Kahden hurjan keihäsfinaalin vertailu – 2001 Edmonton vs. 2015 Peking

2001_2015_mitalistit

Helsingin Sanomissa väitettiin tänä aamuna eilisestä keihäänheiton MM-finaalista, että:

“Olipas keihäskilpailu. Vastaavaa ei ole taidettu ennen nähdä. Edes Tero Pitkämäki ei muistanut vastaavaa, että viisi heittää yli 87 metriä ja voittaja lähes 93 metriä.”

Tähän on laitettava vastalause. Vastaavaa on nähty aiemmin. Se tapahtui Edmontonissa vuonna 2001. Se oli se kisa, jossa Kreikan Kostas Gatsioudis heitti viisi senttiä vaille 90 metriä, muttei saanut kuin pronssimitalin. Aki Parviainen oli nimittäin jo ensimmäisellä kierroksella heittänyt 91,31 metriä ja Jan Zelezny toisella kierroksella peräti 92,80 metriä. Ainakin kärkisijoilla vuoden 2001 keihäänheittofinaali menee siis kirkkaasti tämän vuoden finaalin ohi.

Vuonna 2001 viisi ensimmäistä heittäjää eivät tosin heittäneet yli 87 metriä. Neljä ensimmäistä heitti 87 metriä tai enemmän ja viides heitti 86,46 metriä. Ero on siis tuossa mielessä hyvin vähäinen, eli siinäkin mielessä voisi sanoa, että vuoden 2001 keihäänheittofinaali oli vuoden 2015 finaalia “vastaava”.

Entä jos katsotaan finaalien kaikkien osallistujien tulosta? Kaikkien osallistujien keskiarvo vuonna 2001 oli 84,95 metriä ja vuonna 2015 keskiarvo oli 84,62 metriä. Tässäkin tarkastelussa vuosi 2001 pärjää hyvin vuodelle 2015 ja näyttää jopa olevan hieman parempi, mutta tässä on otettava huomioon, että molempina vuosina osallistujien parhaiden heittojen keskihajonta on yli 4,5 metriä, joten keskiarvojen pieni ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Jos parhaiden heittojen erotus lasketaan sijoituksien perusteella (ensimmäinen 2015 – ensimmäinen 2001, toinen 2015 – toinen 2001, jne.) ja näistä erotuksista lasketaan keskiarvo, niin vuosi 2001 voittaa 33 senttimetrillä (mutta tämäkään ero ei ole tilastollisesti merkitsevä). Näiden finaalien tulokset näyttävät siis olevan hyvin lähellä toisiaan. Myös yksittäisten sijoitusten vertailu kertoo samaa:

2001_2015_vertailu

Voidaan siis sanoa, että vuoden 2001 keihäänheittofinaali oli täysin tämän vuoden finaalia vastaava. Molemmissa finaaleissa oli hurja taso.

Posted in Urheilu. Comments Off on Kahden hurjan keihäsfinaalin vertailu – 2001 Edmonton vs. 2015 Peking

Naurulokkien määrä Suomenojan yhdyskunnassa

Espoon Suomenojalla majailee naurulokkiyhdyskunta vuosittain. Viime aikoina minulla on ollut tapana laskea kohtaamani lintulajit ja -yksilöt. Suomenojan naurulokkiyhdyskunta tarjosi tässä mielessä melkoisen haasteen, sillä yleensä osa linnuista oli lennossa, osa vedessä, osa muualla ja osa ruovikon kätköissä. Oli hyvin vaikeaa saada käsitystä yhdyskunnan koosta. Pelkästään lentävien yksilöiden laskenta oli vaikeaa, koska niitä oli niin paljon ja lensivät ristiin rastiin.

Tämän vuoden huhtikuun 22. päivänä minulle kuitenkin tarjoutui tilaisuus tehdä edes jonkinlainen arvio yhdyskunnan koosta. Olin kävelemässä Suomenojan altaan ympäri, kun yhtäkkiä naurulokkiyhdyskunnan jäsenet nousivat ilmaan yhteistuumin – oli petohälytyksen aika, sillä joku haukka oli lentänyt paikalle.

