Arvoitukselliset hiekkaympyrät

Olin lokakuun 2014 loppupuolella Yyterissä. Kävelin dyyneillä muina miehinä, kun äkkiä huomasin hiekassa kummallisia kuvioita:

Ihmettelin kuvioita ja ensimmäinen ajatukseni oli ottaa yhteyttä UFO-tutkijoihin varsinkin, kun paikalla näkyi myös kummallisia jälkiä, jotka näyttivät kuin joku olento olisi kävellyt hiekassa:

Leikki leikkinä

Kyseiset kuviot ovat, kuten yllä olevista kuvistakin jo on nähtävissä, seurausta hiekalla roikkuvien ruohonkorsien heilumisesta tuulessa. Tässä pari kuvaa, joissa näkyy ruohonkorren paikan vaihtuminen:

Ensinäkemältä näissä ihmetyttää hiukan se, että miten hennot korret voivatkin saada noin selviä jälkiä aikaiseksi. Jäljet ovat paikoitellen melko syviä, kuten näistä kuvista näkyy:

Ajan myötä tuulessa heiluessaan korret siirtävät hiekkaa sivuun jyvä kerrallaan ja niin nämä kuviot syntyvät. Tässä vielä lisää kuvia ilmiöstä:

Kuvioiden tekijä on rantavehnä (Leymus arenarius):

Konsensustutkimuksen vääristelyä

Viime vuonna julkaistiin Skeptical Science -porukoiden tekemä tutkimus “Quantifying the consensus on anthropogenic global warming in the scientific literature”, jossa minä olin myös hiukan mukana. Suurin panokseni oli lukea noin 4000 tieteellisen artikkelin tiivistelmät ja luokitella ne sen mukaan, tukevatko ne ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vai ovatko sitä vastaan.

Tutkimuksen tuloksien mukaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevia artikkeleita (yllä olevan kuvan likimäärin nollassa pysyttelevä punainen viiva) on vain vähän verrattuna ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviin artikkeleihin (vihreä viiva). Tämä oli tietysti kova pala ilmastonmuutoksenkieltäjille, joilla muutenkin oli jo kauan ollut meneillään Skeptical Sciencen mustamaalauskampanja. Ilmastonmuutoksenkieltäjille tyypillisesti tutkimuksesta keksittiin kaikenlaisia paikkaansapitämättömiä väitteitä. Korjaan tässä lyhyesti yhden tällaisen väitteen.

Tutkimuksesta esitettiin perätön väite, että tuloksien mukaan vain 65 artikkelia kaikista 12465:stä artikkelista tuki ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, kun taas 78 oli ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan. Väitteen mukaan 12322 artikkelia ei muka ottanut asiaan kantaa.

Kyseisessä väitteessä tärkein pielessä oleva asia on se, että siinä on otettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevista artikkeleista vain pieni osuus, kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan olevista artikkeleista on otettu mukaan kaikki.

Tutkimuksessa tieteelliset artikkelit luokiteltiin seitsemään eri luokkaan; 1) ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta eksplisiittisesti tukevat ja kvantifioivat (eli määrittelevät ihmiskunnan osuuden suuruuden viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä), 2) eksplisiittisesti tukevat, mutta eivät kvantifioi, 3) implisiittisesti tukevat, 4) neutraalit, 5) implisiittisesti vastaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, 6) eksplisiittisesti vastaan sekä 7) eksplisiittisesti vastaan ja kvantifioivat. Seuraavassa taulukossa on esitetty tutkimuksessa saadut artikkelien määrät eri luokkiin:

Luokka Artikkelien määrä
1 64
2 922
3 2910
4 7970
5 54
6 15
7 9

Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukevat artikkelit ovat siis luokissa 1-3 ja vastaan olevat artikkelit ovat luokissa 5-7. Luokkien 1-3 yhteenlaskettu määrä on 3896 ja luokkien 5-7 yhteenlaskettu määrä on 78. Tästä huomaamme, että ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteessä on laskettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviksi vain luokan 1 artikkelit (tosin luokan 1 määräksi on jostain syystä saatu 65), kun taas ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan oleviin artikkeleihin on laskettu kaikki luokkien 5-7 artikkelit. Oikeampi vertailu olisi ollut luokkien 1 ja 7 määrien vertailu tai luokkien 1-3 ja 5-7 määrien vertailu.

