Lämpötilakehitys vuoden 2016 jälkeen viittaa lämpenevään tulevaisuuteen

Maapallon ilmastojärjestelmään on kertynyt melko tasaisesti lämpöä viime vuosikymmenien aikana. Tästä huolimatta vuoden 1998 jälkeinen näennäinen maapallon keskimääräisen pintalämpötilan (Global Mean Surface Temperature, GMST) nousun hidastuminen on ollut ilmastonmuutoksenkieltäjien yleisimpiä väitteitä. Julkaisimme tästä aiheesta hiljattain kaksiosaisen tutkimusartikkelin (artikkeli 1, artikkeli 2).

Monet tekijät vaikuttavat GMST:hen koko ajan, minkä takia GMST:ssä näkyy paljon vaihtelua, varsinkin lyhytaikaista vaihtelua. Tämän vaihtelun takia on lähes aina mahdollista väittää myös pitkäaikaisen lämpenemisen aikana, ettei ole lämmennyt vuoden X jälkeen (kts. esim. ns. escalator-graafi). Lämpenevässä ilmastossa X täytyy muuttaa aina silloin tällöin, koska ilmaston lämmetessä GMST:hen ilmaantuu ajoittain uusi lämpöpiikki, joka on edellisiä korkeampi. Ilmastonmuutoksenkieltäjät eivät siis voi pitää samaa arvoa vuodelle X koko ajan.

Tällä hetkellä olemme siirtymävaiheessa. Jotkut ilmastonmuutoksenkieltäjät roikkuvat edelleen vanhentuneessa arvossa X = 1998, kun taas jotkut ovat jo alkaneet käyttää arvoa X = 2016 (ja jotkut heistä kumma kyllä häilyvät jonkinlaisessa välitilassa ja väittävät, että lämpötila on laskenut takaisin “hiatus-tasolle”, mutta tämä vaatii yleensä luovaa, Y-akselin venytystä sisältävää kuvaajakikkailua).

Vuoden 2016 kirsikanpoiminta on sama kuin vuoden 1998 kirsikanpoiminta – voimakas El Niño, jonka tiedetään nostavan GMST:tä väliaikaisesti. Tämä mielessäni päätin verrata vuoden 2016 jälkeistä lämpötilakehitystä vuoden 1998 jälkeiseen lämpötilakehitykseen. Otin mielenkiinnosta vertailuun mukaan vielä vuosien 1982-1983 voimakkaaseen El Niñoon liittyvän lämpötilakehityksen. Nämä kaikki kolme voimakasta El Niñoa ovat tapahtuneet nykyisen ilmaston lämpenemisjakson aikana.

Katsotaan ensin, miten nämä kolme tapahtumaa vertautuvat toisiinsa vuoden 2016 lämpötilakehitykseen sopivassa aikaikkunassa. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kaikkien kolmen tapahtuman lämpötilakehitys niin, että ne on sovitettu toisiinsa vuosien 2016-2018 välistä aikajaksoa vastaavan keskiarvon avulla. Vuoden 1998 arvot on pidetty muuttumattomana ja kahden muun aikasarjan arvoihin on lisätty/vähennetty niin, että niiden keskiarvot ovat lisäyksen/vähennyksen jälkeen samat. Kuvaajan Y- ja X- akselit näyttävät vuoden 1998 tapahtuman lämpötilakehityksen arvoja.

Näemme kuvaajasta, että voimakkaan El Niñon lähellä GMST:n kehitys on melko samanlaista eri aikakausina. Tämä ei ole kovin yllättävää näin lyhyen aikaikkunan tapauksessa. Vertaillaan seuraavaksi tapahtumia vuoden 1998 jälkeiseen lämpötilakehitykseen sopivalla aikaikkunalla. Aikaikkunamme on nyt 1997-2018, eli 21 vuotta. Meillä ei tietenkään ole niin paljoa mittauksia vuoden 2016 jälkeen, mutta kahden muun El Niñon jälkeen mittauksia on tarpeeksi (sivuhuomautuksena todettakoon, että tähän vertailuun voitaisiin lisätä vielä vuosien 1972-1973 El Niñon jälkeinen lämpötilakehitys ja lopputulos säilyisi jokseenkin samana). Tehkäämme siis 21 vuotta kattava kuvaaja kahden aiemman El Niñon lämpötilakehityksestä ja piirretään 2016 jälkeinen kehitys siihen päälle. Merkitään X-akseli alkamaan vuodesta 2015 ja sovitetaan kuvaajat vuoden 2016-tasolle niin, että Y-akselilla on vuoden 2016 tilannetta vastaavat arvot. Tässä kuvaajassa (esitetty alla) X-akseli jatkuu pitkälle tulevaisuuteen ja voimme kutsua tätä kuvaajaa “ennusteeksi”. Näetkö sinä, mihin suuntaan lämpötila todennäköisesti muuttuu jatkossa?

