 400g Symphony (0,35 g)
  • Panda Minttu Klassikkokonvehdit 145g (0,35 g)

Äänimaisema: maininkeja Yyterin rannalla

Tässä uusi videoni:

Posted in Luonto. Comments Off on Äänimaisema: maininkeja Yyterin rannalla