Väitteitä vieraslajeista

Olen nähnyt jonkun verran keskusteluita vieraslajeista ja hiukan osallistunutkin niihin. Keskusteluissa näkyy aika usein kommentteja, joiden johdosta haluan painottaa seuraavia asioita:

– Olet saattanut havaita jossain paikassa vieraslajin, joka ei ole levinnyt siellä hallitsemattomasti, vaan on pysynyt aloillaan jo monta vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yksikään vieraslaji ei voi ikinä olla haitaksi missään. Pitää katsoa kokonaisuutta, eikä vain sitä yhtä paikkaa. Vieraslajien on havaittu leviävän sopivissa olosuhteissa. Joskus leviäminen voi olla niin hidasta, ettei sitä havaitse helposti lyhyessä ajassa ja kyllä jotkut lajit voivat pysyä joillakin paikoilla aisoissakin johtuen paikallisista olosuhteista. Kyseiset lajit voivat silti olla ongelmia muualla.

– Olet saattanut havaita jossain paikassa, kun joku hyönteislaji käyttää vieraslajia ravinnoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vieraslajit ovat pelkästään hyväksi Suomen luonnolle. Vieraslajien tiedetään olevan yleisesti ottaen haitallisia paikalliselle luonnolle. Jos yksittäinen laji osaa käyttää vieraslajia hyväksi, kyseinen laji menestyy paremmin kuin muut, ja syntyy vääristynyt, vain harvoja lajeja käsittävä ekosysteemi. Muut lajit kärsivät.

– Olet saattanut nähdä jollain paikalla, kuinka yksittäinen kotoperäisen lajin yksilö kasvaa keskellä vieraslajin esiintymää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yksikään vieraslaji voi valloittaa alueita kotoperäisiltä lajeilta. On myös mahdollista, että vaikka suurin osa lajeista joutuu väistymään vieraslajin tieltä, yksittäinen laji saattaa pystyä kasvamaan paikalla tai ainakin sinnitellä siinä muita kauemmin. Ekosysteemi muuttuu joka tapauksessa köyhemmäksi sillä paikalla.

– Vieraslaji voi olla kaunis ulkomuodoltaan. Se ei kuitenkaan poista lajin haitallisuutta.

– Lupiineja löytyy myös muualta kuin teiden varsilta. Ylläoleva kuva on otettu pellolta. Lisäksi teiden varret eivät olisi rumia ilman lupiineja. Siellä vain kasvaisi kotimaisia kukkakasveja. Toisaalta lupiinin valloittamat alueet ovat lupiinien kukinnan jälkeen mustanpuhuvia, rumia rankaviidakkoja. Samaan aikaan vieressä saattaa olla täydessä kukassa alue, jota lupiini ei ole vielä valloittanut.

Posted in Luonto, Ympäristö. Comments Off on Väitteitä vieraslajeista

Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Pew Research Centerin tekemän kyselytutkimuksen mukaan 66 prosenttia Eurooppalaisista kokee ilmastonmuutoksen suurena uhkana. Seitsemän maan tuloksia verrattiin vuoden 2013 tilanteeseen ja kuudessa maassa huoli ilmastonmuutoksesta oli lisääntynyt.

Tänä vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa kysyttiin kymmenen Euroopan maan kansalaisilta, minkälaisten asioiden he kokevat uhkaavan maataan. Kyselyn tuloksissa merkittäväksi uhkatekijäksi valittiin useimmin ISIS, joka sai eniten vakavan uhkan mainintoja yhdeksässä maassa tutkituista kymmenestä. Keskimäärin 76 prosenttia eurooppalaisista kokee ISISin vakavana uhkana. Ilmastonmuutos sai toiseksi eniten vakavan uhkan mainintoja. Kolmantena oli talouden maailmanlaajuinen epävakaus. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat muiden maiden tekemät kyberhyökkäykset, Irakin ja Syyrian pakolaisten suuri määrä, kireät välit Venäjän kanssa, Kiinan nousu maailmanmahdiksi sekä Yhdysvaltojen valta ja vaikutus.