Minun mielestäni kuvaaja kertoo, että jos mennyt lämpötilakehitys ylipäätään voi kertoa meille jotain tulevaisuudesta, niin mitä todennäköisimmin jatkossa on tiedossa lisää lämpenemistä. Niin kävi vuoden 1997-1998 El Niñon jälkeen ja niin kävi myös vuoden 1982-1983 El Niñon jälkeen. Ei ole mitään syytä olettaa mitään muuta myöskään vuoden 2015-2016 El Niñon jälkeen. Jos mennyt voi kertoa meille mitään, niin se on lämpenevä tulevaisuus.

Advertisements
Posted in Ilmasto. Comments Off on Lämpötilakehitys vuoden 2016 jälkeen viittaa lämpenevään tulevaisuuteen

Kukintakauden 2018 värit

Kirjoitin hiljattain vuoden 2018 kukintakaudesta kukkivien lajien määrän perusteella. Katsotaan, miltä vuoden 2018 kukintakausi näytti kasvilajien kukan värin perusteella. Aiempien vuosien katsaukset: 2017, 2016 ja 2015. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty kukkivien kasvilajien määrä väreittäin vuosien 2014 ja 2018 välillä (vuoden 2014 havainnot ovat puutteellisia).

Valkoinen, violetti ja keltainen näyttävät olevan yleisimmät värit jokseenkin läpi koko kukintakauden. Tässä on sama asia hiukan toisella tavalla esitettynä:

Kuvasta käy ilmi sama kuin aiempina vuosina, eli valkukukkaisten lajien kukintahuippu näyttää olevan ensin, sitten keltakukkaisten ja sitten violettikukkaisten.

Huippuajankohdat eri väreillä ovat:

  • Vihreä: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.
  • Valkoinen: 29.5. – 2.6. keskiarvo 31.5. (vuonna 2017 kaksi huippua: 13.6. ja 9.7. – vuonna 2016 11-14.6. keskiarvo 12.6. – vuonna 2015 6.7. ja 11.7. keskiarvo 9.7.).
  • Keltainen: 17.6. – 4.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 16-20.7. keskiarvo 18.7. – vuonna 2016 11.7. – vuonna 2015 11.7.)
  • Sininen: 6.6. – 14.7. keskiarvo 25.6. (vuonna 2017 20.6.-4.7. keskiarvo 27.6. – vuonna 2016 3-7.6. keskiarvo 5.6. – vuonna 2015 11-14.7. ja 23-26.7. keskiarvo 19.7.)
  • Punainen: 12.6. – 6.7. keskiarvo 24.6. (vuonna 2017 21-23.7. keskiarvo 22.7. – vuonna 2016 14-15.6. keskiarvo 14.6. – vuonna 2015 14-25.7. keskiarvo 20.7.)
  • Violetti: 6-21.7. keskiarvo 13.7. (vuonna 2017 31.7. – vuonna 2016 16.7 ja 19. 7. keskiarvo 17.7. – vuonna 2015 28.7.-4.8. keskiarvona 1.8.)
  • Ruskea: liian vähän lajeja huippuajankohdan määrittämiseksi.

Vihreiden, sinisten, punaisten ja ruskeiden lajien havaintomäärät ovat niin pienet, että niitä on turha katsoa tarkemmin.