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Nappasin neljä kuvaa eri suuntiin niin, että sain suunnilleen koko naurulokkeja parveilevan alueen kuviin. Näistä kuvista laskin sitten naurulokkiyksilöt.

Ensimmäisessä kuvassa on 386 naurulokkia, toisessa 381, kolmannessa 518 ja neljännessä 220. Yhteensä kuvissa on siis 1505 naurulokkia.

Arvioon liittyvät epävarmuudet

Otetuissa kuvissa osa naurulokeista näkyy selvästi ja osa vähemmän selvästi. Lopputuloksen kannalta on oleellista, mitkä valkoiset täplät kuvissa lasketaan naurulokeiksi ja mitkä ei. Minä laskin tässä mielessä todennäköisesti ennemminkin yläkanttiin kuin alakanttiin. Arvioin tätä asiaa kuvista karkeasti ja arvio voisi olla noin kymmenen prosenttia pienempikin. Tämän perusteella yhdyskunnan lokkiyksilöiden määräksi saadaan vähintään 1355.

Osa naurulokeista oli hälytyksenkin aikaan vedessä tai ruovikossa. Osa niistä ei siis näy kuvissa. Kuvissa näkyy vedessä ja ruovikon reunalla 58 lokkia. Suomenojalla on kuvassa näkyvän avoveden lisäksi myös joitakin muita avovesialueita, joista yksi on yhtä iso kuin kuvassa näkyvä ja pienempiä on muutama. Voisimme arvioida, että kuvissa näkyvä määrä on neljännes, jolloin piilossa olevien määrä olisi 174. Osa lokeista todennäköisesti on vielä syvemmällä ruovikossa, joten tämä arvio on vähimmäismäärä.

Osa lokeista oletettavasti oli muualla (esim. merellä, joka on vain muutaman sadan metrin päässä) ruoanhaussa. Tätä en kuitenkaan lähde tässä sen tarkemmin arvioimaan.

Kuvien väliin jää jonkin verran tilaa, jossa myös oli lokkeja. Nämä jäivät laskematta. Kuvien väliin jäävä tila on kuitenkin melko pieni, joten varovainen arvio voisi olla kymmenen yksilöä jokaisessa välissä, eli yhteensä 30 lokkia lisää arvioon.

Lopullinen arvio

Yllä olevat epävarmuudet mukaanlaskien saamme parhaaksi arvaukseksi 1709 yksilöä ja minimiarvioksi 1558 yksilöä. Näihin arvioihin pitää lisätä vielä sillä hetkellä poissa olleiden yksilöiden määrä, mikä se sitten onkin.

Posted in Linnut, Luonto. Comments Off on Naurulokkien määrä Suomenojan yhdyskunnassa

Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

JadeComedo

Ystäväni kääpiösnautserilla on äskettäin todettu kääpiösnautserin comedo-syndrooma. Yritimme tietysti etsiä tietoa asiasta, mutta suomenkielistä tietoa tuntuu löytyvän hyvin vähän. Etsiskelin tietoa englanninkielellä ja ajattelin tässä kertoa löydökseni suomenkielellä, jotta ne olisivat sitten muidenkin luettavissa.

Kyseisen koiran selkään (alaselkään) siis ilmestyi näppylöitä, jotka aristivat ja ilmeisesti myös kutisivat. Eläinlääkäri totesi tilan kääpiösnautserin comedo-syndroomaksi, jonka hoidoksi määrättiin bentsoyyliperoksidia sisältävää shampoota. Lisäksi vaivaan liittyi bakteeri-infektio, johon määrättiin antibioottikuuri. Katsotaanpa mistä tässä vaivassa on kyse ja miten sitä voidaan hoitaa.

Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

Kyseessä on aknen tapainen keratiini– eli sarveisainehäiriö, joka aiheuttaa karvatuppien laajentumista kääpiösnautsereiden selässä. Syndroomaa esiintyy pääasiassa juuri kääpiösnautsereilla perinnöllisenä vaivana. Se alkaa esiintyä yleensä nuorista keski-ikäisiin kääpiösnautsereilla ja on hyvin yleinen (ehkä jopa puolet kääpiösnautsereista kärsii vaivasta).