Ilmastonmuutoksen kokee vakavaksi uhaksi 66 prosenttia eurooppalaisista. Pienenä uhkana ilmastonmuutosta pitää 27 prosenttia ja vain kuusi prosenttia kokee, ettei ilmastonmuutos ole uhka ollenkaan.

Vuodelta 2013 löytyy vertailumateriaalia seitsemästä kyselyssä mukana olleesta maasta. Näiden maiden vertailusta vuosien 2013 ja 2016 välillä käy ilmi, että kuudessa maassa seitsemästä huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt merkitsevästi. Suurin lisäys on tapahtunut Espanjassa, jossa huoli ilmastonmuutoksesta kasvoi 64 prosentista 89 prosenttiin. Muut viisi maata, joissa huoli lisääntyi, ovat Ranska (54 % -> 73 %), Italia (64 % -> 72 %), Saksa (56 % -> 65 %), Iso-Britannia (48 % -> 58 %) ja Puola (45 % -> 54 %).

Kuudessa maassa havaittiin, että poliittisesti vasemmalle suuntautuneet ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen helpommin uhkana kuin poliittisesti oikealle suuntautuneet. Esimerkiksi Hollannissa 70 prosenttia vasemmiston kannattajista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana, mutta vain 45 prosenttia oikeiston kannattajista kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi. Italiassa on muihin maihin verrattuna nurinkurinen tilanne tässä suhteessa, koska siellä oikeisto (78 %) kokee ilmastonmuutoksen suuremmaksi uhkaksi kuin vasemmisto (64 %). Kreikassa, Puolassa ja Unkarissa vasemmistosta ja oikeistosta suunnilleen yhtä suuri osuus kokee ilmastonmuutoksen uhkan vakavaksi. Huomattavaa on myös se, että Hollantia lukuun ottamatta kaikkien maiden oikeiston kannattajista yli 50 prosenttia kokee ilmastonmuutoksen vakavaksi uhkaksi.

Lähde:

Europeans Face the World Divided – 1. Europeans see ISIS, climate change as most serious threats (Pew Research Center, 13.6.2016)
http://www.pewglobal.org/2016/06/13/europeans-see-isis-climate-change-as-most-serious-threats/

Posted in Ilmasto. Comments Off on Eurooppalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt

Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016

Tämä kirjoitus jäi roikkumaan tekeillä olevien kirjoitusteni pinoon. Julkaisen siihen mennessä valmiiksi saamani tekstin, koska ovathan nämä tutkimukset vieläkin melko tuoreita.

Stratosfääri on viilentynyt maailmanlaajuisesti vuosien 1979 ja 2014 välisenä aikana. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty eri tekijöiden vaikutusta stratosfäärin lämpötilaan. Osoittautuu, että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on aiheuttanut suurimman osan stratosfäärin viilenemisestä. Kasvihuonekaasujen vaikutus on ollut viilentävä koko mittaushistorian ajan. Otsonia vähentävien aineiden käyttö vähensi stratosfäärin otsonipitoisuutta ja viilensi siten stratosfääriä 1990-luvulla saakka. Sitten otsonia vähentävien aineiden käyttöä rajoitettiin ja niiden vaikutus stratosfäärin lämpenemiseen väheni. Sekä tulivuorten purkaukset että aurinkon aktiivisuussykli näkyvät stratosfäärin lämpötilassa hetkittäin, mutta niillä ei ole merkitsevää roolia stratosfäärin pidemmän ajan lämpötilakehityksessä. (Isolating the roles of different forcing agents in global stratospheric temperature changes using model integrations with incrementally added single forcings)

Grönlannin keski- ja pohjoisosissa on havaittu jäätikön sulavan pohjasta alkaen. Tämän on katsottu johtuvan poikkeuksellisesta geotermisestä lämmöstä. Uuden tutkimuksen mukaan tämä geoterminen lämpö on peräisin siitä, kun Grönlannin mannerlaatta liikkui kymmeniä miljoonia vuosia sitten maapallon vaipassa olleen kuuman kohdan yli. Tämä kuuma kohta on nykyään Islannin alla ja aiheuttaa Islannin vulkaaniset ilmiöt. (Melting at the base of the Greenland ice sheet explained by Iceland hotspot history)