Valkokukkaisten lajien kukintahuippu oli vuonna 2018 toista viikkoa aiemmin kuin edellisinä vuosina. Keltakukkaisilla lajeilla huippu oli vähintään kaksi viikkoa aiemmin. Violettikukkaisilla huippu ei ollut kuin muutaman päivän edellisvuosia aiemmin. Ilmeisesti vuoden 2018 kuivuus osui enemmän kelta- ja valkokukkaisten lajien kukintahuippuun kuin violettikukkaisten.

Viime vuoden tarkastelussa esille otettu valkoisten kukkien kahden kukintahuipun olemassaolo on edelleen mahdollista, vaikka vuoden 2018 kukintakaudella se ei ole niin selvä kuin parina aiempana vuotena. Kesän 2018 kuivuus varmastikin on vaikuttanut myös tähän.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on esitetty värien prosentuaalinen esiintyminen (ensin päällekkäisinä palkkeina esitettynä ja sitten kukin väri omana käyränään):

Värien prosentuaalisessa tarkastelussa vuosi 2018 on melko samankaltainen kuin aiemmat vuodet. Kukintakauden alussa ja lopussa esiintyy suuria eroja, joka johtunee kukkivien lajien vähyydestä, jolloin satunnainen vaihtelu pääsee vaikuttamaan enemmän.

Edellisvuosina esiteltyjen kuvaajien lisäksi tein nyt kolmelle tärkeimmälle värille omat kuvaajat, jotka näytän alla. Vuosi 2018 näkyy niissäkin huipultaan aikaisimpana.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukintakauden 2018 värit

Kasvien kukintakausi 2018

Vuoden 2018 kasvien kukintakausi pääkaupunkiseudulla:

  • Alku: 7.4.2018
  • Loppu: 1.12.2018
  • Kesto: 238 päivää
  • Huippu: 7-10.7.2018

Kasvien kukintakauden seurantani on jatkunut jo viisi vuotta (edellisten vuosien raportit: 2014, 2015, 2016, 2017). Seuranta rajoittuu pääkaupunkiseudun alueelle, jossa havaintoni tapahtuvat pääasiassa Helsingin ja Espoon alueella. Menetelmä on sama kuin edellisinä vuosina (kts. edellisten vuosien raporteista tarkemmin). Menetelmän periaatteen kuvasin vuoden 2015 kirjoituksessa:

Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen: havainnoidaan kasvien kukintaa luonnossa, kirjataan ylös kulloinkin kukkivat lajit ja niiden määrä merkitään kunkin päivän kohdalle.

Tulokset luonnontilaisilta mailta

Vuoden 2018 seurantaan osui yhteensä 226 eri lajia.

Pääkaupunkiseudun kukintakausi 2018 alkoi 7.4. leskenlehden kukinnalla. Sinivuokon kukinta havaittiin seuraavaksi (11.4.) ja sitten idänsinililja (12.4.) sekä etelänruttojuuri ja pähkinäpensas (kummatkin havaittiin ensi kertaa 13.4.).

Vuoden viimeinen kukkija oli peltosaunio, joka havaittiin kukassa vielä 30.11. Seuraavaksi viimeiset kukkivat lajit havaittiin viimeisen kerran 22.11. (keto-orvokki, siankärsämö, tahmavillakko ja valkopeippi).

Kukintakauden huippu oli heinäkuun alkupuolella (7-10.7.). Huippukohdalla kukassa oli 126 seurannassa mukana olevaa lajia. Jos kukintakauden huipun ajankohtaa katsotaan hieman laajemmin, niin esimerkiksi 120 lajia ylittyi ensimmäisen kerran 20.6. ja viimeisen kerran 17.7. Vastaavat arviot aiempina vuosina ovat olleet 2017: 20.7., 2016: 12.7., 2015: 14.7. ja 2014: 15.7. Vuoden 2018 kukintakauden huippu näyttää olleen aiempia vuosia aikaisemmin. Tämä saattaa johtua kesällä 2018 olleesta voimakkaasta kuivuusjaksosta.