Vaivan uskotaan aiheutuvan tukkeutuneista rasvarauhasista, jotka tuottavat rasvaa karvatuppeihin karvan ja ihon voitelemiseksi. Syytä ei kuitenkaan tiedetä varmasti, joten varmasti auttavaa hoitoakaan ei vielä ole. Karvatuppien laajeneminen näkyy näppylöinä, jotka saattavat sisältää visvaa. Ne esiintyvät yleensä selässä, mutta niitä on joskus tavattu myös muualta vartalosta.

Vaivan esiintyminen vaihtelee eri koirayksilöillä. Joillakin sitä esiintyy koko ajan ja joillakin se tulee esiin silloin tällöin. Joillakin sitä ei esiinny ikinä. Sen esiintymistiheyttä voidaan vähentää sopivilla hoitomuodoilla. Lisäksi vaiva ei yleensä oikeastaan häiritse koirien päivittäistä elämää millään lailla, elleivät näppylät tulehdu. Vaiva pysyy hoidon avulla hyvin hallinnassa useimmilla koirilla.

Comedo-syndrooman yhteydessä saattaa myös esiintyä bakteeri-infektioita, jotka voivat aiheuttaa rupia, näppylöitä, kutinaa ja karvanlähtöä.

Comedo-syndrooma ei tartu muihin koiriin tai ihmiseen.

Hoitokeinot

Huom! Tässä kerrotaan mahdollisia hoitomenetelmiä, mutta on hyvä aina ensin keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa, ennen kuin aletaan kokeilla hoitoja. Erityisesti silloin, kun näppylät ovat tulehtuneet, on syytä hakeutua eläinlääkärille.

Koska varsinaista parannuskeinoa tähän vaivaan ei ole, hoidot keskittyvät näppylöiden ja tulehduksien vähentämiseen ja niiden esiintymisen ennalta ehkäisyyn. On siis varauduttava siihen, että hyvälläkin hoidolla koiralla saattaa esiintyä näppylöitä silloin tällöin läpi koko elämänsä.

Lievissä tapauksissa ajoittainen hoito ihmisille tarkoitetuilla aknelapuilla (tai mitä “acne pads” tarkoittaakaan suomeksi) tai bentsoyyliperoksidigeelillä voi auttaa.

Taliköhnän (seborrooinen dermatiitti) hoitoon tarkoitetut shampoot (rikki- tai salisyylihappo, tai vaikeissa tapauksissa bentsoyyliperoksidi) voivat auttaa vaikeammissa tapauksissa.

Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää suun kautta otettavaa psoriasiksen hoitoon tarkoitettua lääkitystä.

Yhdellä sivustolla esitettiin viiden kohdan hoito-ohjelma, jonka he väittivät auttaneen heidän koirilla:

1. Kylvettäminen aluksi kaksi kertaa viikossa ja noin parin viikon jälkeen kerran viikossa (vaivan vaikeusasteesta riippuen) mikrobeja hävittävällä shampoolla (englanninkielinen termi tälle oli “antimicrobial cleansing formula shampoo”). Tämä ehkäisee bakteeri-infektioita.

2. Bentsoyyliperoksidia sisältävän lääkeshampoon levittäminen ihottuma-alueelle ja sen pitäminen siinä kymmenen minuuttia ja sitten huuhdellaan hyvin. Jos kymmenen minuuttia tuntuu paljolta, voidaan tehdä niin, että ensin levitetään lääkeshampoo ihottuma-alueelle, sitten pestään koira muualta (ja saadaan näin se kymmenen minuuttia kulumaan) ja lopuksi huuhdellaan lääkeshampoo pois ihottuma-alueelta.

3. Terveellinen ja viljavapaa ruokavalio.

4. Lisää ruokaan omega-3 rasvahappoja (esim. kalaöljyä).

5. Pyyhi ihottumakohtaa etikalla aamuin illoin.

Tässä vielä joitakin muita auttavia ja ennalta ehkäiseviä hoitokeinoja, joiden ihmiset ovat raportoineet auttaneen vaivassa (nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään varmistettuja, joten en voi taata, että ne välttämättä auttavat kaikkien koiria):

– Auringonvalo ihottuma-alueelle vähentää vaivan esiintymistiheyttä.
– Vetyperoksidin laitto näppylöille.
– Karvan pitäminen lyhyenä.
– Maissipitoisen ruokavalion vaihto sellaiseen ruokavalioon, jossa ei ole maissia.