Toinen väitteessä pieleen menevä asia on luokiteltujen artikkelien kokonaismäärä. Sen väitetään olevan 12465, vaikka se on todellisuudessa 11944. Artikkeleita etsittiin Web of Science -tietokannasta tietyin hakusanoin ja 12465 oli hakujen tuloksena oleva artikkelimäärä. Artikkeleiden joukossa oli kuitenkin sellaisia, joista puuttui tiivistelmä (luokittelu tehtiin tiivistelmään perustuen), tai jotka eivät olleet vertaisarvioituja, tai joilla ei ollut mitään tekemistä ilmaston kanssa. Kun nämä poistettiin, jäljelle jäävä määrä oli 11944.

Kolmas pieleen mennyt asia (näissä ilmastonmuutoksenkieltäjien väitteissä on yllättävän usein melkein kaikki kuviteltavissa olevat asiat pielessä) väitteessä on se, että 12322 artikkelista väitettiin, etteivät ne ota asiaan kantaa. Kuten yllä nähtiin, tähän lukumäärään laskettiin luokkien 2-4 artikkelit. Luokan 2 artikkelit kuitenkin ottavat asiaan kantaa (ne vain eivät kvantifioi sitä), joten tämäkin osa väitteestä on täysin perätön.

Kyseisestä tutkimuksesta on esitetty paljon muitakin hölmöjä väitteitä, mutta riittäköön tässä tämän yhden väitteen käsittely. Tätä ja muita vastaavia väitteitä on levitelty myös Suomessa kritiikittömästi.

Posted in Ilmasto. Comments Off

Arvio yhden koivuyksilön siementen määrästä vuonna 2014

Kesällä monet huomaavat koivun tuottavan valtavan määrän siemeniä. Siemeniä sataa joka paikkaan ja ne kerääntyvät kasoiksi sinne tänne. Meilläkin harjataan takapihan terassi joka päivä koivun pahimman siemennyksen aikaan. Esimerkkinä tästä, vuonna 2012 MTV uutisoi ennätyksellisestä koivun siemenmäärästä. Vuonna 2014 tilanne on näyttänyt samalta ainakin Espoossa, joten jää nähtäväksi, onko tänä vuonna ollut taas ennätyskesä tässä mielessä. Ainakin siitepölyn määrässä tehtiin uusi Helsingin ennätys tänä vuonna.

Paljonko koivu oikeastaan tuottaa siemeniä? Tämän kesän mökkireissulla ajattelin tarkistaa asian, kun näin rantakoivun siemennorkot. Kyseessä oli noin 6-7 metriä korkea hieskoivu (Betula pubescens) pienen järven rannalla Parikkalassa.

Hieskoivu

Otin koivusta norkon ja aloin laskea sen siementen määrää. Huomasin heti, että se, mikä yleisesti mielletään koivun siemeneksi (kuten esimerkiksi tässä Aamulehden kuvakisassa), ei olekaan siemen, vaan vain norkossa oleva tukirakenne varsinaisia siemeniä varten. Kävyissä vastaavia tukirakenteen osia sanotaan suomuiksi, mutta en tiedä, mikä tämän koivun norkon osan virallinen nimi on. Allaolevassa kuvassa keskellä ylhäällä on vierekkäin siemen ja tukirakenteen osa. Kuvassa vasemmalla puolella on laskennan kohteena oleva norkko ja oikealla norkko purettuna laskentaa varten.

Laskemisen yhteydessä oli oltava tarkkana, sillä suoritin laskentaa pihaterassilla, jossa silloin tällöin kävi lievä tuulenvire. Välillä tuulenvire oli niin voimakas, että siemeniä oli suojeltava tuulelta. Onnistuin mielestäni kuitenkin hyvin, enkä havainnut yhdenkään siemenen karkaavan tuulen mukana.

Tässä näytenorkossa oli 376 siementä ja 133 tukirakenteen osaa (niitä, joita yleensä luullaan koivun siemeniksi). Näiden suhde on 2,83. Norkon siemeniä ja tukiosia purkaessa ja laskiessa huomasin, että jokaista tukiosaa kohden oli kolme siementä. Laskennan lopputulos tukee tätä havaintoa likimäärin, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miksi lopputuloksen suhdeluku ei ole lähempänä kolmea. Onko kyseessä laskuvirhe vai onko norkon joissakin osissa vähemmän kuin kolme siementä jokaista tukiosaa kohden?