Kukintakauden kokonaiskesto oli 238 päivää. Kukintakauden kestoarvio niin, että vähintään 10 lajia (eli noin 5 prosenttia mukana olleista lajeista) on kukassa, on 202 päivää. Edellisinä vuosina se oli: 2017: 200 päivää, 2016: 203 päivää ja 2015: 207 päivää (2014 seuranta ei ole tässä vertailukelpoinen). Kasvukausi vähintään 75 kukkivalla lajilla (32 prosenttia lajeista) kesti 76 päivää vuonna 2018 ja edellisinä vuosina 2017: 106 päivää, 2016: 124 päivää ja 2015: 100 päivää. Kuivuusjakso ei siis näyttänyt vaikuttaneen 10 lajin kukintakauden kestoon, mutta 75 lajin kukintakauden kestossa vaikutus on huomattava.

Seuraavassa kuvassa on esitetty eri vuosien kukintakausien vertailu:

Kuvasta nähdään hyvin kuinka poikkeava vuoden 2018 kukintakausi oli; ensin kukintakausi etenee samaa vauhtia kuin vuoden 2016 kukintakausi, mutta kesäkuun 20. päivän tienoilla vuoden 2018 kukintakausi jää jälkeen ja alkaa hiipua jo heinäkuun puolenvälin jälkeen, kun aiempien vuosien kukintakausilla on korkein huippu menossa. Vuoden 2018 kukintakausi alkaa toipua hiukan elokuun puolenvälin paikkeilla ja palaa aiempien vuosien kukintakausien polulle lokakuun alkupuolella.

Yksittäisten lajien kukintakausista pisin oli valkopeipillä, 196 päivää. Seuraavaksi pisimmät, yli 150 päivää kestäneet kukintakaudet olivat peltosauniolla (193 päivää), litulaukalla (191), siankärsämöllä (178), puistolemmikillä (165 – sisältää myös samannäköisen luhtalemmikin havaintoja), lupiinilla (162), keto-orvokilla (161), ojaleinikillä (157), pietaryrtillä (152) ja puna-apilalla (151). Melko hyvin havaituilla lajeilla lyhyitä kukintakausia olivat muun muassa seuraavilla lajeilla: purolitukka (11 päivää), lehtokuusama (11), taikinamarja (13), vaahtera (13), mustakonnanmarja (15).

Luonnontilaiset, niitetyt ja käännetyt maat

Seuraavassa kuvassa on esitetty seuranta luonnontilaisilta (vihreä), niitetyiltä (musta) ja käännetyiltä eli “tuoreilta” (ruskea) mailta:

Johtopäätökset kuvasta ovat samat kuin edellisvuosina: niitetyillä mailla kukintakausi on myöhäisempi kuin luonnontilaisilla mailla. Tuoreilla maillakin kukintakausi alkaa myöhemmin kuin luonnontilaisilla mailla, mutta kukintakauden huippu näyttää osuvan melko samaan kohtaan. Myös tässä kuvassa saattaa näkyä vuoden 2018 kesän kuivuus. Kukintakauden huippu niitetyillä mailla oli vuonna 2018 välillä 28.7. – 11.9. (näiden keskiarvo olisi 19.8.) ja tuoreilla mailla 9.7. – 26.7. (keskiarvo 17.7.).

Kukintakausi lajien alkuperän perusteella

Seuraavassa kuvassa on esitetty kukintakausi lajien alkuperän perusteella niin, että Suomeen luontaisesti levinneet ja ihmisen tuomat lajit on laskettu erikseen:

Johtopäätös on sama kuin aiempina vuosina: luontaisesti tänne levinneet lajit näyttävät kukkivan aikaisemmin kuin ihmisen tuomat lajit.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kasvien kukintakausi 2018

Lisää vesivoimaa päästöttömäksi väittäviä energiayhtiöitä

Kirjoitin äskettäin Fortumin väittävän virheellisesti eri energiamuotojen, muun muassa vesivoiman, olevan päästöttömiä. Tässä esimerkkejä muiden energia-alan yritysten verkkosivuilta löytyneitä päästöttömyysväitteitä vesivoimaan liittyen:

Kemijoki Oy

https://www.kemijoki.fi/vesivoima.html

“Päästöttömällä vesivoimalla korvataan fossiilisia polttoaineita, joten vesivoima vähentää osaltaan hiilidioksidipäästöjä ja hillitsee ilmastonmuutosta.”