Etelämantereen jäätikön jäämassa vähenee reunoilta jään sulaessa ja murtuessa irti. Jäämassa lisääntyy jäätikön sisäosien päälle satavan lumen ansiosta. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäämassan lisääntymisen vaihtelun ja lämpötilan vaihtelun välistä yhteyttä viimeisen 31 000 vuoden aikana. Tutkimuksen tuloksien perusteella lämpötila ja jäämassan lisääntyminen ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa hyvin pitkän ajan tarkastelussa. Yhteyden voimakkuus kuitenkin näyttää vaihtelevan lyhyemmän ajan tarkastelussa eri tavalla kuin ilmastomallien simulaatioissa. Tutkijoiden mielestä tämä aiheuttaa sen, että ilmastomallien antamiin ennusteisiin Etelämantereen jäämassan kehittymisestä tulisi suhtautua varovaisesti. (Variable relationship between accumulation and temperature in West Antarctica for the past 31,000 years)

Tundran ikiroudan sulaminen aiheuttaa muutoksia pinnan energiataseeseen. (Tundra permafrost thaw causes significant shifts in energy partitioning)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Uusia ilmastotutkimuksia, huhtikuu 2016

Minkälaisia lintuhavaintoja tavallinen työmatkakävelijä tekee?

Minulla oli tapana kulkea muutaman kilometrin työmatkani Espoossa kävellen, kunnes muutin kauemmas työpaikastani. Vuonna 2014 aloin tehdä järjestelmällisiä lintuhavaintoja työmatkallani. Laskin sekä havaitut lintulajit että niiden yksilömäärän. Tämä on melko samanlaista havainnointia kuin ns. linjalaskennoissa tehdään. Esitän tässä tuloksia havainnoinnistani.

Ensimmäinen havaintopäivä oli 28.3.2014 ja viimeinen 10.4.2015. Matka oli aluksi noin 3,9 kilometriä, mutta se lyheni 3,7 kilometriin 1.8.2014 (toimipisteeni siirryttyä toiseen taloon). Tässä on esitetty vain aamujen havainnot, vaikka tein havaintoja joskus iltapäivälläkin.

Lintuyksilöitä havaitsin keskimäärin 113 per reissu. Tämä on noin 30 havaittua lintuyksilöä per kilometri. Lajeja havaitsin keskimäärin 13 per reissu, joka on 3,3 per kilometri. Kaiken kaikkiaan yksittäisiä lintuyksilöitä havaittiin noin 7700. Havaintoreissuja tehtiin 68, joilla käveltyjä kilometrejä kertyi noin 260. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lintuyksilöiden määrä eri reissuilla:

Kuvasta nähdään, että kesällä on odotetusti yleisesti enemmän lintuyksilöitä havaittavissa kuin talvella. Suurimmat yksilömäärät ovat esiintyneet syksyllä, vaikka yleisesti syksyllä on havaittu vähemmän lintuja kuin kesällä. Suurin yksilömäärä (383) esiintyi 4.9.2014, mikä johtui havaituista valkoposkihanhiparvista, joiden yksilömääräksi arvioitiin 250. Toiseksi suurin yksilömäärä (261) havaittiin 24.11.2014, mikä johtuu tuolloin havaituista tunnistamattomien lintujen parvista, joissa oli yli 200 yksilöä.