Tässä vaiheessa olin siis vasta saanut selville yhden norkon siemenmäärän. Seuraavaksi laskin kyseisen koivun parin alimman oksan norkkomäärän. Alimmassa oksassa oli 22 norkkoa ja toiseksi alimmassa 125 norkkoa. Näiden keskiarvoksi saadaan: (22 + 125) / 2 = 75. Toiseksi alin oksa näytti olevan kyseisen koivun oksistä norkkomäärältään suurin (silmämääräisen arvion perusteella) ja alin oksa ei välttämättä ollut norkkomäärältään pienin, joten päädyin arvioimaan oksakohtaisen norkkomäärän pienemmäksi kuin kahden lasketun oksan keskiarvon. Valitsin oksakohtaiseksi norkkomääräksi 50.

Seuraavaksi arvioin koivun oksamäärän silmämääräisesti. Sain tulokseksi noin 50 oksaa. Tämän seurauksena minulla oli tarpeeksi tietoa arvioida kyseisen koivun siemenmäärä tänä vuonna (2014). Siemenmäärä on 50 x 50 x 376 = 940 000 siementä, eli voidaan sanoa, että likiarvona siemenmäärä on yksi miljoona.

Yritin etsiä tietoa muista samanlaisista arvioista, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden:

“Kuuden vuoden aikana paras puu on tuottanut 12 miljoona siementä, eli kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen huonointa puuta yhteensä.” (Koivun sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon – Metla)

Minun arvioni näyttäisi sopivan tuohon melko hyvin. On kuitenkin muistettava, että arvioni on hyvin karkea ja sisältää useita epävarmuutta lisääviä oletuksia.

Muuttiko ihmiskunta ilmastoa jo esiteollisena aikana?

Joidenkin tutkimuksien mukaan ihmiskunta on saattanut muuttaa maapallon ilmastoa jo tuhansia vuosia sitten. Metsien raivaus ihmiskunnan käyttöön on saattanut aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat lämmittäneet ilmastoa jopa 7000 vuotta sitten. Esiteollista lämpenemistä on saattanut tapahtua jopa yhtä paljon kuin viime vuosisadan aikana.

esiteollinen

Tieteellisessä kirjallisuudessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että viime vuosikymmenien ilmaston lämpeneminen on ollut ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttama. Monien tutkimuksien tuloksissa myös 1900-luvun alun lämpenemisjakso oli osittain ihmiskunnan aiheuttama. Tätä aiempien ilmastonmuutosten on usein oletettu aiheutuneen luonnollisista syistä. On kuitenkin olemassa tutkimuksia, joiden mukaan ihmiskunta on saattanut vaikuttaa ilmastoon jo esiteollisena aikana.

Kammen ja Marino (1993) arvioivat ihmiskunnan vaikutusta ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuteen. Heidän mukaansa kotitalouksien, pienteollisuuden ja maanviljelyn vaikutus oli merkittävä. He arvioivat, että vuonna 1800 ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt olivat noin miljardi tonnia hiiltä per vuosi ja metaanipäästöt olivat jopa kymmenentuhatta miljardia tonnia hiiltä per vuosi. Ilmakehän metaanipitoisuutta tutkineet Ruddiman ja Thomson (2001) tulivat siihen tulokseen, että esiteollisen ajan lopun metaanipitoisuudesta (noin 725 ppb, eli tilavuuden miljardisosaa) jopa 25 prosenttia saattoi tulla ihmiskunnan päästöistä. Heidän mukaansa ihmiskunta alkoi vaikuttaa metaanipitoisuuteen jo 5000 vuotta sitten. Ruddiman (2003) ehdotti lisäksi, että ihmiskunnan vaikutus näkyi tuhansia vuosia sitten myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa.