Vattenfall

Vattenfall on mielenkiintoinen tapaus. Heiltä löytyy nimittäin sivu, jossa vesivoiman hiilidioksidipäästöt mainitaan sekä vähäisiksi että nollaksi:

https://www.vattenfall.fi/sahkosopimukset/tuotantomuodot/vesivoima/

“Vesivoima on uusiutuva energialähde, joka on taloudellisesti houkuttelevaa ja toimitusvarmaa sekä aiheuttaa ainoastaan vähäisiä CO2-päästöjä.”

“Vesivoiman tuotannossa ei synny hiilidioksidia”

[SARKASMI]Onko siis niin, että vesivoiman tuotannossa ei synny hiilidioksidia, mutta syntyy hiukan CO2:ta?[/SARKASMI]

Energiateollisuus

https://energia.fi/perustietoa_energia-alasta/energiantuotanto/sahkontuotanto/ydinvoima

“Ydinvoima on tällä hetkellä vesivoiman ohella merkittävin päästöttömän sähköntuotannon muoto.”

Ja alla on sitten esitetty kuva, jossa sekä ydinvoimalle että vesivoimalle on esitetty nollasta poikkeavat, vaikkakin vähäiset, päästöt.

Ekosähkö

https://www.ekosahko.fi/miksiekosahko/vesivoima

Melko epäselvä maininta päästöttömyydestä:

“Siksi jo olemassa olevaa päästötöntä vesivoimaa kannattaa hyödyntää, kunhan pyrimme samalla parantamaan vesistöjen ekologista tilaa mm. säännöstelykäytäntöjä kehittämällä.”

Pohjolan voima

https://www.pohjolanvoima.fi/investoinnit/vesivoiman-investoinnit

“Vesivoimalaitokset ovat pitkäikäisiä ja tuottavat luotettavasti uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa.”

Sähkövertailu.fi

https://sahkovertailu.fi/vihrea-sahko

“Vesivoimalaitokset ovat pitkäikäisiä ja tuottavat luotettavasti uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa.”

Energiamaailma

https://energiamaailma.fi/mista-virtaa/uusiutuvat-energialahteet/vesivoima/

“Päästöjä ei synny lainkaan.”

Posted in Ilmasto. Comments Off on Lisää vesivoimaa päästöttömäksi väittäviä energiayhtiöitä

Fortum fuskaa päästölaskennassa

Fortumille ei riitä joidenkin tuotteidensa vähäiset hiilidioksidipäästöt, vaan päästöjen vähyyttä liioitellaan törkeästi Fortumin verkkosivustolla. Fortum nimittäin väittää siellä virheellisesti vesi-, ydin-, aurinko- ja tuulivoimaa hiilidioksidipäästöttömiksi, vaikka kaikista näistä energiamuodoista syntyy hiilidioksidipäästöjä.

Ilmastonmuutos on aiheuttanut energiantuotannossa tarpeen siirtyä vähäpäästöisempiin energiamuotoihin. Vähäpäästöisyys onkin nykyään yksi energiantuottajayhtiöiden markkinointivalteista. Päätin tutustua Fortumin verkkosivuston sisältöön nähdäkseni, mitä tämä yksi Suomen tärkeimmistä energiantuottajista kertoo energiatuotteidensa kasvihuonekaasupäästöistä.
Ladatessani Fortumin etusivun, esiin tulikin joku kampanjasivu, jossa näkyi heti outo väite:

Fortum siis väittää tarjoavansa nollapäästöistä sähköä. Saanen epäillä. Syvemmällä sivuilla käykin myöhemmin ilmi, että väite nollapäästöisyydestä on kauniisti sanottuna puppua.

Sivuilla saa selailla aika pitkään ennen kuin löytää tietoja ympäristövaikutuksista. Sivuston alalaidasta löytyy kuitenkin viimein “kestävä kehitys” -niminen linkki. Sieltä löytyy ensimmäiseksi linkki kestävän kehityksen raporttiin vuodelle 2017. Katsotaanpa sitä.