Eniten havaintoja tehtiin seuraavista lajeista: räkättirastas (732 havaintoa), talitiainen (469), varpunen (390), tervapääsky (388), västäräkki (346), varis (305), valkoposkihanhi (298), kalalokki (297), sinitiainen (245), kesykyyhky (237), mustarastas (186), sepelkyyhky (177), peippo (176), harakka (170), kottarainen (136) ja viherpeippo (124). Eri lajeja havainnoinnin aikana saatiin tunnistettua 40. Seuraavassa kuvassa on esitetty havaittujen lajien määrä eri reissuilla:

Havaittujen lajien määrässä näkyy melko selvästi vuodenaikojen vaihtelu. Suurimmillaan yhdellä reissulla havaittu lajimäärä on ollut 25, joka havaittiin 21.5.2014, 4.6.2014 ja 9.6.2014. Lajien määrällä arvioituna vuoden 2014 lintuhuippu osui siis touko-kesäkuun vaihteen tienoille.

Seuraavassa kuvassa esitetään, miten erityyppisten havaintojen (näköhavainto/äänihavainto/lauluhavainto) osuus kaikista havainnoista vaihtelee eri aikoina:

Lauluhavaintoja tehdään lähes pelkästään keväällä ja alkukesästä, mutta niiden osuus kaikista havainnoista pysyy kaikkina aikoina melko pienenä, alle 20 prosentissa. Lauluhavaintojen pieni osuus selittyy melko varmasti maastolla, joka tässä tapauksessa on pientaloalueita, liikerakennusalueita ja moottoritien lähialueita. Jos havainnointi olisi tapahtunut metsässä, lauluhavaintojen osuus kaikista havainnoista olisi todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi ja vastaavasti näköhavaintojen osuus pienempi. Yllä olevassa kuvassa näyttäisi siltä, että näköhavaintojen (musta käyrä) osuus olisi hallitseva verrattuna äänihavaintoihin (sininen käyrä esittää sekä laulu-että muut äänihavainnot). Seuraavassa kuvassa on verrattu ääni- ja näköhavaintoja tarkemmin:


Kuvassa näkyy Y-akselilla, kuinka monta kertaa enemmän äänihavaintoja on tehty näköhavaintoihin verrattuna. Jos arvopiste on alle yhden (kuvan harmaa alue), näköhavaintoja on silloin tehty enemmän ja jos yli yhden, niin äänihavaintoja on tehty enemmän. Kuvasta on nähtävissä se, että kyseisellä reitillä tehtiin näköhavaintoja melko järjestelmällisesti enemmän kaikkina muina aikoina paitsi syksyllä lokakuun alkupuolelta joulukuun loppupuolelle, jolloin useina aamuina tehtiin äänihavaintoja selvästi enemmän. Kuvassa ei näy muutaman aamun (20.10., 23.10., 17.11., 26.11., 27.11. ja 9.12.) tulosta, jolloin tehtiin pelkkiä äänihavaintoja. Syksyinen näköhavaintojen väheneminen liittyy ensisijaisesti valon vähenemiseen. Aurinko nousee myöhemmin kuin kesällä, mutta työhönmenoaika pysyy samana.

Vertaillaan vielä muutaman yksittäisen lajin äänihavaintojen ja näköhavaintojen määriä sekä lajin keskimääräistä pituutta:

Yleisesti ottaen pienet linnut havaitaan helpommin ääntelystään ja suuremmat linnut havaitaan helpommin silmin. Tästä säännöstä eniten poikkeaa suhteellisen pienikokoinen tervapääsky, josta kuitenkin tehdään selvästi enemmän näköhavaintoja kuin äänihavaintoja. Erityisen hiljainen lintu on kesykyyhky, josta ei tehty yhtään äänihavaintoa, vaikka lajia havaittiin usein. Kokoonsa nähden mustarastas ääntelee paljon ja västäräkistä taas tehdään enemmän näköhavaintoja kuin muista samankokoisista linnuista.