Olofsson ja Hickler (2008) tekivät simulaatioita ihmiskunnan maankäytön vaikutuksesta esiteollisen ajan hiilenkiertoon. Heidän tuloksiensa mukaan ihmiskunnan maankäyttö kyllä vaikutti hiilenkiertoon, mutta vaikutus ei ollut tarpeeksi suuri aiheuttaakseen huomattavia muutoksia ilmastoon. Kaplan ja muut (2009) saivat kuitenkin toisenlaisia tuloksia. Heidän mukaansa ihmiskunta oli hävittänyt paljon metsiä jo noin 3000 vuotta sitten, ja ihmiskunnan merkitystä tuon ajan ilmastoon oli saatettu aliarvioida aiemmissa tutkimuksissa. Reick ja muut (2010) arvioivat ihmiskunnan maankäytön vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Heidän tuloksiensa perusteella ihmiskunnan vaikutus näkyy hiilidioksidipitoisuudessa vuodesta 1750 lähtien ja vaikutus on olemassa jo aiemminkin, mutta ennen vuotta 1750 muut hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttavat tekijät vaikeuttavat ihmiskunnan vaikutuksen havaitsemista.

Dearing ja muut (2008) tutkivat eri kasvilajien siitepölyn esiintymistä Kiinassa sijaitsevasta järvestä otetussa sedimenttinäytteessä. Heidän mukaansa ihmiskunnan vaikutus tuli hallitsevaksi noin 5000 vuotta sitten. Doughty ja muut (2010) selvittivät koivuvaltaisten metsien nopeaa lisääntymistä Siperiassa ja Beringiassa noin 14000 vuotta sitten. He arvelivat, että koivun lisääntyminen liittyi tuolloin tapahtuneeseen mammuttien sukupuuttoon. Koivuvaltaisten metsien lisääntyminen olisi voinut lämmittää Siperian ja Beringian ilmastoa noin 0,2 celsiusastetta keskimäärin ja paikallisesti vaikutus olisi voinut olla jopa celsiusasteen luokkaa. Siten ihmiskunta saattoi vaikuttaa ilmastoon jo tuolloin, jos ihmiskunta oli osasyynä mammuttien sukupuuttoon. Oglesbyn ja muiden (2010) tuloksien perusteella Mayat saattoivat jouduttaa omaa tuhoaan kaatamalla metsiä, mikä olisi aiheuttanut kuivuutta. Tätä tukevia tuloksia esittivät myös Cook ja muut (2012).

Uudessa katsausartikkelissa Ruddiman ja muut (2014) raportoivat, että ilmastomallien simulaatioissa ihmiskunnan nostamat hiilidioksidin ja metaanin pitoisuudet ovat saattaneet lämmittää ilmastoa 0,9 – 1,5 celsiusastetta esiteollisella ajalla. Maankäytön muutokset ovat kuitenkin saattaneet aiheuttaa muutoksen maapallon heijastuskykyyn niin, että siitä aiheutuu noin 0,2-0,3 celsiusasteen viilentävä vaikutus. Siten ihmiskunnan kokonaisvaikutus olisi voinut lämmittää maapallon ilmastoa 0,7-1,2 celsiusastetta. Viimeisen 150 vuoden aikana maapallon ilmasto on lämmennyt noin 0,85 celsiusastetta, joten ihmiskunnan esiteollisella ajalla aiheuttanut lämpeneminen olisi saattanut olla jopa suurempi kuin nykyinen lämpeneminen. Näin ihmiskunnan kokonaisvaikutus lämpötilaan voisi olla kaksi tai enemmän kertaa suurempi kuin nykyään on oletettu.

Lähteet:

Cook, B. I., K. J. Anchukaitis, J. O. Kaplan, M. J. Puma, M. Kelley, and D. Gueyffier (2012), Pre-Columbian deforestation as an amplifier of drought in Mesoamerica, Geophys. Res. Lett., 39, L16706, doi:10.1029/2012GL052565. [tiivistelmä]

J. A. Dearing, R. T. Jones, J. Shen, X. Yang, J. F. Boyle, G. C. Foster, D. S. Crook, M. J. D. Elvin, 2008, Using multiple archives to understand past and present climate–human–environment interactions: the lake Erhai catchment, Yunnan Province, China, Journal of Paleolimnology
July 2008, Volume 40, Issue 1, pp 3-31, DOI: 10.1007/s10933-007-9182-2.
[tiivistelmä]