Oma mielipiteeni

En tiedä paljoa koirista enkä eläinlääketieteestä, mutta selatessani tähän vaivaan liittyviä sivustoja olen päätynyt tähän mielipiteeseen: Jos tästä vaivasta ei ole koiralle varsinaista haittaa (ilman infektiota haitta on yleensä vain esteettinen), niin miksi turvautua aikaa ja rahaa vieviin hoitomuotoihin? Eli mielestäni riittää, että yritetään pitää kutinaa ja muita oikeita vaivoja aiheuttavat infektiot kurissa säännöllisellä pesulla mikrobeja karkottavalla shampoolla. Lisäksi täytyy tietysti pitää vaivan esiintymistä silmällä, jotta vaikeampiin tilanteisiin voidaan tarvittaessa reagoida.

Lisätietoa englanninkielellä:

Erityisen perusteellista tietoa löytyy täältä: Schnauzer Bumps aka Schnauzer Comedone Syndrome – myschnauzer.net

Schnauzer Comedo Syndrome – Dermatology for Animals

Schnauzer Bumps – schnauzers-rule.com

Posted in Tiede. Comments Off on Kääpiösnautserin comedo-syndrooma

Kukkivien kasvilajien laskentaa

2014kasvi

Aloin seurata kukkivien kasvilajien määrää vuoden 2014 alkukesällä. Tein laskentaa työmatkani yhteydessä (Espoossa). Työmatkani kuljin kävellen ja matkaa oli noin neljä kilometriä. Maasto oli omakotitaloaluetta, teollisuusaluetta, tien piennarta ja vähän metsääkin. Ensimmäisen laskennan suoritin 5.6.2014. Pyrin suorittamaan laskennan kerran viikossa tai useammin, mutta joskus laskennan väliin tuli pitempi aika esimerkiksi lomien takia.

Lasketun lajien määrän korjasin jälkikäteen niiden lajien osalta, jotka olin nähnyt aiemmalla laskentakerralla ja jotka olivat jääneet minulta huomaamatta yhdellä laskentakerralla ja jotka havaitsin seuraavalla laskentakerralla. Näiden osalta oli siis tiedossa, että ne olivat olleet kukassa myös sillä laskentakerralla, jolloin en ollut niitä syystä tai toisesta havainnut.

Jätin laskennan ulkopuolelle muun muassa heinäkasvit, koska niiden kukkiminen on ainakin minulle vaikea tunnistaa. Laskennassa oli vuonna 2014 yhä mukana joitain lajeja, jotka olisi ollut paras jättää pois juuri kukkimisen tunnistamisen vaikeuden takia. Tällaisia lajeja ovat ainakin hevonhierakka ja sen sukulaiset aho- ja niittysuolaheinä.

Tulokset

Kuvassa 1 on esitetty vuoden 2014 aikana havaittujen kukkivien kasvilajien määrä. Kukkivien lajien määrä oli korkeimmillaan 86, mikä määrä havaittiin sekä 9.7.2014 että 21.7.2014. Voidaan siis karkeasti arvioida, että kukkivien kasvilajien määrä vuonna 2014 saavutti huippunsa näiden päivämäärien puolessa välissä, eli 15.7.2014. Kaiken kaikkiaan laskennassa havaittiin eri aikoina noin 125 kukkivaa kasvilajia.

Kasvit2014
Kuva 1. Kukkivien kasvilajien määrä vuoden 2014 aikana.

Epävarmuudet

Lajien tunnistus: Joitakin lajeja jäi tunnistamatta, mutta ne pystyttiin silti tunnistamaan eri lajeiksi kuin jo tunnistetut lajit. Joidenkin lajien tunnistus on myös saattanut mennä pieleen, mutta tässäkin tapauksessa kysymyksessä on kuitenkin melko varmasti ollut eri laji kuin oikein tunnistetut lajit. Laskettujen lajien määrä tuskin siis kärsii paljon tunnistusvaikeuksien takia. Poikkeuksena tästä ovat kahden samannäköisen lajin laskeminen samaksi lajiksi. Esimerkiksi ahde- ja nurmikaunokkia ei tunnistettu eri lajeiksi, vaan ne on molemmat laskettu samaan. Myös tähtimöissä ja härkeissä saattaa esiintyä tätä ongelmaa. Laskettu lajimäärä on siksi todennäköisesti mieluummin liian pieni kuin liian suuri.