Raportin toisella sivulla on esitetty vuoden 2017 kohokohdat, joista yksi on “61 % sähköntuotannostamme oli CO2-päästötöntä”. Näin hurja väite ei lupaa hyvää. Siirrymme seuraavaksi sivulle 27, jossa on käsitelty ympäristöasioita. Sieltä selviääkin, mikä on Fortumilla homman juju:

Hiilidioksidipäästöttömän vesi- ja ydinvoimatuotannon sekä energiatehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon osaaminen, investoinnit aurinko- ja tuulivoimaan sekä kestävien ratkaisujen tarjoaminen kaupungeille ovat ympäristövastuussamme avainasemassa.

Fortum on siis vetänyt mutkat suoraksi ja väittää, että vesi- ja ydinvoima ovat hiilidioksidipäästöttömiä. Viimeisin IPCC:n raportti kertoo ydinvoiman hiilidioksidipäästöjen olevan 4–110 gCO2eq/kWh. Päästöt eivät siis ole nolla, vaikka päästöt ovatkin pienet. Vesivoiman hiilidioksidipäästöt vaihtelevat projektikohtaisesti paljon, mutta ei sillekään ilmoiteta nollapäästöjä (ja pahimmassa tapauksessa päästöt voivat olla valtavat).

Fortumin raportista löytyy myös tällainen maininta:

Osaamisemme hiilidioksidipäästöttömässä vesi-, ydin-, tuuli- ja aurinkovoimassa ja energiatehokkaassa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) on mielestämme kilpailuetu.

Eli Fortumin mielestä myös tuuli- ja aurinkovoima ovat nollapäästöisiä. Tämäkään ei pidä paikkaansa ainakaan IPCC:n mukaan, vaikka vähäpäästöisiä ovatkin.

Fortum toistelee yllä mainittuja väitteitä myös muualla sivustollaan. Sivustolta löytyy myös maininta, jossa myös kaikki biomassaan pohjautuva energiantuotanto julistetaan nollapäästöiseksi:

Tuotamme hiilidioksidipäästötöntä energiaa Euroopassa vesi-, ydin- ja tuulivoimalla sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, joissa poltetaan biomassaa, bioöljyjä ja bioperäisiä jätepolttoaineita.

Tämäkään ei pidä paikkaansa, mutta emme tässä puutu siihen sen tarkemmin, koska valitettavasti bioenergiaa pidetään nollapäästöisenä virallisissa päästölaskelmissa, joten yksittäisiä toimijoita ei voi erikseen syyttää tästä virheestä, vaikka bioenergian suuret kasvihuonekaasupäästöt ovatkin jo melko yleisesti tiedossa (tosin bioenergiatuotantomuodoista löytyy myös oikeasti vähäpäästöisiä).

Posted in Ilmasto. Comments Off on Fortum fuskaa päästölaskennassa

Lintujen laulukaudet 2016-2017

Olen seurannut lintujen laulukautta pääkaupunkiseudulla niin, että merkitsen kunkin päivän kohdalle, minkä lajien laulua olen havainnut. Tässä seurannassa pyrin merkitsemään pelkästään varsinaisen reviiri- ja soidinlaulun, enkä tavallista kutsu- ja varoitusääntelyä. Kunkin lajin kohdalla täydennän havaintojani niin, että jos lajin laulua on kuulunut yhtenä päivänä, mutta parina seuraavana päivänä en satu sen lajin laulua havaitsemaan ja sitä seuraavana päivänä havaitsen kyseisen lajin laulua taas, niin merkitsen myös ne pari päivää siinä välissä kuulumaan laulukauteen. Useimmiten havaintojen puuttuminen joiltakin päiviltä laulukauden aikana tarkoittaa huonoa havainnointia eikä sitä, että laji ei ole oikeasti laulanut noina päivinä.

Yllä olevassa kuvassa on esitetty, kuinka monella lajilla on ollut laulaukausi menossa kunakin vuodenpäivänä vuosien 2016 (sininen) ja 2017 (punainen) aikana. Kuvan pysty-akselilla on laulavien lajien määrä ja kuvan vaaka-akselilla on vuodenpäivä ilmaistuna päivinä vuoden alusta, jolloin laulukauden ajoitus pitäisi olla verrattavissa muihin vuosiin myös karkausvuosina.