Christopher E. Doughty, Adam Wolf and Christopher B. Field, 2010, Biophysical feedbacks between the Pleistocene megafauna extinction and climate: The first human-induced global warming? Geophysical Research Letters, Volume 37, Issue 15, August 2010, DOI: 10.1029/2010GL043985. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Daniel M. Kammen, Bruno D. Marino, 1993, On the origin and magnitude of pre-industrial anthropogenic CO2 and CH4 emissions, Chemosphere, Volume 26, Issues 1–4, January–February 1993, Pages 69–86, http://dx.doi.org/10.1016/0045-6535(93)90413-Y. [tiivistelmä]

Jed O. Kaplan, Kristen M. Krumhardt, Niklaus Zimmermann, 2009, The prehistoric and preindustrial deforestation of Europe, Quaternary Science Reviews, Volume 28, Issues 27–28, December 2009, Pages 3016–3034, http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2009.09.028. [tiivistelmä]

Oglesby, R. J., T. L. Sever, W. Saturno, D. J. Erickson III, and J. Srikishen (2010), Collapse of the Maya: Could deforestation have contributed?, J. Geophys. Res., 115, D12106, doi: 10.1029/2009JD011942. [tiivistelmä]

Jörgen Olofsson, Thomas Hickler, 2008, Effects of human land-use on the global carbon cycle during the last 6,000 years, Vegetation History and Archaeobotany, September 2008, Volume 17, Issue 5, pp 605-615, DOI: 10.1007/s00334-007-0126-6. [tiivistelmä]

Christian H. Reick, Thomas Raddatz, Julia Pongratz and Martin Claussen, 2010, Contribution of anthropogenic land cover change emissions to pre-industrial atmospheric CO2, Tellus B, Volume 62, Issue 5, pages 329–336, November 2010, DOI: 10.1111/j.1600-0889.2010.00479.x. [tiivistelmä, koko artikkeli]

William F. Ruddiman, Jonathan S. Thomson, 2001, The case for human causes of increased atmospheric CH4 over the last 5000 years, Quaternary Science Reviews, Volume 20, Issue 18, December 2001, Pages 1769–1777, http://dx.doi.org/10.1016/S0277-3791(01)00067-1. [tiivistelmä]

William F. Ruddiman, 2003, The Anthropogenic Greenhouse Era Began Thousands of Years Ago, Climatic Change, December 2003, Volume 61, Issue 3, pp 261-293, DOI: 10.1023/B:CLIM.0000004577.17928.fa. [tiivistelmä]

William Ruddiman, Steve Vavrus, John Kutzbach, Feng He, Does pre-industrial warming double the anthropogenic total? The Anthropocene Review April 3, 2014, doi: 10.1177/2053019614529263. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Ilmaston lämpeneminen ja Suomen menestys MM-jääkiekossa

Maapallon ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lähes joka asiaan. Toisaalta hyvin monet asiat vaikuttavat maapallon ilmastoon.

Seuraavassa kuvassa on esitetty maapallon lämpötila (harmaa) ja Suomen maajoukkueen menestys jääkiekon MM-kisoissa (musta). Jääkiekkomaajoukkueen menestys MM-kisoissa on esitetty kymmenen vuoden keskiarvona, minkä takia menestystä kuvaava käyrä ei nouse ykkössijaan asti (se vaatisi kymmenen peräkkäistä maailmanmestaruutta).

LatkaLampo

Kuvasta nähdään, että maapallon lämpötila ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestys MM-kisoissa etenevät melko samansuuntaisesti. Näiden kahden tekijän välinen korrelaatio on noin R2 = 0.57, mikä on melko hyvä.

Mutta kumpi aiheuttaa kumman, menestyykö Suomen jääkiekkomaajoukkue paremmin ilmaston lämmetessä vai onko Suomen jääkiekkomaajoukkue aiheuttanut ilmaston lämpenemisen? :-)

Pilvistä helpotusta lumipallomaasta toipumiseen?

Uuden tutkimuksen mukaan maapallon ollessa ns. lumipallomaatilassa, pilvet saattavat lämmittää maapalloa sen verran, että toipuminen tilasta voi olla mahdollista kasvihuonekaasujen avustuksella.