Havainnoinnin ajoitus: Havainnointia on suoritettu yleensä vähintään kerran viikossa, mutta loma-aikoina on saattanut tulla pidempiä havainnoimattomia jaksoja. Erityisesti heinäkuulle sattunut kesäloma ajoittui juuri kukkeimpaan aikaan, ja silloin oli kahden viikon jakso ilman havaintoja. Tämän takia emme tiedä, kuinka paljon lajeja olisi esiintynyt juuri parhaimpaan aikaan. Emme myöskään tiedä kukkeimman ajan tarkkaa ajankohtaa. Tiedämme vain sen olleen joskus 9.-21.7. välisenä aikana. Joidenkin lajien kohdalla kasvupaikkoja ei tiedetty etukäteen ja niitä ei tajuttu sen takia erityisesti tarkkailla tarpeeksi ajoissa. Tällainen laji on ainakin karvahorsma, joka kasvoi melko etäällä kuljetusta reitistä, eikä sen kukintaa havainnut, ellei tajunnut katsoa juuri oikeaan suuntaan juuri oikeaan aikaan. Karvahorsma luultavasti aloittikin kukintansa huomattavasti aiemmin kuin se tässä laskennassa esiintyy. Yksi epävarmuutta lisäävä seikka on myös se, että joillakin lajeilla kukat tuntuivat olevan kiinni suuren osan päivästä. Pukinparta vaikutti olevan tällainen laji ja ilmeisesti myös punasolmukin jo muutenkin vaikea havaittavuus kärsi tästä myös.

Niitto: Monet kasvit innostuvat kukkimaan uudelleen niitetyillä paikoilla. Vuoden 2014 laskennoissa tätä asiaa ei otettu huomioon kunnolla, mutta jatkossa tämä olisi tarkoitus ottaa huomioon. On etsittävä sopivat keinot asian huomioonottamiseksi. Vähintään olisi merkittävä, kun laji lasketaan niitetyltä paikalta. Tulokset voisi jatkossa esittää sekä niitetyiltä että niittämättömiltä paikoilta laskettuna.

Käytetty reitti: Keskittyminen tietylle reitille rajaa lajien lukumäärää. On siis huomattava, että tässä esitetyt lajimäärät eivät kuvaa kyseisen ajan kaikkia esiintyviä lajeja, vaan pelkästään kyseisen matkan varrella esiintyviä lajeja. Lisäksi joitakin lajeja oli vaikea havainnoida, koska niitä oli vaikea nähdä. Esimerkiksi punasolmukki esiintyi matkan varrella yhdellä nurmikolla, mutta sen havainnointi nurmikolla osoittautui vaikeaksi lajin pienuuden takia (sekä ilmeisesti myös siksi, ettei se pidä kukkiaan jatkuvasti auki). Välillä se havaittiin ja välillä ei. Toinen esimerkki on karvahorsma, jonka tilanne kuvattiin jo yllä. Vuoden 2015 meneillään olevassa laskennassa on luovuttu keskittymisestä yhteen ainoaan reittiin ja lajien kukkimista on seurattu yleisemmin omalla asuinseudulla (joka tällä hetkellä on Espoo).

Ajatuksia laskennasta

Kukkivien kasvien lajimäärän laskeminen saattaa tarjota keinon tutkia ekosysteemin vuodenaikaistoiminnan ajoitusta kasvilajiston osalta. En tiedä, onko tällaista menetelmää käytetty aiemmin tähän tarkoitukseen. Lajien toiminnan ajoitusta seurataan kyllä yleisesti esimerkiksi keväällä, mutta se on epäselvää, onko koko kasvilajiston toimintaa analysoitu samalla tavalla kuin tämän menetelmän avulla on tarkoitus.

Menetelmä on vasta kokeilu- ja kehitysasteella. Tänä vuonna (2015) on jo otettu erilaiset, toivottavasti paremmat, menetelmät käyttöön. Ensimmäiset kokemukset uusista menetelmistä ovat hyviä, mutta ainakin lajien tunnistamista pitää parantaa vielä monien lajien osalta.