Mainittakoon vielä lopuksi, että epävarmuutta näihin tuloksiin aiheutuu erityisesti lintulajien tunnistuksen onnistumisesta. Tunnen suurimman osan Suomen tavallisimmista lintulajeista ja niiden tunnusomaisimman ääntelyn, mutta aina tulee havaintoja, joissa laji jää tunnistamatta. Havaittava lintuyksilö saattaa olla liian kaukana tunnistettavaksi tai se vilahtaa silmien ohi liian nopeasti. Äänihavainto saattaa olla liian hiljainen ja nopea tunnistettavaksi. Joskus taas hyväkin havainto jää tunnistamatta havaitsijan tunnistustaitojen ja tiedon vajavaisuudesta johtuen. Näissä havainnoissa noin 32 prosenttia jäi tunnistamatta lajilleen. Suurin osa tunnistamattomista havainnoista on kokonaan tunnistamatta jääneitä lintuyksilöitä. Tunnistamattomista suuren osuuden muodostavat myös lajilleen tunnistamatta jääneet lokit ja tiaiset.

Ilmastonmuutoksen hillinnän edistysaskeleiden korostaminen on huono viestintästrategia

Uusien tutkimustuloksien valossa näyttää siltä, että viestit ilmastonmuutoksen hillinnän hyvästä edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta.

posViesti

Ilmastonmuutoksen hillintä etenee ja aina silloin tällöin saadaan hyviä uutisia, kuten esimerkiksi se, että hiilipäästöt eivät kasvaneet vuonna 2014. Näitä hyviä uutisia kerrotaan innokkaasti eteenpäin eri viestintävälineissä. Ilmeisesti ajatellaan, että tieto edistymisestä antaa ihmisille toivoa ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta ja siten motivoi heitä toimintaan ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Mutta onko näin?

Australialaisen Queenslandin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen edistymisestä kertovan viestinnän tehokkuutta motivoida ihmisiä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Tutkimuksen ensimmäisen osan tulosten perusteella negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta. Toisin sanoen synkkäsävyinen viestintä ilmastonmuutoksen lohduttomuudesta saa ihmiset tuntemaan halua taistella ilmastonmuutosta vastaan. Toivontunteilla ei ollut läheskään niin voimakasta yhteyttä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen toisessa osassa ihmisille annettiin optimistinen, pessimistinen tai neutraali viesti ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta. Optimistinen viesti sai ihmiset kokemaan ilmastonmuutoksen pienemmäksi riskiksi itselleen kuin pessimistinen viesti. Myös hädäntunne väheni optimistisesta viestistä.

Optimistinen viesti siis vähensi ihmisten negatiivisia tunteita. Koska negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä haluun hillitä ilmastonmuutosta, niin optimistiset viestit ilmastonmuutoksen hillinnän edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta. Vaikka viimeaikaiset edistysaskeleet hiilipäästöjen vähentämisessä ovat tervetulleita, edistysaskeleiden korostaminen ei tämän tuloksien valossa näytä olevan menestyksellinen viestintästrategia.

Lähde:

Matthew J. Hornsey, Kelly S. Fielding, A cautionary note about messages of hope: Focusing on progress in reducing carbon emissions weakens mitigation motivation, Global Environmental Change, Volume 39, July 2016, Pages 26–34, doi:10.1016/j.gloenvcha.2016.04.003.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Ilmastonmuutoksen hillinnän edistysaskeleiden korostaminen on huono viestintästrategia

Olen yksi Friend of the Planet -palkinnon saajista

Friend of the Planet -palkinto

Skeptical Science -verkkosivusto, jossa minä olen myös mukana, on saanut tämän vuoden National Center for Science Educationin (NCSE) Friend of the Planet (planeetan ystävä) -palkinnon. Tänä vuonna palkinnon saivat myös Texas Tech -yliopiston ilmastotutkija Katherine Hayhoe sekä Guardianissa ilmastoaiheista kolumnia kirjoittavat Dana Nuccitelli (joka on myös mukana Skeptical Sciencen toiminnassa eli hän sai tämän palkinnon kahta kautta) ja John Abraham.

NCSE:n toiminnanjohtaja Ann Reid kertoo: “Kaikki Friend of the Planet -palkinnon saajat ovat loistavia ilmastoaiheiden kommunikoijia erilaisilla, toisiaan täydentävillä tavoilla. Katherine Hayhoe on erittäin hyvä luomaan yheyksiä tieteen ja yhteisön välille. Dana Nuccitelli ja John Abraham antavat jatkuvasti ajankohtaisia kommentteja viimeisimpiin tapahtumiin. Skeptical Science on yksinkertaisesti vertaansa vailla oleva, valtava, ajantasainen ja syvällinen lähde tarkalle ja helposti ymmärrettävälle tiedolle ilmastonmuutokseen liittyvästä tieteestä.”