Kuvasta nähdään, että laulukauden huippu oli kumpanakin vuonna karkeasti ottaen vuodenpäivän 150 kohdalla. Normaalina kalenterivuotena tuo tarkoittaa 30. toukokuuta. Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että näiden kahden vuoden aikana lintujen laulukausi pääkaupunkiseudulla huipentui touko-kesäkuun vaihteessa.

Kyseisten kahden vuoden laulukausien eteneminen muistuttaa muutenkin kovasti toisiaan. Tämä on rohkaisevaa seurannan menetelmien kannalta, sillä se todistaa, ettei menetelmä tuota ainakaan täysin mielivaltaisia tuloksia.

Käsittelen alla kummankin laulukauden yksityiskohtia tarkemmin, mutta mainittakoon tässä niistä se, että laulukausien huippu näyttää todella osuvan melko tarkasti samaan ajankohtaan. Tämä on mielenkiintoinen seikka, jota en osaa vielä selittää ja voi se toki olla sattumakin, koska tässä on vasta kaksi vuotta vertailussa. Jätän suosiolla syyn arvelun myöhemmille vuosille, jos sille tulee tarvetta.

Laulukausi 2016

Vuonna 2016 ensimmäinen laulahavaintoni tapahtui 18. tammikuuta. Tämä tuntuu hiukan myöhäiseltä, sillä vuonna 2017 ja nyt jo alkaneella vuoden 2018 laulukaudella ensimmäiset laulut kuuluivat jo joulukuun loppupuolella (siis edellisen vuoden puolella). Mielestäni havainnointini ei tuolloin ollut erityisen huonoa, mutta se on mielestäni silti todennäköisin selitys asialle.

Päälaulukauden (joka alkaa keväällä ja jatkuu loppukesään) viimeinen päivä oli 11.8. Päälaulukauden pituudeksi tuli siten 207 päivää. Syksyn mittaan esiintyi yksittäisiä laulajia silloin tällöin ja lokakuun alkupuolella mustarastas ja viherpeippo järjestivät pienimuotoisen parin viikon jälkilaulukauden.

Laulukauden huippu oli toukokuun loppupuolella. Suurin yhtäaikaisten laulajien määrä oli 26 lajia, joka esiintyi 24, 26 ja 27 toukokuuta sekä 4. kesäkuuta. Näistä ensimmäisen ja viimeisen mukainen keskiarvo olisi 29. toukokuuta (vertailun vuoksi: keskiarvo olisi 150,5. vuodenpäivä). Lajien määrä vaihtelee 24:n ja 26:n laulavan lajin välillä aikavälillä 18.5. – 4.6. Tästä laskettu keskiarvo olisi 26.5. (vuodenpäivä 147,5), joka sattumalta osuu samaan kuin yllämainitut kaksi peräkkäistä 26:n lajin päivää.

Laulukausi 2017

Vuoden 2017 laulukauteen liittyen 28.12.2016 havaittiin yksittäinen laulava talitiainen, mutta seuraavat laulhavainnot tehtiin vasta 13.1.2017. Tässä otetaan tämä jälkimmäinen päivämäärä laulukauden aloituspäiväksi, mutta myös ensiksi mainittu päivämäärä voitaisiin ihan hyvin ottaa aloituspäiväksi.

Päälaulukausi loppui 20.8. ja laulukauden pituudeksi tuli 220. Syksyllä esiintyi edellisvuotta voimakkaampi jälkilaulukausi, joka alkoi 6.9, ja loppui 18.10.

Vuoden 2017 laulukaudella havaittiin enemmän lajeja kuin vuonna 2016. Yhtenä päivänä (17.5.) laulajia esiintyi jopa 29 lajia. Laulukauden huippu vaihteli 27:n ja 29:n lajin välillä 17.5. ja 9.6. välisenä ajanjaksona. Näiden päivien keskiarvo on 28.5. tai vuodenpäivä 148,5, joka vertautuu hyvin edellisen vuoden vastaavalla tavalla määritettyyn huippuun 147,5.