Posted in Kasvit, Luonto. Comments Off on Kukkivien kasvilajien laskentaa

Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu

Alaskan kaakkoisosissa sijaitseva Yakutat-niminen jäätikkö ohenee ja pienenee nopeasti. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty jäätikön tulevaisuutta yksinkertaisella jäätikkömallilla. Jäätikön jäämassan kehitystä arvioitiin kahdessa eri tapauksessa: 1) nykyilmastolla (2000-2010) ja 2) odotuksien mukaisessa lämpenevässä ilmastossa.

Tutkimuksen tuloksien mukaan Yakutat-jäätikkö katoaa kokonaan kummassakin tutkitussa tapauksessa. Nykyilmaston säilyessä jäätikkö katoaa vuoteen 2110 mennessä ja lämpenevässä ilmastossa jäätikkö katoaa vuoteen 2070 mennessä. Ensimmäiset vuosikymmenet jäätikön oheneminen jatkuu suunnilleen nykyisellä vauhdilla. Myöhemmin, kun jäätikön yläosat ovat ohenneet huomattavasti, oheneminen ja jäämassan menetys kiihtyy. Näin tapahtuu myös nykyilmaston säilyessä. Jäätikön nykyisen sulamisen pysäyttämiseksi ilmaston pitäisi viiletä 1,5 celsiusasteella. Niinpä tutkimuksen tuloksien perusteella Yakutat-jäätikkö tulee todennäköisesti jatkamaan pienenemistään ja katoaa lopulta kokonaan.

Lähde:

Trüssel, Barbara L.; Truffer, Martin; Hock, Regine; Motyka, Roman J.; Huss, Matthias; Zhang, Jing (2015) Runaway thinning of the low-elevation Yakutat Glacier, Alaska, and its sensitivity to climate change, Journal of Glaciology, Volume 61, Number 225, February 2015, pp. 65-75(11), DOI: http://dx.doi.org/10.3189/2015JoG14J125. [TIIVISTELMÄ]

Lisätietoja:

Yakutat Glacier Rapid Retreat, Alaska – From a Glaciers Perspective (Mauri Pelto, 2009)

Retreat of Yakutat Glacier – NASA (Sarah Loff, 2014)

Posted in Ilmasto. Comments Off on Kaakkois-Alaskan jäätikön tuleva katoamistemppu

Arvoitukselliset hiekkaympyrät

Olin lokakuun 2014 loppupuolella Yyterissä. Kävelin dyyneillä muina miehinä, kun äkkiä huomasin hiekassa kummallisia kuvioita:

Ihmettelin kuvioita ja ensimmäinen ajatukseni oli ottaa yhteyttä UFO-tutkijoihin varsinkin, kun paikalla näkyi myös kummallisia jälkiä, jotka näyttivät kuin joku olento olisi kävellyt hiekassa:

Leikki leikkinä

Kyseiset kuviot ovat, kuten yllä olevista kuvistakin jo on nähtävissä, seurausta hiekalla roikkuvien ruohonkorsien heilumisesta tuulessa. Tässä pari kuvaa, joissa näkyy ruohonkorren paikan vaihtuminen:

Ensinäkemältä näissä ihmetyttää hiukan se, että miten hennot korret voivatkin saada noin selviä jälkiä aikaiseksi. Jäljet ovat paikoitellen melko syviä, kuten näistä kuvista näkyy:

Ajan myötä tuulessa heiluessaan korret siirtävät hiekkaa sivuun jyvä kerrallaan ja niin nämä kuviot syntyvät. Tässä vielä lisää kuvia ilmiöstä:

Kuvioiden tekijä on rantavehnä (Leymus arenarius):

Konsensustutkimuksen vääristelyä

Viime vuonna julkaistiin Skeptical Science -porukoiden tekemä tutkimus “Quantifying the consensus on anthropogenic global warming in the scientific literature”, jossa minä olin myös hiukan mukana. Suurin panokseni oli lukea noin 4000 tieteellisen artikkelin tiivistelmät ja luokitella ne sen mukaan, tukevatko ne ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vai ovatko sitä vastaan.