NCSE on järjestö, joka tuottaa tietoa ja resursseja kouluille, jotta evoluution ja ilmastonmuutoksen opetus tapahtuisi asianmukaisella tavalla, eikä kreationismia ja ilmastonmuutosdenialismia saataisi ujutettua koulujen opetusohjelmiin. Järjestöllä on 5000 jäsentä tutkijoista tavallisiin kansalaisiin.

Friend of the Planet -palkinto on jaettu vuodesta 2014 alkaen henkilöille tai järjestöille, jotka ovat toimillaan edistäneet NCSE:n asiaa. Vuonna 2014 palkinnon voittivat tunnetut ilmastotutkijat Richard Alley ja Michael E. Mann. Vuonna 2015 voittajia olivat ilmastonmuutosdenialismin historiaa tutkinut Naomi Oreskes, ilmastonmuutokseen liittyvää tiedotustyötä tehnyt Greg Craven ja koululaisille ilmastonmuutostietoa tuottanut Alliance for Climate Education -järjestö. NCSE jakaa myös Friend of Darwin -palkintoa, joka on Friend of the Planet -palkintoa vastaava, mutta koskee evoluutioon liittyvän tiedon edistämistä.

Minun roolini Skeptical Sciencessa on enimmäkseen taustatoimija ja varsinaisia kirjoituksia julkaisen siellä harvakseen. Viimeisimmässä kirjoituksessani Skeptical Sciencessa kerroin, että ilmastotutkija Wally Broecker ei yleisen luulon vastaisesti keksinytkään termiä “ilmaston lämpeneminen”.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Olen yksi Friend of the Planet -palkinnon saajista

Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta

Lappeenrannan kaupunki on juuri julkaissut tiedotteen, jonka mukaan kaupunki on ehdolla maailman parhaaksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kyseessä on WWF:n Earth Hour City Challenge -kilpailu. Koska tiedän, että Suomessa on ennenkin pelattu puubiomassalla näennäispäästövähennyksien aikaansaamiseksi, niin päätin tarkistaa, millä keinoin Lappeenranta on nyt liikkeellä.

Puubiomassan käyttö bioenergiaksi on tutkimuksissa osoittautunut ilmaston kannalta yhtä huonoksi kuin fossiiliset polttoaineet. Bioenergiaa käsitellään silti nollapäästöisenä virallisessa päästölaskennassa. Tämän vuoksi saadaan kuvitteellisia päästövähennyksiä, kun esimerkiksi siirrytään hiilen poltosta puubiomassan polttoon. Tätä vääryyttä käytetään politiikassa surutta hyväksi. Niinpä meillä Suomessa onkin tällä hetkellä massiiviset pyrkimykset metsien käyttöön – voihan metsien kaatamista nyt kutsua ympäristöteoksi ja sehän sopii vallan kahvassa tällä hetkellä olevalle Keskustalle. Jopa ympäristöpuolueeksi joskus profiloitunut Vihreät on liputtanut metsien energiakäytön puolesta. Heidän sloganissaankin vuonna 2013 vaadittiin kotimaista puuta kunniaan. Kotimainen puu kunniaan polttamalla metsät?