Posted in Linnut. Comments Off on Lintujen laulukaudet 2016-2017

Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot

Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että nopea ilmaston lämpeneminen pienentää lintujen ja nisäkkäiden populaatioita. Vaikutus on suurin nopeimmin lämpenevillä alueilla kuten esimerkiksi arktisella alueella. Ilmaston lämpenemisen nopeus näyttää vaikuttavan lintupopulaatioihin voimakkaammin kuin nisäkäspopulaatioihin.

Eläinpopulaatiot ovat pienentyneet maailmanlaajuisesti viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan on tapahtunut nopea, ihmisen aiheuttama muutos ympäristössä. Muutokseen on liittynyt myös ilmaston lämpeneminen. Yhteys eläinpopulaatioiden vähenemisen ja ympäristön muuttumisen välillä tunnetaan jo hyvin, mutta ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutusta asiaan on tutkittu vähemmän.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty asiaa maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa analysoitiin 987 maalla elävää lintu- ja nisäkäspopulaatiota 481:stä eri lajista. Populaatioista 416 oli lintuja (292 eri lajia 148:lta eri alueelta) ja 571 oli nisäkkäitä (189 eri lajia 303:lta eri alueelta). Populaatioiden suuruuden muutoksia verrattiin niiden asuinalueen ilmaston lämpenemisen nopeuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös joidenkin muiden asioiden (ihmiskunnan maankäyttö, suojelualueella asuminen, eläinlajien paino) vaikutusta eläinpopulaatioihin.

Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpenemisen nopeudella on merkitsevä vaikutus eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Vaikutus näyttää olevan suurempi linnuilla kuin nisäkkäillä. Ihmiskunnan maankäytön muutoksien nopeudella ei näyttäisi olevan merkitsevää vaikutusta eläinpopulaatioiden vähenemiseen. Lintujen osalta suojelualueella asuvat populaatiot näyttäisivät pienenevän vähemmän kuin muualla asuvat populaatiot. Näyttää myös siltä, että suurien nisäkkäiden populaatiot pienenevät vähemmän kuin pienien nisäkkäiden populaatiot.

Ilmaston lämpenemisen nopeuden vaikutus on kuitenkin kaikista mainituista vaikutuksista selkein. Eläinpopulaatiot pienentyvät eniten alueilla, jossa ilmasto lämpenee nopeasti. Tutkimuksen tulosten perusteella ilmaston lämpeneminen 0,072 celsiusastetta vuodessa pienentää lintujen populaatioita keskimäärin 5,1 prosenttia ja nisäkkäillä 0,079 astetta vuodessa lämpenevä ilmasto pienentää populaatioita keskimäärin 2,0 prosenttia. Mainitut lämpenemisen nopeudet ovat suurempia kuin pessimistisimpien skenaarioiden lämpenemisnopeudet, mutta skenaarioiden tuloksena olevat lämpenemisnopeudet ovat globaaleja keskiarvoja ja onkin odotettavissa, että joillain alueilla mainitun suuruiset lämpenemisnopeudet tulevat toteutumaan. Arktinen alue on esimerkiksi tällainen alue. Pessimistisimmän ilmaston lämpenemisskenaarion (RCP 8.5) toteutuessa lintujen populaatiot pienenisivät vuosittain 3,85-4,65 prosenttia ja nisäkkäiden populaatiot pienenisivät 1,46-1,76 prosenttia.

Yhdeksi mahdolliseksi syyksi lintujen suuremmalle herkkyydelle ilmaston lämpenemisen nopeudelle ehdotetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa muutosta lintujen pesimisen ja ravinnon parhaan saatavuuden ajankohdissa siten, että ne eivät enää tapahdukaan samanaikaisesti. Nisäkkäät ovat paljon joustavampia ravinnon saatavuuden ja lisääntymisen ajoituksien kannalta.

Lähde: Spooner FEB, Pearson RG, Freeman R. Rapid warming is associated with population decline among terrestrial birds and mammals globally. Glob Change Biol. 2018;00:1–11. https://doi.org/10.1111/gcb.14361. [Tutkimusartikkeli]

Posted in Ilmasto, Linnut, Luonto, Nisäkkäät. Comments Off on Mitä nopeampi ilmaston lämpeneminen, sitä pienemmät lintu- ja nisäkäspopulaatiot