Tutkimuksen tuloksien mukaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevia artikkeleita (yllä olevan kuvan likimäärin nollassa pysyttelevä punainen viiva) on vain vähän verrattuna ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviin artikkeleihin (vihreä viiva). Tämä oli tietysti kova pala ilmastonmuutoksenkieltäjille, joilla muutenkin oli jo kauan ollut meneillään Skeptical Sciencen mustamaalauskampanja. Ilmastonmuutoksenkieltäjille tyypillisesti tutkimuksesta keksittiin kaikenlaisia paikkaansapitämättömiä väitteitä. Korjaan tässä lyhyesti yhden tällaisen väitteen.

Tutkimuksesta esitettiin perätön väite, että tuloksien mukaan vain 65 artikkelia kaikista 12465:stä artikkelista tuki ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, kun taas 78 oli ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan. Väitteen mukaan 12322 artikkelia ei muka ottanut asiaan kantaa.

Kyseisessä väitteessä tärkein pielessä oleva asia on se, että siinä on otettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevista artikkeleista vain pieni osuus, kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevista artikkeleista on otettu mukaan kaikki.

Tutkimuksessa tieteelliset artikkelit luokiteltiin seitsemään eri luokkaan; 1) ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta eksplisiittisesti tukevat ja kvantifioivat (eli määrittelevät ihmiskunnan osuuden suuruuden viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä), 2) eksplisiittisesti tukevat, mutta eivät kvantifioi, 3) implisiittisesti tukevat, 4) neutraalit, 5) implisiittisesti vastaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, 6) eksplisiittisesti vastaan sekä 7) eksplisiittisesti vastaan ja kvantifioivat. Seuraavassa taulukossa on esitetty tutkimuksessa saadut artikkelien määrät eri luokkiin:

Luokka Artikkelien määrä
1 64
2 922
3 2910
4 7970
5 54
6 15
7 9

Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevat artikkelit ovat siis luokissa 1-3 ja vastaan olevat artikkelit ovat luokissa 5-7. Luokkien 1-3 yhteenlaskettu määrä on 3896 ja luokkien 5-7 yhteenlaskettu määrä on 78. Tästä huomaamme, että ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteessä on laskettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviksi vain luokan 1 artikkelit (tosin luokan 1 määräksi on jostain syystä saatu 65), kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan oleviin artikkeleihin on laskettu kaikki luokkien 5-7 artikkelit. Oikeampi vertailu olisi ollut luokkien 1 ja 7 määrien vertailu tai luokkien 1-3 ja 5-7 määrien vertailu.

Toinen väitteessä pieleen menevä asia on luokiteltujen artikkelien kokonaismäärä. Sen väitetään olevan 12465, vaikka se on todellisuudessa 11944. Artikkeleita etsittiin Web of Science -tietokannasta tietyin hakusanoin ja 12465 oli hakujen tuloksena oleva artikkelimäärä. Artikkeleiden joukossa oli kuitenkin sellaisia, joista puuttui tiivistelmä (luokittelu tehtiin tiivistelmään perustuen), tai jotka eivät olleet vertaisarvioituja, tai joilla ei ollut mitään tekemistä ilmaston kanssa. Kun nämä poistettiin, jäljelle jäävä määrä oli 11944.

Kolmas pieleen mennyt asia (näissä ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteissä on yllättävän usein melkein kaikki kuviteltavissa olevat asiat pielessä) väitteessä on se, että 12322 artikkelista väitettiin, etteivät ne ota asiaan kantaa. Kuten yllä nähtiin, tähän lukumäärään laskettiin luokkien 2-4 artikkelit. Luokan 2 artikkelit kuitenkin ottavat asiaan kantaa (ne vain eivät kvantifioi sitä), joten tämäkin osa väitteestä on täysin perätön.

Kyseisestä tutkimuksesta on esitetty paljon muitakin hölmöjä väitteitä, mutta riittäköön tässä tämän yhden väitteen käsittely. Tätä ja muita vastaavia väitteitä on levitelty myös Suomessa kritiikittömästi.

Posted in Ilmasto. Comments Off on Konsensustutkimuksen vääristelyä
Follow

Get every new post delivered to your Inbox.