Suomen työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuonna 2014 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 -nimisen mietinnön. Mietinnön oli kirjoittanut “Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea”, jonka puheenjohtaja oli Kokoomuksen Jan Vapaavuori. Mukana olivat vihreiltä Ville Niinistö ja Oras Tynkkynen, SDP:ltä Lauri Ihalainen ja Sirpa Paatero, Perussuomalaisilta Pirkko Mattila ja Kaj Turunen, Keskustalta Mauri Pekkarinen ja Mirja Vehkaperä, Vasemmistoliitolta Silvia Modig ja Jari Myllykoski, RKP:ltä Carl Haglund ja Christina Gestrin sekä Kristillisdemokraateilta Sauli Ahvenjärvi ja Sari Palm. Mietinnössä todettiin: “Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80–95 %:lla Suomen on joka tapauksessa lisättävä uusiutuvan energian – erityisesti kotimaisen bioenergian – käyttöä ja hyödynnettävä kaikilla sektoreilla energiatehokkuuden ja cleantechtoimialan potentiaali.” Mietinnössä kerrottiin myös aivan oikein, että puun energiakäytön hiilineutraalius on tieteellisessä keskustelussa kyseenalainen. Mietinnössä päädyttiin siihen, että “Suomen kannalta on ydinkysymys, että EU:ssa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa varmistuu, että kestävästi tuotettu biomassa lasketaan edelleen hiilineutraaliksi.” Ei siis mitään väliä, mitkä puubiomassan päästöt ovat oikeasti, kunhan ne saadaan jatkossakin laittaa laskennassa nollaksi.

Lappeenrannan ilmastoteot

Lappeenrannan ilmastoteot löytyvät Hinkumapista. Katsotaan, mitä sieltä löytyy. Ensimmäiseksi on yhdeksän kilowatin aurinkovoimala. Toisena kerrotaan, että kaupungista löytyy tankkausasema kaasuautoille, josta saa maa- tai biokaasua. Seuraavaksi on maininnat aurinkosähköstä (3 kW) ja aurinkovoimalasta (10 kW). Sitten on tiedote siitä, että vuonna 2014 Lappeenranta oli myös menestynyt tässä samassa WWF:n kilpailussa. Seuraavaksi on taas aurinkovoimala (4,08 kW). Sitten kerrotaan katuvalojen vaihtamisesta energiatehokkaampiin. Sitten on aiempiin verrattuna hiukan isompi aurinkovoimala, 208,5 kW. Sitten on tuulivoimala (20 kW).

Tähän mennessä siis nämä ovat olleet kaasun tankkauspistettä lukuunottamatta oikeasti vähäpäästöistä energiaa. Valitettavasti tuotettu energiakapasiteetti on toistaiseksi ollut aika vähäinen. Yllämainittujen aurinko- ja tuulivoimaloiden yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 255 kilowattia. Tämä on siis vain kapasiteettia. Oikeastihan sekä aurinko- että tuulivoimalat eivät ikinä tuota täyttä sataa prosenttia kapasiteetistaan.

Viimeiseksi on sitten viimeinkin kerrottu se asia, mistä Lappeenrannan päästövähennykset oikeasti tulevat. Viimeiseksi on nimittäin mainittu biovoimalaitos. Sen tuottamaa energiamäärää ei kerrota, mutta seuraavaa on kerrottu: “[Biovoimalaitoksen] vaikutus Lappeenrannan vuoden 2010 kasvihuonekaasutaseeseen oli yli 1/3-osan vähennys sähkön ja lämmöntuotannossa verrattuna vuoteen 2004”. Käytetyistä polttoaineista kerrotaan seuraavaa: “Biovoimalan pääpolttoaineet olivat vuonna 2014 puupohjaiset polttoaineet n. 83 % sekä turve/maakaasu 17 %”. Lappeenrannan Energian sivuilta löytyy myös biovoimalan tuotantokapasiteetti, joka on “125 MW sähköä, 152 MW prosessihöyryä ja 110 MW kaukolämpöä”. Tämä kapasiteetti on karkeasti ottaen tuhatkertainen lueteltuihin aurinko- ja tuulivoimaloihin verrattuna. Eli siis käytännössä Lappeenrannan merkittävin ilmastosaavutus on ollut polttaa metsiä. Tässä ei mielestäni ole hirveästi hurraamisen aihetta.

Posted in Ilmasto, Ympäristö. Comments Off on Hei me hillitään ilmastonmuutosta – Lappeenranta
Follow

Get every new post delivered to your Inbox.