Snowb_clouds

Maapallon ilmasto on saattanut historiassaan olla useammankin kerran niin kylmä, että melkein koko maapallo on ollut jään peitossa. Tällaista ilmaston tilaa kutsutaan lumipallomaaksi. Suuri lumipallomaahan liittyvä ratkaisematon ongelma on se, miten maapallon ilmasto voi lämmetä niin kylmästä tilasta. Tilasta toipumiseen tarvittava ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on toistaiseksi näyttänyt olevan suurempi kuin lumipallomaan tilassa olisi saatavilla. Tulivuoret syytävät tuossakin tilassa hiilidioksidia ja metaania ilmakehään, mutta niistä tuleva kaasumäärä on näyttänyt liian vähäiseltä.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty pilvien mahdollista osuutta asiassa. Lumipallomaan pinnan heijastuskyky on hyvin suuri, joten pilvien esiintyminen vähentäisi heijastuskykyä ja aiheuttaisi näin ilmastoa lämmittävän vaikutuksen. Lisäksi pilvien kasvihuonevaikutus lämmittäisi maapalloa.

Tähän mennessä on oletettu, että pilviä esiintyisi vain vähän ilmaston ollessa lumipallomaan kaltaisessa tilassa. Tämän uuden tutkimuksen simulaatioiden mukaan pilviä kuitenkin esiintyy jonkin verran ja ne ovat tarpeeksi paksuja aiheuttaakseen kasvihuonevaikutuksen. Tutkimuksen tuloksien perusteella lumipallomaavaiheessa voi esiintyä pilviä, jotka lämmittävät maapallon ilmastoa huomattavasti. Siten pilvet vähentävät tarvittavaa hiilidioksidin ja metaanin määrää ilmakehässä, jotta lumipallomaasta voidaan palata lämpimämmän ja elämälle otollisemman ilmaston tilaan.

Dorian S. Abbot, Resolved Snowball Earth Clouds, Journal of Climate 2014, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-13-00738.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Arktinen alue lämpenee ja sulaa

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu arktisen alueen ilmastonmuutosta. Arktinen alue lämpenee huomattavasti nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Jäätiköt menettävät massaansa, merijään ja lumipeitteen laajuus pienenevät ja ikirouta lämpenee sekä sulaa.

ArcticWarming

Arktinen alue on muutoksen kourissa. Jää- ja lumipeitteen sulaminen vähentää auringonvalon heijastumista takaisin avaruuteen. Tämä voimistaa alueella vallitsevaa lämpenemistä. Arktisen alueen lämpenemisnopeuden on havaittu olevan noin 0,6 celsiusastetta per vuosikymmen, kun koko maapallon keskimääräinen lämpenemisnopeus on ollut alle 0,2 celsiusastetta per vuosikymmen viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Arktisen alueen lämpeneminen näkyy kaikissa kryosfäärin (eli maapallon “jääkehän”) osissa. Arktisen alueen merijään laajuus on pienentynyt noin 3,8 prosenttia per vuosikymmen. Monivuotisen merijään laajuus on pienentynyt vielä nopeammin, 11,5 prosenttia per vuosikymmen.

Grönlannin jäätikkö on menettänyt jäämassaansa noin 34 miljardia tonnia vuodessa vuosien 1967 ja 2011 välillä. Tämä vastaa noin 0,09 millimetrin merenpinnan nousua vuosittain. Jäämassan hävikki on kuitenkin ollut kiihtyvää. Vuosien 2002 ja 2011 välillä Grönlannin jäätikkö menetti noin 215 miljardia tonnia jäätä vuosittain. Vuoristojäätiköt koko maailmassa menettivät jäämassaansa 226 miljardia tonnia vuosittain aikavälillä 1971-2009. Vuosien 1993 ja 2009 jäähävikki oli kiihtynyt 275 miljardiin tonniin vuosittain.

Kevätaikaisen lumipeitteen laajuus on pienentynyt arktisella alueella noin kaksi prosenttia per vuosikymmen vuosien 1967 ja 2012 välillä. Ikiroudan lämpenemistä on havaittu monilla paikoilla pohjoisella pallonpuoliskolla. Ikiroudan aktiivisen kerroksen, eli kerroksen, joka keskimäärin sulaa kesän aikana ja jäätyy uudelleen syksyllä, on havaittu ulottuvan syvemmälle maanpinnan alle. Lisäksi roudan on havaittu ohentuneen.

Lähteet:

Comiso, J. C. and Hall, D. K. (2014), Climate trends in the Arctic as observed from space. WIREs Clim Change. doi: 10.1002/wcc.277. [tiivistelmä]

Luentokalvosarja aiheesta vuodelta 2008.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.